Herneenversokeitto

Olen kasvatellut monta satsia herneenversoja alkuvuoden aikana ikkunalaudalla. Käyttämäni herneet ovat olleet ihan ruokakaupan keittoherneitä.
Ei ole ollut kasvivaloa ja hyvin ovat kasvaneet ihan luonnonvalossa. Pidänkin siitä, että ne ovat sellaisia tosi vaaleita valonpuutteesta johtuen ja sen vuoksi tosi makeita ja rapeita. Kestävät myös sen, että kasvavat hieman isommiksi, tulematta kuitenkaan puiseviksi koostumukseltaan.

Olemme käyttäneet herneenversoja ihan sellaisenaan leivänpäällä tai välissä, sekä silputtuina salaateissa. Olen myöskin wokkivihanneksina niitä käyttänyt, lisäämällä ne ruuan joukkoon kypsennyksen loppuvaiheessa.

Vaikka pakastin, kuiva-ainekaappi ja kellarikin ovat vielä ihan liiankin täynnä viime vuotista satoa, on ihanaa päästä tekemään ruokaa jostain aivan tuoreesta. Ja koska meillä kanaset ovat munineet oikein hyvin, ajattelin tehdä meille lounaaksi herneenversokeittoa. Se on sellaista pinaatti/nokkoskeiton tyyppistä ja keitetyt kananmunat sopivat sen kanssa mahtavasti!

HERNEENVERSOKEITTO     4 annosta

• kourallinen herneenversoja (1 ruukku kaupasta ostettuja)
• 1 pieni sipuli
• 25 g voita
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1 l maitoa, täys- tai kevyt
• suolaa maun mukaan
• hyppysellinen sokeria
• keitettyjä kananmunia 1-2/syöjä

Silppua herneenversot veitsellä pieneksi. Leikkaa sipuli niin pieneksi kuutioksi kuin saat. 

Laita kattila kuumenemaan ja voi kattilaan. Lisää sulaneen voin joukkoon hienonnetut herneenversot ja sipuli ja kuullota niitä pari minuuttia. Älä ruskistamasta!

Lisää joukkoon vehnäjauhot ja sekoittele niitä pari minuuttia. Lisää vajaa puolet maidosta ja kuumenna seosta koko ajan sekoittaen kattilan pohjaa myöten. Varo, ettei seos pala pohjaan!

Kun seos alkaa sakenemaan, lisää loput maidosta. Keitä hiljalleen koko ajan sekoittaen, noin kymmenen minuuttia, kunnes vehnäjauhot ovat kypsyneet. Varo, ettei seos kiehahda yli ja pala pohjaan!

Mausta suolalla ja sokerilla. Tarjoile keitettyjen kananmunien kanssa!

Tulipa paljon varoittelua! Mutta kokemuksesta tiedän, että tälläiset maitopohjaiset keitot ja kastikkeet palavat tosi herkästi pohjaan ja kiehuvat hellalle. Varsinkin kun tekee ruuan puuhellalla, missä lämmön säätely on sitä, että siirtelee kattilaa eri kohtiin hellaa ja aukoo/sulkee tulipesän luukkuja.

Tämä keitto on kyllä täyttävää ja herkullista! Tietysti täytyy pitää tämän tyyppisistä keitoista. Jos ei pidä pinaattikeitosta, ei kyllä pidä tästäkään!

Appelsiininkuoret sytykkeiksi ja huuhteluetikkaa hajustamaan!

Ollaan syöty ihan järkyn paljon appelsiineja koko alkuvuoden ajan. Ne on niin ihanan mehukkaita ja makeita, ja tietysti edullisiakin näin sesonkiaikaan.

Luin joskus jostain, olisikohan ollut Marttojen kompostointi ohjeista, että sitruksen kuoria ei tulisi laittaa kompostin joukkoon suuria määriä. Ne eivät kompostoidu hyvin ja alkavat homehtumaan herkästi. Tämän olenkin huomannut vuosien varrella ihan noissa meidän kylmäkomposteissa ja nyt bokasheissa.
Olen muutenkin tosi laiska pilkkomaan biojätteitä tuonne bokashiin, niin kyllä appelsiinin kuoret ovat aina ihan homeessa siellä niitä tyhjennettäessä.

Olenkin sitten kuivannut takan päällä kaikki appelsiinin ja greippien kuoret ja käyttänyt ne sytykkeinä. Pikkuisen ne itsekin tarvitsevat apua syttymiseen, palan paperia tai tuohta. Mutta kun tuli saa kuoressa olevan öljyn lämpiämään, kuoret alkavat rätisemään iloisesti ja sytyttävät puut tehokkaasti.

Joku kyselikin Instan puolella, että nokeaako appelsiininkuoret piippua palaessaan. Tuohon en osaa vastata, mutta kyllähän sanotaan, ettei koivun tuohtakaan saisi sytykkeenä käyttää. Saati käpyjä!
Että jokainen omalla vastuullaan ja riskillään appelsiininkuorisytykkeitä kokeilemaan. Ja kyllähän ainakin vakiasuntojen piiput nuohotaan vuosittain, kuten meilläkin.

No, tämä nyt on muutenkin vähän tälläinen kyseen alainen vinkki, varsinkin kun nyt on uutisoitu omakotitalojen hiukkaspäästöistä. Ja siitä, kuinka paljon kotitalouksien tulipesät aiheuttavat ennenaikaisia kuolemia vuosittain.
Tulipesäänhän ei saisi laittaa mitään muuta kuin puuta. Ei paperia, pahvia, maitotölkkejä, appelsiininkuoria ja ei edes sytykeruusuja.

Sitten sytykkeistä pyykin pesuun. Olen käyttänyt nyt muutaman kuukauden etikkaa pyykkien huuhteluaineena. Ostin kesällä pienen pullon laventelintuoksuista etikkaa eräästä kesäkahvion sisustusmyymälästä tosi kovaan hintaan. Sen jälkeen olen käyttänyt ihan perus väkiviinaetikkaa ilman mitään hajuja.

Mutta koska noita appelsiinin kuoria tulee, laitoin muutaman aplarin kuoret purkkiin kera puoli litraa etikkaa. Annoin muhia vuorokauden ja sitten kuoret pois. Etikka tuoksui ihanasti appelsiinille ja oli kauniin vaalean oranssia.

Pikkusen epäilytti, että mahtaako väri jäädä pyykkiin. Mutta meillä kun ei valkoisia ja vaaleita vaatteita ole sukkia ja pikkareita lukuunottamatta, päätin ottaa riskin. Ja ei etikka kyllä ainakaan niitä värjännyt! Pyykit kuitenkin tuoksuivat kivasti appelsiinisille.

Taaskin varoittelen sen verran, että jossain kerrotaan sitruksien haurastuttavan pesukoneiden muoviosia. Että taas jokainen sitten omalla vastuullaan tätä tekemään ja käyttämään!

Tälläisiä mukavia, helppoja ja nopeita pikku puuhasteluja tällä kertaa!

Maailma ilman ötököitä ja miten lähiluonnon monimuotoisuutta voisi lisätä omalta osaltaan?

Siniritariyökkönen

Reilu viikko sitten maailma kohahti uutisesta, jossa kerrottiin hyöteisten määrän nopea romahtaminen on johtamassa ihmiskuntaa uhkaaviin seuraamuksiin. Hyönteisten kokonaismassa hupenee 2,5%:n vuositahtia ja tämä tarkoittaa, että hyönteiset olisivat kadonneet maapallolta 100 vuoden päästä kokonaan.
Ylen uutisen asiasta voit käydä lukemassa tästä .

Nokkosperhonen

Tutkijat olivat listanneet neljä pääsyytä hyöteistuhoon; maatalouden hyönteismyrkyt, maatalouden tehostumien teollisiin mittoihin, joissa hyönteisille ei jää elintilaa ja kaupunkien ja muun asutuksen leviäminen, sekä vieraslajit ja ilmastonmuutos.

Amiraaliperhonen

Koska 3/4 osaa  maailman tärkeimmistä ihmisten ravintokasveista ovat hyönteispölytteisiä tai hyötyvät siitä ja tähän päälle rehu- ja siemenkasvit, ongelmia olisi tiedossa. Lisäksi hyönteiset ovat tärkeä osa eläinten ravintoketjussa.
Pölyttäjäkadostahan on puhuttu jo vuosia. Mehiläisten vähenemiseen on havahduttu, koska ne ovat ne minkä katoaminen on huomattu varmaan ensimmäiseksi.
Kiinassa on joillakin alueilla mehiläiset kadonneet ihan tyystin, koska tuhohyönteisiä on myrkytetty. Ihmiset pölyttävätkin joissain maakunnissa omenapuita käsin, siveltimillä kukkiin siitepölyä tupsuttelemalla. Maaseudun Tulevaisuus uutisoi luonnon monimuotoisuuden romahtamisesta, jonka syynä on väestön liikakasvu ja ylikulutus.

Muutamia päiviä kohu-uutisen julkaisusta alettiin hieman toppuuttelemaan, että ei hyönteisiä ihan niin kamala katouhka ollutkaan kohtaamassa. Tutkimusta oli tulkittu väärin. Siinä oli keskitytty jo uhan alla oleviin lajeihin, eikä otettu huomioon vakaita ja kasvavia populaatioita. Suomen Luonto -lehden toimittaja ja tutkija esimerkiksi otti kantaa aiheeseen .

Kimalainen auringonkukassa

No oli niin tai näin, kyllähän kaikki mahdolliset tutkimukset ja niistä uutisoinnit ovat osoittaneet, että luonnon monimuotoisuus ihan joka puolella on hupenemassa hälyyttävää vauhtia. Lajeja kuolee sukupuuttoon nopeampaa vauhtia, kuin uusia lajeja löydetään.

Tämä on kai jokin sarvijäärä eli hapsenkakkiainen! ='D

Tälläiset uutiset koskettavat syvästi, vaikka jotenkin silti tuntuvat niin kaukaisilta. Itse jatkuvasti hämmästelen, kuinka monimuotoinen meidän pientilamme lähiluonto on. Olemme ehkä ruokkineet ja edesauttaneet sitä omillakin toimillamme. Osittain tietoisesti ja suurimmaksi osaksi kyllä ihan vahingossa.

Sudenkorennon muodonmuutos lammella

Olemme tehneet ja ripustaneet tonttimme puihin lukemattomia linnunpönttöjä. Ruokimme lintuja talvisin ja näin ehkä ne viihtyisivät ja jäisivät pesimään lähistölle. Olemme myös säästäneet ja vaalineet sellaisia puita, jotka ovat oivallisia pesimäpuita linnuille.

Joku tintti talikkusella, olisko kuusitiainen.

Meidän tontti ei ole luonnontilainen. Joidenkin silmään ehkä liian siistikin. Kun muutimme Leppämäkeen, tontti oli todella ryteköitynyt. Aloimme sitä raivaamaan ja eläimet laidunsivat pienillä pelloillamme. Aloimme huomaamaan, kuinka villieläimistö alkoi ihan huomaamattamme lisääntymään ympärillämme. Pääskyset tulivat keväällä ja pesivät navetan parvella, kasvimaan katteissa vaskitsat saalistivat ja jopa kyykäärmeitä on tontillamme vieraillut useina vuosina.

Kyykäärme lähi metsän aukossa.

Tämä meidän pieni karja pitää omalta osaltaan huolta lähiluontomme monimuotoisuudesta. Ne houkuttelevat kaiken maailman öttiäisiä, joita sitten linnut, sammakot, sisiliskot, pienpedot sun muut käyttävät ravinnokseen.

Hehku! <3

Ne samaten pitävät tontin sellaisessa tilassa, että villieläimillä on tilaa liikkua ja elää. Nauta ja lampaat syövät pensaat ja puiden oksat niin, että aluskasvillisuus saa valoa.

Napero ja Tippi

Kanat kuopsuttelevat maata, pitävät pensaiden aluskasvillisuuden kurissa ja estävät tuhohyönteisiä leviämästä. Leppämäessä ei ole ollut esimerkiksi herukkapistiäisiä marjapensaissa sen jälkeen kun meille tuli kanoja.

Jo edesmennyt Kananen tipujensa kanssa. Yksi Fatnes-tytöistä auttaa hoidossa!

Mauri ja orppinuorikoita yhtenä menneenä kesänä!

Olemme myös tehneet ihan omaan tarpeeseemme joitakin ratkaisuja, jotka myös auttavat luonnon eläimistöä. Yksi niistä on iso risuaita rajaamassa yhtä sivua kasvimaallamme. Olen kirjoittanut sen tekemisestä postauksen ja sen voit käydä lukemassa täältä .

Juuri valmistunut risuaita!

Risuaita on ollut paikoillaan nelisen vuotta ja siitä on vain hieman jouduttu korjailemaan. Lähinnä savisen maan routimisen takia. Ja tietysti risuja siihen on lisätty joka vuosi, edellisten painuttua kasaa ja maaduttua.
Suunnitelmissa on ollut tehdä tälläisiä risuaitoja enemmänkin tontille. Ehkäpä jossain vaiheessa...

Haapaperhonen

Kaivatimme joitakin vuosia sitten lammen meidän pellolle. Sen tarkoituksena oli varastoida vettä kasvimaamme kasteluun, mutta sen lisäksi siitä tuli aikasmoinen vesieliöiden ja hyönteisten paratiisi. Minullahan oli kaunis ajatus, että siellä olisi kiva saunan jälkeen käydä pulahtamassa ja virkistäytymässä. No sen jälkeen kun siellä näin isoja vesihämähäkkejä ja kahden euron kolikon kokoisia sukeltajia, olen luopunut pulahtamisaikeistani. Vaikka onkin julmalla tapaa kiehtovaa katsella, kun sukeltajat syövät sammakkoa, olen kuitenkin kauhuelokuvani katsellut! Todellisuudessa on epätodennäköistä, että ne minun kimppuuni hyökkäisivät, en silti ota riskiä! ;'D

Sukeltaja syö sammakkoa lammella.

Lammella käy aikas kuhina; siellä on noiden edellämainittujen lisäksi suden- ja päivänkorentoja, vesimittareita ja -kirppuja ja lukematon määrä kaikenlaista öttiäistä, minkä nimistä minulla ei ole hajuakaan. Kaikista hienoin kokemus on ollut nähdä, että manterit asustelevat lammella. Ne ovat vain niin arkoja pikku vesiliskoja, että en ole koskaan saanut niitä valokuvattua.

Pullukka sisilisko kasvimaalla.

Olemme olleet ihan innoissamme myös siitä, että perhosten määrä ympärissämme on lisääntynyt. Olemme nähneet paljon sellaisia päivä- ja yö perhosia, mitä emme tienneet olevan olemassakaan.

Puuntuhoojan toukka

Olemme istuttaneet omaksi iloksemme syreenejä, mutta myöskin siksi, että ne houkuttelevat syreenikiitäjiä. Aivan upeita, pienen linnun kokoisia yöperhosia, mitä en valitettavasti ole päässyt kuvaamaan.

Tälläinen kaunotar oli viime kesänä kasvimaalla. Kuka tietää minkä perhosen toukka?

Olemme niitä päässeet ihailemaan monena kesäyönä syreenien kukinta-aikaan. Mutta viime kesänä emme nähneet yhtään. Toivottavasti ensi kesänä!

Nastakehrääjä, koiras.

Paljon ollaan tehty saadaksemme monimuotoinen lähiluonto tontillemme ja sen ympäristöön. Hyönteiset ovat todella tärkeä osa luonnon ekosysteemiä. Vaikka välillä kyllä tuntuu, että ilman joitakin niistä olisi ainakin ihmisen elo mukavampaa.

Hyttyskesän riemuja!

Klassikko!

Aiomme kuitenkin vielä omalta osaltamme jättää ainakin lahopuita tontillemme. Yrittää lisätä luonnonkukkien määrää säännöstelemällä mahdollisuuksien mukaan laidunnusta ja olla niittämättä ojan pientareita kukinta-aikaan.
Aiomme miettiä valintojamme hyönteisten kannalta, kun hankimme uusia koristekasveja puutarhaamme.
Mehiläispesä on varattuna, aiomme pitää tonttimme metsäisenä ja lisätä linnunpönttöjen määrää.  Myrkkyjä emme ole juurikaan käyttäneet tontillamme ja emme aio niitä käyttää jatkossakaan.

On upeaa saada seurata luonnon elämää ja luonnon monimuotoisuutta näin läheltä. Ihan omalla tontilla!

Ei kuitenkaan tarvitse välttämättä asua maalla, omistaa isoa tonttia tai karjaeläimiä auttaakseen hyöteisiä ja edesauttaa luonnon monimuotoisuuden säilymistä.

Vaskitsa 

Jos on huolissaan hyönteiskadosta ja omasta terveydestään, kuluttajana on mahdollisuus vaikuttaa asiaan esimekiksi suosimalla kotimaista ruokaa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (Efsa) raportit torjunta-ainejäämistä kertovat, että suomalaiset elintarvikkeet sisältävät vähiten jäämiä euroopassa ja siten kenties koko maailmassa.

Kasvihuoneeseen eksyneen harmaasieponpoikasen pelastusoperaatio.

Suomen ilmasto ja lyhyt kasvukausi vähentävät tuholaisongelmia ja tarvetta käyttää kasvinsuojeluaineita. Lisäksi monilla rajoituksilla suojellaan hyötyhyönteisiä.

Tsiljoonia hämähäkin poikasia meidän rappusten pystytolpassa.

Vaikka tämä hyöteiskadosta kertonut uutisointi saikin alkuunsa kohu-uutisen maineen, oli se kuitenkin erittäin tarpeellinen muistutus siitä, että jotain on ihan oikeasti tehtävä maailman luonnon eteen. Muutakin siis kuin tuhota sitä!

Lepakon päiväunet seinustalla!

Aihe kirvoitti joukon bloggareita pohtimaan asiaa omilla tahoillaan. Käyhän lukemassa muiden mietteet aiheesta. Linkit postauksen lopussa!

Sudenkorennon toukka!

Tsajut https://tsajut.fi/polyttajien-ravintokasvit-puutarhassa/

Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/02/puutarhamme-porriaiset-miljoona.html

Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/02/ininaa-ruohonjuuritasolla.html

Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/02/hyonteiset-ruokaturvamme-perusta.html

Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/02/bugs-inn-yksi-miljoonasta-otokkateosta.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/uhkana-otokaton-maailma/ ‎

Caramellia https://caramellia.fi/miljoonaotokkatekoa

Korkeala https://korkeala.fi/yksi-miljoonasta-otokka-teosta

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/02/5-vinkkia-joilla-autat-hyonteisia.html

Farmer to Bee https://farmertobee.blogspot.com/2019/02/miten-voin-auttaa-hyonteisia.html

Iso-Orvokkiniitty http://iso-orvokkiniitty.fi/blog/elamaa-otokoiden-kanssa/

Vessanpöntössä sihisee pommi!

Olen aina jotenkin ajatellut, että kotikosmetiikan ja itse tehtyjen kodin puhdistusaineiden teko olisi jotenkin vaikeaa ja vaivalloista. Olen myöskin ollut luulossa, että ainekset olisivat kovin kalliita ja hankalasti saatavilla. Ja tietysti kun elämässä on niin hirvittävän paljon kaikkea tekemistä koko ajan, ei ole oikein ollut aikaa ja jaksamista edes perehtyä näihin asioihin.

No nythän kaikenlaisten itse tehtyjen kodin puhdistusaineiden tekeminen on tosi trendikästä ja sen vuoksi varmaan ohjeita ja aineksia niiden tekoon on saatavilla vähän joka puolella. Hyvä, hyvä!

Niinpä minäkin olen sitten vähän, siis todellakin vielä vähän, perehtynyt tähän hommaan. Ajattelin ensimmäiseksi kokeilla sihiseviä wc:n puhdistuspommeja. Kun sattui niin kivasti, että käväisin Beiben kanssa Puuilossa ja siellä oli ruokasoodaa, sekä sitruunahappoa myytävänä isoissa pöniköissä. Maksoivat muistaakseni 3,80e ja 4,80e.

Olin myöskin hommannut Limepopista tuoksuöljyjä aikomuksenani tehdä huuhteluetikkaa. Se on näistä aineksista vielä tekemättä, mutta laventelituoksuöljy haiskahti minun nokkaani ihan vessanpuhdistusaineelta, niin sitä sitten käytin näihin vessapommeihin.

Ohjeita on netin syövereissä vaikka kuinka paljon. Osassa on käytetty muitakin aineita, kuten käsitiskiainetta. Joissakin ohjeissa oli vesi ja tuoksuöljy korvattu sitruunamehulla. Mutta minä halusin tehdä yksinkertaisesti ja nopeasti aineista mitä minulla oli, sekä niin ison satsin, ettei tarvi joka viikko näitä vääntää. Toki olivat helppoja ja nopeita tehdä, ja mukavaa puuhaahan tuo oli. Mutta silti!

SIHISEVÄT WC-POMMIT PÖNTÖN PUHDISTUKSEEN

• 1 dl sitruunahappoa
• 3 dl ruokasoodaa
• (10-20 tippaa tuoksuöljyä)
• vettä suihkupullosta suihkien

Mittaa sitruunahappo ja ruokasooda kulhoon. Tiputtele halutessasi tuoksuöljyä joukkoon. Suihkuttele vettä tosi vähän kerrallaan seokseen ja sekoittele samalla. Lisää vettä niin paljon, että seos alkaa muistuttaa hieman märkää hiekkaa. Itse suhautin n. 40 kertaa ja vähempikin olisi riittänyt.

Painele massaa esimerkiksi pieniin silikonisiin muotteihin. Itselläni on tuollaiset Ikean edulliset suklaamuotit, joihin painelin massaa tiukasti. Joissain ohjeissa massaa on laitettu ihan vain paperisiin muffinivuokiin tai kököiksi leivinpaperin päälle.

Pommit vähän turposivat ennen kuivumistaan.

Anna pommien kuivua n. vuorokausi ja eikun pönttöä pesemään vaan!

Minulla nämä pommit kuivuivat hyvin ja tosi koviksi. Mutta ne ei ihan hirveästi pöntössä veteen joutuessaan sihissyt. Ehkä siksi, että olin varmaan laittanut vettä hieman liikaa valmistusvaiheessa ja massa pikkuisen sihisi jo siinä vaiheessa. Mutta sihisemättömyys ei pesutulokseen vaikuttanut negatiivisesti ollenkaan! 

Nyt tulee karmiva paljastus: me emme vedä vessaa joka pissareissun jälkeen! =O Kyllä, näin on! Varsinkin yöllä ramppaamme vessassa molemmat ja vedämme vessan vasta aamulla. Olemme pihejä vedenkäytössämme ja kaksin kun täällä pääasiassa ollaan, niin meitä se ei kumpaakaan haittaa vaikka toisen pisut pöntössä jo valmiina on. Kakkosen jälkeen kyllä vedetään joka kerta. Kerrotaan tämäkin nyt näin julkisesti, ettei vaan ketään jää asia vaivaamaan! Olen kuitenkin kiusaamatta teitä kuvilla meidän likaisesta vessanpöntöstämme. Että lepo vaan! ;'D

No, tästä harvakseltaan tapahtuvasta vessanvetämisestä seuraa sitä, että pönttö likaantuu herkästi ja varsinkin veden rajaan tulee "pissarantu". Pönttöä saa olla siis pesemässä alvariinsa. Oli ilo huomata, että nämä itse tehdyt pommit irroittivat lian pöntöstä tosi tehokkaasti. Heitin yhden veteen, annoin sulaa rauhassa ja hieraisin hieman harjalla. Pöntöstä tuli todella puhdas! Kaikki pinttymät lähtivät helposti, mitenkään kovasti hinkkaamatta.

Olenkin nyt sitten muutaman päivän välein heittänyt tälläisen pommin pönttöön ja pönttö on pysynyt tosi valkoisena tästä meidän pikku vetämättömyyspaheestamme huolimatta. Mahtava juttu, näitä aion tehdä jatkossakin!