tiistai 28. kesäkuuta 2016

Ruusujen kaupunki Visby!



Keväällä ystäväni Päpä lähetti minulle tekstiviestin, jossa hän kysyi minua mukaan lähtemään päiväristeilylle Visbyyseen, hänen, äitinsä ja anoppinsa kanssa. Päpän äiti on jo iällä ja alkaisi olemaan viime hetket hänen jaksamiselleen matkustaa. Minä vastasin kyllä, jos hän saa järkättyä reissun kesäkuulle, kun vietän hyvin ansaittua kesälomaani. Sitä paitsi, ruotsalaisia puutarhaohjelmia kytänneenä, Gotlanti on ollut sellainen paikka, minkä haluaisin nähdä!
Päpä varasi meille matkat Ikaalisten matkatoimistosta, joten minä pääsin hieman niinkuin valmismatkalle. Huolehdin vain, että maksan osuuteni ja olen paikalla ajoissa!



Pieniä mutkiakin matkassa oli ja ensimmäinen juttu oli se, että laiva vaihtui ennen matkaa. Piti mennä Baltic Queenillä, mutta Tallink Silja Europa meidät sitten lopulta vei.
Pientä ongelmaa aiheutti vanhoille leideille se, että jouduimme kävelemään reilut puoli kilsaa terminaalissa putkea pitkin laivalle. Ei kuulosta pahalta, mutta kuvitelkaa itsenne 80-vuotiaaksi, jolla on kaihia silmissä ja heikohko lihaskunto. Tai hieman yli 70-vuotiaaksi, jolla on hengästyttämään pistäviä sydänvaivoja. Ja edellisistä ulkomaan reissuista reilusti vuosia. Että vähän jännittikin!
Seuraava tyrmistys oli laivaan päästyämme se, että meidän hytit olivat ihan eri puolilla laivaa. Sentäs samalla kannella, mutta toinen hytti keulassa ja toinen perässä, ja todellakin eri käytävillä. Ilmeisesti laivan muuttuminen toiseksi, vaikutti hytteihin. Laiva oli aivan täysi, joten hyttien vaihtaminen ei tullut kysykseen. Taas pienellä mummojen rauhoittelulla tästäkin selvittiin! Ja onneksi puhelimet hyteissä toimivat, vaikka matkan varrella kännykkäyhteydet takkusivat rajusti.
Europaa on mainostettu sillä, että se on remontoitu. Ravintolat ym. muut julkiset tilat olivatkin ihan tiptop, mutta kyllä hytit olivat kyllä ihan alkuperäisessä kuosissaan. Teimme aikamatkan 90-luvulle ja se ei ollut välttämättä hyvä juttu! ='D

Niin ysäriä että! Onneksi oli sentäs ikkunalliset hytit!


Onneksi olimme olleet kaukaa viisaita ja maksaneet hieman ekstraa siitä, että meillä oli ne kaksi hyttiä. Emme olisi millään mahtuneet, kaikki neljä samaan hyttiin. Kyllä hytit niin pieniä olivat!



Tallink Silja Europan henkilökunta oli kaikki virolaisia. Palvelu ruokaravintoloissa ja kahviloissa oli todella tökkivää ja epäsujuvaa. Meillä oli buffetruokailu varattuna ja maksettuna. Ravintolaan oli ihan törkeät jonot, kun maksavat ja ruokailun jo varanneet jonottivat samoissa jonoissa. Meillä meni lähes tunti hyvää ruokailuaikaa jonossa köökäämiseen.

Kylmät ruuat! Siinä on sushit ja chorizot sulassa sovussa!

Lämpimät ruuat!

Jälkkärit!


Kielitaidossakin olisi ollut parantamisen varaa. En sano, että täytyy suomea puhua, mutta edes englantia. Minä en ole mikään kielivirtuoosi, mutta jotenkin tuntuu itsestään selvyydeltä, että tuollaisen laivan henkilökunnan pitäisi edes sitä enkkua auttavasti vääntää!
Mutta buffetruokailu oli hyvä! Kaiken odottamisen ja jonottamisen arvoista! Tälläinen "kulinaristi" kuin minä, olin ihan taivaassa! Oli kalaa, kasviksia, antipasteja, sushia, katuruokaa, smoothieta, jäätelöä ja vaikka mitä! Varmasti jokaiselle jotakin!

Nää onkin jo sitten toisen illan syömisiä!
Ja jälkkärit!


Tietysti valokuvasin melkein kaiken syömäni ja sehän mummoja huvitti! Minua taas jälkeenpäin hieman hirvitti katsoa kuvista syömäni ruuan määrä! Ei ihme, että olen läski!
Toisena iltana ei onneksi tarvinnut ihan kaikkea lautaselleen ottaa, kun oli jo edellisiltana joka ruuan maistanut! Ja kolmantena päivänä käytiinkin syömässä jotain "ihan pientä ja kevyttä"!

Fish&Chips! Oli muuten ihan sairaan vaikea syödä tosta tötteröstä!


Iso laivahan Europa on. Mutta kun kolme iltaa siellä vietät, kaupat ja ravintolat on äkkiä koluttu. Meikä kun teki melkein kaikki ostoksensakin jo ekana iltana, niin siinähän sitä sitten oltiin! Mielestäni laivalla ei ole muuta tekemistä kuin syödä, juoda ja tehdä ostoksia. Vaikka meren tuijottaminen on lumoavaa, ei sitäkään jaksa tuntitolkulla tehdä!
En kauheasti pidä risteilemisestä, mutta se nyt on aina välillä pakon sanelema juttu. Meinaan jos haluaa matkustaa.  Tosin Visbyseen ja Gotlantiin pääsee myös lentämällä!

Irish coffee

Mansikka Daiquiry

Pina Colada



Laivalla oli esiintymässä tangokuningas Kyösti Mäkimattila, Varjokuva -bändin kanssa. Päpän anoppi oli tosi fani ja myöntää täytyy, että kyllähän poika laulaa osasi. Vaikken tämänlaisen musiikin kuluttaja olekkaan, keikka oli viihdyttävä. Sovitukset biiseistä olivat mukavan svengaavia.  Kyöstillä on omanlaisensa huumori ja välispiikit olivat hämmentävällä tavalla hauskoja.
Kyösti ja bändi soittivat kolme keikkaa risteilyn aikana, joista me kytättiin kaksi.




Sen verran olitiin Päpän kanssa nautittu Pina Coladaa, että uskallettiin käydä hakemassa nimmarit Kyöstiltä, meille kaikille. Olisi kuulemma pitänyt videoida nimmariselitykseni Kyöstille, mutta Päpä ei sitä ollut jälkipolvien onneksi tehnyt!

Mmm... hyvää!

Rohkaisu ryyppy!

Selitys on paikallaan, kun neljään korttiin nimeä pyytää!

Mulle, Kyöstiltä! <3


Meidän hyttikäytävä oli rauhallinen yöllä, mummojen käytävällä oli ollut rauhatonta. Menomatkalla oli myös aikas tuulista, joten laiva hieman keikutti. Se vähän häiritsi  meikäläisen unia.
Aamupalasta sen verran, että se oli ihan perushyvä meriaamiainen. Tosin aamupalalle pääsy oli samanlaista sekoilua, kuin buffetillalliselle. Aamupalan jo varanneet ja sitä vielä maksavat samassa jonossa. Toisena aamuna ovet taas vaan avattiin ja kaikki marssivat sisälle. Ei ymmärtänyt pieni ihminen sitä touhua!


Ja jos taas vähän söisi!

Pekoni oli palasteltu nakkien joukkoon ja sitä oli vähän. Siitä miinusta! Sekä kahviautomaatti ei pysynyt kahvittelioiden tahdissa vaan takkuili. Siitä hävisivät paineet välillä ja piti odotella. Paha, paha!
Aamupalan jälkeen kävimme Päpän kanssa katsomassa kannella Visbyn rannikkoa. Meidän hytistä ei näkynyt kuin merelle. Mummot taas olivat saaneet nauttia ikkunastaan koko aamun Gotlannin rannikkomaisemista.

Näkymä meidän hytistä!

Siellä se on. Visby!


Maihinnousu laivasta piti alkaa klo 10.30. Meillä oli varattuna opastettu reissu Högklintin jyrkänteelle ja vanhan kaupungin läpikävely. Opastusbussin piti lähteä klo 11.00.
Mutta sittenhän tuli seuraava takapakki matkaan! Maihinnousu viivästyi jostain syystä 45 minuuttia, ilmeisesti maihinnoususiltaa ei saatu paikoilleen. Yhtään ainoaa kuulutusta, viivästymisen syystä ei tullut. Maihinnousu tapahtui 5:ltä kannelta, mikä oli ahdas ja matala. Kuumuus alkoi olemaan riesana ja huono ilma. Pientä ärtymystä alkoi olemaan kansassa, mutta yllättävän rauhallisesti porukka tilanteen otti.
Kanssamatkustajiani hermostutti opastetulle reissulle ehtiminen. Minä puolestaan järkeilin, etteivät bussit tyhjinä opastuskohteisiin lähde, vaan kyllä odottaisivat ihmiset laivasta. Ja niinhän siinä kävi ja pääsimme lopulta onnekkaasti bussiin!

Muuten siisti bussi, mutta haisi homeelle tosi paljon! Kurkku tuli siitä kipeäksi!


Kierros alkoi bussimatkalla Högklintin jyrkänteelle. Satamasta sinne oli matkaa noin 3,5 kilometriä, muistaakseni.
Opas oli suomenkielinen. Hän oli miellyttävä ja selosti kiinnostavasti paikoista. Väliin ehkä, hieman liiankin perusteellisesti.
Jyrkänteellä meillä oli aikaa 20 minuuttia ihastella maisemia ja se oli minusta liian vähän. Olisin halunnut tuijottaa huikeita näkymiä hieman kauemmin ja laskeutua portaita alemmas.

Jyrkänteen opastaulu

Tälläistä sinistä kukkaa kasvoi kaikkialla!

Huikeat näkymät!

Polut olivat irtonaista kalkkikiveä. Sai olla varovainen!

Lähemmäs jyrkännettä en uskaltanut!


Maisemat olivat juurikin niin huikeat, kuin olin ajatellutkin. Minulla tuli jopa hieman kyynel silmään, niin herkistyin näkymistä. En olisi koskaan uskonut pääseväni näkemään ihan livenä tälläistä kalkkikivijyrkännettä. Niisk!




Högklintin jyrkänne ei todellakaan ole mikään korkeanpaikankammoisen paikka. Siellä ei ollut edes turvakaiteita! Joten ihan reunalle ei kannattanut mennä!


Mä oon niin onnellinen!

Jyrkänteeltä lähdimme takaisin kaupunkia kohden. Tarkoituksena oli opastetusti kävellä Visbyn vanhan kaupungin läpi ja pysähdellä merkittävien paikkojen kohdille. Matkalla saimme ihastella, kuinka tienpintareet olivat punaisenaan kukkivia unikkoja. Tälläistä maisemointia Suomenkin maanteillä kaivattaisiin!


Vauhdissa, bussin ikkunasta napattuja, epäselviä kuvia!
Mutta ymmärrätte kyllä, että toi punanen tienpielissä on kukkivaa unikkoa!

Bussi jätti meidät vanhan kaupungin itäiselle portille. Joskus muinoin muurien ulkopuolella ei ollut asutusta, joitain maatiloja lukuunottamatta. Kaikki asutus oli muurien ulkopuolella.





Opas kertoi muurien rakentamisesta aikas seikkaperäisesti, mutta en ala siitä sen enempää. Kuvat kertokoot ja netistä löytyy niin paljon juttuja Visbyyn nähtävyyksistä jos kiinnostaa, esim. Wikipediasta .

Sillat olivat puuta, jotta ne olisivat helppo purkaa vihollisen hyökätessä!


Kukkivia seljapensaita oli kaikkialla!

Seljaksi minä tämän veikkasin! Mitä mieltä olette?


Vanhan kaupungin kadut olivat päällystetty mukulakivillä ja hyvät kengät siellä liikkumiseen olivat A ja O. Kadut olivat tosi kapeita ja vaikkei autoja siellä paljon kulkenutkaan, välillä niitä sai väistellä. Mutta autoilijat olivat ilmeisesti tottuneet pällisteleviin turisteihin, että ajoivat kyllä tosi varovaisesti.


Tiukkaa tekee!

Kattokaa nyt, kuinka kauniita katuja!


Visbyyn lukuisista kirkoista, vain yksi on kunnostettu. Pyhän Marian kirkkoa ihasteltiin ulkoapäin ja se oli kyllä auki turisteille. Mutta meidän kierrokseen sisällemeno ei kuulunut.


Pyhän Marian kirkko

Pyhän Katarinan kirkon rauniot. Näkymä Pyhän Marian kirkolta.

Samoin Pyhän Nikolauksen kirkon rauniot olivat ihan lähellä

Alas kirkolle vievien rappujen vierusta kukki ihanasti!

Päpä ja äitee!

Pyhän Marian kirkon sisäänkäynnin päältä

Upea lyijylasityö kirkon ikkunassa!

Kirkolta menimme kasvitieteelliseen puutarhaan, jonka läpi kävelimme. Upea paikka, suurine puineen ja kirkonraunioineen. Olisin sielläkin halunnut viipyä kauemmin! Must paikka käydä vielä uudestaan!

Kasvitieteellinen puutarha. Ei sisäänpääsymaksua ja tosta pikkulaatikosta sai ottaa kartan.


Rakastuin tähän veripyökkiin! <3

Ooh, mikä runko!

Pyökkiin oli kaiverrettu rakkaudentunnustuksia!

Hauskat kukat tässä puussa!

Pyhän Olofin kirkon rauniot kasvitieteellisessä puutarhassa.

Jättimäinen muratti kasvoi kirkonraunioissa!

Tiesittekö, että katsura on näin iso puu? Minä en!

Luulin tätä ensin käärmekuuseksi!
Päpä napannut kuvan, kun meikä on kameransa kanssa puun kimpussa!


Ei tainnut ihan tavallinen kuusi kuitenkaan olla!

"Leipäkuusi"?

Pysähdyimme vanhalle apteekkarin talolle, joka on erittäin hyvin säilynyt. Siitä näkee, millaisia talot ovat Visbyssä olleet muinoin. Kaksi ensimmäistä kerrosta ovat kattoja myöten kiveä. Joten tulipalon sattuessa, ne kerrokset ovat säilyneet. Kaikki, tai ainakin suurin osa Visbyn taloista on kaksi kerroksisia ja ne on rakennettu vanhojen talojen raunioista. Näin ainakin käsitin!

Apteekkarin talo edustaa vanhaa arkkitehtuuria Visbyssä!

Vähän uudempaa arkkitehtuuria!

Huomatkaa, kuinka joka talon edustat kukkivat!



Kierroksemme päättyi Almedalenin puistoon. Gotlanti nousee koko ajan lisää merestä ja Almedalen on ollut joskus keskiajalla satama. Nyt sieltä oli kilometrin verran nykyiseeen satamaan.
Almedalen on tosi kaunis puisto ja siellä, niinkuin muuallakin kaupungissa, hyvin hoidetut istutukset. Ja lisää tehtiin koko ajan lisää!

Puisto-osasto töissä!

Almedalenin portilla!
Meidän seurue!

Upeat istutukset!

Almedalenin vanha satama-allas!

Oikealla kirjasto, jossa on myös kahvio! Huomatkaa lehmukset sen edessä! =D

Puistossa oleva rautapaviljonki ja uusia istuksia tehdään!


Joku ei jaksa keskittyä kuuntelemaan opastusta! ='D

Istutuksessa on hyötykasvejakin. Maissia ja palmukaalia ainakin bongasin!

Hienot ruostuneet metallireunukset uudessa istutusalueessa!


Olisi tehnyt mieli lähteä kaupungille omatoimisesti katselemaan ja etsimään jokin kahvio. Mutta mummot olivat aikas väsyneitä kävelystä, joten menimme bussilla satamaan ja laivalle kahville.


Bussin vieressä huomasin taas veripyökin!

Tässä vanhassa sokerivarastossa on nykyään kiipeilykerhon tilat!

Kun olimme astumassa laivaan, meitä kiellettiin tulemasta sillalle. Se ei ollut kunnolla paikoillaan! Onneksi ei mennyt kuin tovi, kun miehistö sai sen rynkytettyä tukevasti aloilleen ja me saimme astua laivaan. Mutta tsiisus, sanon minä! Jatkuvia tuollaisia "pikku juttuja" sattui risteilyn ajan. Ei oikein vakuuttavaa!
Laivan kahviosta on taas valittamista meikäläisellä! Vitriiniin tuotiin tuotteita yksi kerrallaan, jos tuotiin. Minä otin katkarapuleivän ja se oli viimeinen vitriinissä. Kahviossa oli kuitenkin kaksi työntekijää, joista toinen kassalla ja toinen kulki vitriinin ja keittiön väliä tuoden aina vain yhden tuotteen kerrallaan lisää. Eikä välttämättä sitä, mikä oli lopussa, vaikka oli asiakkaita jonossa. Tämä oli taas sitä ihmeellistä palvelua, mitä laivalla oli havaittavissa vähän joka paikassa!


Ei laivamatkaa ilman katkarapuleipää!

Ja se kahvilan kahvikone, voi jeesus sanon minä! Kellosta katsoin, että pari minsaa se valutti ihan perus mustaa kahvia! Vajaalta kymmeneltä ihmiseltä kesti aikas kauan kassajonossa!
Kahvit juotuamme, mummot lähtivät jalkojaan lepuuttamaan hyttiinsä ja minä Päpän kanssa takaisin maihin. Olin bongannut bussista satamakadun ravintolat ja jäätelömestan.

Vanha vankila. Muistaakseni siellä oli ravintola nykyään?

Elvis oli saapunut viihdyttämään Visbyseen!


 Koska olimme juurikin hörppineet sumpit, oluelle oli tilausta. Eräässä ravintolassa nautimmekin kylmät juomat; minä käsityöläisoluen ja Päpä päärynäsiiderin. Nautimme ihanasta auringonpaisteesta, joka hellikin meitä koko maissaolopäivän.



Pioni kukki ravintolan seinustalla!

Paikallisten tuotteiden maistelua!


Harmi, että meidän illallinen oli laivalla jo klo 17. Joten sen enempää maissa emme ehtineet olemaan. Mutta takaisin kävellessämme, otin jäätelöpallon jätskiliikkeestä. Valinta ei todellakaan ollut helppo, jätskimakuja oli yli 160!


Pakollinen käyntikohde mielestäni Visbyn reissulla!

Valkkaa nyt noista!!!


Laivalla olleelta Visby-oppaalta olimme saaneet kuulla, ettei maihin tarvitse vaihtaa rahaa. Kortit kuulemma kävisivät. Ellei halua joiltain mahdollisilta kirpparikauppiailta ostaa jotain. Jotkin liikkeet ottaisivat myös euroja vastaa. Samaiselta oppaalta sai myös Visbyn karttoja!

Valintani oli hallonsaltlakrits!


Minun VisaElectron toimi moitteettomasti olutostoksillani. Mutta jätskipaikassa se tökki. Paniikissa tuijotin tilaamaani palloa ja ajattelin, että kyllä sormeni siihen tökkään, jotta saan edes vähän maistaa sitä. Mutta samassa tilassa olevan Robert's Cafeen maksupääte toimi ja sain jätsipalloni maksettua. Huh! Mikä helpotus! Kyllä olis tullut "lapsella" paha mieli, jos jätski olis jäänyt saamatta!
Jätskipalloni maksoi muuten 30 kruunua eli noin kolme ekee. Samoissa hinnoissa siis kuin Suomessa!



Mitkä fiilikset sitten minulle jäi Visbystä? Oikein hyvät! Nyt kun olen käynyt siellä tuollain opastetusti, lähden kyllä joskus vielä ihan omatoimisesti kiertelemään sinne. Vanha kaupunki kirkkoineen, raunioineen ja kapeine kujineen on todella viehättävä! Kujilla, muureilla ja talojen pihoissa kukkivat jo nyt alkukesästä köynnösruusut ihanasti.






Nythän meiltä jäi kaikki kaupat sun muut näkemättä. En meidän kaupunkikävelyllä nähnytkään kuin yhden kenkäkaupan. Visbyn muurien ulkopuolella oli iso ostoskeskus, sekin ihan kävelymatkan päässä.




Tosin, katselimme laivaan saapuvia ihmisiä ja ei heillä ollut kuin jotain pieniä pussukoita mukanaan ostoksia. Visbyseen mennään nauttimaan maisemista ja kauniista kaupungista ja näkymistä. Kuten opas sanoikin: "Ei maailmassa ole kuin yksi Visby!"



Ruokailunkin aion sovittaa niin, että koko päivä jää maissa oloon. Ravintolatarjontaa on kyllä maissakin. Tai sitten varaa laivalle myöhäisemmän illallisajankohdan. Nyt se katkaisi ikävästi päivän, eikä sen jälkeen enään ollut aikaa lähteä maihin.
Kasvitieteellinen puutarha jäi haikeana mieleeni. Sinne olisi ihana päästä ihastelemaan ajan kanssa puita ja kasveja.



Upeita, punertavia saniaisia!

Bambuja sillan pielessä!



Puut olivat aivan ihania!


Jyrkänteellekkin olisi mukava mennä vetistelemään maisemia uudemman kerran!

Pullukka kameransa kanssa taas tunkenut Päpän kuvaan! Noi narut maassa on kiipeilijöiden turvanarut!


 Jos lähtisi Visbyseen useammaksi päiväksi, kannattaisi vuokrata polkupyörät. Välimatkat ovat kuitenkin niin lyhyet. Oppaan mukaan koko Gotlanti on hyvin tasaista, joten siellä on miellyttävä pyöräillä. Nähtiinkin useampikin pyörävuokraamo. Mutta yhtään taksia ei nähty!

Kuvan ottanut Päpä!


Visbyn risteily on hyvä vaihtoehto perinteiselle "Päivä Tukholmassa" -risteilylle!
Netissä varoiteltiin siitä, että Visbyläiset eivät puhu englantia. Minä kun olen aikas lailla unohtanut ruotsinkielen, tilasin olueni ja sun muut, englanniksi. Ravintolassa minulle vastattiin ruotsiksi, mutta se ei haitannut, koska ymmärsin kyllä. Jätskibaarissa oli niin nuorekas meininki, että tädille heitettiin sujuvasti enkkua!

Almedalenin sorsat olivat ihan kesyjä!


Tämä taisi olla kesän ensimmäinen Visby-risteily Suomesta. Kaupunki oli aikas rauhallinen, vaikka turistiryhmiä näkyikin siellä täällä. Kaduilla kuului pääasiassa Suomea, Viroa ja Venäjää. Ruotsalaiset valtaavat Visbyn ja Gotlannin vasta heinäkuussa.

Kukas se taas siellä vasemmassa reunaassa? Heh heh! Oon varmaan joka toisessa Päpän kuvassa!


Kaiken kaikkiaan mukava reissu! Tiedossahan oli, että mummojen tahdissa mennään. Meikäläisen rauhaton sielu hieman kärsi jatkuvasta istuskelusta, mutta hyvää se vain näin jälkikäteen ajateltuna teki minulle. Ja vanhat rouvat tuntuivat olevan tyytyväisiä reissuunsa!

Ja niin oli tyytyväinen tämäkin rouva! Mukavalle matkaseureelle kiitokset!


Ystäväni reissutarinaa Visbyystä voitte käydä lukemassa hänen blogistaan, PäPän Puuhailut.

Reissun viimeinen kuva on otettu Hämeenlinnassa, Tiiriön ABC:n vessassa. Tervetuloa takaisin Suomeen!