Rakkautta ja maan antimia: toukokuuta 2017

maanantai 29. toukokuuta 2017

Juustoinen lipstikkakeitto

Alkukesän yksi ehdottomasti hienostunein herkku on lipstikkakeitto. Varsinkin jos keiton kruunaa aimo kimpaleella Aurajuustoa tai Koskenlaskijaa. Minä itse suosin tuota Auraa.

Kuulin ensimmäisen kerran lipstikkakeitosta eräältä naapurinrouvalta. Hän kertoi sitä tekevänsä aina alkukesästä. Hän teki keittonsa ihan "vain" pelkällä kuohukermalla ilman juustolisää. Lisäksi hän laittoi joukkoon palan mukulaselleriä, jos sellaista sattui lähikaupoista enään kesän alkumetreillä löytämään.

Tästä keittovihjeestä tuolloin innostuneena, etsin käsiini muutamankin eri lipstikkakeittoreseptin. Yhteistä niille oli se, että lipstikkaa tuli mielestäni aivan liikaa keittoon. 1:stä desistä ihan kahteenkin desiin. Huh huh! Minä olen laittanut aina sellaisen kourallisen lehtiä, josta tulee silputtuna noin puoli desiä. Lipstikka on todella voimakkaan makuista ja mielestäni pienempikin määrä sitä riittää. Mutta ohjettahan on helppo muuttaa lisäämällä (tai vähentämällä) yrtin määrää omaan makuunsa sopivaksi!

Lipstikkakeittoa tulee tehtyä yleensä vain kerran tai kaksi kesässä. Juurikin silloin, kun lipstikka alkaa puskemaan lehtivartta maan pintaa. Kyllähän keitto onnistuu myös pitkin kesää, koska uutta lehteä kasvi tekee koko kesän. Ja kuulemma kuivatustakin se onnistuu!
Mutta alkukesän harvinaisten herkkujen jälkeen, kasvimaalta ja luonnosta alkaa tuppaamaan syötävää toisensa perään niin paljon, että ei kaikkea syödä ehdi. Ja niin lipstikkakeittokin unohtuu viimeistään siinä vaiheessa, kun uutta perunaa alkaa saamaan ja voinoro suupielestä valuu. Salaatit, kurkut, tomaatit, retiisit... you name it! Kuka enään keskikesällä muistaa juustoista lipstikkakeittoa? Joten nyt on aika sitä tehdä, hop hop! 😜

JUUSTOINEN LIPSTIKKAKEITTO

2 isoa sipulia
loraus öljyä ja nokare voita kuullottamiseen
1/2 dl tuoreita lipstikanlehtiä silputtuna
8 dl vettä
2 dl kuohukermaa
1 rkl vehnäjauhoja
100 g Aurajuustoa tai Koskenlaskijaa
mustapippuria rouhittuna
suolaa

Kuullota silputtua sipulia voi/öljyseoksessa kattilassa. Kun sipuli on pehmennyt, lisää silputut lipstikanlehdet ja pehmennä niitä sipulin kanssa pari minuuttia.
Lisää vesi kattilaan. Sekoita vehnäjauhot kuohukerman joukkoon huolellisesti ja lisää kerma/jauhosuurus keittoon.
Keittele hiljalleen kymmenisen minuuttia.
Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi halutessasi. Minä pidän sileästä keitosta!
Lisää juusto joukkoon ja sekoittele kuumentaen, jotta juusto sulaa tasaiseksi keittoon. Maistele ja mausta pippurilla ja suolalla.
Nauti hyvän leivän kanssa.

n_olin, tervetuloa seuraamaan Rakkautta ja maan antimia!

perjantai 26. toukokuuta 2017

Periksi en anna per... una!

"Se yrittää taas kasvattaa perunaa, mjauha-ha!"

Hahaa! Joku on ehkä saattanut aikaisempien, surkeasti epäonnistuneiden perunankasvatus operaatioitteni jälkeen luullut, että Leppämäessä olisi heitetty perunakuokka kaivoon. Mutta ei! Uhmakkaasti käymme taistoon taas tänäkin keväänä!

"Hmmm..."

"Näitä lavojakin se siirtelee harva se vuosi!"

Tai minä käyn... Beibe ilmoitti jo viime keväänä hänen uransa perunankasvattajana olevan ohi. Hän heitti hanskat tiskiin, mutta minä ole aikonut haistattaa pitkät kohtalolle ja pistin hyvissä ajoin perunansiementä tilaukseen.

"Se tulee NIIIN epäonnistumaan!"

"No, yrityksestä sietä ei voi syyttää. On sentäs yrittänyt kattaa lavanaluset!"

Viime vuonna meinasin olla ihan pulassa siemenperunoideni kanssa, kun tulin hommanneeksi niitä kymmeniä kiloja ja meillä ei ollut olemassa paikkaa mihin ne istutettaisiin. Siitä pääset lukemaan tästä .

"Älä nyt oo niin jyrkkä! Anna muorin touhuta!"

Eihän niistä perunoista sitten oikein satoa saatukaan, vaikka istutettiin niitä kavereidenkin peltoon. Kun on luotu epäonnistumaan jossain asiassa, niin sitä vain on. Persiilleen menneestä perunasadosta voit käydä lukemassa täältä . Tekstissäni muistutan itseäni lukemaan sen varoitukseksi itselleni perunanviljelyn "vaaroista". Ja olenkin lukenut omat juttuni, mutta nääh! En taaskaan uskonut itseäni!

Lavat valmiina mommoille!

Tänä vuonna olen ollut maltillisempi siemenperunahankinnoissani. Mutta ensimmäiset ostin jo helmikuun lopussa. Plantagen myi pienissä muutaman sadan gramman pusseissa eri siemenperunalajikkeita. Ostin kahta lajiketta; Desiree -lajiketta ja toinen oli himoitsemaani 'King Edward' -lajiketta, jota Tanskalainen maajussi aina viljelee. En ole koskaan sitä maistanut, mutta tänä vuonna maistellaan. Kai... ehkä... tai sitten ei!

No, näidenkin kanssa meinasi käydä hassusti heti alkumetreillä. Vaikka pidin perunapusseja viileässä ja pimeässä kellarinrapussa, ituahan ne alkoivat pukkaamaan. Minun oli pakko roudata töistä keittiöltä roppakaupalla tyhjiä maitopurkkeja ja lämpätä mommot multiin jo sisätiloissa.

Siitäkös ne riehaantui ja alkoivat kasvattamaan vartta oikein kilpaa keskenään. Eteinen oli varsinainen perunanvarsiviidakko ja täytyi varovaisesti liikahdella niiden ohi, jottei ne vain katkeisi.

Hermo meinasi taas mennä ihan totaalisesti, kun ilmat vain olivat viileät. Toinen asia mikä viivästytti perunoiden ulos multiin laittoa, oli niinkin yksinkertainen kuin kiire. Ei vain työ- ja muilta kiireiltä ehtinyt!

Mukavaa laitella lavoja valmiiksi kun taivaalta tulee rakeita!

No, viime viikolla väsymyksestä horjahdellen työpäivien jälkeen, sain kuin sainkin KAIKKI perunani laitettua multiin. Kasvilavoihin, en maahan. Meidän savijankko ei ole vuodessa miksikään muuttunut, joten...

Nämä esikasvatetut mommot olivat kasvattaneet sellaiset hojovarret, että saas nähdä tuleeko niistä yhtään mitään. Mullata niitä täytyy oikein urakalla vähän ajan päästä. Nyt en uskaltanut ihan hirvittävän syvälle niitä istuttaa, etteivät vaan mätäne tai mitään muutakaan. Multa lavassa on kyllä kuohkeata ja lämmintä ja pidin harsoakin niiden päällä. Mutta varmuus ennenkaikkea!

Niin, tilasinhan minä netin kautta lisääkin perunansiementä. Olin hieman aikaisemmassa tilausteni kanssa ja sain edelllisvuotta maltillisemman määrän niitä. Ja kerrankin onnistuin saamaan parsaperunan siementä. Jes!

Muut lajikkeet olivat Jussi, Siikli ja Timo. Aikas tavallisia lajikkeita, mutta kokeillaan nyt näillä. Onhan lajikkeita perunankasvatusyrityksessäni nyt yhteensä 6 lajia. Jos tänä vuonna onnistun saamaan edes yhtä paljon perunaa kiloissa kun olen istuttanut, olen todella tyytyväinen! Perunaa meni multiin noin seitsemän kiloa. Se on määrä, mikä me saatiiin viime kesänä satoa monesta kymmenestä kilosta siemenperunaa!

Kyllä esi-isäni minulle varmasti tuolla jossain nauravat! Luulisi, että sillä tietotaidolla mitä minäkin olen perinyt, onnistuvan niinkin yksinkertaissa asiassa kuin perunankasvatus. Eihän tarvitse kuin laittaa peruna maahan ja mullata kerran kesän aikana! Niin monesti minäkin olen lapsena mummuloissa ja mökillä vanhempieni kanssa perunaa vakoon laittanut ja "jättisatoja" nostanut. Mutta ei kuin ei! Ehkä perunanviljelyssä epäonnistumiseni on kaatunut liialliseen itsevarmuuteen? Ja tähän kirottuun savimaahan, mitä minun isovanhemmillani ei ollut!

Kaikki Leppämäen perunankasvtuskokeilut löydät peruna -tunnisteen alta. Älkää sitten minua syyteltkö, jos innostutte ja epäonnistutte. Varoiteltu on! 😝

Tervetuloa seuraamaan Rakkautta ja maan antimia Kristiina, Sofia ja Landelaiset!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kevään kaunein väripari!

Vaahteran kukinto

Nyt eletään (minun mielestäni) vuoden kauneinta aikaa! Tämä vaalea vihreys on niin ihanaa! Se on kaiken kasvun alkamisen väri. Elämän väri.

Vaahteran nuoria lehtiä

Kyllä täytyy olla kylmä sydämeltään, jos tämä valoisan vihreä kevät ei mitenkään rinnassa läikähdä. Ja minuahan läikäyttää! Lähes kyynel silmässä katselen tätä kauneutta. Niin minua herkistyttää!

Koivun uutuuttaan kiiltävät lehdet!

Vihreä on punaisen ohella yksi lempiväreistäni. Tosin pidän mustasta, harmaasta, pinkistä jne., jne....
Mutta oletteko huomanneet, että todella monessa kasvissa on lehdissä tai varressa punaista vihreän lisäksi?

Kattomehitähtiä talon päätykalliolla

Ihania, punoittavia pallukoita!

Jos kasvin lehdillä muuten ei ole punaista, niin ainakin niissä pienissä suojuslehdissä, mistä kasvi sitten oikein kunnolla alkaa kasvamaan.

Pioni

Ängelmän taimi laatoituksen välissä

Keltamaksaruoho

Monet kasvithan ovat varta vasten jalostettu punalehtisiksi. Mutta niidenkin pienet ja nuoret lehdet ovat vihertäviä alkuunsa. Ja muuttuvat punaisiksi sitten isompina.

Punaraitainen tulppaani

Kallionauhuksen ja kevätkaihonkukan lehtien harmoniaa!

Punalehtinen harmaaleppä

Purppuraheisiangervo

Hurmehappomarja

Purppuratuomi

Koristeomenapuu 'Musta Rudolf'

Punalehtinen pähkinäpensas

Ja sitten on taas niitä, jotka ovat ihan vaalean vihreitä "isona", mutta punoittavat ihan pikkuisen pienenä!


Limen värinen kääpiöhappomarja 'Tiny Gold'

Ihan varmasti nuorten, uusien lehtien punoittamiselle on jokin tieteellinen selitys. Tai sille, miksi punaisiksi muuttuvat lehdet ovat vihertäviä nuorena. Mutta minua ei syy niin kauheasti kiinnosta. Pääasia, että on kaunista!