TSI: Tuunattu sähkökynttelikkö

 

Pitkäaikainen "himoni" on ollut tuunata sellainen perinteinen sähkökynttelikkö! Nehän on yleisesti kaikkien inhokkeja, mutta ovat kyllä ehkä tehneet vähän sellaista uutta tulemistakin. Toki näiden perinteisten mallien rinnalle on tullut nykyaikaisempia ja pelkistetympiä malleja.

Itsellänikin on enemmän sellainen viha, kuin rakkaussuhde näitä kolmionmallisia sähkökynttelikköjä kohtaa. Koska ne ovat yleensä tosi rumia!

Oletteko muuten koskaan miettinyt, että miksi näissä sähkökyntteliköissä on aina 7 kynttilää? Yleisestihän mielletään, että kynttilöitä pitäisi adventtikyntteliköissä olla 4, yksi jokaista adventtia kohti.

Adventti eli Herran saapuminen tai tuleminen, tarkoittaa joulua edeltävää, vajaan 4 viikon jaksoa. Adventtisunnuntait ovat siis joulua edeltävät sunnuntait, jolloin on tapana sytyttää kynttilä. Ensimmäinen adventtikynttilöistä symboloi odotusta, toinen jouluiloa, kolmas kynttilä on joulurauhan tunnus ja neljäs syttyy rakkauden eli Marian muistoksi. Mutta miksi näissä ns. adventtikyntteliköissä on aina 7 kynttilää?

Kynttelikkö alkuperäisessä kuosissaan!

Tälläisen selityksen löysin tälle asialle: "Luku seitsemän esiintyy Vanhassa testamentissa puhuttaessa ilmestysmajan lampunjalasta (4 Moos. 8:1-4). Seitsenhaarainen lampunjalka, 'menora' on juutalaisuuden keskeinen symboli, joka kuvaa Jumalan täydellisyyttä. Kristityille seitsemän kynttilää tarkoittaa seitsemää pyhän hengen lahjaa: Herran henki, viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuuden tunteminen ja Herran pelko.

Jumalanpalveluksessa seitsemää kynttilää käytetään mm. piispan ollessa saapuvilla. Seurakunta rukoilee, että sen kaitsijat tulisivat sitä tervehtimään Jumalan täydellinen siunaus mukanaan ja että he julistaisivat sille Jumalan sanaa. Pyytäessään itselleen Hengen seitsemää lahjaa seurakunta puolestaan anoo samalla, ettei se lankeaisi "seitsemään turhuuteen", joista Saarnaajan kirjan 2. luku puhuu, eikä seitsemään pää- eli kuolemansyntiin."

Joulukynttelikön muoto on usein kolmiomainen. Menora sen sijaan on tasainen. Joulukynttelikköjä on muunkin muotoisia, joten olisiko kyseessä teolliseen muotoiluun liittyvä asia.

Lisää tietoa kynttilöihin liittyvästä symboliikasta löydät mm. Pentti Lempiäisen kirjasta Kuvien kieli : vertauskuvat uskossa ja elämässä.

Tässä lakkapinta hiottu hiekkapaperilla. Taustalla
näkyy keskeneräisiä hirvensarvitrofee projekteja.

Aika harva meistä taitaa kuitenkaan noita adventtikynttelikköjä, niin oikeilla kynttilöillä, kuin sähköisenä, polttaa uskonnollisten syiden vuoksi. Itse ainakin kuulun siihen ryhmän, että tähän synkkääkin synkempään vuodenaikaan, kynttelikön valo on vaan niin kaunista!

Suojasin kynttilät maalarinteipillä alarenoista, samoin sähköjohdon.
Kalkkimaalilla saa kivan, matan pinnan. Tälläisessä käytössä se
kestää hyvin, kun pintaan ei tule rasitusta. Kuten huomaatte, 
meidän olkkarin pöydän ääreen ei mahdu syömään. Sen verran
monta projektia on kesken!

Satuin poikkeamaan naapuripitäjän kirpputorilla ja sieltä löysin toimivan, Airamin sähkökynttelikön edulliseen 3 euron hintaan. Pari lamppua ovat hieman tummentuneita, mutta onneksi varalamppuja saa marketeista. 

Sekin muuten hämmästyttää, että varalamput myydään 3 kpl:n paketeissa. Itse ainakin aion vaihtaa kaikki lamput tähän "uuteen" kynttelikkööni kerralla. Joten no, jäähän minulle sitten pari varalamppua, koska joudun ostamaan niitä kolme pakettia. 

Kynttelikössä oli tälläiset muoviset 
"havu-käpykranssit".

Kynttelikön tuunaus oli helppo ja nopea toteuttaa! Hintaakaan sille ei vielä ilman uusia lamppuja tullut montaakaan euroa. Olin ostanut jo aiemmin ison pussillisen puuhelmiä kirpputorilta 2 eurolla ja niistä ei kulunut tähän projektiin kuin murto-osa. Kalkkimaali oli jäänyt edellisestä kalloprojektista ja rautalanka löytyi kotoa. Samoin hiomiseen käyttämäni hiekkapaperi.

Tein uudet kranssit kynttilöiden ympärille
tummanruskeista, noin 5 mm halkaisijaltaan
olevista helmistä.

Tein näin:

Pujottelin muoviset kranssikoristeet pois kynttilöiden ympäriltä. Niitä ei oltu kiinnitetty mitenkään, vaan lähtivät ihan vaan pois ottamalla.

Hioin kynttelikön lakkapinnnan karheaksi ja pyyhin pölyt pinnasta kostealla rätillä. Kiepautin palat ohutta maalarinteippiä kynttilöiden ja sähköjohdon alareunaan suojaamaan mahdolliselta ylimenevältä maalilta.

Maalasin kynttelikön kauttaaltaan tumman harmaalla kalkkimaalilla. Olin ostanut maalin ihan Prismasta ja pieni purkki maksoi muistaakseni jotain 5 euron paikkeilla.

Käytin maalia aikas paksun kerroksen, joten kynttelikköä ei tarvinnut maalata kuin kerran. Ensimmäinen kerros peitti puunvärin tosi hyvin.

Onhan nämä nyt söpömmät, kuin nuo alkuperäiset
muoviset!

Tämän jälkeen pujottelin pieniä puuhelmiä ohueen rautalankaan ja korupihdeillä kieputin langanpäät yhteen. Piilotin pienet langanpäät helmen sisään. Rinkuloista ei kannata tehdä liian kireitä! Minun kynttelikkööni meni joka rinkulaan näitä 5mm halkaisijaltaan olevia helmiä 9/rinkula.

Ja muutahan tähän ei sitten tarvinnutkaan ja kynttelikön tuunaus oli valmis! Mietiskelin helmirinkuloita tehdessäni, että näitähän voisi tehdä monenvärisiä ja voisi aina fiiliksen tai juhlan mukaan vaihtaa. Tai miksei jostain toisestakin materiaalista voisi tehdä vaihtokoristeet! Näin yksi kynttelikkö voisi olla monipuolinen ja sopia monenlaisiin tilanteisiin. 

Itse ainakin taisin muuttua sähkökynttelikkö heitteristä sähkökynttelikkö ihastelijaksi. Niin kaunis tästä tuli todella pienellä vaivalla! 

Mitä mieltä Te olette?

Kyllä tätä nyt kehtaa esillä pitää!

Jälkihuomautukseksi; jokainen tuunailkoot sähkösiä "juttuja" aina omalla vastuullaan ja harkinnallaan. En ota vastuuta kenenkään muun tuunauksista, kuin omistani!

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 11; mitä ostettiin ennen valmiina, mutta nykyään tehdään itse?

 

Halloween oli ja meni!

Marraskuu vierähti alkuun ja taas on aika päivittää omavaraisuusbloggareiden kuulumiset, sekä pureutua kuukauden aiheeseen. Aiheena on tässä kuussa asiat, mitä ollaan ostettu ennen, mutta tehdään nykyään itse. 

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina joukko omavaraisuudesta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat tahoillaan kello 9 aamulla yhteispostauksen, jonka aihe on sovittu etukäteen. Yhteispostaussarja Suuntana omavaraisuus on Tsajut-blogi Sadun ja  Korkeala-blogin Heikin jo vuosia sitten ideoima ja luotsaama. Rakkautta ja maan antimia on ollut mukana kaikki nämä vuodet tässä kivassa yhteispostaussarjassa päivittämässä Leppämäen omavaraisempaa ja omatoimisempaa elämää. Edellisten vuosien postaukset löydät tunnisteilla: omavaraisuus, suuntanaomavaraisuus, yhteispostaus, blogiyhteisö. Tämän vuotiset postaukset voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä. Muiden bloggaajien postauksiin laitan linkit tuttuun tapaan oman postaukseni loppuun.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 7

Osa 9

Osa 10

Meillä täällä itä-Pirkanmaalla on ollut sateista. Lokakuun viimeisen viikon aikana satoi monta kymmentä millimetriä vettä. Pelloilla lilluu vesi, kun savimaa ei sitä enään ime ja ojat ovat täynnä. Luonto kuolee pikku hiljaa. Marrashan viittaa tavalla tai toisella kuolemaan. Toisaalta, marraskuuhan voi olla myös valmistautumista uuteen, koska yleensä teen syyskylvöjä marraskuussa. Minulla on vielä siemenet laittamatta maahan. Valkosipuleiden kanssa jo vähän hätäilin ja iskin kynnet maahan. Syitä oli oikeastaan kaksi. Toinen oli se, että meillä oli lokakuun puolen välin paikkeilla pakkasjakso ja olin toiveikas talven tulon suhteen. Toinen oli se, että minulla venähti valkosipuleiden nosto loppukesästä ja osa valkosipuleista alkoi jo avautumaan. Eli kynnet erottuivat toisistaan. Tälläisten valkosipuleiden säilyminen talven yli on huonoa ja ne alkoivat hieman jo itämään säilytyksessä. Joten pienessä paniikissa istutin kynnet maahan. 

Valkosipuleita istututin noin 50 kynttä, laskemattoman määrän yksikyntisiä, vuoden kasvaneita sipuleita ja paljon itusilmuja. Lajike mitä kasvatan on iso 'Aleksandra' ja minä olen sen hyväksi havainnut. Niin maultaan, kuin kasvuominaisuuksiltaan.

 Aloitin kasvatuksen aikanaan ostamieni 4 valkosipulin kynsistä. Joka vuosi jätän muutaman kukinnon muodostamaan itusilmuja, jotka sitten istutan syksyllä maahan. 

Näistä itusilmuista kasvaa ensimmäisen vuoden aikana yksikyntinen valkosipuli, jonka voi kyllä jo käyttää ruuanlaittoon sellaisenaankin. Mutta jos malttaa vielä istuttaa sen syksyllä takaisin maahan ja antaa sen kasvaa vielä yhden kesän, saakin nostaa upean kokoisen, monikyntisen valkosipulin seuraavana kesänä.

Valkosipulin kasvattamisen helppous yllättää minut joka vuosi! Lisäksi itse kasvatetut valkosipulit ovat maultaa aivan jotain muuta, kuin Kiinasta roudatut. Sitä paitsi, katselin joskus telkkarista dokumentin, missä kiinalaiset vangit joutuivat kuorimaan pelkät kynnet työkaluinaan valkosipuleita. Kun heiltä alkoi kynnet lähtemään irti, he kuorivat sipuleita hampaita apuna käyttäen. Joten, jos itse kasvatetut valkosipulit Leppämäestä loppuvat kesken talven, emme kovin herkästi ulkolaisia osta.

Siellä lepää!

Muiden syyskylvöjen suhteen olen vielä hieman epävarma. Lähinnä siitä, että mitä laitan ja minne. Yleensä syyskylvän porkkanaa, palsternakkaa, persiljaa, persiljajuurta, salaattia, tilliä ja pinaattia. Joskus olen laittanut myös musta- ja kaurajuurtakin. Ehkä kuitenkin ainakin porkkanaa ja palsternakkaa laitan lasikasvihuoneen edessä olevaan lavaan. Persiljan olen parina vuonna kylvänyt kasvihuoneeseen tosi aikaisin keväällä ja se on itänyt siellä hyvin antaen varhaista satoa.

Joka tapauksessa, nyt on ihan liian lämmintä tehdä syyskylvöjä. Meillä on ollut 10 asteen lämpötiloja ja marraskuu alkaa vielä näissä lämmöissä. Siemenet alkavat itämään lämpimässä ja ne ovat sitten pilalla kevättä ajatellen. Uskon kuitenkin vakaasti, että jossain vaiheessa tulee vielä talvi ja pakkasia.

Olen väsynyt taistelemaan kasvimaallani juolavehnää vastaan. Vaikka katan vuosittain kasvilavojen välit paksulla kerroksella pahvia ja olkea, ei auta. Päin vastoin tuntuu, että juolavehnä vaan tykkää kattamisesta ja se kuroo juuriaan katteiden alla. 

Viime keväänä kitkin lavoista 11 multasäkillistä juolavehnän juuria. Kun kesä meni kasvimaata huonosti hoitaen, syynä työt ja väsymys, juolavehnä valloitti koko hemmetin alan. Ajatuksena olisi purkaa vanhimpia lavoja pois ja kesännoida ainakin se alue pariksi vuodeksi. En tiedä, voi olla turhaa touhua!

'Aleksanda' valkosipuleiden kynnet 
ovat isoja!

Lokakuussa olemme hieman sienestäneet ja kävimme karpalossakin. Pari litraa nypimme marjoja ja niistä keitin kiisseliä, laitoin vähän pakkaseen ja lopuista keitin hyytelöä. Sitä meillä kuluu kastike- ja pataruokien kanssa.

Beibe kökkii suolla!

Muuten elämä on ollut aikas hiljaiseloa. Beibe käy töissä ja minullakin on kovasti pitämäni osa-aikatyö. Muitakin töitä olen hakenut, mutta kaikkiin mielenkiintoisiin pitäisi olla ollut työttömänä pari vuotta, jotta saisi työllistämistukea. Tämä on tätä nykyajan tyyliä. Paljon on tälläisiä työpaikkoja, jotka kyllä työllistää, mutteivät palkkaa. Eli tarjoavat työpaikkaa sellaisille, joiden palkka maksetaan jonkun toisen tahon toimesta. Ei oikein osaaminen ja sopivat työt kohtaa tällä systeemillä!

Tänä syksynä on ollut paljon piispahiippoja.

Olen leiponut paljon, lukenut, ulkoillut ja käynyt jopa kuntosalilla. Viikot menevät haipakkaan, vaikkei "mitään tekisikään"!

Tuossa pienen kylmän jakson aikana saimme kuitenkin kukot teurastettua. Yksi homma vierähti eteenpäin ja nyt on pakkasessa itse kasvatettua kukonlihaa. 

Lampaat odottavat vielä teurastusta. Kaksi viime keväisistä karitsoista menee teuraaksi heti kun ilmat kylmenevät. 

Tämän kuukauden aihe on vaikea. Mietin kovasti, että mikä on sellaista, mitä me ollaan ostettu ennen, mutta nykyään tehdään itse? Jotain sellaista, mikä ei ole syötävää!

Meillähän on aina tämä omavaraistelu keskittynyt pääasiassa oman ruuan kasvattamiseen. Juurikin meille ihmisille. Kasvimaa ja kasvihuone touhut, sienestys, marjastus, kalastus ja vähäinen metsästys. Eläimet ovat valikoituneet sen mukaan, että niistä saadaan lihaa ja muita hyödykkeitä, kuten munia. Jonkin verran tehdään kerppuja eläimille ja kuivatan niille kaikenlaista. Mutta esimerkiksi heinät ostetaan, koska meillä ei ole niin paljon maata, että voisimme itse heinät elukoille tehdä.

Minä en ole kovin näppärä kuitenkaan käsistäni. En osaa ommella ja kudonkin auttavasti. En kehrää lankaa, koska en osaa. Se olisi sellainen taito, mikä hieman kiinnostaisi. Mutta meillä päin ei ole ollut kursseja ja sellaisen haluaisin käydä. Koulussa kokeilin värttinällä kehräämistä. Mutta näillä käsivaivoilla en kyllä ala tällä tyylillä mitään lankaa tekemään. On kyllä niin hidasta räpeltämistä, että mieluummin teen jotain muuta. Kuten makaan sohvalla lukemassa kirjaa!

Lampaatkin pitäisi keritä!

Sukkia kyllä kudon, ihan ostolangasta. Olisihan se kivaa teettää noiden omien lampaiden villoista lankaa, mutta eipä ole sellaista kehräämöä, mihin lähettää pieniä määriä. Mutta kyllä sukissa pysytään silti ja niitä ei ole kaupasta tarvinnut valmiina ostaa.

Joululahjoja pukkaa!

Kynttilöitä poltan paljon. Ostan kyllä pöytäkynttilöitä, mutta mehiläisvahakynttilöitä rullaan itse. Meidän kahdesta mehiläispesästä ei tule vahaa niin paljoa, että niistä voisi omia levyjä teettää. Joten, ihan ostolevyistä kynttiläni teen.

Mutta jotain omasta mehiläisvahasta olen tehnyt. Olen sulattanut ja siivilöinyt vahan puhdistaakseni monta kertaa ja tehnyt salvaa siitä. Uuttamalla itsekasvatettuja ja kuivattuja kehäkukan, sekä kamomillan kukintoja öljyyn ja sulattamalla siivilöityyn uutokseen mehiläisvahaa. Salvaa voi käyttää läpi vartalon; huulista peräpukamien kautta jalkapohjiin! ='D

Ihan huippua salvaa jalkapohjille!

Palasaippuaa en ole ostanut sen jälkeen, kuin opettelin sitä itse tekemään. Perussaippuaan pitää kuitenkin ostaa öljyt ja rasvat kaupasta, sekä tietysti lipeä. Olen kyllä miettinyt, että ottaisin talteen tulevien teurastusten lampaanrasvat. Sulattaisin ja puhdistaisin rasvat ja kokeilisin käyttää niitä saippuan tekoon. Nähtäväksi jää!

Kuivattua kamomillaa saippuoihin 
ja salvoihin.

Olen kyllä aiemminkin ottanut rasvat talteen. Olen käyttänyt ne lintujen talipötkylöiden tekoon, lisäten niihin siemeniä ja pähkinöitä. Kyllä on tinteille kelvannutkin!

Beibe on taitava korjaamaan 
autoja. Minä olen taitava ojentelemaan 
työkaluja ja ilmaamaan jarruja.

Yksi asia on kuitenkin sellainen, mitä meidän ei tarvitse tällä hetkellä ostaa. Se on polttopuut. Olemme tilanneet ensimmäisenä kesänä Leppämäkeen muuttaessamme kuorman polttopuita. Sen jälkeen olemme pari kertaa maksaneet kuljetuksesta, kun olemme saaneet käydä ilmaiseksi tekemässä jossain hakkuilla polttopuita. Muuten olemme tehneet talomme lämmittämiseen käytetyt puut itse ja pääasiassa omalla tontilla kasvaneista puista.

Puut kaadetaan harkiten valituista. Lampaat kyllä pitävät omalta osaltaan huolta siitä, että tappavat puita syömällä niistä kuoret. Nämä puut kaadetaan, jotta lampaat saavat syödä kuoret niistä kokonaan ja sitten ne pilkotaan meille polttopuiksi. 

Joitakin vanhoja koivuja kaadamme myös vuosittain. Näin pysymme vielä jonkin aikaa täysin omavaraisina pikku töllimme lämmittämisessä. Ja tietysti istutamme uusia puita kaatamiemme tilalle!

Onhan tietysti pitänyt tehdä hankintoja puiden tekoa varten. Olemme esimerkiksi hankkineet useamman moottorisahan, sekä traktorin pyörittämän sirkkelin. Silti vuosittaisten polttopuiden tekourakka on ihan mittava. Beibe haaveilee oikein klapikoneesta, mutta voi olla, että se jää ikuiseksi haaveeksi.

Pihlajan kuori maistuu!

Tämäkään ei taida hengissä selvitä!

Tälläisiä juttuja meiltä tällä kertaa. Innolla odotan, mitä muut omavaraistelijat ovat kertoneet omissa postauksissaan. Pitää oikein ottaa aikaa ja keittää vaikka kuppi jotain kuumaa juomaa ja nauttia lukemastaan. Jospa taas kerran saisi hyviä vinkkejä omiin touhuihin!

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/propolis/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/11/talvikylvoja-ja-hoylaamatonta-lautaa

Vyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/11/itse-kasvatettu

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/10/itse-tehtya-multaa-ja-risuhaketta

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-11/

Mikä itä https://mikaita.fi/?p=883

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/10/11-unelmana-omavaraisempi-elama-itse-tehtya

Vyöhyke 5

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/11/01/marraskuu-21-ennen-ostin-nyt-teen-itse?

Murujen kanssa ollaan leivottu pipareita,
joulutorttuja ja tehtiinpä nakkimuumioitakin!

Oikein mukavaa marraskuuta kaikille!