Uunipaahdettu tomaattikeitto. Ja vähän mietintää asioihin jämähtämisestä! Ja vähän muustakin..

Minullahan on tapana jankuttaa asioista. Tai jämähtää johonkin tiettyyn aiheeseen. Tämän kesän teemoja on ollut Viron reissut, kesätapahtumat, naapuripitäjien kiertely ja näköjään, kesäkurpitsa ja tomaatti. Näistä aiheista olette saaneet lukea kyllästymiseen asti. Useita saman kaltaisia postauksia, perä perään.
Elän elämääni jotenkin sykleittäin; jotain asiaa toistetaan, kunnes siirrytään toiseen. Ja sitä sitten jauhetaan paikoillaan. Kunnes on taas aika siirtyä seuraavaan.
Ihailen ihmisiä, jotka innostuvat jostain, esim. harrastuksesta niin, että tekevät sitä yhtä juttua innolla ja paatoksella, koko lopun ikäänsä. Miten joku pystyy moiseen keskittyneisyyteen? Menettää sydämensä yhdelle ainoalle asialle? Minä innostun kaikesta! Ihmisistä, eläimistä, ruuasta, taiteesta, käsitöistä, ihan kaikesta. Asioista! Niistä minä innostun! Ja sitten jonkin sillä hetkellä kiinnostavan jutun keksittyäni, jumiudun siihen joksikin aikaa. Kunnes on aika siirtyä seuraavaan...
En usko, että tässä jämähtämisessä on mitään pahaa. Mutta kun kyseessä on, vaikkapa ruoka, elämä voi käydä yksitoikkoiseksi. Ei minun, mutta mieheni. Beiben. Tytär on jo pelastautunut oman kotinsa turvaan!
Ei sillä, etteikö rakkaani arvostaisi kokkailujani ja "pientilamme" satoa ja antimia. Mutta hän on todellinen lihansyöjä, vaikka kelpuuttaakin kasvikset ruokavalioonsa. Hän saattaa, hiljaa sisäisesti, kärsiä jatkuvasta kesäkurpitsan ja tomaatin syömisestä. Vaikkei sitä, minua rakastaen, myönnäkkään!
Pelon häivähdys silmissään, hän kyselee usein, että mikäs "herkkuvihannes" tällä kertaa pannulla tirisee? Ja sisältääkö ruoka yhtään eläinproteiineja? En ole sentäs innostunut vihannesten höyryttämisestä. Sitä avioliitomme ei ehkä kestäisi!
Vaikka edellinen postaus koskikin suppilovahverokeittoa, elämämme on silti jumittunut kesäkurpitsaan ja tomaattiin. Onneksi talvi kohta pelastaa meidät näiltä "vihannespaholaisilta"!
Tällä viikolla tein tomaattikeittoa. Uunissa paahdetuista tomskuista. Ja hyvä keitto tulikin! Oikein tomaattista. Heh heh! Hieman kuivaa huumoria...

Rakennetaan vähän aasille siltaa ennen itse ohjetta: Olen joissain postauksissani saattanut sivulauseissa mainita, etten oikein välitä isojen kauppaketjujen hirmuvallasta. Silti lompakostani löytyy Boonusta ja Plussaa. Eli postilaatikkoon ilmestyy aika ajoin kyseisten ryhmittymien asiakaslehdet. Vaikken tarjousten perässä juoksekkaan. Olen persoonallinen, mutta haluan kuulua joukkoon. Ehkä siinä on yksi syy näiden korttien omistamiseen. Tai sitten olen vain niin suvaitsevainen kaikkeen ja kaikille. En oikein tiedä, mikä minua vaivaa!
No, jo jonkin aikaa sitten ilmestyneessä Pirkka -lehdessä oli monta hyvää ruokaohjetta. Muun muassa tämä keitto uunipaahdetuista tomaateista. Minua reseptissä viehätti yksinkertaisuus; keitto koostuu tomaatista, valkosipulista, öljystä ja mausteista. Ja lorauksesta vettä. Ei mitään kikkailuja tuorejuustojen ja kermojen kanssa. Vaikka niitä rakastankin.
Mutta, erittäin sekavan alustuksen jälkeen, päästään vihdoin itse ohjeeseen:

UUNIPAAHDETTU TOMAATTIKEITTO

• 2kg kypsiä tomaatteja
• 4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 2rkl oliiviöljyä
• 1tl suolaa
• 1/2tl mustapippuria
• 2dl vettä
• ripaus sokeria (minä laitoin pari ruokalusikallista)

Lisäksi:

•  1 mozzarellajuustopallo
• basilikaa silputtuna

Halkaise tomaatit ja asettele ne puolikkaat, leikkauspinta ylöspäin, leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
Sekoita hienonnetut valkosipulinkynnet, öljy, suola ja pippuri keskenään. Minä laitoin kaikki mortteliin ja hinonsin ne siellä. Hyvä tuli näin!
Levitä seos tomaattien päälle.
Paahda tomaatteja 200-asteisen uunin keskitasolla noin tunti. Tomaattien kuuluu saada väriä, muttei palaa. Tarkkaile niitä paahtamisen aikana. Nosta peltiä ylemmäksi paahtamisen loppuvaiheessa, jos tomaatit eivät ala saamaan väriä. Mutta varo polttamasta!
Kaada tomaatit kattilaan. Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää vesi ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Mausta sokerilla ja tarkista maku.
Revi mozzarella paloiksi ja tarjoile lautaselle annostellun keiton pinnalla, silputun basilikan kera. Rouhase päälle vielä mustapippuria ja ripsauta sormisuolaa. Nauti!

Yllätyin siitä, kuinka voimakkaasti valkosipuli haisi tomaatteja paahdettaessa. Koko kämppä kärysi kyllä aika lahjakkaasti!
Keitto kannattaa soseuttaa todella huolellisesti. Eikä siivilän läpi laittaminen ole liioittelua. Minua hieman häiritsi, kun keitoon oli jäänyt kuoren palasia. Tuntuivat tikkuisilta suussa.
Mutta muuten keitto oli hyvä tomaattikeitto. Olen tehnyt usein tomaattimurskasta, vehnäjauholla suurustaen ja sulatejuustoa lisäten, keittoa. Mutta tämä keitto oli niin helppo ja yksinkertainen että! Eikä kalvennut yhtään sulatejuustoversiolle!

Että tällästä mietintää tällä kertaa ruuan ohessa!

Herkkukeitto kuivatuista supilovahveroista!

Herkkukeittoa, tyttäreltä saadussa kattilassa! <3

Liikkuu huhuja, että suppiksia on jo löytynyt. Nyt on sitten korkea aika alkaa käyttämään viime vuotiset kuivatut suppikset. Jotta saadaan lisää tilaa uusille!
Viime syksynä olin vuorotteluvapaalla. Oli runsaasti aikaa koluta lähimetsiä. Kuivuri oli kovassa käytössä. Enkä juurikaan kuivannut muuta kuin suppiksia. No, vähän mustiatorvisieniä...

Koska me ei olla ihan hirveän paljoa sieniä syöty, emme osaa kovin luovasti sieniä käyttää. Enkä ole kovin innostunut suolasienistä ym.. Suppilovahverot, kanttarellit ja mustat torvisienet menee.
Muhennosta, keittoa, sieni-pekoni hässäkkää ja piirakkaa. Siinä ne meidän perheen sieniruuat taitavat olla! Täytyisi kokeilla rohkeammin, myönnän!
No, niitä suppiksia tosiaan viime syksynä tuli ja niitä paljon tuoreeltaankin syötiin. Kuivatuista en oikeastaan tehnyt muuta kuin keittoa. Mutta minkälaista? Ihan törkeän hyvää!!! =)
Kunnia reseptistä kuuluu Olga Temoselle ja se löytyy hänen kasviskeittokirjastaan "Emäntänä Olga". Pidän kyseisetä kirjasta, sen visuaalisen ilmeen vuoksi, todella paljon. Muutamia reseptejä olen siitä myös kokkaillut. Sieltä löytyy muutamia kesäkurpitsaohjeitakin. Vink, vink!

Tein keittoa ensimmäisen kerran tarkasti ohjetta noudattaen. Keitosta tuli suolatonta, ei maistunut juuri miltään. Spelttihelmet olisivat ohjeen keittoaikoja noudattaen jääneet raaoiksi. Syödessä keitto juoksi pitkin leukaa. Niin lierua se oli!
Näin kuitenkin mahdollisuuden tässä keitossa, joten muutin ohjetta makuuni sopivammaksi. Keittoaikaa lisäämällä, suurustamalla ja suolaa hippusen lisäämällä, keitosta tuli suoranaista "kurmeeta"!
Tässä siis minun versioni, alkuperäistä hieman muuttaen:

SUPPILOVAHVEROKEITTO  4:lle

• 2 1/2dl kuivattuja supilovahveroita
• 25g voita
• 1 sipuli
• 1dl spelttihelmiä
• 1l vettä (sisältää sienten liotusveden)
• 1/2pkt mustapekkajuustoa
• 1dl kermaa
• 1/2 (punainen)paprika
• 1-2rkl maizenaa
• suolaa 
• tuoretta basilikaa

Liota sieniä n. 5 min. Säästä liotusvesi. Paista suppiksia voissa hetki ja lisää pilkottu sipuli. Lisää spelttihelmet ja kuullota niitäkin hetki. Lisää sienten liotusvesi ja vettä niin, että nestettä tulee yhteensä litra. Anna keiton hautua hiljalleen kannen alla 30-40 min., kunnes spelttihelmet ovat kypsiä. Lisää pilkottu paprika keittoon.
Liota maizena kermaan tai tilkkaan vettä ja yhdistä ohuena nauhan keittoon kokoajan sekoittaen. Jos liotit veteen, lisää kerma keittoon.
Lisää Mustapekkajuusto ja kiehauta niin, että maizenajauho kypsyy. Pari minuuttia riittää. Mausta suolalla. lisää tuore, silputtu basilika annokseen juuri ennen syömistä.

Olen tehnyt keittoa myös ohrasuurimoista ja riisistä. Ne toimivat "ihan ok", mutta spelttihelmet maistuvat kuitenkin parhaimmilta. Ne jää keitettäessä mukavan napakoiksi ja tuovat keittoon purtavuutta, mistä ainakin minä pidän.

Minä vihaan reseptejä, joissa käytetään vain puolet jostakin. Sitten jääkaapissa saataa pyöriä juustojämiä ym. ja unohtua sinne. Minä teen tämän keiton AINA kaksinkertaisena. Näin tehden minimoin mahdollisuuden siihen, ettei puolikas paprikaraukka eksy, yksin nahistuen, mihinkään jääkaapin nurkkaan. Ei tule sitä kuuluisaa ruokahävikkiä!
 Tämä keitto on mielestäni niin maukasta, että sitä kannattaa todellakin tehdä isompi satsi kerralla. Lämmittäminen vain syventää makuja.

Tänään minulla on taas jonkinlainen  etappi äitiydessäni. Tyttäreni täyttää 20-vuotta. Lämpimät synttärionnittelut Hänelle!
 Ehkä minun on nyt viimeinkin tajuttava tosiasia, että "vauvani" on todellakin aikuinen! =)

Synkkiä ajatuksia!

Meinasin nimetä postauksen: "Syksyisiä ajatuksia!" Mutta ajateltuani asiaa tarkemmin, en voi laittaa alakuloani syksyn piikkiin. Vaikka syksyllä on varmasti pitkä piikki. Onhan ihmisillä ollut kautta aikojen tapana syyttää, tätä kesän tappavaa vuoden aikaa, vähän kaikesta. Monesti kuulee valitusta syksyisistä "itsemurha" keleistä. Kun on niin synkkää ja märkää... vali, vali ja masentaa.
Itse syksyssä siis ei ole mitään vikaa. Usein vaan syksyisin ihmisten elämään tulee itsestään riippumattomia muutoksia. Tai, kyllähän keväisinkin on usein samat meiningit. Mutta silloinhan aurinko paistaa ja linnut laulaa. Ollaan uuden alun kynnyksellä ja on lupaus paremmasta. Ihan sama, vaikka tapahtuisi mitä. Eikö vain?

No, mikä saa pienviljelijäemännän, normaalisti niin iloisen mielen, alakulon kouriin? Suuri epävarmuus. Se saa mielen tummumaan. Ehkä olen tottunut liian "hyvään" ja turvalliseen elämään. Säännölliseen työhön, vapaisiin viikonloppuihin, palkka ajallaan tilille, iso työyhteisö, vuosilomat, pekkasvapaat jne.. Nämä asiat ovat juurikin ne, miksi minä olen tehnyt työurani teollisuuden parissa. Vaikka vuorotyö ja sen vaatimukset ovat verottaneet omalta osaltaan henkistä ja fyysistä jaksamista. Mutta olen saanut säännölliseltä työltäni kaiken sen, mitä elämältäni olen halunnutkin; mahdollisuuden kehittää elämääni työn ulkopuolella. Työpäivän hyvin tehtyäni, olen voinut keskittyä täysillä perheeseen, kotiin, ystäviin, harrastuksiin ja kaikkeen, mikä vaan kiinnostaa. Elämään! Vaikka paikkojani kolottaakin, olen saanut hyvän työn ja elämän.
Nyt on elämä järkkynyt pahemman kerran; perusduunarin, ja oikeastaan kenenkään muunkaan, töiden tekemisestä mitään tietämätön hallitus, meinaa leikata oikein isosti! Olen niin lopen kyllästynyt ja väsynyt heidän "uhkailuunsa" ja sanelupolitiikkaan.
En ole pätkänkään vertaa poliittinen ihminen. En seuraa, en ole kiinnostunut ja suoraan sanottuna, en oikein ymmärräkkään politiikkaa. Olen paskanlappaaja -tyyppinen persoona. Elämänfilosofiani perustuu rehellisyyteen, oikeuden mukaisuuteen ja toisten ihmisten tasapuoliseen kohteluun. Rakkauteen... Sellainen on tämä emäntä!

Mutta kyllä minä sen ymmärrän, että kun jotain saavutettuja etuja viedään, se pitäisi todella hyvin perustella. En ole kuullut yhtään kunnon perustelua, miten kaavaillut toimet lisäävät työpaikkoja. Ministerit eivät ole sitä selittäneet, vaikka useat toimittajat ovat asiaa tivanneet. Työtä pitäisi tehdä, enemmän ja enemmän. Vaikka sitä ei ole!
Henkilökohtaisesti minuun ei vaikuta ensimmäisen sairauslomapäivän palkan poistaminen. Kun olen kipeä, olen sitä vaikka palkatta. Näin se vaan menee. Flunssa on flunssa ja jos vatsa on ripulilla, töihin ei mennä!
 Se minua surettaa, että osa kivuistani ja vaivoistani, on seurausta tekemästä työstäni. Teen työtäni kehollani. Kädet, jalat, selkä ja koko kroppa on kovalla rasituksella. Toistotyötä ja staattista lihasjännitystä. Välillä raskaita nostoja. Kovilla lattioilla seisten, kylmässä ja vedossa.
Mutta se on minun työni, josta olen ylpeä. Ollut koko työurani ajan!
Olen itse valmis säästöihin, esim. lomarahojen puolittamiseen ja tekemään sen parikyt minsaa lisää töitä/päivä. Vaikken ymmärrä tätäkään työajan lisäämistä omalta osaltani päivittäin. Koska harvalla työtä tekevällä on yleensäkään täysiä työpäiviä. Minun työpäiväni on jo nyt 8 tuntia. Mutta haluaisin myös, että työnantajia velvoitettaisiin käyttämään työnkustannuksista tulevia säästöjä työn kehittämiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen.
Ansiotulon verotuksen korotukseen olen myös halukas. En ole koskaan ymmärtänyt ansioiden verotuksen alentamista. Ja välillisten verojen nousua. Minun henkilökohtainen verotukseni työtuloistani, on vain laskenut vuosikymmenten aikana. Vaikka ansioni ovat nousseet. Ei ihme ettei kunnaliseen hammaslääkäriin pääse!

Tai, siis tajuan ajatuksen! Ansioverotuksesta säästyneet eurot, palkansaaja käyttää hyödykkeisiin kotimaassa. Joiden verot ovat korotetut ja tuovat Suomelle tuloja. Ostovoima lisääntyy!
Mutta eipä ole tainnut käydä niin. Käsi sydämmellä, kuinka moni käyttää verotuksesta säästyneet rahansa Suomen hyväksi? Suurin osa ei! Tilataan tavaraa netin kautta suoraan ulkomaisilta firmoilta. Matkustellaan esim. Thaimaaseen ja matkakin on "hyvällä säkällä" ostettu ulkomailta. Allekirjoittanutkin on käynyt Virossa kaksi kertaa tänä vuonna. Ansioverotuksesta säästämillään euroilla! Toin jopa olutta matkassani. Hyi minua!
No, ihan sama! Nämä kaikki asiat tuntuvat tällä hetkellä pisaralta meressä. Koska kohta ei ole ehkä töitä mitä tehdä! Minun työnantajani ilmoitti kolme viikkoa sitten aloittavansa Yt -neuvottelut. Sadasta työntekijästä, 25 lähtee. Aika iso prosentti. Voi vaikka osua. Ja upota!

 Syyt taloudelliset ja tuotannolliset, kuinkas muuten! Mutta ei siinäkään vielä mitään! Tällä viikolla Beiben työnantaja aloitti Yt:t ja 85 lähtee konsernitasolla. Ja lomautukset lopuille! Että kahden hengen taloudessa, jossa molemmilla on, vähän alle ja vähän yli 25 vuotta kestäneet työsuhteet alla, voi kohta olla kaksi työtöntä. Eletään jänniä aikoja!
Ja vielä kun on hallituksen aikeet leikata ansiosidonnaista... huh huh! Ei kuitenkaan ole ihan hirveän realistista, että melkein 30:nen vuoden takainen, leipurin tutkinto olisi kova sana työmarkkinoilla. Ja yli nelkyt v:ee, tuki- ja liikuntaelin vaivoja omaava naikkonen. Mutta, hei! Ei voi tietää! Joku työnantajahan voi etsiskellä juurikin minua!
En voi teeskennellä huoletonta. Vaikka en ole vaipunut epätoivoonkaan. Minulla on elämässäni niin paljon iloa ja touhua, etten ehdi ja jaksa miettiä asiaa jatkuvasti. Kukaan ei ole kuitenkaan kuollut, eikä vakavasti sairas. Kaikki muu on maallista...
Mutta olen kyllä erittäin tietoinen siitä, etten ole työnantajalleni korvaamaton. En ole turvassa... Beiben puolesta en ole niinkään huolestunut. Hänen asemansa, minun mielestäni, on vakaampi.
Mutta otan vastaan mitä annetaan. En kai voi muutakaan.
Jokunen viikko tässä vielä täytyisi elää suuressa epävarmuudessa. Sitten selviää olenko työtön vai työllinen. Ja miten Beiben käy? Jos vastaus on ensimmäinen, on ehkä käytävä hieman keskustelua itsensä kanssa. Analysoida, että olenko ollutkaan ihan sellainen ihminen ja työntekijä, kuin olen ajatellut ja luullut.

Mutta sen aika ei ole vielä. Aion nauttia ensin ihanasta syksystä!

Voiko kesäkurpitsalla elää?

 Meillä on meneillään, näköjään jo perinteeksi muodostuva, ihmiskoe. Aiheena kesäkurpitsan syöminen. Tai, voihan tämä olla myös jotain alitajuista ennätyksen tavoittelua. Melkein näen jo otsikot: "Kahden hengen talous yrittää syödä mahdollisimman paljon kesäkurpitsaa kesän aikana."
Ruokavaliomme tuntuu nykyään perustuvan, vain ja ainoastaan siihen. No, jos ei ota niitä tomaatteja huomioon... Välillä jo vähan tökkii, mutta silti tämä on ollut "mielenkiintoinen matka". Luovuus on saanut ihan uuden merkityksen, kun on täytynyt keksiä ja etsiä uusia käyttötarkoituksia.
Tämä kesä meni vähän samaan tapaan, kuin viime kesäkin. Alkukesä pirun kylmä ja märkä ja loppukesä lämmin. Kesäkurpitsan taimia laitoin silleen reilusti, jos vaikka tulee menetyksiä. Olen tosi laiska peittelemään mitään viljelyksiäni. Ei tullut menetyksiä ei, taisivat kaikki jäädä henkiin ja satoa on tullut oikein urakalla. Edelliskesän kesäkurpitsainvaasiosta ja siitä selviytymisestä voit käydä lukemassa täältä ja täältä. Noista jutuista löydät luottoreseptini kesäkurpitsoiden "hävittämiseen".
  Vaikka ollaan syöty lähes joka päivä kesäkurppaa, jossain muodossa, siltikin on päässyt käymään niin, että osa kurpista on kasvanut liian isoiksi. Silloin on tulleet kanat apuun. Näillä orpington kanoilla on pohjaton nälkä ja ne syövät mitä tahansa! Niille olen syöttäneet ylikasvaneet yksilöt.

Pikku-Talvi edessä,

Helmiina yrittää olla yhtä iso kuin orpit!

No, mitä olen kesäkurpitsasta tehnyt? Tzatzikia, grillisalaattia, marinoinut, friteerannut, dipannut, sosekeittoa, hilloa, erilaisia paistoksia, grillannut, keittänyt soseeksi ja tunkenut sosetta esim. sämpylöihin.

Friteerattuja kesäkurpitsan kukkia ja kesäkurpitsafritit possun kyljessä.

Aina varma kesäkurpitsapiilo: Sämpylät!

Erilaisilla täytteillä ollaan täytetty. Olen ujuttanut kesäkurpitsaa keittämääni tomaatimurskaan. You name it! Lista on loputon!

Dippivihanneksia. Huomio kesäkurpitsa oikeassa yläkulmassa.

Pari todella hyvää ohjetta olen napannut blogeista. Kotiruokalistalla Viv oli tehnyt kesäkurpitsarieskoja. Niitä minäkin tein ja voi että, kun ne olivat hyviä!

Kesäkurpitsarieskat

Luomulaakson Maria oli tehnyt kurkkulättyjä ja minä vain vaihdoin kurkun kesäkurpitsaan. Ihan sairaan hyviä! Mutta hei, lätythän ovat aina!

Kesäkurpitsalättyjä kesäkurpitsatzatzikin kera <3

Tarte tatin -blogista nappasin kokeiluun Kuohkean kesäkurpitsapaistoksen ohjeen. Toimii! Ei ruoka kevyimmästä päästä, mutta tuntuu kevyeltä! Voi ihan "huoletta" vetästä pihvin kera. Mahtavaa!

Aaah! Niin kuohkeaa...

Yksi todella huippuohje löytyy Keskeneräiseltä, Tää on vielä kesken -blogista. Jeerassa paistetut kesäkurpitsat. Tästä ei paljon ruokalisäke parane! Eikä tekeminen helpommaksi muutu! Kiitos ohjeesta kuuluu Alakerran Isännälle!

Jeerassa paistettuja kesäkurpitsoita riisin ja Kadim Paneerin kanssa

Siinä mielessä kesäkurpitsa on kiitollinen kokattava, että siitä saa eri ruuissa eri makuista. Ite kurppahan ei juurikaan miltään maistu pelkiltään. Että voi ihan huoletta syödä vaikkapa kesäkurpitsapihvejä, kesäkurpitsasta tehdyn tzatzikin kanssa. Ja nämä ohjeet ajattelin teille jakaa!

KESÄKURPITSATZATZIKI (Onpas hurjan näköinen nimi!)

• n. 500g kesäkurpitsaa
• yksi valkosipulinkynsi
• 5dl maustamatonta jogurttia
• suolaa
• mustapippuria

Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Laita raaste siivilään valumaan ja ripottele joukkoon suolaa. Näin nesteen erottuminen tehostuu. Sekoittele ja painele raastetta välillä. mitä isompi kurppa on, sitä nestepitoisempikin se on. Kuvan kurpista, ei nestettä valunut juuri nimeksikään.

Jos käytät tzatzikiin jotain liurua jogurttia, valuta se myös. Itse käytän joko kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia. Varsinkin turkkilainen on niin paksua, ettei sitä tarvitse välttämättä valuttaa.
Raasta/purista valkosipuli.Yhdistä kaikki aineet kulhossa. Tarkista suola. Anna tzatzikin olla hetki jääkaapissa ennen tarjoilua, jotta maut tasaantuvat.

Tarjoile, ihan minkä ruuan kanssa tahansa!

Unohda purkkijuustokastikkeet tortillantäytteenä. Kokeile kesäkurpitsatzatzikia!

KESÄKURPITSAPIHVIT

• n. 1kg kesäkurpitsaa
• 1 sipuli
• 2 kananmunaa
• 100g (emmental)juustoraastetta
• 2-3rkl vehnäjauhoja
• (savu)paprikajauhetta
• (savu)chilijauhetta
• mustapippuria
• suolaa
• öljyä paistamiseen

Aloita raastamalla kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Ripsauta raasteeseen hieman suolaa, jotta neste erottuu sukkelammin. Sekoittele ja painele raastetta välillä.

Nestettä tuli useampi desi. Meillä kanat hörppi sen.

Silppua sipuli ja kuullota se tilkassa öljyä pannulla. Älä ruskista. Anna hieman jäähtyä ennen massaan lisäämistä.
Sekoita kaikki aineet keskenään hyvin. Lisää mausteita makusi mukaan. Vehnäjauhon määrä riippuu hieman siitä, kuinka kuivaksi olet malttanut kesäkurpitsaraasteen valuttaa. Suosittelen; malta! Pihvit pysyvät paremmin kasassa. Ja mitä kuivempaa massa on, sitä vähemmän se räiskyy öljyssä paistettaessa. Olen nähnyt sellaisenkin ohjeen, missä jauhoja ei käytetty ollenkaan. Onnea vaan niiden pihvien paistamiseen pannulla! ;)

Mitä kauemmin maltat valuttaa kurpitsaa, sitä kuivemman massan saat!

Paista päältä rapeaksi, pehmeäksi sisältä!

 Lisää pannulle reilusti öljyä. Minä suosin valurautapannua. Sillä pihvit paistuvat ihanan rapeaksi!
Kääntele pihvejä muutamaan otteeseen paiston aikana, jotta ne ovat varmasti läpeensä kypsiä. Ole aluksi varovainen, pihvit ovat aikas pehmeitä. Sopiva pihvin koko on sellainen kämmenen kokoinen.

Me ollaan jääty näihin ihan koukkuun! Menevät ihan hyvin lämmitettyinäkin. Ja olenpa hamppareitakin näistä tehnyt!

Tarjoiluehdotus: Pekonipavut ja kirsikkatomaatteja kyljessä! Nam!

Miksi voisi kutsua ihmistä, jonka ruokavalio perustuu kesäkurpitsaan? Olisiko zucchinisti???

Varashälytintrauma ja miten siitä selvittiin!

Minulla on ollut erittäin hektinen viikko. Olen siivonnut ja järkkäillyt kämppää. Viimeisiä rippeitä tyttären muuton jälkeisistä sotkuista. Ja vähän omistakin. Ei kaikkea voi likan piikkiin laittaa, myönnän kyllä! Mutta nyt on siistiä, ihanaa!
Olen myynyt ahkerasti Tori.fi:ssä kaikenlaista ja sekin on ottanut oman aikansa. Vaikka se on kuinka helppoa, kyllä siihenkin aikaa menee. Otat kuvia, teet ilmoituksen ja sitten vastailet sähköposteihin ja tekstarikyselyihin. Mutta sain kaiken jouhevasti myytyä, kiva, kiva!
Meillä on ollut kaikessa hiljaisuudessa, jo parin vuoden ajan, meneillään kanalaprojekti. Se on kestänyt luokattoman kauan, kun on aina jotain tärkeämpää. Sitä olen Beiben kanssa yrittänyt myös touhuta. Lähinnä olen ollut maalipensselin varressa. Itse kanalan puoli on melkein valmis. Ulkotarhaa ollaan yritetty saada valmiiksi, mutta hidasta on. Yksi päivä meni lautakaupoilla ja ostettiin tarveaineita liian vähän. Ens viikolla täytyy lähteä hakemaan lisää. Maalikin loppui kesken ja sitäkin piti hakea lisää. Että tommoseen se aika tuhrautuu!
Olen ollut pari viikkoa lomalla ja sitä sitten yrittää epätoivon vimmalla juosta aikaa vastaan. Kesä loppuu ja vaikka mitä on vielä tekemättä! Ja varmaan osa jääkin, väkisinkin. Ei vaan mahda mitään! Kun on ollut vähän pakko nauttiakin näistä viime päivien upeista keleistä!
Tämän viikon ohjelmistoon kuului isäni kaihileikkaus. Mua jännitti tämä operaatio ihan sikana. Mutta kaikki meni todella hyvin. Mahtavaa! Heti leikkauksen jälkeen, ennen lähes sokea isäni, näki odotushuoneen seinältä kellon ajan. Olen tosi iloinen isäni puolesta!
Vein isän kotiin ja jätin hänet lepäilemään. Ajattelin käydä hieman kaupungilla pyörimässä. Ehkäpä ostaa itselleni jotain kivaa, uutta vaatetta tms.. Jotain lounastakin piti meille hakea, joten ruokakauppassakin piti käydä. Astuessani isän asuintalon rappukäytävästä aurikoiseen kaupunkiin, en voinut aavistaakkaan, kuinka ahdistuneena sieltä tulisin palaamaan!
Anttila, Kappahl, Punnitse&Säästä, Sokos, Ruohonjuuri ja joku ihana kahvila matkan varrella. Näin olin suunnitellut ja loppu fiiliksen pohjalta. Että, jos pari tuntia saisin reissullani aikaa kulumaan. Isä sais ottaa pienet tirsat rauhassa.
Kevein mielin astui sisään Anttilan tavarataloon. Josko sieltä löytyisi vaikka joku hyvä ale-dvd viikonlopuksi. Pipipipiii! Varashälytin pamahti piippaamaan, kun astuin tavarataloon sisälle. Kassaneiti, ulko-ovea vastapäätä kohdisti katseensa minuun. Marssin suoraan kassalle ja pyysin hänen tutkimaan reppuni sellaisella sauvalla, jolla myymälävarkaat tutkitaan. Ei hän mitään löytänyt ulkoisesti ja samassa muistin, että minullahan on repussa veljeni minulle hankkima tablettitietokone, joka oli vielä paketissa. Onneksi minulla oli laskukin vehkeestä mukana. Ja huomasihan kassahenkilö, etten ollut varastanut sitä, koska juuri tulin kauppaan sisään. Siis, varastanut sitä ainakaan heiltä!
Ei muuta kuin lenkkarin kärki takaisin kohti isäni taloja ja parkkista, missä autoni oli. Samaan aikaan harmistuneena, etten ollut muistanut jo lähteissäni jättää tablettia autoon. Mutta olin myös helpottunutkin, ettei minua sentäs myymälävarkaaksi tituleerattu. Taas kulkeissani takaisin kohti keskustaa, minua jopa hieman huvittikin tapaus.
Puutarhakadun apteekista hain isälle silmätippoja, lievittämään leikkauksen aiheuttamaa hiekan tunnetta silmissä. Mennen tullen varashälyyttimien läpi, no proplem! Hyvä juttu, tabletti oli siis syyllinen!
Kuninkaankadulla kävellessäni ihastelin torimyyjien, kotimaisten omenien, tarjontaa. "Takaisin tullessani ostan muutaman omenan", ajattelin. Tämän syksyn omenasato kun on, mitä on.
Olin saanut ale-tekstarin Kapphalista. Yleensä ne ovat minulle yhdentekeviä. Mutta hei, kun kerran kaupungilla ollaan, niin käydään katsastamassa tarjonta. Pipipipiii! Varashälyttimet räjähtivät piippaamaan. Ulko-oven välittömässä läheisyydessä olevalta myyjättäreltä kysyin, voisinko tarkistuttaa kassini heillä. Kerroin heille, että olin piipannut muuallakin. Reppuni hinkattiin moneen kertaan kassalla olevalla tunnistimella, eikä se reakoinut mitenkään. Myyjättäret epäilivät silti reppuani, missä oli niittejä ja sen "normaalia", rautapitoista sisältöä, syylliseksi. Kyllähän nyt joka naisella kaksi rullamittaa, ruuvimeisseleitä, parit silmä- ja aurinkolasit, meganippu avaimia, ruuveja ym, kassissaan shoppailureillulla on. Hö!
Harmitti ja alkoi vähän pelottaakin lähteä kaupasta ulos. Samalla ihmettelin, miksi apteekin hälytin ei ollut minua piipannut. Sitä en varmaan saa koskaan selville. No, tuskaa ja pelkotilaa hieman lievitti, kun löysin kivan puseron, muutamat pikkarit ja sukat edullisesti. Ja sain vielä parikyt prossaa alennusta! Reppu olalle,  kiitti ja hei! Mutta...Pipipii! Taas räjähti varashälytin pauhaamaan. Tunsin itseni niin varkaaksi, että! Ja KAIKKI katsoi minua! Myyjättäret heilauttivat vain kättään ja huutelivat: "Se on se reppu, mene vaan!"

Epäilty numero yksi ja neuletakki. Niin viattoman näköinen...

 Ahdistuneena astuin aurinkoiselle kävelykadulle. En uskaltaisi mennä enään mihinkään kauppaan! Mietin, että onko kahviloissa varashälyttimet. En uskaltanut ottaa riskiä. Hämmennyksissäni en ostanut edes niitä omenia. Eihän sitä tiedä, vaikka torimyyjilläkin olis ollut varashälyttimet...
Ruokaakin piti käydä ostamassa, mutta sinne Anttilaan en enään uskaltaisi palata. Haikeana kävelin Punnitse&Säästä:n ohi, miettien kaikkia ihania pähkinöitä ja muita herkkuja, mitä en uskaltanut mennä ostamaan. Koska olisin kuitenkin piipannut!
Tein sellaisen suunnitelman, että jättäisin reppuni autoon ja menisin lähi-Siwaan. Olin kulkeissani hoksannut, että minullahan oli jalassani uudet lenkkarit. Olin vasta aamulla ottanut niistä hintalaput pois. Josko niihin oli jäänyt hälytin? Kaikki muut vaatteeni olivat olleet minulla aiemminkin päällä. Neuletakki oli uudehko, mutta olin ainakin kerran se päällä käynyt kaupassa.
Autolle päästyäni, Beibe soitti ja kyseli isäni vointia. Hänelle vuodatin omat "vointini" ja samalla tutkin lenkkareitani. Ei niistä mitään löytynyt, otin pohjalliset ja kaikki irti. Ei muuta kuin Siwaa kohti!
Jännittyneenä tein ruokaostokset ja lähdin kassalle. Mutta voi! Siwassa ei ollut varashälyyttimiä! Harmin paikka. En saanut lenkkariteoriaani testattua!

Epäilty numero kaksi!

Minulla oli tarkoitus käydä isältä lähteissäni vielä tekemässä omat ruokaostokset. Ahdistuneena ajoin motaria ja mietin mihin kauppaan uskallan mennä piippaamaan. Häpeä moninkertaistuu kotikulmilla. Joku tuttu voi nähdä!
Kiusaus käydä eräällä kirpputorilla matkanvarrella, kävi ylivoimaiseksi. Jätin taas kiltisti pääepäillyn eli repun autoon ja eikun kirppikselle. Ja pipipipiiiiii!
Ja nyt meni hermo! Tuskastuneena aloin repimään kenkiä jaloistani, itkua sopertaen, että mää en enään kestä! Mikä mussa piippaa! Hieman hämmentyneenä, kirpparimyyjä tuli riisumistani katselemaan ja ihmettelemään, kun heiluttelin lenkkareitani varashälyytimessä. Ja mitä ihmettä! Lenkkarit eivät piipanneet! Samassa kirpparille tuli nuori nainen, joka jäi meidän kanssa ihmettelemään. Levittelin kädet neuletakin taskuissa käsiäni, etten ymmärrä enään mitään. Nuori nainen sanoi, kuin apteekin hyllyltä, että neuletakin saumassa on hälytin. Täh! Miten voi olla! Takki oli ollut minulla jo monta viikkoa ja olin se päällä käynyt ainakin yhdessä Siwassa. Mutta oliko sielläkään varashälyttimiä, en voi mennä takuuseen. Takki oli ostettu Oriveden Tokmannista, josta kävelin, kassan kautta oh course, ilman piippausta. En voinut kuvitellakkaan, että takissa olisi pesulapun näköinen hälytin, mikä täytyisi itse poistaa. Onko tämä joku uusi trendi vaatteissa? En tiedä. Tulee ostettua niin harvakseltaan vaatteita, että voin olla pudonnut tästä kelkasta!

Kirottu hälytin neuletakissa! Onko Teille tullut tälläisiä vastaan?

Olin suorastaan helpottunut! Kirppismyyjäkin oli nähtävästi helpottunut sanoessaan, että onneksi sinun ei tarvinnut ihan kaikkia vaatteita riisua. Mutta olin myös ihan sa.....n vihainen! Minun kiva lomapäiväni kaupungilla, meni ihan plörinäksi. Että terveiset vaan sinne Oriveden Tokmannille, mistä neuleeni olin ostanut!
Sain onneksi palsamia haavoittuneelle mielelleni, löytäessäni kirppikseltä makeet, uuden veroiset saapikkaat ja halvalla. 6,5 ekee! Näillä voi vaikka sontaa lapata tyylillä, jos ei muuta käyttöä ole! Vitsi, vitsi!

Katsokaa, kuinka hyvin ne sopivat reppuun, joka osoittautui syyttömäksi!

Helpottuneena uskalsin vielä ruokakauppaankin. Enkä enään piipannut!

Kiitoksia kirpputori Outo linnun myyjälle ja sille nuorelle naiselle, joka varashälyttimen löysi. Oriveden Tokmanni saa minulta ison kimpun risuja...

Loppuun vielä kevennyksenä eräs myyntiartikkeli edellämainitulta kirppikseltä. Tämä on ollut eräässä pöydässä myynnissä siellä jo aika tovin. Tyttären kanssa ollaan sille naureskeltu jo aikaa sitten. Katsokaa itse miksi!

Kori syksyn sadolle. Mutta mihin hintaan???

Gazpacho, kylmä tomaattikeitto viilentämään loppuviikon "helteitä"!

Koko kesän, minun on pitänyt tehdä gazpachoa. Syitä miksen ole, on useita: Ei ole ollut aikaa, on niin paljon muitakin tekemättömiä ruokia listalla, kesäkurpitsat ovat taas vallanneet ruokavaliomme, omat tomaatit alkoivat kypsymään niin myöhään, ei ole ollut helteitä jne., jne.. Mutta suurin syy on ollut se, etten ole voinut uskoa kylmän keiton olevan hyvää!

Meteorologit tv:ssä uhoavat, että kesä on tulossa hetkeksi takaisin. No nyt, on kesän viimeinen hetki tehdä kylmää tomaattikeittoa!
Yksi lemppari tv-kokeistani, tanskalainen Anne Hjernöe, teki juurikin jossain ohjelmassaan tätä. Hänen suupiirteistä ohjettaan noudatin omassa keitossani.

GAZPACHO-kylmä tomaattikeitto

• noin puoli kiloa kypsiä tomaatteja kaltattuna ja lohkottuna, kannat poistettuna
• yksi pieni sipuli lohkottuna
• 2 viipaletta hiivaleipää tms. reunat poistettuna
• yksi paprika
• yksi valkosipulinkynsi
• tilkka vettä leivän liottamiseen
• loraus oliiviöljyä
• loraus punaviinietikkaa
• hunajaa
• suolaa 
• mustapippuria
• (savustettua)paprikajauhetta
• kuivattua chiliä 

Palastele leipä ja laita se vesitilkkaan likoamaan. Vettä niin paljon, että leipä vettyy kauttaaltaan. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen. Leipä liotusvesineen. Tai vaihtoehtoisesti voit soseuttaa kulhossa sauvasekoittimella. Soseuta sileäksi keitoksi.
Lisäile mausteita, hunajaa, öljyä ja viinietikkaa kokoajan makustellen. Hae mieleistäsi makua!
Tarjoile jääkylmänä, vaikkapa leipäkrutonkien kanssa.
Tv-Anne ei kaltannut tomaatteja. Mutta minun Härän sydän -tomaateissa oli niin paksu kuori, ettei keitosta olisi kyllä sileää tullut. Joten kalttasin ne varmuuden vuoksi.
Keiton paksuutta voi säädellä veden ja öljyn määrää lisäämällä. Tomaattien mehukkuus määrittelee myös koostumusta. Minä en lisännyt nestettä ja öljyäkin meni ihan loraus.

Keiton ainekset eivät maksaneet juuri mitään. Kasvikset olivat itse kasvatettuja, leipä itse leivottua. Vesi, mausteet, öljy ja surauttamiseen kulunut sähkö, olivat ainoat kustannukset.

Kaikki ainekset koneeseen ja sur rurr...

... ja keitto on valmis!

No, mitäs mieltä emäntä keitosta oli? En nyt ollut ihan täpöllä vakuuttunut sen herkullisuudesta! Ehkä sen nauttiminen Andalusian auringon alla, olisi tuonut lisää kesäistä makua. Yksin keittiön pöydän ääressä lounastaen, siivousurakan keskellä... en oikein päässyt oikeaan "moodiin"!
Yksi asia, mikä minua keiton teossa epäilytti, osoittautuikin todeksi. Nimittäin raa'an sipulin muuttuminen kitkeräksi tehosekoittimessa. Ja se kitkeryys hieman haittasi keiton maussa. Aion tehdä vielä joskus keittoa niin, että kuullotan sipulin ensin. Tosin se taitaa viedä keitosta sen "jutun"!
Espanjassahan keittoa suositellaan vanhuksille helteillä; helppoa niellä, ravitsevaa ja virkistävää. Mutta kyllä se sopii kuuman päivän raikastajaksi kaiken ikäisille!

Liput salkoon Suomenhevosen kunniaksi!

Tänään juhlistetaan Suomenhevosta. Se on päivänsä ansainnut! Se on ollut mukana Suomen sodissa ja jälleenrakentamisvaiheessa. Sillä on tehty työt pelloilla ja metsissä.
 Nykyään sen asema matkailussa, virkistystoiminnassa, urheilussa, ystävänä ja kumppanina, on kiistaton.
Suomenhevosen kantakirja perustettiin 6.syyskuuta, vuonna 1907, keisarillisen senaatin määräyksestä. Suomenhevosen päivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 2007, kun kantakirja täytti 100 vuotta.
Tällä hetkellä suomenhevosia on noin 19 500, kolmannes koko maamme hevoskannasta. Onnea suomenhevoselle. Ja kiitos!

Kuvan on ottanut kummityttömme Nea ja se on ehkä paras heppakuva ikinä! Kuvassa ovat kahden ystäväni suokit Helmi ja Nosse. Helmi valitettavasti laukkaa jo vihreämmillä laitumilla.