Arkikuvia 43/52

VIIKKO 43

"Pöytä katettuna!"

Tällä viikolla satoi ensilumi ja sen myötä aloitimme lintujen talviruokinnan. Hieman jo ehdin pelästyä, että tirpat olivat vaihtaneet maisemia. Mutta turhaan! Ei mennyt montaakaan hetkeä, kun ensimmäiset varpuset ja talitintit saapuivat nokkimaan auringonkukan siemeniä.
Viikonloppuna tein ruokintakauden ensimmäiset talikakkuset. Tai oikeastaan talipötköjä. En jaksanut alkaa näpertelemään.

Talipötköt jähmettymässä rapulla.

No niin, se on sitten lintujen ruokinta-arkea ensi kevääseen asti. Toivottavasti lintulaudan antimet kelpaavat ja vierailulla käy runsaasti erilaisia pikkulintuja!

Porkkanoita!

Yhden lavakauluslavan sato!

Porkkanat olivat yksi tämän kesän onnistujista. Ilmeisesti viileä ilma ja tasainen kosteus (lue: märkyys!) teki niiden kasvun suotuisaksi. Joo, kastelu on ollut se juttu, millä ei ole itseään tarvinnut täällä itä-Pirkanmaalla väsyttää!
Joka tapauksessa, kaikki kylvämäni porkkanat onnistuivat todella hyvin! Niin syksyllä kuin keväällä tekemät kylvöni itivät hyvin ja porkkanat kasvoivat kivan kokoista juurta. Ainut miinus oli emännän laiskuus ja ajan puute harventamisen suhteen. Olen tosi laiska harvennushommissa ja ei sitten ehditty harvennusporkkanaakaan siinä määrissä syömään. Joten, osa porkkanoista kasvoi liian tiheästi ja jäivät pieniksi. Ompahan elukoillekkin syöttää omia pikku porkkanoita!

Näistä ei paljon kellariin ehtinyt!

Porkkanaa kuitenkin tuli määrällisesti aikas paljon ja kellariinkin on menossa noin 20 kiloa. Ottaen huomioon, että kaikki todellakin kasvoivat lavoissa ja koko kesähän oli niitä syötykin. Kyllä saa olla tosi tyytyväinen satoon!

Vuosi sitten kirjoittelin postauksen porkkanan syyskylvön ja kevätkylvön eroista. Postauksen pääset lukemaan tästä . Taas yhtä vuotta "kokeneempana" voi yhtyä aiempiin kokemuksiini; syyskylvön porkkanat ovat satoiässä aiemmin ja ehtivät tekemään isomman juuren.
Kylvin viime syksynä kahta eri lajiketta porkkanaa kahteen lavakaulukseen. Syyskylvö kannattaa tehdä juuri ennen pakkasten tuloa, kylmentyneeseen maahan. Jos siemen lähtee kasvuun syksyllä, se on kyllä kaput!
Niin hienosti kuin kirjasin ylös, mitä lajiketta olin lavoihin kylvänyt ja siemenpussitkin talteen laittanut, en muistiinpanojani, kuin pussejakaan mistään löytänyt. Joten, en muista lajikkeiden nimiä!

Keväällä vähän näytti siltä, ettei syyskylvöni olisi onnistunutkaan. Niin nihkeästi porkkanan siemenet lähtivät itämään. Kevätkylvön tein aikas varhaisessa vaiheessa, muistaakseni heti toukokuun alussa ja nämä rehahtivat kasvuun hyvin. Ottivat naatin koossa syksyllä kylvetyt porkkanat kiinni alta aikayksikön!
Mutta... jotenkin vain nämä syksyllä kylvetyt painelivat jossain vaiheessa kesää kevätserkkujensa ohi. Niin naatin, kuin juurenkin koossa. Tällä "tieteellisellä" tutkimuksellani ja kasvatuskokeiluillani olen havainnut, että syksyllä kylvetyt saattaisivat keskittyä alkuun enemmän juuren tekemiseen. Niillä on ainakin alkukesästä pienemmät naatit, kuin keväällä kylvetyillä.
Tämä nyt on ihan "mutu" tuntuma. Täytyisi tehdä tarkempaa tutkimusta ja kylvää samaa lajiketta niin syksyllä, kuin keväällä. Sitten voisi lyödä pöytään tarkempaa faktaa!
Kevätkylvöissäni minulla oli kolmea lajiketta; 'Purple Haze', 'Rainbow' ja 'Yellowstone'. Eli violetin värisiä, sekoitus keltaisia, oranssisia ja valkoisia porkkanoita ja ihan perusoranssisia. Jännä juttu, että tuosta värisekoituksesta ne valkoiset olivat kaikista maukkaimpia!

'Rainbow Fi'

'Purple Haze Fi'

'Yellowstone'

Kuitenkin molemmat tavat kylvää olivat suksee tänä kesänä. En niin hirveästi voi ottaa kunniaa sadosta itselleni, koska olen niin huithapeli tarhuri. Sattumalta valikoituneet hyvät lajikkeet ja luonto tekivät todennäköisesti sadosta niin hyvän!
 

Huomaa, että porkkanat ovat kasvaneet kasvilavan alla olevaan saveen asti!

Saas nähdä, ehdinkö tänä sykysynä tekemään syyskylvöjä. Kaikki hommat ovat ihan vaiheessa! Viime viikkoinen sairastelu vei mehut ja olo mahassa ei ole vieläkään ihan normaali. Ja lumikin on jo maassa! Tosin luotan siihen, että se sulaa vielä pois.
Ei sen puoleen, ei minulla ole porkkanan siemeniäkään! Voi jessus sentään, miten tämä meikäläisen elämä voikin olla tälläistä huit hapelia matalalentoa! No, jos en ehdi syyskylvöjä tekemään, sitten kylvetään keväällä. Näin se vaan menee!

Kun hanska putoaa maahan, sekin pitää tehdä asenteella! ='D

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta!

Sain kivan haasteen Anneli A:lta Pihakuiskaajan matkassa -blogista . Lämmin kiitos siitä! Siitä onkin jo tovi, kun olen haasteisiin päässyt vastailemaan. Kiva, kiva!

Mennyt kesä oli... no, kylmä ja sateinen. Koko kesä sitä odotettiin ja koskaan se ei kunnolla tullut. Vielä heinäkuussakin kesälomiemme jälkeen, puhuin keväästä! Ei vaan millään meinannut tajuta, kuinka pitkällä kesä olikaan.
Mutta... kyllä siitä löytyi hyviä puoliakin. Piti vähän mietiskellä, että mitäs kesällä puutarhassa tapahtui. Tänä kesänä oli muutamia rakenteluprojekteja ja pihanlaitto jäi vähäiselle. Oikeastaan koristekasvit olivat ihan heitteillä! Vähäisen jäljelle jääneen ajan käytimme kasvimaalle.
Onneksi on kuitenkin valokuvat, joita selaamalla ne menneen kesän kohokohdat helposti löytyivätkin!

RODOJEN KUKINTA

Alppiruusut pistivät parastaan alkukesästä. Ne eivät ole vielä tähän mennessä koskaan kukkineet näin runsaasti ja kauniisti. Ilahduttiin kovasti, kun pari vuotta sitten kavereiltamme siirtämämme rodot ovat kotiutuneet ja olivat kukassa.

Erityisen iloinen olin "kaimalikan" kukinnasta. Alppiruusu 'Marketta' kukki tosi kauniisti. Se on ollut vähän kämäisessä kasvussa, mutta niin vaan kauniisti kukki silti. Ihanaa!

"Marketat!"

ALKUKESÄN PIHAJUHLAT YSTÄVIEN KANSSA

Kuusenkerkkä Gin Tonic

Kesän alkua juhlistettiin muutaman hyvän ystävän kanssa syöden ja juoden. Oli todella mukavaa, että kaikki kutsutut pääsivät tulemaan meille ja saimme viettää hauskan päivän.

Ruokana oli mm. loimulohta.

Nokkos- ja vuohenputkipestot!

Saunottiin ja naurettiin aamun pikkutunneille saakka! Voi, että oli hauskaa! Pitäisiköhän ottaa ensi keväänä uudelleen?

Kannussa koivunmahlaa, saksankirveliä ja raparperia.

ÖTÖKÄTTÖMYYS

Shortsikelejäkin näköjään oli!

Ollaan nautittu ihan kybällä siitä, ettei ole ollut hyttysiä juuri lainkaan. Ei ole myöskään ollut paarmojakaan siinä suhteessa kuin ennen. Alkukesästä ei polttiaisiakaan ilmennyt. Loppukesästä niitä tosin oli jonkun hetken.

Kahviteltiin ehkä tavallista enemmän ulkona!

Minä aina välillä reakoin rajustikin hyttysen- ja paarman pistoihin ja puremiin. Joskus jopa joudun hakemaan antibiootteja, kun pistokohdat tulehtuvat. Kyllä tää oli ihan mahtavaa, kun välillä oli tälläinenkin kesä, ettei tarvinnut näistä asioista kärsiä!

Pikku-Benja! <3

Jos on ihmiset nauttineet ötökkövapaasta kesästä, on se ollut luksusta elukoillekkin! Hehku viihtyi tosi hyvin laitumella yötä päivää. Ei paljon sisälle huudellut!
Samoin Mauri on voinut hyvin ihonsa puolesta. Se on raapinut itseään normaalia vähemmän. Ja oli hyvä, ettei ollut paljon pistäviä ötököitä, kun tyttären perheeseen tuli ihana Benja-pentu!

Illan onkireissullakin pystyi jäämään kuvailemaan, kun ei verenimiöitä ollut!

UKONHATUT

Ai että, ukonhatut pistivät tänä kesänä parastaan! Kirvan kirvaa niissä ei ollut ja sen kyllä huomasi kukinnan määrästä!

Köynnösukonhattu

Erityisen iloinen olin, köynnösukonhatun isoista ja komeista kukinnoista. Miten niin hentoinen köynnös jaksaakaan kannatella niin isoja kukkia?

Valkoinen ukonhattu

Vaaleanpunainen kaunotar!

Myös valkoinen ja vaaleanpunainen kukkivat hienosti. Nehän olen tuonut Viron puutarhamarkkina matkoiltani. Maltan tuskin odottaa, että nekin leviävät isoiksi puskiksi!

Kirjavassa on ihan Suomi 100 -värit!

Ukonhattuja on ehdottomasti saatava lisää!

RUOKAA OMASTA MAASTA JA ELÄINVAUVOJA

Alkukesän huikeaa pinaattisatoa!

Jos ihmiset eivät niinkään tykänneet sateisesta ja viileästä kesästä, niin monet hyötykasvit olivatkin sitten ihan toista mieltä! Pinaatit, salaatit, kaalit, juurekset ja monet muut kasvoivat parhaiten ikinä.

Koko kesä syötiin oman kasvimaan satoa. Alkukesästä enemmänkin salaattivihanneksia ja varhaisjuureksia.
Loppukesää kohden vuoroon astuivat salaattien lisäksi kurkut, kesäkurpitsat, perunat, herneet ja vaikka mitä.

Lipstikkaa!

On niin ihanaa syödä itsekasvatettuja vihanneksia! Sitä tunnetta on tosi vaikea selittää. Se täytyy kokea itse!

Kesäkurpitsapikkelssiä omista kesäkurpitsoista!

Tänä kesänä  meillä oli ensimmäiset lihakanipoikueetkin. Molemmat emot pyöräyttivät lähes kymmenen poikasta ja hoitivat ne hyvin.

Pupuista osa myytiin ja osa on kasvamassa teuraskokoon. Oli mukavaa seurata pupuperheiden touhuja ja niitä kävi tosi monta lapsiperhettä ihastelemassa. Ja ihan aikuisiakin ne kiinnostivat!

Konehaudotuista munista kuoriutui keväällä 5 kanaa ja 2 kukkoa. Yksi kanoista joutui kanahaukan kynsiin, yksi lähti kaverilleni, kaksi Beiben siskolle ja yksi jäi meille parvea kasvattamaan.
Toinen kukoista sai oman parven ja toinen teurastettiin.
Tipujen kasvua on niin kiva seurata, että ehkäpä taas ensi keväänä hankin siitosmunia haudontaan!

Tälläisen haasteen muodossa on kiva palata kesään takaisin. Ja ihan hyvältähän se kesä näytti! Vai onko aika ehtinyt kultaamaan muistot?
Monta kivaa "juttua" tapahtui ja pienillä reissuillakin lähipitäjiin käytiin. Nyt katseet käännetään jo talvisimpiin touhuihin ja jäädään odottelemaan innolla ensi kasvukauden alkua. Sehän alkaa ihan just!

Olen käynyt lukemassa tämän haasteen niin monelta bloggarilta, että tosi moni tämän on tainnut saada. Joten, en heitä haastetta enään eteenpäin. Jos halua, voit napata haasteen ihan vapaasti! Mennyttä kesää oli kiva muistella!

Päden Paja, sydämellisesti tervetuloa seuraamaan elämää Rakkaudesta ja maan antimista!

Arkikuvia 42/52

VIIKKO 42

Olon helpoittajia!

Tää viikko on mennyt meikäläisellä TAAS kipeänä! Mää en kestä kohta tätä jatkuvaa sairastelua. Nyt en edes oikein tiennyt, mikä mua vaivasi!
Maanantaina töistä päästyäni olin ihan täynnä virtaa. Ihanaa, aikaisempi työvuoro, aurinko paistoi ja ajattelin tekeväni kaikkea kivaa ja rästihommia.
Fiilis latistui rehunhakureissulla, kun ihan yht'äkkiä minulle iski paha olo, hirvittävä väsymys ja hieman kuvottikin. Hädin tuskin selvisin kotiin, ajomatka otti kyllä koville!
Pistin oloani edellisyön vähäiseksi nukkumiseksi ja juuri alkaneiksi kuukautisiksi. Ne aina vain jatkuvat pirulaiset tekevät nykyään oloni ihan paskaksi!
Olo vain paheni illan mittaan ja ilta meni nukkuessa. Tiistai meni töissä aikas sumussa ja väsytti ihan ylipääsemättömästi. Ruoka ei maistunut ja en saattanut syödä edes lounastani loppuun. Kuvotti, lihaksia särki ja olin aivan poikki.
Kotiin päästyäni suorastaan "juoksin" elukkahommat ja ilta meni ihan makkurissa. Lihassärky oli jotain ihan mahotonta ja minulla oli vähän lämpöäkin. Mahassa tuntui "pallo" ja vatsa oli ihan ilmaa täynnä.
Keskiviikkona alkoi heti ylös noustuani oksettamaan ja moneen kertaa oksensinkin limaa. Mahansisältöä ei tullut, vaan ihan limaa. Oksennusrefleksi tuli tosi voimakkaana.
Työterveydessä juteltiin näistä minun oireistani ja siellä oltiin hieman sitä mieltä, että minä olisin jonkin ärhäkän flunssaviruksen saanut. Lämpö sahasi +34-+38 välillä ja lihassärky viittasivat siihen. Kun ihmettelin tätä kuvotusta ja liman oksentelua, epäilivät sen johtuvan liiallisesta tulehduskipulääkkeiden syömisestä.
Minullahan oli polvi kipeänä monta viikkoa ja viime viikot on mennyt selkäkipujen kanssa. On ollut pakko vetää Buranaa, jotta pystyy käymään töissä ja olemaan toimintakykyinen ihan yleensäkkin.
Minulla on ollut jo jonkin aikaa "Burana-pallo" mahassa. Sen tuntee heti, kun lääkkeen ottaa. Se on sellainen paineentunne heti kylkiluiden alla.
Nyt ollaan ilmeisesti siinä tilanteessa, ettei mahani kestä enään yhtään sitä. Täytyy varmaan jossain vaiheessa käydä lääkärin juttusilla ja pyytää jotkin happosalpaajat käyttöön.
Tässä on nyt sitten pari päivää mennyt niin, etten ole saattanut syödä oikein mitään. Ajatuskin syömisestä on oksettanut. Pelottava tunne meikäläiselle, joka elää syömistä varten!
Tosin, en ole ihan kauheasti ollut hereilläkään. Väsymys on ollut ihan järkkyä! Että jotain vastaan tässä yritetään parantua. Onko se flunssa, mahapöpö vai mikä, sitä en tiedä. Niska ja selkä on ihan tönkkönä tästä makaamisesta. Vasen nilkka ja jalkapöytä on tullut tosi kipeäksi, vaikken ole juuri jalkeilla ollut. On tää jumankauta merkillistä!

Sillä välin kun meikäläinen on sairastanut, Beibe on valmistautunut syksyn tuloon. Hän on hakenut elukoille kauroja ja pahnoja, laittanut ruohonleikkurit talvikuntoon ja purkanut aidat laitumelta. Ja minulla on kurja mieli, kun en ole pystynyt auttamaan!

Tytär poikkesi äitiä piristämässä. Hän toi mukanaan karjalanpiirakoita ja vesimelonin. Vesimelonia saatoin syödä ja se riskasikin oloa kummasti. Myöhemmin alas meni jo karjalanpiirakkakin.

Huomatkaa tyttären tilaa säästävä pysäköinti tyyli!

Ei paljon tarkemmalle enään voi peruuttaa!

Nyt olo alkaa tuntumaan suht normaalilta ja ehkäpä tämä tästä pikkuhiljaa taas iloksi muuttuu.

"I'll be back!"

Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille ja pukeutukaapa lämpimästi. Aamut alkavat olemaan jo kylmiä!

Vesi oli riitteessä koiran juomakupissa aamulla!

Wuhuu! Frank tulee taas uusin jaksoin!

 

Tanskalaisen maajussin uusi tuotantokausi alkaa tänään 15.10:ttä. Ihanaa! Ja jakso on katsottavissa Yle Areenassa heti saman tien.
Uudet jaksot tulevat sunnuntaisin kanavalta Yle fem &Teema klo 18.30. PAITSI ensimmäinen jakso, joka tulee jo klo 16.55.  Jaksojen aiheisiin voit käydä tutustumassa täältä .

Ainakin meillä Tanskiksen uusia jaksoja on odotettu kuin lehmä kesää. Ollaan kyllä ihan koukussa tähän sarjaan! Tää on niin harmitonta ja mukavaa katsottavaa, mistä voi saada jotain vinkkejäkin omaan elämänsä räpellyksiin.

Mutta... hieman harmittelin, tai oikeastaan olin vähän vihainenkin siitä, että Frank on käynyt salaa Suomessa.  Joo-o, hän oli käynyt haapiota tekemässä, mutta eipä tullut moikkaamaan meitä. No, annettakoon sen verran anteeksi, ettei hän käynyt moikkaamassa ketään muitakaan suomalaisia fanejaan.
Olisi kyllä kiva, kun hän tulisi joskus ihan fanitapaamisreissulle Suomeen. Voisi tulla vaikka meille! Eipä meillä Frankille mitään ihmeellistä opetettavaa olisi. Mutta voitas syödä ja juoda hyvin, samalla mukavia turisten.

Ylen artikkeli Frankin Suomen vierailusta

Suomi-jakso näytetään Tanskassa ensi vuonna ja Suomessa sitten noin vuoden päästä. Mutta nautitaan nyt ennen sitä tästä nyt alkavasta tuotantokaudesta!

Arkikuvia 41/52

VIIKKO 41

Tää on nyt tätä! Nurmikot leikkaamatta, lehdet haravoimatta ja syyshommat seisovat. Joka paikka sanoo lits ja läts!
Jonkin verran on satoa korjailtu viikon varrella, mutta maassa on vielä ainakin mukulasellerit ja palsternakat. Niillä tosin ei ole mikään kiire. Meillä päin ei ole vielä hallaa, saati pakkasia ollut. Yhtenä aamuna mennä viikolla oli lämpötila laskenut +2:een asteeseen. Hrrr!

Elämä pyörii kuitenkin arkisesti taloa lämmittäen, elukoita hoitaen ja töissä käyden. Mutta pientä varovaista juhlan tuntuakin on. Nimittäin pipari-homejuustokausi on avattu! Pari piparia/päivä siivun aurajuustoa kera ja hieman jotain kotitekoista hilloa päälle. Glögiä ei olla vielä juotu, mutta olen kuullut joidenkin "rohkeiden" jo senkin kauden aloittaneen.

Vaikka syyshommat ovat aivan kesken, jotenkin alkaa toivomaan lumen tuloa. Koska tonne ulos ei oikein pääse mitään tekemäänkään, voisi ihan hyvin jo lumi armollisesti peittää keskeneräiset hommat!

Ihana, pieni Taidemylly!

Kun kesä on ohi ja syksy saa, tuntuu että täältä maaseudulta loppuvat kaikenlaiset tapahtumat, kesäkahviot ja taidenäyttelyt sun muut kuin seinään. Elokuun jälkeen, kukaan ei järjestää enään mitään ja missään. Kesäasukkaiden lähdettyä maaseutu hiljenee, ihan niin kuin meille ympärivuotisille asukeille ei mitään kannattaisi järjestää.

Iloisesti yllätyin, kun näin ilmoituksen Eräjärven paikallislehti Purkiaisessa. Järvenpään kylässä, Pajulantien varrella olevassa Taidemyllyssä olisi lökakuun viikonloppuina avoinna taidenäyttely. Hei juma! Jos joku viitsii jotain järjestää kesäkauden päätyttyä, pakkohan siellä on käydä katsomassa!  Ja sainpa matkaani tyttären ja Beibekin lähti mukaan.

Olemme kerran aiemmin käyneet Taidemyllyllä. Silloin siellä piti pieniä taidenäyttelyitä eräs vanhempi nainen, joka kesämökkeili myllyn naapurissa. Hän oli kysynyt luvan näyttelyiden järjestämiseen myllyn omistajalta.

Nyt hän ei enään mökillä käy ja läheisen maatilan emäntä oli halunnut jatkaa myllyn perinnettä taidenäyttelyiden pitopaikkana. Ihan mahtavaa!

Itse myllyrakennus on pieni ja vaatimaton, latomainen rakennus. Sen yhteydessä on ollut joskus muinoin myös raamisaha ja pärehöylä. Mutta nämä rakennukset ovat hävinneet, eikä myllyssäkään ole enään mitään välineistöä sisällä.

Piirros siitä, millainen mylly on ollut silloin, kun saha- ja höylärakennukset ovat olleet vielä paikoillaan.

Myllyn henkilökunta tauolla! =D

Mutta mylly on hienolla paikalla, pienen "kosken" partaalla. Ja rakennusta on korjailtu ja sisälle on tehty pientä remonttia, jotta siellä on turvallista liikkua.

Myllyssä olevan näyttelyn nimi oli "Oodi emännälle - Ensin työ, sitten huvi. Suomalainen emäntä 100 vuotta". 

Olisinkin hämmästynyt, jos yhtään lehmätaulua ei olisi ollut!

Teokset kuvasivat maaseudun ja sen emäntien arkea. Pieni näyttely, ihanassa miljöössä. Tuli väkisinkin mieleen, että ei elämyksen tarvitse aina olla missään järjettömän suurissa puitteissa.

Tytär "pakotettuna" kuvaan! ;'D

Tälläinen pieni piipahdus kivassa paikassa, lähellä kotia, katkaisee mukavasti päivää ja saa iloiselle mielelle. Siitä on sitten kiva jatkaa päivän touhuja, eikä ole koko päivää tuhrautunut reissaamiseen. Lisää tälläisiä lähitapahtumia maaseudulle myös muuhunkin kuin kesäaikaan!

Taidemyllyn näyttely on vielä avoinna su 15.10, 22.10 ja 29.10 klo 13-16. Paikka löytyy täältä Pirkanmaalta, Eräjärveltä Järvenpään kylältä, Pajulantie 140.

Käykääpä ihmeessä katsomassa, jos näillä kulmilla ajelette!