Öljyyn säilötyt uunissa kuivatut tomaatit

Komeat näkymät

Tomaattia pukkaa nyt ihan urakalla! Oon keitellyt pastakastiketta pakkaseen monta satsia ja lisää täytyy vielä tehdä.

Tuoreenakin ollaan syöty ihan kyllästymiseen asti. Se on kyllä kumma juttu, kun ensin tomaatteja odottaa kieli pitkällä ja sitten ne kypsyy kaikki yhtäaikaa ja ne pursuaa jo korvistakin ulos.

Viime kesänä oli hieman samanlaista positiivista liikatuotantoa tomaateista ja tein uunikuivattuja tomaatteja. Siis minä, joka en voi sietää näitä kaupan aurinkokuivattuja tomaatteja lainkaan! Ne maistuvat mielestäni sellaiselle ihmeellisen ummehtuneelle ja tunkkaiselle.
Mutta ajattelin, että voin sitten vaikka antaa niitä tuliaisina tai muuten vaan lahjoina kavereille.

Siinähän kävi sitten kuitenkin niin, että niistä tulikin ihan sairaan hyviä! Annoin kyllä pari purkkia lahjoiksi, mutta loput vedin kyllä suurella himolla omaan suuhuni.

ÖLJYYN SÄILÖTYT UUNISSA KUIVATUT TOMAATIT

• 500 g kirsikka- tai muita pieniä tomaatteja puoliksi halkaistuna
• 3-5 valkosipulinkynttä
• (1 mieto chili)
• 1 rkl hunajaa tai sokeria
• tuoretta timjamia tai jotain muita haluamasia yrttejä pieneksi hakattuna
• 1 tl suolaa
• n. 2dl öljyä

Laita halkaistut tomaatit, hienonnettut chili ja valkosipuli, sekä hunaja, yrtit ja mausteet kulhoon ja sekoita hyvin.

Kaada tomaattiseos uunipellille, jossa on leivinpaperi. Levittele tomaatit niin, että ovat tasaisesti pellillä.

Kuivata tomaatteja 100-125 asteessa noin 3-4 tuntia. Kiertoilmatoiminto tehostaa kuivumista, muttei ole välttämätön.

Kääntele tomaatteja kerran tai kaksi kuivumisen aikana.

Tomaattien pitää kuivua nihkeän kuiviksi, mutta jäädä pehmeiksi.

Laita kuivatut tomaatit hyvin pestyihin lasipurkkeihin ja kaada päälle öljyä, niin että tomaatit peittyvät. 

Tomaatit ovat heti käyttövalmiita, mutta kannattaa antaa niiden maustua öljyssä ainakin yön yli.

Öljyyn säilötyt tomaatit pysyvät hyvinä kyllä useita viikkoja, jos ne ovat koko ajan öljyn peitossa. Mutta nämä ovat kyllä niin herkullisia, että tulevat syötyä ennen kuin pilaantua ehtivät!

Nää on ihan järkyn hyviä! Mä voisin syödä näitä ihan pelkiltään, mutta ollaan syöty salaateissa ja leivän päällä. Ajattelin, että näillä ja fetajuustolla voisi vaikka maustaa pastan. Voisi olla hyvää!

Tässä yhtenä päivänä veljeni vaimoineen kävi meillä ja tarjosin juustoja, sekä keksejä kahvin kera. Nää tomaatit sopivat kyllä oivallisesti suolakeksin ja savu-, sekä kermajuuston kanssa.

Ja jos teette näitä, niin muistattehan käyttää tuon ihanasti maustuneen öljyn ruuanlaitossa tai salaattia kostuttamaan!

Opiskelijaelämää, yöt kyborgin kainalossa ja alko-oviremppa käynnissä!

Kyllä tämä aika menee haipakkaa! Jo kolmas kouluviikko on startannut ja olen kyllä vieläkin aikas hämilläni tästä nykyajan opiskelumallista. Kaikki tieto täytyy itse hankkia ja myös se tieto, mistä sitä tietoa saa. Meitä on vain sparrattu tähän ja tiimitöinä tehtäviin projekteihin. Opiskelu on siis projektien kautta itseohjautuvaa tiedonhankintaa. Ja siis minähän opiskelen ihan perustutkintoa ympäristö- ja luontoalalla. En missään korkeakoulussa tai yliopistossa!

Opiskeluhan on varustelaji!

Meidän piti piirtää, mikä on meidän supervoima. Minä olen
rakastava päivänkakkara!

Mindfulneskortit, joissa on minulle tärkeitä asioita !

Kai tähän kahden vuoden aikan tottuu ja käytäntöihin oppii. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että kuormittuuko tässä liikaa, kun täytyy jatkuvasti olla se tietoa tuottava, eikä vastaanottava osapuoli. Ja vähän mietityttää sekin, että tuleeko kauhea paniikki koko ajan keksiä jotain projektin aihetta. Onko kaikki ideat käytetty loppuun sitten kun valmistun? Nyt kyllä ymmärrän täysin nuoria, että he ovat ihan hukassa ja ylikuormittuneita opinnoissaan. Minulla sentään on elämän tuomaa kokemusta asioiden hoitamisesta, mitä ihan nuorilla ei välttämättä ole.

Kiisselimuija on onnellinen koulussa tarjottavista
jälkkäreistä! <3

Siis, kouluruokahan on Ahlmanilla ihan taivaallisen
hyvää! Kaikki on lähiruokaa, luomua ja sen sellaista!

Viime viikolla sai käydä Ravintola Annassa ostamassa
pintxoja.

Ravintola-alan oppilailla oli oma pintxo pop up. Nämä ovat
mesiangervolla maustettuja keksejä.

Ja nämä siankärsämöllä maustettuja focacciaa lisukkeineen.

Mutta ei silti, kyllä ala tuntuu ihan omalta ja olenkin kyllä ihan hyviä ideoita saanut. Porukassa on helppo innostua ja olla innovatiivinen!
Meillä on kiva luokka. Tai sekään mikään luokka ole, vaan kotitiimi. Mutta kuitenkin, kivoja ihmisiä kaikki tyynni! On nuorta, vanhaa ja siltä väliltä. Minä olen sieltä vanhimmasta päästä.

Käytiin tutustumassa eläintenhoitajien tiloihin.

Heillä on hieman erilaisia opiskeluvälineitä kuin meillä!

Lehmän anatomia tutuksi.

Meidän opiskeluvälineitä! =D

Oppimisympäristönä Ahlman on kyllä ihana! Me ollaan oltu paljon koulun pihalla, missä on ulkoluokka, Pirkanmaan perinnepiha ja omenatarha.
Lehmiä on kiva käydä katselemassa ja monesti ne tulevat aamulypsyltä ja tie on suljettu, kun aamulla kouluun mennessäni. Ei kyllä harmita yhtään, vaikka joutuu odottamaan. Kyllä luontoalaa on kiva opiskella luonnonkeskellä, vaikka melkein keskellä Tamperetta ollaankin.

Ollaan onneksi ehditty vähän jalkautumaan maastoonkin.

Ensimmäisen tiimiprojektityön maisemia.

Sydänilmestys kaadetun koivunrungolla! <3

Käytiin myös tutkimassa urbaania metsää koulun takana.

Ei huonot puitteet koulutyöskentelyyn!

Metsäpolku johdatti alikulkutunneliin!

Tässä opiskelussa on ollut se hyvä puoli, että jaksan olla toimelias koulupäivän jälkeen. Vaikka pää höyryää ja välillä ei illalla uni tule ajatusten pyörien nupissa, kroppa ei ole ihan soosina. Kivut ovat läsnä päivittäin, mutta ne eivät ole sietämättömiä. Olen jaksanut vähän keräillä kaikenlaista kuivuriin, säilönyt ja pakastanut. On ollut kyllä mielekästä puuhaa, mieli on iloinen talvenvaraa kerätessä.

Pistin siänkärsämöitä kuivuriin. En tiedä, mitä näillä teen.
Mutta hyvä olla olemassa, jos vaikka tarvitsen talvella
"johonkin projektiin"! ;D

Beibekin on piristynyt. Ei kyllä tosin minun opiskeluistani, vaan ihan hyvin nukutuista unista. Hän sai keväällä asentouniapnea diagnoosin ja sellaisen happilaitteen käyttöönsä. Nyt minä nukun kyborgin, tai Darth Vaderin vieressä kaiket yöt! Välillä kyllä tulee mieleen ihan kuolemansairaskin, kun hän makaa vieressäni tuo maski naamalla.
Ja todellakin ihan hyvin nukun, koska laite on tosi hiljainen. Pieni suhina ei minun untani häiritse. Enemmän ne toisen hengityskatkokset häiritsivät!

Nyt kun me molemmat ollaan niin pirun energisiä 😆, aloitettiin vihdoinkin telkkuhuoneen alko-ovin remppa. Se on ollut to do -listalla jo monta vuotta.

Beibe repi sieltä halteksilevyt ja tapetit veks. Oltiin vähän pelätty, että sieltä levyjen alta löytyisi jotain jälkiä tiivistyneestä kosteudesta, mutta ei onneksi ollut mitään hämminkiä.
Mutta taas tuli eteen todisteita siitä, kuinka halvalla ja huonoista jämämateriaaleista tämä meidän pieni talo on tehty.
Alkuperäinen osuus on rakennettu 1929 ja tätä on laajennettu tässä asuneen perheen kasvaessa. Yläkerta on rakennettu 60 -luvulla, jos seinän välistä löytyneisiin sanomalehtiin on uskomista.

Alko-ovisyvennys on "kasattu" ihan silppulaudoista ja kaikenlaisista paneelinpätkistä. Tälläistä on tullut vastaan muuallakin täällä talossa. Kaikki on tehty jostain jämistä.
Mutta ajateltiin kyllä sitäkin, että tällä meidän pikkutöllillä ei varmaan ole kyllä kovin iso hiilijalanjälki. Rakennusmateriaalit on varmaan aika pitkälti olleet jonkin toisen rakennusjätettä.

Sarjassamme "kootut teokset"!

Ja kuka sanoo, ettei ennen ole osattu kierrättää!

Alko-oviremppa kyllä vaan tyssähti heti alkuunsa. Ollaan taas ihan eri aikaan kotosalla ja viikonloppunakaan ei ehditä paneli- ja tapettikaupoille. Joten homma jatkuu varmaan vasta ensi viikolla.¨Mutta mikäs kiire meillä on, tässä valmiissa maailmassa!

Mauri ihmettelee, että mitä ihmettä täällä tapahtuu! Beibe on heitellyt rakennusjätteet ikkunasta alas.

Klorofylli ja Aikamatka lukutaitoon - näyttelyt Mikkolan navetalla Luopioisissa

Olen aina ihaillut luopioislaisten kykyä luoda kylälleen kaikkia mielenkiintoisia tapahtumia ja yhteisöllisyyttä. Yksi hyvä esimerkki on Kulttuuriyhdistys Mikkolan navetta ry ,jonka toiminta on keskittynyt Luopioisten vanhan kunnantalon, Pytingin, sekä Mikkolan tilan vanhaan navettaan ja sen piharakennuksiin, joita hallinnoi Muodonmuutoksia ry.

Mikkolan navetalla toimii taide- ja käsityökauppa Hilma&Olga, jossa järjestetään käsityökursseja ja -iltamia. Pytíngillä taasen toimii Kukkian kädentaitajien myymälä ja kahvila.

Kävimme kesälomallamme tutustumassa kahteen näyttelyyn, jotka ovat näytillä Mikkolan navetalla ja sen ulkorakennuksissa.
Valitan kuvien huonoa laatua!

Toinen näistä on "Klorofylli -valoherkkä pigmentti". Tämä näyttely teki minuun jotenkin syvän vaikutuksen. En osaa sitä sen kummemmin selittää miksi ja mikä sen teki. Mutta olenkin usein sanonut, että ei taidetta tarvitse ymmärtää. Riittää, että siitä saa juuri sen, mitä itse haluaa tai miten sen näkee ja kokee.

Kuulokkeista kuului kaikenlaista!

Haloo?

Esittely näyttelystä:

"Klorofylli - valoherkkä pigmentti" on tutustumisretki lehtivihreän ihmeelliseen maailmaan. Klorofylliä eli lehtivihreää on vihreiden kasvien kloroplasteissa eli viherhiukkasissa. Niissä tapahtuu elämälle tärkein kemiallinen reaktio: auringon säteilyenergian sitominen kemialliseksi energiaksi – fotonien muodonmuutos. Klorofyllistä on moneksi: hapen tuottajaksi, auringon energian sitojaksi ja sitä kautta koko maapallon ruokkijaksi sekä ilmaston lämpenemisen torjujaksi. Ei mikään pikkutekijä siis!

Muodonmuutoksia ry:n taidetta ja tiedettä yhdistävä näyttely esittelee seuraavien taiteilijoiden tulkintoja aiheesta ja aiheen liepeiltä: Dotti Cichon (USA), llkka Halso, Heta Laitakari, Heli Mäkinen, ONnelliset ihmiset, Marja Pirilä, Tiina Poutanen, Piritta Pääkkö, Sanni Seppo, Pia Suhonen, Merja Tanhua, Anu Tuominen, Anja Tyrväinen ja Marjukka Vainio. Jyvämakasiinin näyttelyssä kuullaan lisäksi Tiina Poutasen käsikirjoittama ääniteos, jonka äänisuunnittelusta vastaa Katri Puranen ja ääninäyttelijänä kuullaan Ida Sofia Fleming. Näyttelyn kuunnelma on tuotettu yhteistyössä Pälkäneen kunnan kulttuuripalveluiden kanssa.

Mikkolan navetassa oli myös näyttely nimeltään "Aikamatka lukutaitoon". Se kertoo Suomen lukutaidon historiaa taiteen, kuvien, tietoiskujen ja tarinoiden keinoin. Todella mielenkiintoinen näyttely!

Seinässä olevia "kirjan kansia" sai käännellä ja takaa
löytyi kunkin aikakauden tietoa lukutaidon kehittymisestä.

Näyttelyssä oli paikka, missä sai rentoutua ja lukea kirjoja
niin halutessaan 

Esittely näyttelystä:

"Minua kutsutaan Ainuksi. Isäni on hylkeenpyytäjä, äiti parantaja. Jos voisin nyt puhua sinulle, jos sinä voisit puhua minulle, emme ymmärtäisi toisiamme. Kieli, jota puhun kuoli pois, tai se muuttui vähitellen siksi kieleksi, mitä sinä puhut. Mikään ei ole varmaa. " Ote Outi Nummen kirjoittamista näyttelyteksteistä.

"Aikamatka lukutaitoon" -näyttely kertoo Suomen luku- ja kirjoitustaidon historiasta tarinoin, kuvin ja tietoiskuin. Myös taide on näyttelyssä vahvasti läsnä. Teoksia on Tiina Poutaselta ja Emmi Niemiseltä ja kuullaanpa näyttelyssä myös äänitaidetta: Karoliina Kantelisen itkuvirsi lukutaidosta! Näyttely on osa Pälkäneen lukutaitovuoden ohjelmistoa. Tuotanto: Pälkäneen kunnan kulttuuripalvelut ja Muodonmuutoksia ry, OKM:n tuella.

Vielä olisi tosiaan viikon verran aikaa käydä tutustumassa Klorofylli -näyttelyyn. Lukutaito -näyttely on esillä marraskuun loppuun. Molemmat näyttelyt ovat todella kansainvälisen oloisia ja hienosti toteutettuja. Vahva suositus!

Aikamatka lukutaitoon -näyttelyssä oli seinä, missä oli magneetteja, joista sai muodostaa sanoja ja lauseita. Näyttelyvieraat olivatkin koonneet monia taidokkaita värssyjä, runoja ja muita juttuja seinälle. Alla oleva oli kuitenkin minun suosikkini!

"Klorofylli -valoherkkä pigmentti" 
Avoinna yleisölle: 29.6.- 31.8.2019, avoinna ti-la 10-15

"Aikamatka lukutaitoon"
Avoinna yleisölle: 29.6.- 30.11.2019

KULTTUURIYHDISTYS MIKKOLAN NAVETTA
Keskitie 5, 36760 Luopioinen