Pyhien puuhastelut

 

Voi että! Kyllä olikin mukavat vapaat. Joulu meni kivasti, ei tullut ihan hirveästi ylensyötyäkään! Saunottiin moneen otteeeen ja vietettiin isäni synttäreitä, veljeni luona syöden. Muutama ystävä poikkesi ja ulkoiltiin PALJON! Sunnuntaina Beibe lähti Maurin kanssa supijahtiin, kavereidensa kanssa ja minä tein hieman käsitöitä ja kävin ajamassa Lilliksellä.
Luonto kyllä hemmotteli meitä, antamalla ihanaa pakkaslunta. Täällä itä-Pirkanmaalla, satoi pyhien aikaan, ainakin 10 senttiä kuohkeaa puuterilunta. Luonto on todella kaunis ja vaikka onkin ollut kovaa pakkasta, se ei ole haitannut menoa. Kuivat pakkaskelit ovat olleet TODELLA tervetulleet!
Aatto-aamuna, roudattiin "The Joulukuusi" sisälle ja tytär koristeli sen tänä vuonna, ei niin perinteisesti! Siitä tuli hieno! Yleensä Beibe pilkkoo kuusen oksasaksilla takkaan, jo tapanina. Ajattelin, jos tämä saisi olla edes Uuden Vuoden yli. Sitten vien sen Lilliksen tarhaan. Se saa tehdä siitä selvää!

The Kuusi

Muffinsseja...

... jätskitötteröitä...

.... ja ankkoja. Ja PALJON muuta!

Aattona vein meidän tienhaaraan, vanhan vesikelkan ja siihen joulupukin ja lyhdyn.

Tonttu-muorikos se siinä...

Kun kävin tyttären ja elukoiden kanssa kävelyllä, täytyi harjoittaa pakollista, joka jouluista koiran rääkkäystä...

HA HA HAA! Ja koira nauttii...

Tytöt!

Lipeäkala onnistui parhaiten kuin koskaan! Se turposi hyvin ja oli erinomaisen makuista! Syötiin sitä aattona ja lauantaina. Loput pakastettiin. Appivanhempani söivät "lipeää" usein kesälläkin, se sopii hyvin uusien perunoidenkin kanssa. Mutta saas nähä, säilyykö meillä kesään saakka!

Herkkua!

Aatto-iltana poltettiin jätkänkynttilää ulkona. Illalla kävikin aikamoinen tuuli ja jätkänkynttilä paloi tosi näyttävästi. En ollut tiennytkään, että "jätkät" ovat ennen vanhaan, keittäneet kahvia, näiden jätkänkynttilöiden päällä. Beibe minua asiasta valisti!
Beibe oli tehnyt nämä syksyllä, naapurin metsästä (luvalla)kaatamastaan, pystyyn kuivaneesta männystä.

Jätkänkynttilä paloi kyllä tosi näyttävästi!

Tuli tekee upeita kuvioita puun pintaan

Järvet jäätyivät kohinalla pyhien aikana. Kävimme tsekkaamassa, kuinka paksuksi ovat jäätyneet. 10:stä 15:sta senttiin, oli jään paksuus. Kohta päästään pilkille. Jos vaan ehditään jossain välissä!

Mauri tutkii jään paksuutta

Rannassa oleva taideteos.

 

En voi olla toistamatta itseäni asiasta, kuinka ihanaa on ollut, kun ei ole tarvinnut rypeä enään kurassa. Lillistäkin on tullut liikutettua aivan liian vähän. Ei olla paljoa kärrytelty, remmikävelyillä vaan käyty. Mutta tänään käytiin pyörimässä ympäri peltoja.

Saas nähä kuinka kauan Ihminen on tyytyväinen näihin keleihin. Viikon päästä jo valitellaan, että kun AINA on pakkasta ja lunta!!
Tähän loppuun on vielä pakko laittaa kuva tulevien vuosien joulukuusista. Ovat vasta parivuotiaita, mutta vajaan 10 vuoden päästä... Maltan tuskin odottaa niiden kasvamista!

43 tulevaa joulukuusta!

Ison kissan jäljillä...

Ison miisun jälki!

Tapaninpäivä aamuna, Beibe lähti Maurin kanssa aamulenkille. Olin tallia siivoomassa, kun pitkät pojat tulivat takaisin. Beibe oli löytänyt ilveksen jäljet! Tai siis kolmet jäljet. Ilmeisesti emo ja kaksi pentua. Olivat menneet läheistä lasku-ojaa pitkin ja ylittäneet tien. Muutaman sadan metrin päästä meiltä.
Ei tämä ensimmäinen ilveshavainto täällä päin ollut. Meillä oli joskus Pumpuli- niminen lammas. Naapurin pellon reunasta, eräänä talvena, kävi ilvesemo poikasineen sitä katselemassa. Eivät kuitenkaan pihaan tulleet, mutta makuujäljet olivat noin 50 metrin päässä.
Muutama vuosi sitten, oli meidän alapellon läpi kulkenut samanlainen pesue. Emo ja 2 pentua. Olivat olleet ohikulkumatkalla. Kumpanakaan kertana näkemään kissoja ei päästy. Pelkät jäljet vain.
Maltettiin aamupala syödä ja sitten lähdettiin katsomaan, mistä kisut olivat tulleet. Ajateltiin, että ne olivat naapurin peltoa pitkin menneet ojalle. Mutta, eihän me päästy kuin meidän ulkosaunan taakse! Johan alkoi jälkeä löytymään!

Tähystyspaikka kaivonrenkaan päältä!

Tästä näkee, kuinka lähellä on käyty! Talo näkyy puiden takana.

Kissat olivat tepanneet ihan meidän talon takana yöllä. Käytiin meinaan noin puoli yhdeksän koiran kanssa iltapissalla ja -tallilla. Eikä ollut mitään jälkiä!
Yksi ilveksistä oli istunut vanhan yhdyskaivorenkaan päällä. Muut olivat istuneet vieressä maassa. Siitä ne olivat jatkaneet, samaan jälkeen astuen, meidän alapellon poikki, kohti lasku-ojaa.

Samaa jälkeä menty. Hetkeksi erottu ja taas yhdytty takaisin jälkeen!

Minähän en tästä jäljestämisestä ymmärrä mitään. Mutta Beibe kokeneena eränkävijänä, selvitti ja näytti minulle jälkiä. Jos nyt ihan totta puhutaan, en varmasti olisi ilveksen jälkiä edes tunnistanut! Ettei nyt kukaan vaan luule minusta liikoja! Mutta minun ei onneksi tarvitsekaan. Minulla on Beibe!
Jatkettiin jälkien seuraamista. Oikaistiin tien kautta paikkaan, missä Beibe oli ne aamulla ensi kerran huomannutkin. Jäniksiä oli ollut myös liikkeellä todella paljon ja ajateltiin, jos vaikka löydettäisiin syönnöksiä. Tai jotain muita saalistukseen viittaavia jälkiä. Mahdollisuus löytää kissojen makuupaikkakin, tiheästä kuusikosta, oli myös mahdollinen! Nyt oltiin jännän äärellä!
Kisut olivat kuitenkin poikenneet ojalta kohti naapurin hevostallia. Ei sitten kehattu ihan toisten tontille mennä nuuskimaan! Naapureilla on tallin kulmalla riistakamera, täytyy vähän kysellä, onko kissoja tallentunut kuviin!

Jälkiä ojassa

Ei ole ihan osunut samaan jälkeen!

Ei voi kuin ihmetellä, kuinka ne osaavat astua samaan jälkeen, edellä kulkevan perässä. Pimeässä! Meikäläinen kun harhautuu tasaiselta maalta metsään, kompurointi alkaa heti. Ja kirkkaassa päivän paisteessa!

Nämä kissat olivat jo syöneet! Löydettiin kakka! Wau!

On hienoa olla joskus oman elämänsä David Attenborough!

Yksi yö Jouluun!

Sain eilen illalla ulkosaunan kuuseen ripustettua koristeet. Maalasin hopea- ja metallihohtopinkillä spraymaalilla isoja männynkäpyjä. Kävyt sain vuosi sitten ystävältäni Päpältä. Tai juttuhan meni oikeastaan niin, että näin Kangasalan reissullani erään kiertoliittymän vieressä, sembramännyissä paljon käpyjä. Tekstari ystävälleni, joka ihanana ihmisenä kävi keräämässä minulle niitä, koiralenkillään. Minulla oli kävyille jokin suunnitelma, jota en enään edes muista. Mutta, jokatapauksessa, se jäi toteuttamatta. No, viime viikolla, meillä oli töissä jouluruokailu. Pöydissä oli lasipurkkeja, joissa oli sisällä kuusenpalloja ja maalattuja männynkäpyjä. Eräs toinen, Kangasalla asuva ystäväni, kertoi maalanneensa isoja käpyjä kullanväriseksi ja ripustaneensa kuuseen. Tästä idean saaneena, maalasin kävyt, minulle sopivilla väreillä!
Kuusi seisoo vanhassa valurautapadassa. Beibe teki lautaristikon pataan, jotta puu pysyisi pystyssä. Seurakseen joulupuu sai hopeisen kauriin.

Tytär kävi ystävillämme viemässä joulutervehdyksen. Leivoin heille Kotiruokalistalla Viv:n punajuuripiiraan. Olin ostanut Biltemasta hauskan jalallisen joululautasen. En yleensä lämpene tälläisistä, mutta lautasen jalka oli söpö tonttu, joka piteli tassia. Piiraan pakkasin sellofaaniin ja laitoin lautaselle.

Heiltä saimme aivan mahtavan lahjan: Itse leivinuunissa leivotun ruisleivän! Tälläisiä lahjoja saa aivan liian harvoin!

Meidän mäyräkoira, Mauri, on jotenkin ottanut takan viereen sijoitetun, ison pehmotontun kaverikseen. Se makailee tontun vieressä, eikä ole yhtään yrittänyt (vielä) kalvaa sitä. Saimme ruisleivän mukana pienen tontun ison kaveriksi. Sen Mauri meinasi "hoitaa" heti. Saas nähdä, selviääkö pikku tonttu tästä joulusta!

Nyt olisi maltettava mennä nukkumaan. Aamulla on joulu aatto! Ja vihdoin sisälle tuodaan "The Joulukuusi"! Loppuu tämä pikku kuusien kanssa "pelleily"!

 

LÄMPIMÄT JOULUN TOIVOTUKSET TEILLE KAIKILLE!

MARKETTA 

Viikonlopun vilskettä ja vilinää!

Kyllä on ollut taas sellainen viikonloppu että! Ei meinaa tunnit vuorokaudessa riittää! Ollaan viety paketteja ystäville. Olen käynyt hakemassa yhden lahjan kaupungista ja  koristellut pari pientä kuusta, taas!

Pikku kuuset keittiön ikkunalla!

 Olin siivoomassa isällä. Se oli minun joululahjani hänelle. Samalla reissulla käväisin Tampereen Joulutorilla pyörähtämässä. Väkeä oli yllättävän vähän, torilla pääsi liikkumaan tosi hyvin. Ystäväni oli ollut Ideaparkissa, kaikki ihmiset olivat kuulemma olleet siellä. No, hyvä minulle, huono Joulutorin myyjille! Enkä minäkään heitä juurikaan rikastuttanut, yhden hirviryynimakkaran torilla söin!

Hirviryynäriä Kauppahallin kojulta

Kävellessäni takaisin isälle, ostin Kuninkaankadulla olevasta kojusta omenan. Kaikki myytävät omput olivat kotimaisia ja kauppa kojulla näkyi käyvän vilkkaasti. Enkä yhtään ihmettele! Kun omenaa haukkasin, oli kuin kesä olisi tulvahtanut suuhuni! Aivan mielettömän makuinen omppu! Harmi vaan, etten muista lajiketta.

Take away omppu!

Mutta kyllä hirviryynäri ja omppu, aina mäkkärit ja heset voitti!
Beiben isosiskon pojalle ja hänen vaimolleen syntyi alkukuusta poikavaavi ja tätä pikku ihmettä käytiin myös katsomassa. Ihana pikkumieshän vaavi oli!
Olin tehnyt vauvalle tuliaisiksi virkatun pupuhelistimen ja puklurätin bambulangasta. Pitkään mietin, että annanko helistintä ollenkaan. Se ei ehkä ollut maailman kaunein. Mutta onpahan oma desing ja rakkaudella ja ajatuksella tehty, vain Hänelle!
Puklurätin kanssa meinasi tulla vähän kiirus. Aamulla ennen lähtöä vielä kudoin sen loppuun ja päättelin. Mutta sain kuin sainkin valmiiksi!

Puurengas helistimen pohjana

Tosi vaikea oli saada virkattua kireästi, renkaan

ympärille

Valmis rengas

Pään sisällä vanua ja spelttihelmiä yllätysmunan

 sisukseen laitettuna

Ei niin söpö lopputulos!

Valmis vauvalahja!

Illalla kun tultiin vauvakatselmuksesta, maalasin käpyjä spraymaalilla. Niistä olisi tarkoitus tehdä koristeet, mihinkäs muuhun kuin, ulkosaunalle tulevaan joulukuuseen. Huomenna yritän saada ne valmiiksi. Tiukaksi vetää!

Käpy prokkis!

Beibekin vähän askarteli. Hän koristeli muutaman viinipullon, lahjoiksi annettavaksi. Sisältö on marja-aronia omenaviiniä.

Lahjavinkut!

Rosolliin keittelin porkkanoita ja punajuuria kaiken puuhastelun lomassa ja nyt sekin on tehty.

Sydämellinen punajuuri

Kaksi vuotta sitten, jouluaaton aattona, meidän keittiöhana meni poikki. Kesken joululaatikoiden teon. Beibe ja tytär lähtivät kaupungista uutta hanaa hakemaan ja sen saivatkin. Säästyttiin silloin suuremmalta "katastrofilta" ja loppu oli onnellinen.

Eilen illalla olitiin Beiben kanssa saunomassa ulkosaunalla. Sillä välin meidän vessan lavuaarin putken vesilukosta, oli kiinnityspultti mennyt poikki ja putki irronnut altaasta. Minähän sitä en edes huomannut, ennenkuin laskin vedet kintuilleni. Miksi kaikki AINA hajoaa pyhien alla!
Tänään illalla, kun minä koristelin pikku kotiamme ja tein rosollia, Beibe teki putkihommia! Onneksi hän on NIIN taitava ja sai korjattua hajulukon. Vähällä päästiin, jos ei muuta enään hajoa!

Enään pari päivää jouluun! Kaikesta hässäkästä huolimatta, IHANAA!

Mauri ei turhia joulusta stressaa!

Joulupuu on rakennettu, taas! Ja mitä lipeäkalalle kuuluu...

En tiedä, mikä minua vaivaa. Minulla on meneillään jonkin asteinen fetisismi, halu koristella havuja. No, ehkä fetisismi on hieman liioiteltu sana. Sehän tarkoittaa esineisiin suuntautuvaa seksuaalihäirötä tai jotain vastaavaa. Mutta pakkomielle taas on liian lievä sanonta, koska se on taas jotain sellaista, mikä ei tuota mielihyvää. Myönnän kyllä, että koristeltu havu tuottaa minulle hyvän olon tunnetta. Ei nyt kuitenkaan seksuaalista...
Tytärkin on jo huolissaan. Hän eilen yllätti minut kuntosalilta tullessaan, uuden sypressin kimpusta. Melkein tippa silmässä sitä katselin, kuinka kaunis se olikaan! Likka sanoi kuulleensa tässä jokin aikaa sitten, minun suustani, jotain sen suuntaista, ettei meillä paljoa joulua tänä vuonna koristeltaisi. Olen varmasti ollut kuume houreissa tai jotain. En ainakaan myönnä mitään!
Joka tapauksessa, oli diagnoosi mikä tahansa, olen koristellut uuden sypressin. Tällä kertaa ihan osto koristeilla. Viime joulun aleista, ostin pieniä kuusikoristeita ja kahta eri kokoa vaaleapunaisia palloja. Harrasteesta hain kultaista ripustusnyöriä koristeisiin ja Claes Olssonilta ostin pinkin, metallihohtoisen helminauhan. Pattereista virran saavat valot olivat jo valmiiksi ostetut.

Piru vie! Valaistus on niin huono, ettei saa hyviä kuvia. Mutta puusta tuli hieno. Paikkansa se sai yläkertaan vievien rappusten nurkasta.

Kapakalat

Lipeäkalalle kuuluu ihan pelkkää hyvää! Tampereen kauppahallista hain 360g kuivattua turskaa. Tai ainakin oletin sen olevan turskaa. Voi olla jotain muutakin lajia, kuivattuna kalana sitä ostin! Oltiin poltettu pelkkiä koivuklapeja olkkarin takassa. Ämpärillinen tuhkaa kerättiin ja kiehuvaa vettä kaadettiin sen päälle. Tuhka muhi vuorokauden vedessä ja vesi liotti siitä lipeää. Sormet kun kastaa lipeäveteen ja hieroo niitä yhteen, tuntuma täytyy olla saippuainen. Jos tuntuu nihkeältä, tuhkaa täytyy lisätä.
 Beibe puolitti kalat vatiin ja kaatoi lipeävettä varovaisesti kalojen päälle, niin ettei tuhkaa kauheasti tullut mukana. Jotkuthan heittävät kalat tuhkaveden sekaan, mutta me tehdään niinkuin anoppini on meitä neuvonut. Lipeäveden täytyy peittää kalat.
Nyt meidän fisut ovat lionneet perjantaista ja ovatkin turvahtaneet lupaavasti. Huomenna alkaa kalojen huuhtelu. Eli lipeävesi kaadetaan veke ja kalat huuhdellaan juoksevalla vedellä. Vatiin laitetaan puhdas vesi ja se vaihdetaan kolmen päivän aikana, pari kertaa päivässä. Jatkossa riittää kerran päivässä. Anoppini neuvo oli, että viikko lipeässä ja toinen viikko huuhdellaan.
Itse liotettu kala ei turpoa yhtä paksuksi kuin kala mitä kaupasta saa. En tiedä millä ihme aineilla ne turvotetaan. En ehkä haluakaan...

Tässä tätä herkkua on tulossa!

Huomenna alkaa huuhtelut!

Kuivattu kala haisee ihan kissan pissalle. Ja lipeäliemessä lilluvana, haisee kissan pissalle *100. Siis, ihan karseelle. Siksipä fisut asustelevat meidän ulkosaunalla. Hajuhan miedontuu huomattavasti, kun sitä huuhdellaan. Mutta nyt sen haju tarttuu jopa vaatteisiin, kun piipahtaa saunalla hakemassa elukoille vettä.
Tänä iltana kun käytiin saunomassa, oli kalat nostettava hyvissä ajoin ulos. Ja pukuhuonetta vähän tuuletettava. Ei olisi ollut kiva olla löylyjen jälkeen "lipeäkalan raikas"!

Blogini on saanut uusia, ihania seuraajia. Mimosa, ihanaa, että olet löytänyt blogini! Antonio, welcome to follow my blog!