Olen koko vuoden siunaillut näiden yhteispostausten alussa sitä, että kuinka nopeasti kuukausi aina vierähtää ja TAAS on aika uuden Suuntana omavaraisuus-sarjan yhteispostauksen. Mutta hei, ihan oikeesti! Siis, joulukuu!
Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9 aamulla, joukko omavaraisemmasta ja omatoimisemmasta elämäntavasta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat postauksen yhtäaikaisesti ennalta päätetystä aiheesta.
 |
| "Tää onnea on..." |
Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarja on ollut voimissaan useita vuosia. Osa siihen osallistuneista on lopettanutkin bloggaamisen, mutta varmasti yhtä monta uutta blogia on tullut mukaan. On sitten myös meitä "dinosauruksia", kuten minä ja minun Rakkautta ja maan antimia-blogini, jotka ollaan oltu mukana ihan alusta asti. Ja ihan kovin montaa kirjoituskertaa ei ole väliin jäänyt. Tänäkin vuonna vain yksi!
 |
Iloa on vanha talviomenapuu, jonka omenat
säilyvät kellarissa pitkälle talveen. |
Tämän omavaisuuteen keskittyvän yhteispostaussarjan aikanaan keksivät
Tsajut-blogin Satu ja
Korkeala-blogin Heikki . Heitä on siis kiittäminen kaikista näistä vuosista ja siitä että edelleen pitävät meitä yhdessä ja kannustavat meitä kirjoittamaan. Satu myös joka kuukausi pyytelee meiltä muistamattomilta, että lähettäisimme postaustemme linkit hänelle, jotta hän sitten saa ne koottua yhteen paikkaan. Sieltä me kukin käymme ne kopioimassa ja liitämme ne omiin postauksiimme. Näin Te, rakkaat lukijamme, voitte käydä lukemassa helposti kaikkien kulloisenkin kuukauden postaukseen osallistuneiden kirjoitukset.
 |
| Onni ja ilo on karpalosuo lähiluonnossa. |
Nämä linkit muiden kuukauden postauksiin löydät tuttuun tapaan tämän postauksen lopusta. Alta olevista linkeistä pääset lukemaan minun tämän vuoden Suuntana omavaraisuus-postaukset.
 |
Teurastuspäivänä ei yleensä hymyilytä. Mutta
itsekasvatettu liha ruokapöydässä kylläkin. |
Joulukuun aiheena on iloa tuottavat asiat omavaraistelussa. Mikä on se juttu, mistä nautit eniten ja mikä tässä touhussa on parasta? Mitkä ovat sellaisia asioita, mitkä saavat sinut onnelliseksi ja hymyn huulillesi?
 |
| Veriseitikillä värjätyt sukkalangat. =) |
Minä valitsin tähän postaukseen vanhoja kuvia meidän omavaraistelevammasta elämäntavasta. Niitä katsellessani totesin, että saamme elää hyvin monipuolista elämää. Ja se ainakin sai minut hyvin iloiseksi ja tuntemaan onnea.
 |
| Onnen hetki onnen tyyssijassa eli kasvihuoneessa! |
Kyllähän se, että elää tällaista työntäyteistä elämää, osoittaa tämän olevan meille iloa ja onnea tuottavaa. Ellei sitten ole jonkin sortin masokisti ja itseään inhoava. Vaikka kyllä sitä masokistin luonnettakin tässä tarvitaan pieni ripaus. Mutta tarkemmin ajateltuna, itseään ehkä sittenkin pitää enemmänkin rakastaa, kuin inhota. Kun kerran haluaa antaa itselleen tällaisen elämän. Näin ihanan!
 |
| (yhtä hymyä!) |
Eihän omavaraistelu ole sellaista elämää joka hetki, kuten vaikkapa somessa sitä kuvataan. Ei tarvitse kuin katsoa ulkomaalaisten omavaraistelijoiden instagram reelssejä ja voi että, millaisia paratiiseja järjettömän suurine satoineen ja säilykevarastoineen niissä kuvataan. Kaikki onnistuu, kasvimaat ovat rikkaruohottomia ja hyvinvoivia eläimiä on joka lajia, mitä nyt kuvitella saattaa.
 |
| No words needed! |
Ehkä kuitenkin se, että jokainen onnistuminen vaatii yleensä aika paljon työtä, taitoa ja vielä enemmän onnea, tuo sitä iloa. Luonto ja maa antaa, niiltä ei pelkästään oteta! Kun niitä kohtelee hyvin, ne antavat takaisin iloa elämään.
 |
Tässä aurinkoisessa keväisessä kuvassa todellisuudessa
sataa vettä kaatamalla. Ilon aiheita nämäkin. Vesisade,
kevät ja toukotyöt! |
On vaikea kuvailla sitä tunnetta, kun näkee siemenen kehittyvän taimeksi, kananmunan kuoriutuvan tipuksi, lampaan synnyttävän karitsoita, marjojen kypsyvän ja ympäröivän luonnon muuttuvan vuodenaikojen mukaan. Se tunne on todella voimakas. Sitä naurattaa ja itkettää yhtä aikaa. Pelkästä ilosta ja onnesta siitä, että saa olla osana sitä kaikkea. Rintaa puristaa, aivan kuin rakastuisi joka päivä, joka hetki palavasti, yhä uudelleen ja uudelleen.
 |
Iloa tuottaa kotieläinten elämän seuraaminen.
R.I.P Synkkä-kukko!<3 |
Olen joskus jopa kyyneleet silmistä valuen syönyt jotain ruokaa, jonka raaka-aineet on olleet lähestulkoot itse kasvatettuja/kerättyjä/pyydettyjä. Ja koska ruoka on ollut lisäksi ihan järkyttävän hyvää!
 |
Etupihalla kasvava Valamonruusu, joka ilahduttaa
kauniilla kukinnallaan, huumaavalla tuoksullaan
ja antamalla satoa ruusun terälehdillään. |
Ilo ja onni elämään löytyy yleensä ihan arkisista asioista. Ja tulevat eteen ihan yllättäen. Erityisesti hymyn huulilleni tuo se, että asumme luonnon ympäröimänä. Iloa tuottavat asia huomaa usein ihan pihassa kävellessään. Ohi kulkeissaan saattaa huomata kukan puhkeavan kukkaan, kauniin perhosentoukan tai löytää herkkutatin. Ja voi sitä ilon määrää!
Vaikka pidänkin siitä, että pääsen välillä käymään elokuvissa, konserteissa, museoissa tai katsomassa jotain nähtävyyttä, silti nautin näitäkin enemmän vaikkapa saadessani seurata urosvesiliskojen parittelutanssia naaraan ympärillä meidän pihalammella. Keväällä hiivimme aina lammelle mennessämme sellaisesta suunnasta, ettei aurinko luo meidän varjoja lampeen säikäyttäen liskoja. Hiivimme siksi, koska liskot aistivat askelten tömähtelyt. Manterien parittelutanssi on niin kiehtovan kaunista, että voisimme maata vaikka kuinka kauan sitä katselemassa.
Ei voi olla kuin iloinen, että pääsee tällaisia asioita näkemään ja kokemaan.
 |
Iloa tuottaa myös kaikenlaiset kokeilut. Vaikka
ne eivät onnistuisikaan. Tässä toissa kesän yksi
kokeiluista; maapähkinä, joka tuotti kaksi
pähkinää. Yksi siis molemmille! |
Hymy väreilee huulilla väkisinkin silloin, kun haen meidän kellarista jotain itsekasvatettua ja säilöttyä. Rappusia talon alla sijaitsevaan kellariin laskeutuessani, luon katseita säilykepurkkeihin ja muistan, millainen kesä oli ja miten mikäkin kasvoi. Kellarin oven avatessani katson hyllyä, jossa on mehuja ja hapatettua koivunmahlaa. Rakkaudellinen tunne valtaa mieleni ja sieluni, kun valikoin juureskellarissa perunoita tulevaan ruokaamme. Puhdasta iloa!
 |
Itse tehtyä ruokaa, pääosin itsekasvatetuista ja
-kerätyistä raaka-aineista. Ilon aihe tämäkin! |
Suurta iloa tuottaa luonto, joka on antelias, jos vain viitsii hieman nähdä vaivaa. Itselläni oli esimerkiksi niin kova "vattukiima" viime kesällä, että tunne vastasi suorastaan sitä tunnetta, kun on vastarakastunut johonkin henkilöön. Asia, eli tällä kertaa vadelmat, olivat lähes koko ajan mielessä ja kun pääsin töistä, oli pakko mennä metsään. Ei pystynyt kerta kaikkiaan olemaan erossa vattupusikoista!
En edes joka kerta poiminut vadelmia mitenkään suuria määriä. Välillä ihan seuraavan päivän tuoreeltaan syömiset. Mutta minulla oli kahvia mukana ja hengailin vadelmapusikossa. Huvinsa kullakin, mutta minä tunsin suurta mielihyvää ollessani vadelmapaljouden keskellä.
 |
Omien mehiläisten tuottama, makea hunaja
saa väkisinkin hymyn huulille! Ja tietysti
oma, niin rakas mehiläistarhuri! <3 |
Iloa omavaraistelussa tuottaa sellainenkin asia, että tätä saa jakaa. Saa olla osa omavaraistelevaa blogiyhteisöä ja kirjoittaa omia kokemuksiaan omavaraisemmasta elämäntavasta.
Viime vuosina olemme olleet Beiben kanssa todella iloisia siitä, että meillä on ihanat lapsenlapset, joille me saamme jakaa tätä maalaismummulan elämää. Pienet lapset ovat kiinnostuneita suurinpiirtein kaikesta ja haluavat osallistua. Se, että kuinka kauan, niin jää nähtäväksi. Mutta nyt nautitaan ja iloitaan näistä pienistä apulaisista.
 |
| Ihana, iloa tuottava kesäkuva! |
Parasta ja eniten iloa tuottavaa omavaraistelussa on jatkuva oppinen. Oman ruuan kasvattaminen, erilaisten taitojen kartuttaminen, eläinten kasvattaminen ja luonnon kanssa yhteydessä oleminen. Kaikista näistä oppii koko ajan uutta.
Jonkinlainen riippumattomuuden tunnekin tuo iloa. Vaikka ehkä se on jonkinlainen itse luotu harha, että oltaisiin muista ja yhteiskunnasta riippumattomia. Mutta tämä nykyinen maailmanmeno on sellaista, että mieleen on hiipinyt kaikenlaista. Mistä juurikin yksi ilta keskusteltiin Beiben kanssa. Että ei oltaisi uskottu, että pitää miettiä miten pärjää, jos tapahtuu sitä ja tätä.
Mutta tämä omavaraistelu on työtä, mitä tehdään itselle. Palkka tulee itse kasvatettuna ruokana ja muina tuotteina tai tarpeina. Itselle, ei kenellekään muulle. Olet väsynyt työstä, mutta omaksi hyödyksi tehdystä. Tämä jos mikä tuo iloa!
 |
Väkisinkin alkaa hymyilyttämään, kun
katsoo tätä kuvaa! |
Suuri ilon ja onnen aihe minun elämässäni on, että olen löytänyt rinnalleni elämänkumppanin, joka haluaa elää kanssani ja jakaa omavaraistelevan elämäntavan. Olen myös iloinen siitä, että vuonna 2000 näin silloisen Kuhmalahden kunnan tonttimarkkinatilaisuudessa ilmoitustaululle jätetyn, pienelle ruutupaperin palalle kirjoitetun talomyynti-ilmoituksen. Nappasin ilmoituksen ja lähdin katsomaan myytävää taloa. Illalla soitin Beibelle, joka oli viettämässä viikonloppua työkavereiden kanssa, että olen löytänyt meille talon ja seuraavana päivän menisimme keskustelemaan kaupoista. Ja niin me päädyimme tänne Leppämäkeen, mikä on meille maanpäällinen paratiisi ja jatkuva ilonaihe.
 |
Joskus olen päässyt näkemään tällaisenkin
luontotapahtuman, kun sadat ja ehkä tuhannet
hämähäkinpoikaset kuoriutuivat meidän
ulkorappusilla. |
Ihana päästä lukemaan muiden tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuvien ilon ja onnen aiheista. Käy ihmeessä Sinäkin lukemassa! Linkit alla, olkaat hyvät!
