Lumihiutaleita paperipusseista

 

Olohuoneen isoa hiutaletta on vaikea kuvata,
kun edessä on ruokailuryhmä ja kattolamppu.

Jotenkin tänä syksynä on joulumieli päässyt hiipimään mieleen. Ei varmaan todellakaan johdu siitä, että ensimmäiset joulukonvehdit ja -krääsät saapuivat kauppoihin jo syyskuun lopulla. Myönnän kyllä, että heti ostin suklaata ja glögiäkin on jo juotu!

Mutta ehkäpä mieli on jotenkin iän myötä seestynyt ja tullut avoimemmaksi. Kyllähän joulunaika on ihanaa aikaa ja sen ei tarvitse olla kaupallinen. Jokainen tarvitsee elämäänsä kaikke kivaa ja hyvää. Ja jokainen tekee joulustaan juuri sellaisen, kuin haluaa. 

Yläkerran telkkuhuone sai ikkunaansa useita
erikokoisia hiutaleita. Löydätkö kuvasta
Lakritsa-kissan?

Koska olen taas ollut pääasiassa kotosalla, parin päivän työkeikkaa lukuunottamatta, innostuin kokeilemaan erästä jo parin vuoden takaista hittiaskartelua. Nimittäin paperipusseista tehtyjä tähtiä. Minä halusin kuitenkin niistä enemmänkin sellaisia kaksiulotteisia pulleita lumihiutaletta muistuttavia. 

Silloin kun olin lapsi, äidin kanssa tehtiin paperista lumihiutaleita ikkunoihin. Meillä oli myös aina jouluisin kartongista tehtyjä tonttuja ikkunoissa ja ovissa. Käytiin ostamassa silloisesta Tiimarista kartonkia ja niistä tontut askarreltiin. Ihania muistoja! 

Minulla sattui olemaan viittä eri kokoista paperipussia. Olen tilannut niitä Pakkaustukusta joulumyyjäisiä ym. varten. Jotkin askartelutarvikekaupat myyvät pienemmissä erissä, jos ei tarvitse näin paljoa. Pakkaustukun erät ovat aika isoja; 100 kpl ja 500 kpl.

Nämä olivat tosi helppoja ja kivoja tehdä! Minä halusin tehdä nämä niin, että ne voi säilyttää kasattuna ja käyttää uudelleen. Vaikka materiaalit ovatkin edullisia ja helppo kierrättää, halusin silti näiden olevan ilona ehkä seuraavinakin vuosina.

Jos haluat tehdä enemmän tähtimäisiä, vinkkejä pussien leikkaamiseen saat esimerkiksi täältä . Linkin ohjeessa tähdet tehdään niin, että niitä ei saa säilytettyä kasattuna.

Minulla oli 5 eri paperipussikokoa.

Paperipussiin levitetään liimaa kuvan 
osoittamalla tavalla. Minulla on tässä 
Erikeeperiä, mutta ihan tavallinen 
paperiliimapuikko on hyvä. Jopa parempi!
Minä vain en löytänyt omaani!

Huolehdi, että liimaat kaikki paperipussit
niin päin, että matalampi "huullos" on 
ylöspäin. Huolehdi myös siitä, että et
liimaa pussin suuta kiinni.

Pussien määrä riippuu paperipussin 
koosta. Isoja pusseja menee vähemmän,
pieniä enemmän. Pieniä meni minulla 11-13
ja kaikkein isoimpia 7-8. Kannattaa aina
välillä aukaista pusseja kesken liimauksen
ja katsoa miltä näyttää.

Minä kun tein hiutaleita, leikkasin muodot 
aikas pyöreinä ja jätin takareunan korke-
ammaksi.

Kannattaa kokeilla millainen malli itseä
miellyttää.

Jotta hiutale pysyy hyvin ryhdissään, kannattaa
liimata hieman vahvempaa paperia suikaleet
niihin kahteen pussiin, jotka tulevat hiutaleen 
aukaistessa vastakkain. Varsinkin isoimmat
pussin ovat kokoonsa nähden aika ohuita
ja tukipaperi on tarpeen.

Tässä leikkasin reunan ihan vain 
viistoon.

Tässä vähän kuvioitakin toiselle puolelle.

Kun pusseja on mielestäsi tarpeeksi, avaa
pussin hiutaleeksi ja kiinnitä yhteen 
klemmarilla, eli paperiliittimellä. 

Tämän näköisiä hiutaleita tuli erilaisilla
leikkauksilla. Kun ne on kiinnitetty 
klemmarilla, ne voi kääntää takaisin
kasaan ja säilyttää seuraavaa käyttö-
kertaa varten. Jos et halua säilyttää niitä,
voi liimata pussit yhteen ja tehdä rei'ittimellä
reijän ripustusnarua varten.

Pujotin valkoisen kalastajanlangan klemmarin
läpi ja ripustin hiutaleet ikkunoihin.

Näistä tuli kyllä kivoja!

En osaa kyllä sanoa, mikä näistä on
lempparini!

Tykkään kovasti tästä yläkerran telkku-
huoneen hiutaleryhmästä!

Onko Sinua jo vallannut joulumieli? Oletko jo askarrellut jotain? Ja oletko Sinä tehnyt näitä paperipussitähtiä tai -hiutaleita?

Helppo suppilovahveropasta!

 

Suppilovahverot sentään ovat alkaneet
putkahtelemaan!

Täällä itä-Pirkanmaalla on ollut käsittämättömän huono sienivuosi. No, jotkut ovat löytäneet kantarelleja ämpärikaupalla. Minä en. Tosin, en ole ihan kauheasti käynyt etsimässäkään. Onneksi on ystävä, joka toi kassillisen kantarelleja ja niinpä mekin saimme hyvän keiton tehtyä.

Herkkutatteja ei löytynyt yhtään. Muutama punikkitatti putkahti meidän nurmikolle. Samoin voitatteja. Mutta nekin jäivät vähäisyytensä vuoksi keräämättä.

Rouskut ja haperotkin loistivat poissaolollaan. Mutta eipä se mitään! Siivosin tässä joutessani kuiva-ainekaapin ja siellä on edellisvuodelta kaksi purkkia kuivattuja tatteja, sekä yksi purkillinen kuivattuja suppilovahveroita. Eiköhän niillä talvi mennä!

Kermainen suppilovahvero kastike tagliatelle-
pastan kera.

Onneksi sentäs on saatu sateita ja suppilovahverot ovat alkaneet putkahtelemaan sieltä täältä. Ei niitäkään edellisvuosien malliin ole, mutta syödäksemme ollaan saatu ja kuivannutkin olen vähän.

Katseltiin Beiben kanssa yhtenä päivänä Strömsöä ja eräässä jaksossa tehtiin sienipastaa. Jotenkin tuli sellainen mieliteko, että tämän tapaistahan pitää heti pikimiten tehdä. Ja niin lähdin poikkeamaan lähimetsään sen verran, että keräsin suppiksia pasta-aineksiksi. Tulikin kivan makuinen pasta, johon käytin itse kasvattamiani sipuleita, valkosipuleita ja timjamia.

KERMAINEN SUPPILOVAHVEROPASTA (2-3 annosta

• noin litra suppilovahveroita
• 1 sipuli
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 25 g voita
• 2 dl kermaa
• mustapippuria rouhittuna
• suolaa
• timjamia
• ihan pieni "hipsaus" currya
• haluamasi muotoista pastaa
• parmesania raastettuna

Laita pasta kiehumaan suolattuun veteen, jossa on loraus öljyä.

Revi ja pilko sienet haluamasi kokoisiksi paloiksi. Laita sienisilppu kuumalle paistinpannulle ja haihduta niistä nesteet. 

Kun sienistä ei enään irtoa nestettä, lisää pieneksi silputut sipulit ja voi. Kuullottele, kunnes sipulit ovat pehmenneet.

Lisää kerma pannulle ja mausta. Pieni hipsaus currya voimistaa sienten aromi. Mutta sitä ei saa laittaa kuin todellakin ihan hipsaus!

Anna kastikkeen porista hiljalleen miedolla lämmöllä, kunnes pasta on kypsää.

Valuta kypsynyt pasta ja lisää ne kastikkeen joukkoon. Raasta runsaasti parmesania pastan joukkoon ja vielä annoksenkin päälle. Nauti!

Mauri inhoaa kökkiä minun kanssani sienessä.
Sen mielestä se on tosi tylsää. Mutta nyt otin
sen mukaani, kun haimme vain pastasienet. ='D

Inkiväärishotti itse kasvatetusta inkivääristä!

 

Tämän kesän inkiväärin sato!

Kyllä! Luitte otsikon oikein! Olen useana vuonna laittanut inkiväärin juurakon multiin ja aina pienen sadon olen saanut. 

Beibehän aina nauraa tälle. Eli laitetaan 100 g inkivääriä multiin ja saadaan satoa 50 g. Ja näinhän tänäkin vuonna kävi!

Olen ylpeä 50 gramman inkiväärisadostani!

Inkivääri on toisaalta helppo kasvatettava ja toisaalta tosi vaikea. Se vaatiin pitkän kasvukauden, paljon lämpöä ja valoa. Se pitää tasaisesta kosteudesta ja suihkuttelusta, mutta taas liika märkyys mädännyttää sen. Sitten taas se ei muuta vaadikkaan. 

Juurakko pitää olla hyväkuntoinen ja siinä on hyvä olla sellaisia vaaleita kasvupisteitä. Niistä inkivääri kasvattaa sen vihreän osan. 

Luomujuurakko laitetaan ruukkuun vaakatasossa ja siitä se lähtee leviämällä kasvamaan. Jos lähtee... Täältä esimerkiksi löytyy ohjeita inkiväärin kasvattamiseen.

Tänä kesänä minulla oli inkivääri kasvamassa lasikasvihuoneessa laastipaljussa. Teki ihan yhtä hyvän/huonon sadon, kuin saviruukussakin. Olen myös kasvattanut inkivääriä ihan sisällä ikkunalaudalla. 

Terveysshottia tekeytymässä!

INKIVÄÄRISHOTTI

• 50 g inkivääriä raastettuna
• 1 luomusitruuna
• 5 dl vettä
• 4 rkl hunajaa

Mittaa vesi kattilaan ja kuumenna se lähes kiehuvaksi. Raasta inkivääri ja lisää nesteeseen. Purista sitruunasta mehu seoksen joukkoon. Minä laitan aina hyvin pestyn luomusitruunan muhimaan puristamisen jälkeen lillumaan nesteeseen.

Anna seoksen hautua kannen alla noin puoli tuntia, mutta älä keitä. Siivilöi neste ja sulata hunaja vielä lämpimään juomaan. Pullota ja nauti annos terveyttä joka päivä. Juoma säilyy jääkaapissa noin viikon.

Pullollinen ihanan sitruunaista terveysjuomaa!

Juoman voi valmistaa myös ihan sokerista, niin silloin shotti on vegaaninen. Tai käyttää jotain siirappia. Minä käytin meidän omaa hunajaa. Otin kuukausi takaperin sitruunapuuni kasvihuoneesta sisälle kasvivalon alle talvehtimaan. Siinä on kaksi ihan hyvän kokoista raakiletta. Pienemmät se pudotti, mutta toivottavasti nuo isot raakileet se jaksaa kantaa talven yli. Jotta ensi syksynä sitten saadaan ihan täysin omavaraisesti kasvatetuista raaka-aineista tehtyä inkivääri-hunaja-sitruunashottia!

Pidetään peukut ja varpaat pystyssä, että
sitruunapuu selviää talvesta sisällä!

Ihania eläimiä Tampereen lemmikkimessuilla!

 

Kattokaa nyt tota naamaa! <3

Menneenä viikonloppuna Tampereen messukeskuksessa eli tutummin Pirkkahallissa järjestettiin Lemmikki-messut . En ole koskaan aiemmin käynyt kyseisillä messuilla, vaikka monesti on tehnyt mieli lähteä. Nyt ajattelin, että pyydän ystävääni Päiviä mukaan ja mennään söpöjä eläimiä ihastelemaan.

Tätä pupu sai paijata!

Minua ja Päiviä yhdistää lähes elinikäisen ystävyyden lisäksi se, että meillä molemmilla oli muksuina kaiken kirjava eläinjoukko lapsuuden kodeissamme. Päivillä oli koiria, kissoja, seeprapeippoja, kani ja akvaarioita. Minulla oli marsuja, kissa ja akvaarioita. Muistan, kun oltiin ulkona jyrsijöittemme kanssa ja taskurahoillamme käytiin ostamassa silloisesta Tampereen lintu- ja akvaariokaupasta kaloja. Siihen aikaan lapsillekkin myytiin eläimiä ja ylpeästi käveltiin kalapussi kädessä pitkin Hämeenpuistoa uuden akvaarioasukin kanssa.

Onhan nämä hermeliinikanit aikas söpösiä, vaikka
isojen rotujen ystävä olenkin.

Lapsuuden jälkeen minulla on ollut elukkaa koirasta, kalkkunoiden ja ankkojen kautta lehmiin. Niitä akvaarioitakin on ollut monta ja marsujakin lukuisia. Päivillä on ollut kissoja, koiria, akvaarioita ja jopa papukaija. Nykyään hänellä on yksi koira ja pari kissaa.

Käärmeistä me molemmat pidetään! Tämä 
valkoinen käärmes oli hieno,

Vierailimme messuilla viimeisenä päivänä eli sunnuntaina. Meinasimme ensin hankkia liput ennakkoon. Mutta lähempi tarkastelu osoitti, että ne olisivat tulleen huimat 0,50 € edullisemmiksi, kuin ovelta ostettuna. Joten, emme sitten ostaneet lippuja ennakkoon. 

Pysäköinti maksoi 8 €. Moovy-sovelluksella sen hinta olisi ollut 6 €. Joka tapauksessa, molempi hinta on aivan ryöstöä! En voi käsittää, että messupysäköinti on näin, suoraan sanottuna, HELVETIN KALLISTA! Monesti laskenkin, että paljonko tulee pääsylippu ja pysäköinti maksamaan normihinnalla. Ja kiinnostukseni messuihin hieman riippuukin tästä. Joskus Beibe saa lippuja työpaikkansa kautta joillekkin messuille alennettuun hintaan, niin ei tuo pysäköinti sitten kirpaise niin kovin.

Tämäkin käärme oli aivan huikean kauniin
värinen!

Messuilla oli kani- ja rottanäyttelyitä, koirien agilitynäytöksiä ja kissanäyttelyt. Nämä meitä ei niinkään kiinnostaneet, eikä myöskään tapahtuman luennot. Meitä kiinnosti ainoastaan päästä näkemään erilaisia eläimiä ja mahdollisesti juttelemaan niistä.

Tämä akvaario oli sellainen, missä oli jatkuva
virtaus.

Esterataa suorittavia kaneja oli hauska seurata. Kun itselläkin noita kaneja on ollut monia, en voi kuin ihmetellä kuinka paljon aikaa ja työtä kanien omistajat ovat tehneet, jotta ovat saaneet opetettua kaninsa hyppäämään niin hienosti esteradat. Kivaa katseltavaa! 

Akvaariota himoitsen edelleen kotiin!

Erilaisia kanirotujakin oli aikas hyvin esillä. Belgianjättejäkin oli muutamia ja minulle uusiakin rotuja, kuten esimerkiksi belgianjänis . Kääpiöroduista suosikkini on hermeliini, joka on sellainen lyhytkorvainen, noin marsun kokoinen, pieni kani.

Papukaijojakin olisi päässyt silittämään,
mutta jono oli pitkä.

Me molemmat tykätään käärmeistä. Joskus ollaan kumpikin harkittu joskus viljakäärmeen hankkimista. Mutta onneksi on jäänyt vain aikeeksi ainakin minulla. Jos meillä ei meinaa mäyräkoirakaan tarjeta vetoisessa vanhassa talossa, voisi tuollaisella eksoottisella käärmeelläkin tulla vilu.

Madagaskarin sihisevä torakka

Vaikka käärmeistä pidetäänkin, kaikki ötökät ovat nou, nou! Kaikki millä on enemmän kuin 4 jalkaa, nostaa hieman karvat pystyyn ja tuovat kehoon puistatuksia. Mutta silti kiinnostuneena kuuntelimme, kun meille esiteltiin Madagaskarin sihiseviä torakoita . Näytillä oli kolme torakkaa, Matti, Teppo ja Seppo, joista yhtä esittelijä piti kädellään. Hän kertoi, että torakat tuntiessaan olonsa epämiellyttäväksi, päästävät sihisevää ääntä, josta ne ovat nimensäkin saaneet. Ne eivät kuulemma osaa purra, eivätkä pistää, joten ne ovat lemmikkeinä ihan turvallisia. Minä jopa uskaltauduin silittämään torakkaa ja se ei kyllä tuntunut mitenkään epämiellyttävältä. En ehkä olisi silti ottanut sitä kädelleni. Mutta hämähäkkiin en kyllä uskaltaisi koskea, Beibe on joskus Virossa silittänyt isoa lintuhämähäkkiä. Tuntui kuulemma ihan pehmeältä.

Kiharakarvainen kesyrotta.

Rotat ovat jotenkin kiehtovia mielestäni. Kesyrotat, ei ne villit versiot, jota meilläkin kanalasta loukutetaan aika-ajoin.

Beiben siskolla oli joskus kesyrottia, jotka meilläkin oli joskus hoidossa. Olivat hauskoja tapauksia!

Tällä kissalla on järeä alaleuka, Oikea 
leijonakuningas!

Kissapuolella meitä kiinnosti Maine Coon -kissarotu. Ihania, isoja kissoja. Päivillä tälläinen kotoaan löytyykin. Axe, jolla alkaa jo olemaan ikää. Beiben siskolla on myös yksi tämän rotuinen jätti.

Tähän elukkarotuun pääsinkin tutustumaan
kesätöiden merkeissä viime kesänä.

Isoista eläimistä näytteillä oli ainoastaan alpakoita. Minä en niistä niinkään välitä, mutta Päivin mielestä ne ovat söpöjä.

Minä olisin kaivannut marsuja, mutta niitä ei ollut lainkaan sunnuntaina esillä, ainoastaan lauantaina. Harmitti ihan vietävästi, koska marsut ovat aivan lemppareitani. Meinasi aikuinen nainen taantua melkein itkupotkuraivari-tasolle!

Afrikkalainen kääpiösiili

Olihan esillä kyllä monia eläimiä, sellaisiakin mihin ei ennen ollut päässyt tutustumaan. Messuilla oli väljästi heti aamusta vierailijoita, joten pääsimme hyvin juttelemaan esittelijöiden kanssa. Kävimme hyvää keskustelua esimerkiksi siileistä ja niistä torakoista.

Teimme molemmat hyviä messuostoksia, kuten koirille nameja, puruluita ja kissoille ruokaa. Jyrsijöille minä olisin kaivannut enemmän messutarjouksia. Mutta olen jotenkin niin tottunut siihen, ettei niille ole tarjolla yleisesti mitään ihmeellistä. Eläinkauppojenkin tarjonta on yleensä aika vaisua.

Mutta ihan kivat messut oli ja voisin joskus toistekkin lähteä vastaaville. Jäi kiva fiilis, vaikka ne marsut puuttuivatkin. Jotenkin sitä ihan lapseksi melkein muuttui kaikkien näiden ihanien eläinten keskellä!

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

Suuntana omavaraisuus 2022, osa 10; satokatsaus ja mietteitä metsästyksestä.

 

Meidän uusi kukko Jyväkurkku eli Jyvis on
tuonut kananuorikkonsa kylpemään
emännän kasvilavaan. Kiva!

Hei, hei syyskuu ja tervetuloa lokakuu! Taas on aika yhteispostaussarja Suuntana omavaraisuus. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina omavaraisuudesta kiinnostuneita bloggaajia kirjoittavat ennaltaan annetusta aiheesta postauksen ja kaikki julkaisevat omansa yhtäaikaisesti aamu yhdeksältä. 

En ole juurikaan omaa pihaa pidemmällä käynyt sienessä.
Mutta onneksi on ihana ystävä, joka toi 
pussillisen kantarelleja. Niin mekin ollaan
päästy nauttimaan kantarellikeittoa.

Nämä omavaraisuutta käsittelevät postaussarjat ovat "pyörineet" jo useita vuosia ja ovat Tsajut-blogi Sadun ja Korkeala-blogi Heikin alulle laittamat. He edelleen luotsaavat meitä muita ja kannustavat meitä kirjoittamaan.

Istutin asterintaimet ruukkuun ja ne ovat tosi
kauniita.

Rakkautta ja maan antimia-blogin edellisten vuosien yhteispostaussarjan postaukseni löydät tunnisteiden takaa: omavaraisuus, yhteispostaus, blogiyhteisö, suuntanaomavaraisuus. Tämän vuoden postauksiin linkit alla.

Mauri ja toinen Pirkoista. Meillä on siis kaksi
Pirkko-nimistä kanaa. Syystä, että niitä ei 
erota toisistaan.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 8

Osa 9

Jyväkurkku ja vielä nimetön nuorikko.

Lokakuun yhteispostauksen aiheina on ynnätä tämän kauden satoa ja paneutua hieman metsästykseen. Onnistuiko sato yli odotusten, vai menikö mönkään? Entäpä metsästys? Puolesta vai vastaan?

Tässä on tulossa tajunnan räjäyttävää kesäkurpitsablognesea 
Meghan Marklen tapaan. 

Ynnätään ensin meidän satoa. Olen harmitellut sitä, että työnkuvani on ollut viimeisen kaksi kesää hyvin kesään painottuvaa. Ja se on tiennyt sitä, että täällä kotona kasvimaahommat ovat jääneet ihan retuperälle.

Lehtikaalisipsejä!

Tämän asian kanssa olen paininut henkisesti todella paljon! Vaikka olenhan minä ennenkin ollut kesäisin töissä, mutta kuitenkin on ollut se hyvin ansaittua kesäloma. Joten aina on ollut yksi kuukausi lomaa. Ja opiskellessani minulla oli tavallaan koko kesä lomaa. Nyt kun olen ollut koko ajan töissä, aika ja jaksaminen on ollut vähissä.

Kesäkurpitsa-juustopihvejä ja leivät paahtuu
samalla puuhellalla.

Mutta on se vaan silti ollut ihmeellistä, että kyllä me kuitenkin ollaan ihan hyvin satoa saatu aina jostakin. Ja syöty välillä hyvinkin omavaraisesti! Kyllä kasvimaa antaa, vaikkei sitä niin hyvin hoitaisikaan.

Esimerkiksi kesäkurpitsaa saatiin tosi hyvin ja muutama öljykurpitsakin on saunan lauteilla jälkikypsymässä. Jättikurpitsat taas eivät onnistuneet lainkaan.

Omavaraisuusaste korkealla!

Lähiruokapäivänä käytiin eräällä suomenkarjaa
kasvattavalla tilalla. Ei yhtään lieventänyt
lehmäkuumettani!

Jossain vaiheessa tunsin ihan suunnatonta surua ja lähes ylitsepääsemätöntä epätoivoa siitä, että kasvimaani pääsi ryteköitymään näiden kahden edellisen kesän aikana. Juolavehnä, rönsyleinikki ja ohdakkeet valtasivat aiempien vuosien jatkuvasta kattamisesta huolimatta kaikki kasvilavat. Oli ihan lohdutonta katsella, kuinka kaikki kovalla vaivalla tehty työ peittyi rikkaruohoihin.

Mauri & Co. Tää elukkalauma tuo iloa elämään
ja on ollut mukavaa viettää työttömän aikaa kotona,
kun ehtii seuraamaan näiden touhuja.

Lakritsa <3

Nyt kun olen ollut taas työttömänä syyskuun, olen pikkuhiljaa raivannut kasvimaata takaisin itselleni. Vähän kerrallaan, pala palalta, oman jaksamisen ja kivunsiedon ehdoilla. Ja kas, taas on isoimmat kasvilavat rikkaruohottomat ja lannoitetut, sekä katetut! Valkosipulit ainakin istutan nyt syksyllä. Nähtäväksi jää, että kylvänkö näihin lavoihin muuta. Ne ovat vain parikymmentä senttiä syvät. Vaikka olen vuosia lisännyt eloperäistä ainesta niihin, ei se kova savi alta ole mihinkään kadonnut. Joten, niihin ei oikein porkkanoita, palsternakkoja ym. viitsi kylvää.

Kaalilaatikkoa ja itse säilötyt kurkut ja
lähimetsän puolukoista tehty survos.

Tosta kivunsiedosta sen verran, että alistuin vihdoin ottamaan lievän lääkityksen. Sellaisen mielialalääkkeen, joka vaikuttaa keskushermostoon ja sitä kautta auttaa sietämään kipua paremmin. Ei se siis kipua poista, mutta jotenkin vaikuttaa mieleen niin, ettei kipu vie kaikkea huomiota.

Tippi ja Voitto

Kävin monissa tutkimuksissa ja minustahan ei löydy mitään "rikkinäistä" kulumieni lisäksi, jotka selittäisivät kipujani. Jalkateräni kuvattiin, verikokeita otettiin ja kaikki oli paremmin, kuin hyvin. Mutta särkee, särkee! 

Ilmeisesti vaivani ovat lihasperäisiä, joista ei tule näkyviä vaurioita. Kuten fibromyalgiaa tms. Joten nyt sitten kokeillaan näitä lääkkeitä, josko niistä saisi apua jaksamiseen ja mielialan kohentamiseen. Nähtäväksi jää, onko niistä apua!

Saatiin vähän omenia, joista puristettiin mehua.

Hyvää tuli!

Iloa elämään on tosiaan tuonut ihan hyvä sato, vaikka sen eteen ei niin kauheasti vaivaa nähty. Perunaakin saatiin monta kymmentä kiloa! 

Täällä itä-Pirkanmaalla on ollut haasteena kuivuus. Mutta esimerkiksi maissejani en alkukesän jälkeen kastellut lainkaan. Mutta silti saimme kitukasvuiseksi jääneistä maissinvarsista monta tähkää. Mahtavaa!

Omenahilloakin sain tehtyä pari purkkia!

Valkosipulia tuli paljon, mutta pieniä.

Lehtikaalia ja palmukaalia ollaan syöty ja niitä olen kuivannutkin talven varalle. Kaalien päällä pidin verkkoa koko kesän. Raotin sitä kesän aikana muutaman hassun kerran. Kerran kitkin ja pari kertaa kertaa kastelin kunnolla. Kaalit istutin niin myöhään, että satoa aloimme saamaan vasta loppukesästä. Aina kun näin kaali- ja lanttuperhosia lentelevän, en käynyt satoa keräämässä lehtikaaleista. Ne eivät päässeetkään harson alle munimaan. Kun taas lantut ja kyssäkaalit menivät niiden toukkien ravinnoksi. Tosin kyllä muutamia kyssäkaaleja saatiin mekin syödäksemme. Mutta lantut epäonnistuivat jälleen. Hyviä vinkkejä niiden kasvattamiseen kaipailisinkin!

Kangasalan entisellä, purkutuomion saaneella
ammattikoululla on upeita graffitteja. Jos ajatte
Lahdentietä, niin poiketkaa Huutijärven liittymästä
ja käykää katsomassa. Ei maksa mitään!

Porkkanat kylvin jo viime syksynä. Niitä syötiinkin koko loppukesä ja niitä ei varastoon jäänytkään. Mutta ei se haittaa, koska nyt saa kaupoista edullista ja makeaa kotimaista porkkanaa. Usein ostan isoja säkkejä rehuporkkanoita eläimille. Eli sellaisia epämuodostuneita ym. jotka eivät normikauppaan kelpaa. Maksavat noin 7 euroa/20 kiloa. Ne maistuvat ihan yhtä hyvältä, kuin suorat versiot. Ihan meille ihmisillekkin!

Palsternakkaa kylvin myös syyskylvönä ja ne epäonnistuivat. Vain yksi iti ja se odottaa vielä sadonkorjuuta.

Porkkanat syyskylvin ja niistä tuli komeita. Tosin,
kaikki on jo syöty.

Pavut epäonnistuivat. Saatiin hieman syödäksemme ja pari pussia pakastin. Omat avomaankurkut eivät pölyttyneet ja ne harvat mitkä kasvoivat, olivat ihan epämuodostuneita. Mutta onnekseni sain isot määrät kurkkuja kauppapuutarhalta, jossa olin viime kesänä töissä, niin emme jääneet ilman säilöttyjä kurkkuja. Ensi kesänä en laita tätä lajiketta ollenkaan, koska tämä oli toinen kesä, kun ne eivät onnistuneet. Minulla on ollut aiemmin 'Profi' lajiketta, joka on itsepölytteinen ja se on onnistunut hyvin. Tämä epäonninen lajike on 'Rhensk druv Hg'.

Parsakaalistakin saadaan ainakin yksi kukinto!

Kasvihuoneisiin "hyökkäsi" ripsiäiset ja sato kaikesta jäi huonoksi. Silti saimme tomaattia ihan omiksi tarpeiksi ja umpioinkin muutamia purkkeja itse tehtyä pastakastiketta talven varaksi.

Kasvihuoneet ovat vielä siivoamatta ja sieltä hieman tomaattia tulee. Lisäksi minulla on lasihuoneessa edelleen bataatit ja inkivääri. Ne voivat vielä yllättää!

Palmukaali onnistui parhaiten ikinä!

Puutarhamarjasato oli hyvä, mutta rastaat söivät punaherukat ja supikoira karviaiset. Niin ihanaa kun onkin, että keväällä meidän läheisyydessä talvehtineet mustarastaat laulaa lurittavat. Mutta kun räkättirastaat loppukesästä lähtevät mustikoilla herkuttelemaan, nämä niiden mustat serkut jäävätkin pihapiirin antimet syöpöttelemään. 

Parina yönä ihmettelimme, miksi koira alkaa haukkumaan pienen hetken sen jälkeen, kun valot on sammutettu ja me olemme menneet nukkumaan. No, Mauri on vanha ja seniili jo ja se nyt muutenkin haukkuu nykyään "mörköjä". Kun yhtenä päivänä ajattelin, että kerään karviaiset puskista, niitä ei ollutkaan enään yhtään. Ei siis yhtä ainutta marjaa! Ja puskien ympärille oli oikein polut tampattuna.

Supikoirat olivat käyneet vetäisemässä kaikki karviaiset monesta puskasta parin yön aikana ja kiitokseksi paskoneet mojovat marjapaskat meidän ulkosaunan taakse.

Eipä siinä mitään. Pääasia, että joku söi marjat. Linnut tai supikoirat. Eipä menneet hukkaan! Onneksi, koska se ei olisi ollut kiva, jos hukka ne olisi käynyt pihassa syömässä. Heh heh!

Jos jotain osaan kasvattaa, niin juolavehnää.
Nämä kaikki juuret ovat tosta yhdestä
lavasta.

Mitäs vielä... sipulia ollaan syöty koko kesä. Mutta osa mätäni maahan. Ei ole tälläistä ennen tapahtunut. Silti vielä muutama kilo jäi nostettavaksikin. Viimeisiä kyllä niistä viedään, mutta se ei haittaa, koska ollaan tosiaan oltu jo 5 kuukautta omavaraisia sipuleista.

Purjot jäivät pieniksi ja ovat vielä nostamatta. Mutta hei, satoa saatiin silti!

Lammen veden pinta ei varmaan koskaan ole
ollut näin matalalla.

Omenia ei tullut, mutta 'Pepi' päärynäpuu teki ainakin 30 päärynää. Nam! 'Siska' päärynäpuu teki yhden päärynän, mikä katosi. Beibe epäili, että minä olen sen syönyt ja minä epäilin Beibeä. Sitten kun otettiin asia puheeksi, ei kumpikaan tunnustanut ja pistettiin supikoiran syyksi. ='D

Mehiläisistä sen verran, että hunajaa saatiin hyvin. Itselle jäi noin 10 kiloa, 40 kiloa vaihdettiin heiniin, annettiin lahjoiksi tai suoritettiin jotain muuta vaihtokauppaa ja loput ollaan myyty.

Nyt on kolme pesää talvehtimassa. Ne ovat saaneet talviruokansa jo elokuun lopussa. Joskus marraskuussa kelien mukaan niille annetaan vielä punkkihäädot ja sitten toivotetaan hyvää ja menestyksekästä talvehtimista.

Pensasmustikoita saatiin sen verran, että puskista suoraan syötiin. Samoin karhunvatukkaa. Mutta vadelmaa ja mustikkaa käytiin keräämässä lähiluonnosta. Samoin hieman lakkaa. 

Mansikoita sain pakastimen täyteen, joten ei voi olla kuin tyytyväinen tämän kesän satoon! 

Jänistyksen aloitus 1.9.2022

Metsästys, se on toinen tämän kuukauden aiheista. Minähän en metsästä, koska minulla ei ole metsästyskorttia/lupaa. Eikä myöskään aseenkantolupaa. Olen monesti miettinyt, että suorittaisin metsästäjän tutkinnon. Varsinkin nyt, kun opiskelin luontoalaa. Mutta jotenkin se ei ole minun juttuni. 

En epäile yhtään, ettenkö pystyisi eläintä ampumaan. Pystynhän itse kasvattaman eläimenkin teurastamaan. Olen ajatellut, että olkoot se Beiben juttu. Onhan minullakin omat juttuni.

Voi olla, että joskus sen tutkinnon suoritankin. Eihän minun silti metsästää tarvitse. Ihan oppimisen vuoksi. Nähtäväksi jää...

Mauri, rakas pappanakki!

Siihen nähden, etten itse metsästä, minulla on ollut elämässäni kaksi metsästyskoiraa. Nykyinen lyhytkarvainen mäyräkoira Mauri ja sitä ennen walesin springerspanieli Tantta. Molemmat onneksi ovat päässeet tekemään sitä, mistä eniten pitävät eli metsälle.

Beibe kävi Tantan kanssa linnustamassa. Lähinnä sorsastamassa, mutta myös jonkin verran kanalinnustamassa. Tantta oli aina Beiben mukana myös jäniksenmetsästysreissuilla. Se malttoi seistä Beiben kanssa passissa kuuntelemassa, kun ajokoira ajoi. Kun ja jos Beibe sai jäniksen kaadettua, silloin vasta Tantta lähti jänistä katsomaan.

Perillä luonnossa!

Maurin kanssa Beibe on luolastanut ja jänistänyt. Beibe ei kuulu paikallisiin hirvenmetsästysporukoihin, vaan metsästää ainoastaan pienriistaa. Se on ainakin täällä Kuhmalahdella vaikeaa, koska paikalliset maanomistajat vuokraavat maansa ainoastaan hirvelle. Eivät pienriistalle. Tämä on suuri vääryys, koska kaikilla metsästysseuran jäsenillä pitäisi olla oikeus metsästää seuran vuokraamilla alueilla muutakin kuin hirvieläimiä. Mielestäni metsästysseurojen pitäisi olla tiukkoja tämän suhteen. Jos maanomistaja ei vuokraa maitaan pienriistalle, niin alueita ei vuokrattaisi sitten ollenkaan. Se voisi auttaa asiassa, koska hirvet tekevät metsänomistajille suuria taimikkovahinkoja. 

Onneksi maanomistajien kanssa voi neuvotella ihan yksityisiäkin sopimuksia heidän alueistaan, kuten Beibe on tehnyt ja saa käydä Maurin kanssa jänistämässä.

Kallioimarretta kivellä.

Beibe käy jänismettällä myös heidän perikuntansa osaomistamassa saaressa. Sinne minäkin lähden usein mukaan. Joten on minullakin jotain "hajua" metsästämisestä.

Ja hyvä niin, koska olen nähnyt miten Beibe toimii erilaisissa tilanteissa ja näin minunkin metsästämättömänä ihmisenä on ollut helppo hyväksyä hänen harrastuksensa ihan meidän suhteen alkuajoista lähtien. Hän toimii todella vastuullisesti ja luonto, sekä eläimet edellä.

Valtava pakurikääpä koivussa!

Itse mielelläni kyllä käsittelen riistaa ja joskus käsittelen Beiben saaman saaliin. Sekä tietysti ilolla laitan hänen pyydystämästään riistasta ruokaa. 

Mekin joskus saamme lahjaksi tai vaihtokauppana jonkin hirvieläimen lihaa ja kyllähän sekin meille maistuu. Mielelläni ostaisinkin peuraa, kaurista tai hirveä kohtuu hinnalla. Voisin jopa ostaa ihan koko ruhon ja leikellä sen itse.

Cafe Metsä!

Metsästyksellä on vastustajansa. Jotkut pitävät sitä turhana, koska nykyihmisen ei tarvitse tappaa eläimiä selvityäkseen. Sekasyöjä ei mielestäni kuitenkaan voisi eettisempää lihaa syödä, kuin riista. Jos mekään emme söisi kuin itse kasvattamaamme ja metsästämäämme lihaa, emme söisi lihaa kovinkaan paljon.

Metsästäjät poistavat luonnosta monia sellaisia eläimiä, joilla olisi muuten edessä tuskainen kuolema. Olen nähnyt esimerkiksi sellaisen Beiben ampuman jäniksen, jolla toinen takajalka ihan toukkia täynnä. Se oli telonut koipensa jossain ja siinä oli ammottava haava.

Saimme hirvestäjiltä kerran peuranpään käsiteltäväksi. Sen toinen sarvi oli erikoisen muotoinen. Kun pää nyljettiin, selvisi että sarvi painoi kalloa ja iho, sekä lihakset olivat aivan vihreät tulehduksesta sarven alta. Sarvi oli painanut peuran päätä niin, että se oli aiheuttanut tulehduksen. 

Pitkät pojat! <3

Mauri on jo yli 13-vuotias. Se on puolikuuro ja sen silmät ovat kaihin kaihertamat. Silti sen veri vetää edelleen riistan perään ja metsälle. Jo viime vuonna ajattelimme, että sen metsästysura on ohi. Mutta lähdimme kuitenkin ihan fiilistelemään syyskuun ensimmäisenä päivänä saareen. Ajatuksena oli, että minä menen sieniä etsimään ja koira saa juoksennella vapaana. 

Eihän siinä mennyt kuin muutama minuutti rantauduttuamme, kun pappanakki oli jo löytänyt jäniksen jälkien hajun. Pari tuntia töppöjalka ajoi jänöä ja Beibe pääsi pitkäkorvan näkemäänkin. Ampumatka oli vaan liian pitkä, joten jänis sai jatkaa juoksuaan.

Minä etsin tuloksetta kuivasta saaresta sieniä ja kuuntelin koirani haukkua. Kaikki me kolme nautimme täysin rinnoin siitä, mitä me tykätään tehdä; olla luonnossa!

Tämä kuva on muutaman vuoden takaa, 
jossa nyljen pitkien poikien saamaa 
jänistä.

Ihan odotan, että ehdin keskittyä lukemaan kanssabloggaajien sadosta ja ajatuksista metsästyksestä. Toivottavasti joku postaa kekriperinteestä, koska minä en siihen ole perehtynyt, mutta kiinnostaa kovin. Käykäähän tekin lukemassa muiden postaukset alla olevista linkeistä. 

Vuonna 2021 syyskuun ensimmäisenä 
päivänä sienikorini näytti hieman 
erilaiselta kuin tänä vuonna. 

Kasvuvyöhyke 1

Nina Sointu https://ninasointu.com/blogi/sadonkorjuu2022

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/lokakuu2022/

Kakskulma https://kakskulma.com/puutarhan-kolmas-vuosi-mita-opin/

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/10/kaikki-talteen.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/10/sadonkorjuu-kuun-mukaan-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/10/suuntana-omavaraisuus-10-sadonkorjuun.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-10/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/10/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-10.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/satokausi-mehästys-ja-kekri

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2022/10/lokakuun-ensimmainen-maanantai.html

Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2022/10/suuntana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/satoa-ja-saalista/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/10/unelmana-omavaraisempi-elama-tunnelmia.html

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/10/milta-taman-vuoden-sato-nayttaa.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/10/03/sato-2022

Mauri, suuri metsästäjä syyskuussa 2020.

Ihanaa lokakuuta kaikille lukijoille, seuraajille ja omavaraisuusbloggaajille!