Arkikuvia 17/52

VIIKKO 17

"Eväitä työelämään!" Kanaviillokkia ja perunaa

Koska teemme lämpimän ruuan lähes päivittäin, siitä usein jää myös evääksi otettavaksi. Melkein aina teemmekin ruokaa sillä ajatuksella, että sitä syödään seuraavanakin päivänä ja sitä riittää eväisiin. Monesti eväät koostuvat monen eri päivän jämistä.
Mutta monesti evääksi pyöräytetään ruokaa ihan varta vastenkin. Munakas on nopeatekoinen ja sen voi tehdä illalla valmiiksi. Jos evääksi tehdään jotain salaattia, se tehdään vasta aamulla, jotta se pysyy freesinä syömiseen saakka. Inhoan vettynyttä salaattia!

"Iltavuoroon hieman kevyempää settiä!" Kreikkalaista salaattia.

Eväitä otetaan töihin mukaan lähinnä iltavuoroon, mutta joskus aamuvuoroonkin. Beiben työpaikalla ruokala on parantanut tarjontaansa niin paljon, että hän on alkanut syömään siellä ja vähentänyt eväiden roudaamista.
Minä olen niin eväsjämähtänyt, että kuskaan kippojani edelleen. Ei sillä, kyllä minäkin ruokalan ruokia syön aika-ajoin. Varsinkin kun on tarjolla jotain kala- tai kasvisruokaa. Ja pieniä salaattiannoksia syön usein aamuvuoroissa. Mutta vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon!

Haisulit muuttivat kanalaan ja ihanat kanivauvat!

Kaneli

Viikonloppuna oli ihan pakko muuttaa kanantiput pois sisätiloista. Ne haisivat jo niin pahalle, että alkoi melkein silmiä kirvelemään, kun ulkoeteiseen astui. Ei auttanut, vaikka vaihdoin niille aluset joka päivä ja laitoin kutteriakin alle kuivikkeeksi.
No, eiväthän ne enään mitään tipumaisia ole. Muistuttavat lähinnä korppikotkia törröttävine sulkineen ja pitkine kauloineen. Kasvaneetkin ovat tosi paljon. Senkin vuoksi ne tarvitsivat enemmän tilaa ja isompaa häkkiä meidän eteiseen ei mahtunut. Joten, vähän pakkomuutto monesta syystä!
Vähän minua huoletti niiden pärjääminen kanalassa, missä on kuitenkin viileämpää kuin sisällä. Mutta laitoinhan niille kuitenkin lämpölampun vielä, joten hyvinhän ne pärjäsivät.

Isoja kanoja hieman pelotti moiset sirkuttajat. Pitkän aikaa ne kyräilivät perimmäisessä nurkassa ja kaulat pitkinä kuikuilivat tulokkaita. Mutta seuraavana päivänä olivat jo tottuneet kanalassa olevaan häkkiin ja sen asukkaisiin.

"Apua! Mitä noi on?"

"Ai jaa, ne onkin vain kanalapsia!"

Reilun kuukauden päästä loppuu lintujen sisälläpitopakko. Meillä kun ei ulkotarha ole katettu, kanat joutuvat vielä kärvistelemään sisällä. Sen aikaa taidan pitää nuorikoita häkissä. Kun kanat alkavat ulkoilemaan, kaikilla on enemmän tilaa väistää ja yhteiselo on sopuisampaa.

Helmiina vähän arastelee, mutta uteliaisuus voittaa!

Talvi tsekkaa tulokkaita.

Nälkä vie voiton ja tipuhäkkiin on äkkiä totuttu!

Fatness-tytöt, Inkivääri ja Talvi ruokailee. Synkkä-kukko pitää passia.

Pitkänperjantain ja lankalauantain välisenä yönä Jade-kani synnytti pentueen. Olen ollut tosi onnellinen siitä, että Jade on niin suvaitsevainen minua ja Beibeä kohtaan. Se ei ole häiriintynyt yhtään, kun olemme käyneet kanilassa. Olen niin paljon kuullut ja lukenut tarinoita siitä, kuinka kaniemo on tappanut ja syönyt pentunsa häirittynä. Mutta ei Jade, se tulee häkistään pois, kun minä menen sinne ja touhuilee omiaan käytävällä.

Pesä nurkassa Jaden takana.

Olen päivä päivältä rohkeammin pöyhinyt pesää ja yrittänyt laskea montako pikkupupua siellä on. Mutta heti kun pesän päällä olevia karvoja siirtää, alkaa pesässä porisemaan sellainen pupusoppa, että tarkkaa lukumäärää on mahdoton saada. +/- 10:nen niitä kuitenkin on! Ei niiden laskemisella mikään hoppu ole. Kyllä tarkan lukumäärän kerkee sitten saada, kun alkavat liikkua pesästään. Olen kuitenkin niitä sen verran pöyhinyt, että näyttävät kaikki hyväkuntoisilta ja saman kokoisilta suunnilleen. Hyvä, että kaikki ovat saaneet maitoa.

Yritä nyt näistä saada jotain selvää! ='D

Yksi poikasista on sellainen kermanvaalea ja loput riistanvärisiä. Yhtään isäänsä tullutta valkoista ei ole. Poikasille on kasvanut jo sellainen hento karvapeite ja silmätkin alkavat hieman raoittua. Kyllä niistä aikamoisia söpöliinejä tulee!

Arkikuvia 16/52

VIIKKO 16

"Arkikakkulat!

Kessit!

Minulla on kahdet silmälasit; toiset ovat arkikäyttöön soveltuvat, ohuilla ja joustavilla sangoilla varustetut ja toiset "juhlavimpiin" hetkiin, muovisilla ja paksuilla kehyksillä.
Minun kroppani vastaa muuten kahden aikuisen kehoa, mutta pääni on tosi pieni! Joten silmälaseja on tosi vaikea löytää. Varsinkin nyt, kun kakkulamuoti on vain suurenemassa ja linssien koko aivan valtavan iso. Kekkoslasit ovat nyt in ja nehän eivät pikkupäiselle sovi.
Toisen haasteen silmälaseille tuo työni. Käytän päivittäin radiokuulosuojaimia ja silmälasien sangan on mahduttava suojaimen alle niin, ettei korva ole ihan puristuksissa sen ja silmälasin sangan välissä. Ja silmälasien on kestettävä kuulosuojainten paine, ettei rillit ihan vääntyile miten sattuu. Ja kyllähän tämä arkinen kotielämäkin luo haastavat olosuhteet silmälaseille. Joten joustavat sangat ovat tarpeen!
Nämä arkilasini ovat Guessin lastenmallistosta. Minun onnekseni, lastenmallistoon on tullut teineille suunniteltuja kehysmallistoja. Niistä tämä viittäkymmentä ikävuottaan vääjäämättä lähestyvä "teini", löysi nämä metallihohtoiset, vaaleanpunaiset sangat, joita koristaa vielä ihana käärmekuosi.
Molemmat silmälasini olen löytänyt Kangasalan Instrumentariumista. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, vaan ihan vilpitön maininta. Olen saanut todella hyvää palvelua siellä pienen pääni kanssa! Aion käydä siellä jatkossakin rilliostoksilla.

"Juhlakakkulat!"

Kukkit!

Juhlavammat lasini asetan nenälle, kun täytyy saada katseeseen hieman särmää. En olisi koskaan uskonut löytäväni kasvoihini sopivia tummia ja paksusankaisia rillejä. Ennen näitä kaunokaisia, joissa on hieman sellaista fiftarimeininkiä. Nämä ovat olleet minulla jo useamman vuoden ja pidän niistä edelleen kovasti! Joskus käytän piilareitakin, mutta tosi, tosi harvoin.
 Mutta, että tälläistä rillipirun elämää!

Super(pettymys)messut!

Käytiin perjantaina Beiben kanssa Tampereen messukeskuksessa eli Pirkkahallissa Supermessuilla. Molemmat oltiin aamuvuorossa, joten ehdittiin hyvin rähinöihin mukaan vielä töiden jälkeen.

Suomi-100 juttuja oli yritetty hieman viritellä sinne tänne.

Emme olleet ajatelleet mennä edes koko messuille. Ovat muutamina viime vuosina olleet pettymys. Kukka-, siemen- ja taimipuoli on ollut se hiipuva osuus ja kaikenlainen muu rekvisiitta on vallannut messut. Kuten puutarhakalusteet sun muut kylpypaljut. Myös laukku- ja legginssikauppiaat ovat löytäneet puutarhamessut.

Katsuroita oli esilla, tosin ne olivat hieman kärsineitä jo ensimmäisenä päivänä.

Mutta jotenkin sitä taas innostuin kun luin muiden puutarhamessuiluista Helsingissä, Turussa ja Tukholmassakin. Ja kun tää kevätkin on tälläistä pakkasta ja lumisadetta, kaipasin jotain keväistä elämääni. Lisäksi olin ollut flunssassa koko viikon ja halusin elämääni jotain kaunista. Ja vedimpä sitten Beibenkin tähän juttuun mukaan!

Tästä ihan pienestä metsäpuutarhapläntistä pidin!

Täytyy kyllä sanoa, että onneksi ei tuhlattu kallisarvoista lauantaita tai sunnuntaita näihin messuihin. Puoltoista tuntia ja oltiin kierretty kaikki hallit. Puutarhapuoli, keräily, outdoor/eräily ja desing/kädentaito. Kotimaan matkailu jätettiin väliin kokonaan. Ei vaan innostu kiertämään kokonaista hallia, jossa kaupungit, kunnat ja paikkakunnat esittelevät itseään. Ei sillä, kyllähän matkailu kotimaassa kiinnostaa. Senhän jo blogiamme lukeneet tietävätkin. Mutta etsimme mielenkiinnon kohteemme kotimaassa muita teitä!

Tää oli ihan kiva idea. Mutta muita ei paljon esitteillä ollutkaan!

Puutarhapuoli ja eräily olivat ne meitä eniten kiinnostavat. Kasveja ja taimia oli oikeastaa ihan pieni alue A-hallin alkupäässä. Siitäkin vei suuren osan taas ne hollantilaiset juurakoiden myyjät. Heillä oli kaksikin pistettä. Onneksi eivät ainakaan perjantaina huutaneet samalla lailla kuin viime vuonna!

No joo, myönnetään! Ihan kiva...

Olisin ollut kiinnostunut lannoitteista. Olisin tarvinnut ainakin orkidea- ja sitruslannoitetta. Myös myskikurpitsan siemeniä olisin tarvinnut. Ei löytynyt. Onko muuten Lord Nelsonilla jokin siemenkauppakartelli menossa? Jumankauta, kun joka kauppa myy melkein vain ja ainoastaan sen firman siemeniä. No, oli messuilla yhden toisenkin, mutta ei niitä myskikurpitsoita löytynyt siltäkään.

Kaktuksia, silmän kantamattomiin. Pysyin kovana!

Puutarhapuolella ei ollut myöskään mitään trendikasveja. Kuten sitruksia ja huonekasveja yleisestikkään ollut kovinkaan paljoa.
No, puutarhamessuthan nämä yrittivät olla, eikä huonekasvimessut. Mutta kun olisi ollut niitä puutarhakasveja edes tarjolla enemmän. Yrttejä ja perennoita oli muutamissa pisteissä. Samoin pioneita.
Olin ihan varma, että olisi ollut esillä myös niitä ilmakasveja. Samoin Japanilaisia sammalpalloistutuksia kaipailin. Japanilaislähtöinen kokedama eli ”köyhän miehen bonsai” on roikkuva turvepallo, jotka on päällystetty sammaleella. Joskus näin niitä Ahlmannin perinnepuutarhan portissa roikkumassa. Siellä niissä kasvoi mansikoita.
Esittely istutukset olivat tosi suppeat. Jos nyt vaikka vertaa viime vuoteen. Käytävällä oli parissa rivissä narsisseja ja helmililjoja. Ahlmannin opiskelijoiden istutus ja jotain kiveyksiä. Mutta pientä oli esittelyistutuspuoli messuissa.

Nää pöllit oli tehty betonista!

Outdoor ja Eräily ei antanut yhtään sen enemmän. Paljon oli hallissa tyhjää tilaa. Telttoja, vaatteita ja vaappuja. Sitähän se eräily ja ulkoilu kai on.

Tää supi on nähty messuilla ennenkin!

Mutta jotenkin sitä messuilta kaipaa esittelyjä ja jotain sellaista, mitä ei ole ennen nähnyt. Tai, ehkä me ei vaan ymmärretä mitä me halutaan messuilta!

Tää lohipöytä oli upea!

Pöllissä on ollut aikas iso oksa, mistä lohi on tehty!

Kuvista näkee, kuinka väljää hallissa oli!

Karhupöytä oli kans magee!

Keräilypuoli oli eräilyhallin perällä. Kierrettiin ja muutamia kiinnostavia juttuja näkyikin. Mutta hinnat on niin mahtavat, että ei pystynyt.

Ihana posliinivasikka keskellä!

Desing ja kädentaidothallissa oli paljon kiinnostavaa katseltavaa. Jäi vähän harmittamaan, kun en yhtä pääkallokynttilänjalkaa ostanut. Mutta olin niin lamaantunut messujen huonosta tarjonnasta, että en tajunnut tarttua tilaisuuteen.

Ihania porkkanaa syöviä keppareita!

Salmiakki-vaniljapehmikset sentäs syötiin!

Kun oltiin kierretty hallit, Beibe tokaisi että: "Eiköhän ensi vuonna nyt vihdoinkin jätetä nää väliin?" Olen kyllä ihan samaa mieltä! Täytyy olla messutarjonnassa jotain todella spesiaalia ja houkuttelevaa, että Supermessuille lähden ensi vuonna.

Maistettiin Teiskon Viinin Tomaattiviiniä. Mielenkiintoista!

Kyllähän me jotain ostettiin kotiinviemisiksi. Hunajaa, pari kirjaa, muutama perennantaimi. Nämä oli lähinnä meikäläisen ostoksia. Beibe osti pari majoneesipurkkia.

Flunssan torjuntaan!

Tieto lisää tuskaa!

Nihin dipataan jotain hyvää!

Japanin lehtosinilatva

Pikkuängelmä

Kirjavalehtinen pikkutalvio

Mutta hei! Tehkää omat johtopäätöksenne Supermessuista. Älkää antako meidän mielipiteen vaikuttaa.  Supermessut avoinna vielä lauantaina ja sunnuntaina.

Käytiin kepsulla messuilun jälkeen. Lohturuokaa...

Jousipyssy, kummipojan synttärilahjatoive!

Meidän kummipoika Juho, täytti 6 vuotta maaliskuussa. Hän oli moneen otteeseen puhunut äidilleen, että tekisiköhän kummisetä hänelle jousipyssyn synttärilahjaksi. Minultakin heillä käydessäni, poika kyseli, että onko hänen toiveensa välitetty Beibelle.

Kyllähän Beibe oli toiveen saanut ja koko alkuvuoden oli suunnitellut jousipyssyä. Yhden prototyypin hän tekikin, mutta se rikkoontui koeammunnoissa.
Mutta kyllähän kummipoika sai jousipyssynsä ja kovasti tuntui olevan siihen tyytyväinen!
Beibe yhdisti kaksi kuivaa kuusenoksaa kaariksi, teki kädensijan nahkanyöristä ja nuolihyllyn pienestä oksanhaarasta.
Jousen tekeminen ei maksanut muuta kuin tekemisen vaivan. Kaikki tarpeet löytyivät kotoa tai lähimetsästä!

Nuolet hän vuoli kepukoista ja liimasi sulat niihin, jotka olivat peräisin meidän Kaneli-kanasta. Ne olivat talvella pudonneet siitä ja olin ottanut ne talteen. Kaikella on näköjään käyttöä!
Nuolista hän teki tylpät, jotta ainakin verenvuodatukselta säästyttäisiin. Mutta kyllä nuolet sen verran lujaa ammuttaessa lähtivät, että moneen otteeseen varoiteltiin pientä ampujaa ampumasta ketään/mitään kohden. Ja sisällä ei saa ampua, ettei ikkunat mene rikki!

Beibe poltti kolvilla jouseen ja nuoliin "inkkarimerkintöjä". Ja tietysti jousen omistajan nimen. Koko komeuden kruunasi nahanpalasesta tehty nuoliviini, jonka saa pujotettua vyöhön. Näin pienen metsästäjän on mukava kuljettaa nuolia mukana reissuillaan!

Kun jousi oli valmis ja sitä testailtiin ja kuvattiin ulkona, Beibe tokaisi: "Voi, kun joku olisi tehnyt minullekkin tälläisen jousipyssyn, kun minä olin pieni!"