Käty!

Olen tyhjännyt kämppää. Meiltä ei toki ole kukaan muuttamassa mihinkään! Mutta perinteisesti kaktukset muuttavat ulos kesäksi, samoin marsut.

Marsut eivät ihan ulos muuta, mutta siirtotalliin ja ulkoilevat häkissään sään niin salliessa. Jotenkin olivat iloisen oloisia muutosta. Merkkarikin, joka on jo vanha ja vaivainen, kipitti pikku jaloillaan niin reippaasti että!

Ulkoistin tiputkin haisemasta
eteisestä kanalaan. Ne olivat
ensin isojen seurassa häkin
turvissa. Mutta sitten yksi kana
adoptoi ne!

Kaktuksia kuoli tosi monta talven aikana. Olen ostanut niitä ihan marketeista ja ne eivät ole olleet kovin kestäviä. Tosin nyt meni sellaisiakin, jotka ovat olleet minulla vuosia.

Niitä ulos kuskatessani, huomasin osassa olevan villakilpikirvoja . Nämä voivat olla huonon hoidon lisäksi osasyy kaktuskuolemiin.

Lampaatkin ovat olleet
yötä päivää ulkona!

No, perehdyn niiden häätämiseen, kunhan saan nämä kouluviikkoni tästä suoritettua. Niin, olenhan minä "muuttamassa" viideksi päiväksi koululle. Joten kämppä tyhjenee hetkellisesti minunkin osaltani.

Tää likka lähtee villiyrttejä
opiskelemaan!

Se olisi toukokuun viimeinen päivä! Niin se aika vaan kuluu ja kesä tuli sitten kuitenkin. Oikein mukavaa kesäkuun alkua kaikille ja hyvää lomaa niille, joilla se on alkaa/alkanut!

Kun "piipoauto"" mummulassa kävi!

Illalla Kuukuna söi makkaraa
mummulassa ihan tietämättömänä
mitä aamulla tapahtuisikaan!

Kuukuna on konemies henkeen ja vereen! Häntä kiinnostavat kaikki isot työkoneet, rekat, hälytysajoneuvot ja muut millä voi tehdä "hommii".

No mutta, mikäs mummulan
pihaan ajoi!

"Iiso Piipoauto peruuttaa!
Piip, piip, piip!"

Kiinnostus autoihin on ollut hänellä ihan sisäsyntyistä. Hän on saanut itse valita lelunsa ja usein ne ovatkin olleet traktoreita ja kuormureita. Pojalle onkin kertynyt aikas laaja valikoima rekkoja, poliisiautoja, tukkiautoja ja muita millä voi tehdä "hommii".

On siinä pojalla ihmettelemistä!

Beibe on purkanut viikkotolkulla meidän puimalan lattiaa, sorittanut sitä, laittanut stryroksit routaeristeeksi ja verkottanut lattian. Neljän viikon "puuhastelun" jälkeen oli aika valaa uusi lattia.

Koska yli 40 neliön lattiaan ei ollut mitään järkeä alkaa itse kuraa myllyllä pyörittämään, tilattiin 5 kuutiota valmista betonia lattiavalua varten. Näin säätettiin rahaa, aikaa ja ihan järjetön määrä työtä!

"Letku korkee!"

Kuukuna on jostain syystä ihastunut betoniautoihin. Hän on itse hiekkalaatikkoleikeissään tehnyt "piipoauton" laittamalla ämpärin leikkikuorma-auton lavalle. Ihailtavaa kekseliäisyyttä 2-vuotiaalta!
Mummu onneksi löysi hiekkaleikkeihin Plaston betoniauton ja se on ollutkin kovassa käytössä.

Pappa laittaa "piipoa" letkulla!

Kuukuna on jopa ehdottanut, että mummun käsivarteen tehtäisiin "piipotatu" eli betoniautotatuointi ja pojan mielestä papan pitäisi se piirtään! Voi luoja ton pojan juttuja!
Vaikka tämä mummu onkin valmis tekemään melkein mitä tahansa tuon kullanmurun eteen, en ehkä kuitenkaan aio ottaa kyseistä tatuointia. Tai no, never say never! ='D

"Iiiso piipoauto!"

No, se oli selvää, että kun kerran oli mahdollista ottaa poika mummulaan yökylään betoniautoa katsomaan, niin näin tehtiin. Kuukuna tuli sunnuntaina ja illalla ajeltiin papan kanssa traktorilla eli "paapalla" ja grillattiin makkaraa.
Aamulla betoniauton oli määrä tulla klo 8 ja herättelinkin poikaa ajoissa, jotta oltaisiin ehditty aamupuuro syömään ennen h-hetkeä.

Mutta betoniauto olikin ajoissa ja poika ei ehtinyt vetäisemään kuin nopean pussismoothien ja mukin maitoa. Ei ole ulkovaatteet menneet pojan päälle koskaan niin nopeasti kuin nyt, kun piti lähteä autoa ihmettelemään!

1,5 tuntia kesti betonin pumppaaminen ja tasoittaminen
autosta. Itse myllyllä pyörittäen se olisi kestänyt koko
päivän.

Mutta olihan se betoniauto iso ja hieman pelottavakin! Korkealle nouseva letku oli jännä ja välillä piti tulla mummun syliin katselemaan. Kun jännitys nousi liian kovaksi, käytiin välillä ruokkimassa eläimiä ja katseltiin kauempaa kun "piipoauto teki hommii".

Välillä rehunjakohommia jännitystä lieventämään!

Ja välillä piti käydä kurkkimassa!

Olihan se nyt aikas viritys ihan aikuisenkin silmissä!

Tunnin verran ihmeteltiin Kuukunan kanssa hommia ja sitten pojan tuli nälkä. Onneksi mummu oli ehtinyt puuron tehdä jo aamulla, joten banaani vain muusiksi kaurapuuroon ja ääntä kohden.

Ei tarvinnut tuputtaa yhtään!

Puuron jälkeen lähdettiin vielä ulos katsomaan betoniauton pesua ja sanomaan heipat "piipoautolle".  Kun auto oli lähtenyt pihasta, Kuukuna meni miesten kanssa pesemään saunalle työkaluja. Vesiletkun pitäminen on nyt niin kova juttu pojalle!

"Hei, hei piipoauto!"

Meillä oli oikein betonilattiamies tekemässä ja liippaamassa lattian. Hän on jo eläkkeellä oleva naapurimme, mutta tekee edelleen näitä hommia. Hän on ollut aikanaan tekemässä Koskikeskuksen lattioita, Taysin helikopteritasannetta ja vaikka mitä! Kyllä nyt tuli meidänkin puimalan lattia tehtyä sitten viimeisen päälle ammattilaisella!

Jätski maistui kasvimaalla istuskellen jännittävän aamun
päätteeksi!

Tytärkin tuli Ompun kanssa Kuukunaa kotiin hakemaan. Kyllä oli pojalla äidilleen kerrottavaa!
Omppu on alkanut jo olemaan hieman hereillä ja ihmettelee asioita silmät auki. Hänen kanssaan pystyy jo vähän seurustelemaan. Tyttö on niin suloinen! <3

Omppu-kulta!<3

En tiedä, kumpi oli väsyneempi tämän betoniautojutun takia; mummu vai Kuukuna! Mutta olihan se nyt mahtavaa, että minulla oli mahdollisuus ottaa poika meille betoniautoa katsomaan. Toivottavasti tälläisistä jutuista jää Kuukunalle hyviä lapsuudenmuistoja.

Poika on viime aikoina ronklannut ruuasta. Mutta nyt
meni jopa makaronilaatikon lihat! Taisi jännä päivä
tehdä nälän. Ja sehän se on paras mauste!

Illalla, kun lasten äänet oli vaienneet Leppämäessä, mummu ja pappa lämmitti saunan. Mutta ennen sitä, Beibe vielä kostutti betonivalun sumuttamalla vettä painepesurilla lattialle. Betoni tuli lattiaan reilun 10 cm kerros ja se saa kuivua useamman viikon ennen kuin sinne aletaan millään painavammalla ajelemaan. Viisaammat sanovat, että betonin kestää kuivua 1cm/vko.
Mutta nyt pari päivää valun jälkeen lattia ainakin näyttää hyvältä ja halkeamia ei ole tullut.

Kuvakulma näyttää, että tila olisi tosi pieni, Mutta se on
tosiaan 42 neliötä. Meidän kaksi traktoria ja lukematon
määrä roinaa säilytetään täällä.

Keväinen Hörtsänä

Puutarhurin torppa

Orivedellä, Onnistaipaleen kylässä on salainen puutarha, Hörtsänän arboretum. Se on ollut siellä vuosikymmeniä ja päässyt rytekötymään pahasti alkuvuosiensa loistosta. Onneksi sitä kuitenkin koko ajan kunnostetaan.

Me olemme Beiben kanssa vierailleen muutamia kertoja Hörtsänässä samalla kertaa, kun haemme rehuja elukoille. Mukava ja nopea retkikohde meille kauppareissuilla käymisen lomassa.

Upeat kotkansiivenalut! <3

Olen kirjoittanut pari postaustakin Hörtsänän vierailuistamme. Ne voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä. Ensimmäisestä löytyy juttua Hörtsänän historiastakin. Sitä en nyt tässä postauksessa ala enään avaamaan.

Kasvien seassa on keramiikkataidetta!

Vierailu Hörtsänän arboretumissa
Paluu Hörtsänään

Vaikka olemmekin nyt tehneet useampia pikavisiittejä Hörtsänään, emme ole käyneet siellä koskaan näin aikaisin keväällä.

Ja kyllä muuten kannatti! Varsinkin tälläiset kivifanit kuin me, saimme ihailla mahtavia kiviportaita ja -pengerryksiä, jotka erottuivat hienosti, kun kasvit eivät olleet vielä niitä peittäneet.

Ihana, romanttinen levähdyspaikka!

Hörtsänän erityispiirre mielestäni onkin juuri kivetykset ja eripuolille puistoa asetetut myllynkivet.

Muutamia keisarinpikarililjoja oli puhkeamassa
kukkaan.

Hörtsänässä ei sipulikukkien kirjo ole mitenkään valtava. Siellä täällä oli joitakin narsisseja ja muita kukkivia. Vuokkoja sen sijaan oli kukassa. Valkovuokkoja ja keltavuokkoja kukki mattoina puiden alla.

Räkättirastaan pesä oksatukipuussa.

Huomasimme, että viime kesästä oli kuitenkin uutta istutettu lisää. Lajisto kasvaa ja sitä edesauttaa vapaaehtoinen pääsymaksu, jonka voi tipauttaa postilaatikkoon tai maksaa tukimaksu peltilaatikkosta mukaan otettavalla tilisiirrolla.

Koska tämä korona-aika ja kahvittelut Oriveden lempparikahvilassamme, Cafe Herkkuhetkessä ei ollut mahdollista, haimme sieltä kuitenkin hiukopalat mukaamme ja nautimme ne kotona keitetyn kahvin kera.

Minulle lämmisavulohicroissant ja Beibelle kylmäsavu-
lohicroissant. Jälkkäriksi pikkuiset Bebeleivokset.

Sanoinkin Beibelle, että on se onni tämä poikkeustilanne ja sen tuomat rajoitukset. Normaalisti olisimme varmasti "kiireisinä" hörpänneet kupit kahvia ja tempaisseet herkkucroissantit naamaamme kahvilan terassilla. "Nauttineet" liikenteen melusta, istuen liikenneympyrän vieressä keskellä Oriveden keskustaa.

Nyt istuimme kahdesta tukkipöllistä ja laudasta tehdyllä penkillä ihanassa ja rauhallisessa ympäristössä eväistä ja toisistamme nauttien. Kyllä näissä kokoontumisrajoituksissa vaan on paljon hyvää, koska ne herättävät etsimään vaihtoehtoja. Ja huomaamaan, että asiat vaan voi tehdä paremmin!

Saimme olla evästelymme ihan kahdestaan Hörtsänässä, mutta sitten alkoi tulla porukkaa. No, muutamia ihmisiä, mutta näin pienessä paikassa sekin tekee jo ruuhkaa.

Mutta ei se haitannut meitä ja olimmekin jo puiston kiertäneet, joten lähdimme hyvin ja rentoutunein mielin kohti kauppoja ja ruokaostoshelvettiä. Oli kyllä hyvä idea käydä hakemassa "voimia" ensin Hörtsänästä!

Onko Hörtsnän Sinulle tuttu paikka? Jos on, olisi mukavaa kuulla mietteitäsi siellä vierailuistasi!
Ja jos ei, aiotko vierailla siellä joskus? Minä ainakin suosittelen vahvasti!

Hörtsänä on yksi minun lempipaikkojani tässä maailmassa!

Lintuaiheinen, kolmen kohteen luontokierros Eräjärvellä!

Sain viikko takaperin sähköpostia Pajulantien varressa monena kesänä Taidemyllyä luotsanneelta Tuulalta. Hän vinkkasi minulle TaituE tapahtumasta, joka järjestettäisiin Eräjärvellä tänä vuonna hieman poikkeavasti. Eräjärveläiset yhdistykset ja tahot ovat koonneet kolmen lintuaiheisen kohteen luontonäyttelyn, joka kierretään itsenäisesti.

Eräjärvellä on paljon isoja peltoaukeita, missä näkee keväisin paljon muuttomatkalla olevia lintuja. Järviä ja lampiakin löytyy, joten lintuaiheinen luontokohdekierros on kyllä oikeassa paikassa!

Kävimme Beiben kanssa kiertämässä kaikki kolme kohdetta, jotka sijaitsevat noin 10 kilometrin alueen sisällä. Tietysti ne voi kiertää vaikka pyöräillen tai kävellen, mutta suosittelen oman auton käyttöä, jos tulet muilta paikkakunnilta. Eräjärvelle ei taida kovin kummoiset julkisen liikenteen yhteydet olla!

Täytyy kyllä taas ihailla Eräjärveläisten yhteisöllisyyttä ja kekseliäisyyttä! Täällä seudulla on muutenkin paljon pieniä tapahtumia varsinkin kesällä. Mutta ihanaa, että näin poikkeusajallekkin on keksitty tekemistä ja itsenäisesti kierrettäviä tapahtumia. Näin saadaan erilaiset tapahtumat pysymään hengissä ja ihmisten mielissä jatkossakin!

Ensimmäinen rasti oli Vihasjärjen kyläpuistossa. Sieltä löytyi kysymyksiä Suomen kansalliseläimistä ja -kasveista ja olipa perhosten tunnistustehtäväkin. Lasten kanssa puistossa voi viivähtää keinuissa ja pienessä hiekkakasassa leikkien. Omien eväiden syömiseen on mahdollisuus penkeillä pöydän ääressä levähtäen.

Tiedätkö kaikki Suomen kansalliseläimet, -kasvit,- kivet ja sun muut? Oikeat vastaukset
löydät postauksen lopusta!

Toinen piste oli pienen lammen rantaan rakennetulla lintutornilla. Lammella oli paikalle tullessamme sorsia ja joutsenia, jotka katsoivat parhaimmaksi häippästä häirittyinä. Mutta kanadanhanhipariskunta uiskenteli lammella seitsemän poikasen kanssa! Olimme aivan ihmeissämme, että niillä oli jo niin isot poikaset.

Huono kännyräpsy meistä poispäin kiiruhtavasta
hanhiperheestä!

Tornille pääsi helposti pellon ja lammen reunaa pitkin. Huonoimmille paikoille oli tehty pitkospuita ja siltoja. Kannattaa kuitenkin varautua ihan kunnon jalkineilla tornille lähteissään.

Itse torniin emme kumpikaan kiivenneet. Torni näytti erittäin tukevalta ja hyvin tehdyltä. Mutta tikkaat olivat sen näköiset, että mietitytti kestääkö ne tälläisiä satakiloisia isoja ihmisiä. Ja joka tapauksessa minä en olisi varmaan päässyt turvallisesti nivelvaivaisena torniin ja varsinkaan sieltä alas. Koska minulla ei polvet taivu, niin katsoin parhaaksi olla kiipeämättä.

Lintuja voi bongailla vaikkapa keinutuolissa istuen!

Kierroksen kolmas kohde oli Taidemylly, josta olen kirjoittanut parikin postausta. Se on jotenkin ihanan sympaattinen, pieni paikka. Poikkeamme siellä aina, kun vain tiedämme siellä jotain tapahtumaa olevan. Alla linkit myllystä tekemiini postauksiin.

Ihana, pieni Taidemylly
Tellen taidemylly

Myllyyn ei nyt päässyt sisälle, vaan näyttelyä oli pienesti koottu ulkopuolelle. Lintujen kuvia ja tietoa myllyn historiasta löytyi ikkunoista ja seiniltä. Pieni koski myllyn takana virtasi vuolaana ja se on kyllä tosi kaunis!

Myllyn historiaa!

Alla kuvaus itsenäisesti kierrettävästä kolmen luontokohteen ulkoilmanäyttelystä. Teksti on Eräjärven paikallislehti Purkiaisesta. Tekstistä löytyy kohteiden osoitteet ja kuinka kauan näyttelyt ovat avoinna yleisölle.

Beibe ihailemassa virtaa!

Paikoissa muistutettiin selkeästi siitä, miten näin poikkeusaikana tulee käyttäytyä kohdatessa muita vierailijoita. Muistetaan siis turvavälit, käsi- ja yskimishygienia, sekä se ettei kipeänä lähdetä yleisille paikoille.

Käykää ihmeessä kiertämässä nämä ihanat, pienet luontokohteet!

Poikkeuskevääseen Järvenpään ja Vihasjärven peltomaisemiin liitelee Mini-TaituE! 

Löydä peltilintu Puistosta, bongaa oikeita siivekkäitä lintutornista ja kuule kosken kuohuja ja linnun liverrystä Taidemyllyn ympäristössä 10.5. - 14.6..2020.

Eräjärven seudun vanhemmat ry (ESV) järjesti keväällä 2019 TaituE-tapahtuman Eräjärven Eerolassa. Lasten taulujen näyttelyn ja paikallisten taideteosten huutokaupan sisältänyt tapahtuma saa nyt jatkoa tähän poikkeuskevääseen sopivana ulkoilmanäyttelynä. 

Mini-TaituE tarjoaa kolme lintuaiheista luontoelämystä, joihin voi tutustua joko yksittäin tai kaikki kolme kohdetta kiertäen. Ideaa innoitti ajatus luontopolusta, joka sisältää taidetta ja pieniä tehtävärasteja. Kulttuuristen elämysten mahdollisuudet ovat tänä keväänä rajallisia, mutta ohjeistuksia noudattaen luontokohteet tarjoavat onneksi mahdollisuuksia moneen. 

Vihasjärven Kyläpuistossa voi pysähtyä veistoksen ääreen, testata lintu- ja luontotuntemustaan ja löytää yllätyksiä. Lintutorni pian Haikan kaupan jälkeen Vedentaustantien varrella olevan pellon ja Suojoen vieressä kutsuu kiikaroimaan Eräjärven rantojen elämää. Pajulantien Taidemyllyn ympäristö on luontoelämys itsessään, ja nyt siellä voi tavata myös muutaman siivekkään sekä lisäksi saada tietoa myllyn historiasta sekä vuoden 2019 TaituE-tapahtumasta.

Tänä kesänä Pajulantiellä sijaitseva mylly on palvellut kymmenen vuotta Taidemyllynä, joten ulkoilmanäyttely juhlistaa myllyn moninaisia vaiheita. Unohtunut myllyrakennus kuoriutui piilostaan pensaiden takaa Telle ja Matti Tammisen sekä Jokelan perheen yhteistyönä, ja on rakennuksen kunnostamisen jälkeen tarjonnut tilat monille näyttelyille. Uusille ideoille on tilaa, ja seuraava vuosikymmen tuokin varmasti myllylle uusia visioita ja vivahteita.

Kevääseen kuuluvat lintuhavainnoinnit voi nyt ulottaa myös tähän ulkoilmanäyttelyyn. Kiikarit kaulaan, kamera taskuun, piirustus- tai maalaustarvikkeet kainaloon ja tutkimusmatkalle oman kylän maisemiin jalkautuen! Tarkemmat ohjeet Vihasjärven Kyläpuistosta, Järvenpääntien ja Laurilantien kulmauksessa. Muut kohteet: Taidemylly Pajulantie 130 ja lintutorni, Vedentaustantie 976, opastus Haikan kaupan viereisessä risteyksessä.

Luontokierroksella tulee noudattaa ohjeidenmukaista etäisyyttä mahdollisesti samaan aikaan liikkuviin retkeilijöihin sekä koskella ja lintutornilla perhekunnittain omalla vastuulla. Kunnioitetaan piharauhaa ja yksityisalueet merkitty kyltein. 

Yhteistyössä eräjärveläiset taiteen harrastajat, Eräjärven seudun vanhemmat sekä Järvenpään Vihasjärven kylätoimikunta.

Oikeat vastaukset! Montako tiesit?

Rakkauttaja ja maan antimia on saanut pitkästä aikaa uusia seuraajia. Olette sydämellisesti tervetulleita matkaan mukaan! <3