|
Kuva helmikuun puolen välin paikkeilta. |
Maaliskuu, se on kuulkaas ensimmäinen kevätkuukausi! Vaikka ei kyllä ulos katsoessa uskoisi, koska meillä on tontilla ihan järkyttävän paljon lunta. Mutta niin sitä oli viime vuonnakin tähän aikaan ja kyllä se silloinkin suli ihan ajallaan.
Kuukauden ensimmäinen maanantain on taas täällä ja sehän tarkoittaa #suuntanaomavaraisuus -yhteispostaussarjan kuukauden postausta. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9 aamulla, iso joukko omavaraisuudesta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat yhtäaikaisesti oman postauksensa, jonka aihe on päätetty etukäteen. Näin saamme lukea mittavia tietopaketteja aina tietystä aiheesta, koska monella on todella paljon tietoa kaikenlaisesta omavaraisuuteen liittyvistä asioista.
Suuntana omavaraisuus -postaussarjan ovat luoneet jo vuosia sitten Korkeala-blogin Heikki ja Tsajut-blogin Satu . He pitävät tätä yhteispostaussarjaa "elossa ja hengissä" patistelemalla meitä muita kirjoittamaan ja kokoavat meidän postauslinkit yhteen. Kiitos heille tästä!
|
Päivät ovat pidentyneet. Kuva otettu maaliskuun 2. päivä, klo 6.15. |
Rakkautta ja maan antimia -blogi on ollut mukana kaikki nämä vuodet. Aikaisempien vuosien postaukset löydät tunnisteiden takaa : suuntana omavaraisuus, omavaraisuus, yhteispostaussarja ja blogiyhteisö. Vuoden 2022 postauksiin pääset alla olevista linkeistä.
Osa 1
Osa 2
Helmikuu mennä viuhahti aikas työntäyteisesti. Olin keikkahommissa lounaskahvilassa keittiöntätinä monena päivänä. En joka päivä, enkä aina ihan täysiäkään päiviä. Mutta ihan tarpeeksi paljon kuitenkin tälläiselle, joka ei ole fyysistä työtä tehnyt sitten viime kesän. No, on taas tullut muistutuksena, että miksi kouluttauduin tälläisistä hommista pois. Kyllä on ollut nivelet kipeänä koko kropassa!
Ei sillä, minä ihan pidän tälläisestä työstä, mutta kun en oikein sitä pystyisi tekemään. Tälläiset keikat ovat ihan kivoja ja pysyy silleen "tatsi" hommiin. On ollut kiva huomata, että olen edelleen tässä työssä hyvä, vaikka keittiö on vieras ja olen silti saanut ruuat laitettua ja leivät leivottua ajallaan.
Luontokerho loppui sitten kerholaisten vähyyden takia helmikuun loppuun. Kokkikerho taas jatkuu ihan normaalisti kerran viikossa. Joten harrastekerho-ohjaajan hommia teen edelleen. Ja jotain lisää tulee ehkä vielä kevään mittaan. Liittyen kasvihuoneisiin ja lapsiin...
Iso-K ei ole meillä vieraillut vielä, mutta Herra Noro käväisi. Minä sairastin parin päivän ripuloinnin kuumeineen. Beibe pääsi vähemmällä. Toivonkin, että säästyttäisiin koronalta, mutta kyllähän se aika säkää olisi. Ainakin Beiben työpaikalla se jyllää siihen malliin, että tartunnan riski on iso.
|
Karjalanpaisti menossa uuniin töissä. |
Helmikuussa laittamani siemenet ovat pääosin kaikki taimettuneet. Muutama chili ja paprika ovat vielä itämättä. Voipi olla, etteivät idäkkään.
Purjo ja mukulaselleri ovat myös itäneet. Seuraavaksi laitankin tomaatteja kasvuun. Yhtään tomaattien siemenpussia en ole ostanut, vaan laitan kaikki vanhoista varastoista. Nyt voikin olla, että ensi vuodelle joudun jo ostamaankin uusia. Tosin ajattelin ottaa ainakin parista oikein herkullisiksi osoittautuneista tomaateista siemeniä talteen. Ovat kaikki sellaisia, etteivät ole hybridejä. Joten siemenistä kasvaa samanlaisia tomaatteja, mistä siemenet ovat otettu.
Chillien osalta olenkin jo monta vuotta kerännyt siemenet itse kasvatetuista hedelmistä. Tämä on hyvä tapa varmistaa, että suosikkilajikkeiden siemeniä on aina saatavilla.
|
Chilit ja paprikat. |
Tästä pääsemmekin aasinsiltaa pitkin kätevästi kuukauden aiheeseen; Miten lisätä omavaraisuutta? Tämä maailman tilanne on nyt hullumpi, kuin koskaan aiemmin minun 50-vuotisen elämäni aikana. Monta vuotta kestänyt pandemia rajoituksineen, maailman ympäristön, sekä ilmaston tila ja tähän päälle aivan hirvittävä sota Euroopassa. Ei siis ole yhtään turhaa miettiä hieman asioita varautumisen, omavaraisuuden ja omatoimisuuden osalta.
Itse en ole juurikaan ottanut kantaa näihin asioihin sometileilläni, en puolesta, en vastaan. Olen halunnut pitää ne vapaana näistä asioista. Tälläisinä aikoina minusta on tärkeää tarjota seuraajilleni ja lukijoilleni näistä asioista neutraalit tilit, jotta he voivat tulla katsomaan, sekä lukemaan turvallisesti ihan muista asioista. En halua lisätä kenenkään ahdistusta, enkä myöskään dissata,enkä arvostella kenenkään tuntemuksia näiden asioiden osalta. Enkä myöskään niitä, jotka haluavat näitä asioita ja omia mielipiteitään jakaa omilla tileillään.
Ja tällä kannalla aioin jatkaa. Se ei silti tarkoita, etteikö minulla ole mielipiteitä kyseisistä asioista ja ettenkö välitä. Päinvastoin! Mutta julkisesti en aio niitä vatvoa. Jo ihan itseni mielenterveyttä ja läheisieni tunteita suojellakseni. Sitäpaitsi, en koe olevani asiantuntija yhdestäkään näistä aiheista.
Enkä nyt tiedä, olenko tässä omavaraistelussakaan mikään asiantuntija. Mutta jotain on joskus tullut kokeiltua ihan onnistuneestikkin. Kuten jo tuossa aiemmin mainitsemani omien siementen kerääminen. Sitä kannattaa harjoittaa omassa puutarhassaan. On monia vihanneksia, joita on helppo ottaa siemenet talteen seuraavan vuoden kasvatuksia varten. Tomaatit, chilit, paprikat ja kurpitsat nyt ainakin. Lisäksi monet salaatit kukkivat ja siementävät helposti, kun ne vain jättää kasvamaan. Minulla oli viime kesänä vähän riesanakin eräs lehtisalaatti, joka pääsi siementämään kasvihuoneeseen. Salaattia puski joka lavassa ja paljon! Jouduin ihan repimään sitä pois ja syöttämään elukoille, jottei se olisi tukahduttanut kaikkia taimia alleen. Onneksi kuitenkaan ei mennyt hukkaan.
|
Mukulasellerit taimella. |
Retiisi kukkii helposti ja se tekee siemenpalot, joista siemenet on helppo kerätä. Olen kyllä kuullut, että niitä siemenpalkojakin voisi syödä. En vain muista, pitikö ne keittää tai jotain. Pitää ottaa asiasta selvää!
Myös porkkana ja persilja ovat oivia omia siemenpankkeja. Ne vain ovat kaksivuotisia, joten kukkivat vasta toisena vuonna ja tekevät siemenet. Palsternakka on myös kaksivuotinen, kuten musta- ja kaurajuurikin.
Siemeniä voi tietysti kerätä muistakin kasveista, kuin vihanneksista ja juureksista. Monien kukkien siemenet ovat sellaisia, että ne eivät tarvitse mitään ihmeellisiä vippaskonsteja itääkseen. Kuten esimerkiksi kehäkukka. Sehän kylväytyykin ihan itsekseen kasvupaikalleen ja siitä saa tosi helposti ihanan ja hyödyllisen "rikkaruohon" kasvimaalleen.
Siemenomavaraisuudesta löytyy paljon juttuja netistä ja kirjallisuuttakin aiheesta on.
|
Hentoiset purjontaimet! |
Osittaista omavaraisuutta voi harjoittaa ihan kerrostalo-oloissa ja rivitalossakin. Pienellä omakotitalotontilla voikin sitten jo kasvattaa ihan kunnolla kaikkea. Mutta jos halajaa hieman laajempaa omavaraisuusastetta elämäänsä, sitten tarvitaankin tilaa enemmän. On olemassa laskelmia siitä, kuinka paljon viljelypinta-alaa tarvitaan per henkilö, jotta saadaan tarpeeksi satoa kasviksista vuoden tarpeiksi. Tämäkin tietysti riippuu ihan siitä, mitkä ovat omat mieltymykset. Ei ole mitään järkeä kasvattaa sellaisia hyödykkeitä, mitä ei halua syödä. Tätä olen monesti painottanut. Jos et syö papuja, älä kasvata niitä! Toisaalta, pavuissa on taas monia hyviä maaperään vaikuttavia ominaisuuksia, joten voihan papusadon lahjoittaa ja maaperä kiittää. Mutta haaskuuseen ei mitään saa kasvattaa!
Jos haaveilee edes osittaisesta omavaraisuudesta eläinperäisten tuotteiden, kuten lihan, maidon tai kananmunien suhteen, sitten jo pinta-alaa, rakennuksia, sekä osaamista tarvitaankin enemmän. Pitää miettiä sellaisia asioita kuten, eläinten laidunnus, asuintilat, lainsäädännöt koskien eläintenpitoa, eläinten sairastuminen, teurastus ja lopetus ja ihan eläinten kuivikkeiden, sekä ruuan hankinta. Suosittelen ottaamaan näistä asioista selvää ennen eläinten tontille tuloa. Monesti tulee yllätyksenä eläinten pidon kalleus, sitovuus, talven heinien saanti ja laitumien riittämättömyys. Monesti miettii, että kyllähän minä nyt elukoilleni hoitajia saan. Tälläiseen ajatteluun ei kannata tuudittautua. Aika harva kaveri uskaltaa tulla sinun lehmää tai isoa hevosta hoitamaan.
Lisäksi se, että kuinka vaikeaa henkisesti eläimiä on lihoiksi pistää. Ja tästä tulee nopeasti ongelmia, kun on pässejä, kukkoja, sonneja ja kaikkia jokainen liikenevä koppi täynnä. Rahaa menee ja kaikki aika, sekä voimat!
Ihan pikku tontille en kanoja ja muuta siipikarjaa, sekä kaneja kummempia oikein suosittele ottamaankaan. Meillä on itsellä pikkuisen vajaat kaksi hehtaaria ja tämäkään ei riitä mihinkään!
|
Viime kesäisten teuraskaritsoiden taljat muokattuina. |
Yksi tärkeä asia omavaraisemmassa ja omatoimisemmassa elämässä, sekä varautumisessa on mielestäni se, että pärjää ainakin hetken, jos yleinen infrastruktuuri pettää. Tällä tarkoitan sitä, että jos tulee pitkiä sähkökatkoksia tai vesiverkostoon tulee ongelmia. Myös se, että jos vaikka myrskyn iskiessä rajuna liikkuminen estyy tulvien, lumen tai kaatuneiden puiden takia. On hyvä olla itsellä kalusto lumien raivaamiseen tai ainakin luotettava taho, joka ne käy hoitamassa.
Talon ja rakennusten on hyvä olla tontin parhaimmalla paikalla, kuten usein vanhoissa pihapiireissä tapaa ollakkin. Esimerkiksi mäen päällä, kuten meillä. Vaikka meillä ei kyllä tulvan vaaraa olekkaan.
Olen kirjoittanut muutaman postauksen kotivarasta ja varautumisesta. Pitää olla suunnitelmia asioiden kuten wc-toiminnan suhteen. Jos vettä ei tule, ei mene, niin vesivessa ei toimi.
Mieti millä lämmität torppasi ja käyttövetesi, jos sähkönjakelu toppaa. Missä peseydyt? Ja mistä sitä vettä saat itsellesi, perheellesi ja elukoillesi? Miten peset pyykkisi? Nykyäjan trikoovaatteet eivät rajua nyrkkipyykkiä oikein tuppaa kestämään. Eikä pulsaattoriakaan. Kokemusta on! Mieti nämä ennakkoon, eikä sitten, kun asia on ajankohtainen.
Maalla asuessa kaivo on hyvä olla. Mutta tieto siitäkin riittää, missä oman kunnan alueella on vedenjakelupiste.
Takka, puusauna, puilla lämpiävä vesipata ja puuhella ei ole liioittelua omavaraisemmassa elämätyylissä. Leivinuuni olisi ihana, mutta meillä ei sellaista ole. Mutta kota löytyy pihasta, joten sinnekkin pääsee ruokaa laittamaan ja yöpymäänkin, jos sellainen tilanne tulee. Ja mistä ne polttopuut hommataan? Ostetaan, vai onko omalla tontilla polttopuuainesta? Kuka ne polttopuut tekee ja millä? Unohtakaan romantisointi tyyliin "kirves ja halkomapölkky, sekä sahapukki"!
|
Vesipatakatos ulkosaunalla. |
Pandemia on hieman opettanut meitä siihen, että kaupassa ei käydä, jos ollaan kipeitä. Mutta Suomessahan ei ole ollut mitään kunnon sulkuja, kuten joissakin muissa maissa. Silti on hyvä olla jonkinlaista kotivaraa tiettyjen asioiden suhteen. Näistä voit käydä lukemassa vinkkejä alla olevista postauslinkeistä.
Kotivara; omatoimista varautumista
Oli synkkä ja myrskyinen yö
Kotivara 2
Palatakseni vielä kasvillisuuteen. Puutarhaa voi suunnitella niin, että siellä on paljon hedelmäpuita ja -pensaita. Myös perennoissa on monia ihan syötäväksi hyvinkin kelpaavia. Esimerkiksi tarhapäivänliljat ja kuunliljat ovat syötäviä. Itse en ole kuunliljaa maistanut, mutta päivänliljan nuppuja napsin kesällä aina ohikulkeissani, kun niiden aika on. Ne maistuvat pippuriselle kurkulle mielestäni. Ihania!
Muistakaa kuitenkin, että aina pitää olla todella varma siitä, mitä kasveja ravinnokseen käyttää. Tämä koskee myös luonnonkasveja. Luonnosta ja puutarhasta löytyy monia ihan tappavan myrkyllisiä kasveja.
|
Pihasauna |
Ja kun sitten sitä omaa ruokaa kasvattaa, pitää se osata sato korjata, käsitellä, varastoida ja säilöä. Kellari on hyvä olla ja pakastin. Hyvä kuivurikaan ei ole liioittelua. Ja sitten myöskin käyttää niitä varastojaan!
Samoin lihan kanssa. Pitää tietää, miten elukasta otetaan henki pois lakien säätelemällä tavalla, jos sen itse tekee. Jonkinlaiset lihanleikkaustaidot on hyvä hallita. Myös pitää olla lihamylly ja vakuumikone ainakin, jotta lihat saa laitettua pakkaseen siihen muotoon, mistä ne on helppo käyttää ja että ne säilyvät hyvin.
|
Isoja lihamääriä varten meillä on sähkökäyttöinen lihamylly. |
Meillä Suomessa on upea asia, että meillä jokamiehenoikeudet sallivat marjastuksen ja villiyrttien keruun, sekä sienestyksen tietyin ehdoin. Tämä on mahtava mahdollisuus kasvattaa omaa omavaraisuuttaan. Koska jokamiehenoikeudet ovat meille jotenkin niin itsestään selvyys, tuntuu ettei me suomalaiset kuitenkaan sitten loppupeleissä sitä arvosteta. Mutta muistaa täytyy, että esimerkiksi Usa:ssa ei saa kulkea toisen omistamalla maalla ilman lupaa. Saati sienestää!
Kalastus on mahtava keino lisätä omavaraisuuttaan ruuan suhteen. Mato-onkia ja pilkkiähän saa kuka vaan ilman lupia. Mutta muuten sitten pitää ottaa kalastusluvista selvää. Nekään maksut eivät kyllä päätä huimaa.
Suoraan sanottuna, jos lihaomavaraisuutta halajaa, kannattaa miettiä metsästysluvan hankkimista. Koska kotieläinlainsäädännöt ja teurasjätteiden hävittämiseen liittyvät jutut ovat aikas hankalia "pientuottajille". Tosin riista ei niin vain ole "otettavissa", vaan sen hankkimisen eteen tarvitsee nähdä vaivaa.
|
Nuotiolla paistuu vaihdantana saatua peuramakkaraa. |
Se, että on taitoja korjata asioita, helpottaa kummasti elämää. Itsekin osaan "jotakin". Mutta on kyllä annettava tästä(kin) asiasta kaikki kunnia Beibelle, joka on todellinen monilahjakkuus. Häneltä luonnistuu kyllä monenlaiset korjaushommat. Usein hän jopa tekee itse puuttuvat työkalutkin. Minun neuvoni tähän asiaan onkin, että jos omat taidot ovat vajavaiset, on hyvä hommata elämänkumppanikseen sellainen, jolla on hyvät kädentaidot vähän joka asiassa! 😂
|
Emännän autosta putosi pohjapanssari. Kätevä isäntä sen asensi paikoilleen. |
Nyt varmaan moni ajattelee, että kylläpä omavaraistelu on raskasta ja rankkaa. Pitää olla ihan yli-ihminen! Osata ja omistaa kaikenlaista, jotta pystyy elämään omavaraisempaa ja -toimisempaa elämää. Itsekkin huomasin, että vähän paasaamiseksi meni! Mutta lepo vaan, omavaraistelu opettaa asioita. Ja kaikkein tärkeintä siinä on tässä ajassa, että omavaraisteleva ja- toiminen elämätyyli tuo elämään kaikkea kivaa puuhastelua ja tointa, jotka vievät ajatuksia pahoista asioista muualle edes hetkellisesti. Pääosin omavaraistelu tuo elämään onnellisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Luottamusta siihen, että selviää ja pärjää elämässään vaikeidenkin aikojen yli.
|
Itse pilkityistä ahvenista keittoa! |
Näillä ajatuksilla maaliskuuhun! Käykäähän lukemassa toisten bloggaajien postaukset alla olevista linkeistä. Ja voikaa hyvin!
Kasvuvyöhyke 1
Apilankukka https://www.apilankukka.fi/omavaraisemmaksi/
Kakskulma https://kakskulma.com/omalla-tavallaan-omavarainen
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2022/
Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/03/metsan-ja-suon-antimia.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/03/vinkkeja-omavaraisuuden-lisaamiseen.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/03/suuntana-omavaraisuus-3-omavaraisuuden.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-3/
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/vinkkejä-varautumiseen
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/03/miten-voisit-lisata-omavaraisuuttasi.html
Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2022/03/suuntana-omavaraisempi-elama-2022.html
Caramellia https://caramellia.fi/maaliskuu2022
Varmuusvara https://varmuusvara.blogspot.com/2022/03/maaliskuun-ensimmainen-maanantai.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/03/suuntana-omavaraisuus-osa-3-voiko.html
Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2022/03/suuntana-omavaraisempi-elama-2022.html
Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/03/unelmana-omavaraisempi-elama-miten.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/miten-lisata-omavaraisuutta/
Kasvuvyöhyke 5
Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/03/pienikin-omavaraisuus.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/03/07/maaliskuu-22-omavaraisuudesta/
|
Pajulanjärvi |