torstai 28. joulukuuta 2023

Joulu mennä jolkotti!

Niinhän siinä kävi, kuin kaikkina vuosina aiemminkin; joulu tuli ja meni. Jouluviikolla alkanut flunssa kesti koko joulunpyhät ja ylikin. Mutta onneksi ei ollut niin pahana, että olisi ihan makkuriin vetänyt. Yskä on edelleen kova ja räkää päässä.

Töissä leipä tuijotti pöydällä!

Olin hieman ahdistunut joulun alla. Tekevänä ihmisenä en ollut mielestäni tehnyt tarpeeksi joulua kotiin. Perjantaina oikein ärsyttikin, kun töistä siivosin joulun pois. Kun en kotona ollut sitä edes vielä laitellut!

Hehku-tonttu jäi viettämään joulua Leppämäkeen asustelemaan lyhtymökissä.

Mutta kotiin päästyäni laitoin rosolliainekset kiehumaan ja pyöräytin taatelikakun uuniin. Ostin kotimatkalta itselleni joulukukan.

Lähdimme Beiben kanssa "hakemaan joulutunnelmaa supermarketista" ja samalla reissulla haimme itsellemme joululahjan; uudet petauspatjat. Poikkesimme parissa kyläpaikassa ja olimme iltamyöhään kotona. Tuntui hyvältä!

Aamulla leivoin vielä joulutorttuja ja piparkakkuja ja laitoin kinkun uuniin. Tänä vuonna meillä oli mangalitzan eli villasian kinkku.

Veli tuli meille aatonaattona, samoin tyttären perhe. Syötiin, juotiin, herkuteltiin ja saunottiin. Pikku-murut koristelivat kuusen, jonka Beibe oli käynyt kaatamassa edellisenä päivänä. Ja ihmeellisesti lahjatkin ilmestyivät sen alle sillä välin, kun muksut olivat yläkerrassa katsomassa telkkaria!

Lahjat avattiin jo aatonaattona ja ihmeen rauhallisesti lapset jaksoivat niitä odotella. Olivathan he saaneet kyllä jo yhdet lahjat Hehku-tontulta, joka oli jättänyt ne saunalle.

Valvottiin rupatellen ja nauraen puolille öin ja oli todella mukavaa!

Aattoaamuna lapset katselivat joulupukin kuumaa linjaa ja syötiin runsas aamiainen riisipuuroineen ja jouluaterian jämineen. Veli lähti seuraavaan kyläpaikkaan ja tyttären perhe omaan kotiin jatkamaan joulun viettoa.

Me jäimme Beiben kanssa kahden ja olimme onnellisia ihanasta joulusta. Vaikka olinkin ollut ärsyyntynyt, niin kaikki paha mieli oli kyllä kaikonnut mukavaan yhdessäolon tunnelmaan.

Kävimme Beiben vanhempien haudalla ja katsomassa kirkonkylän joulutulet. Syötiin kahdestaan jouluateria ja katsottiin elokuvia. Ja herkuteltiin lisää!

Olkoon tämä postaus nyt minulle itselleni opiksi ja muistutukseksi: joulu tulee ja menee vähemmälläkin! Ihanaa on se, että ympärillä on juuri ne läheisimmät ihmiset. Ei tarvitse pingottaa ja olla mieliksi kenellekään, vaan asiat menevät sujuvasti omalla painollaan.

Jos nyt jotain negatiivista näissä kuluneissa pyhissä oli, niin tämä minun takova yskäni ja Beiben ärtynyt issias. Oli tarkoitus ulkoilla ihanassa lumisessa luonnossa, mutta ollaankin oltu aikas lailla sisätiloissa. Mutta eiköhän sinne uloskin vielä tässä ehdi!

tiistai 26. joulukuuta 2023

Karamellipossua kinkusta

Kinkku jalostuu uusiin sfääreihin karamellisoituna!

Monena jouluna aikaisempina vuosina somessa on hehkutettu kinkusta tehtyä karamellipossua. Se on kuulemma parasta, mitä kinkunjämistä voi tehdä. Julkaisuissa suorastaan käsketään unohtamaan hernekeitot, pitsat ja kinkkukiusaukset ja tekemään karamellipossua.

Mangalizan kinkku on tummempaa, kuin teho-
tuotetun sian kinkku.

Ei ole tullut tehtyä aiempina jouluina, mutta nyt päätin tehdä. Ohjeitahan on tämänkin suhteen netti väärällään ja monissa on paljon sellaisia aineksia, mitä ei meillä todellakaan kaapeista löydy. Kuten esimerkiksi hoisinkastiketta ja tähtianiksia. Inkivääriä ja tomaattipyreetä meillä joskus on, mutta nyt ei sattunut olemaan. Eikä kyllä löytynyt annoksen päälle ripoteltavaksi kevätsipulia ja tuoretta chiliä.

Ainekset.

Välillä ärsyttääkin sellainen, että kun on tarkoitus estää jollain ohjeella ruuasta tulevaa hävikkiä, niin pitää kuitenkin käydä kaupassa ostamassa lisää aineksia. Joten tällä kertaa kolusin omat kaapinnurkkani ja sovelsin (niin kuin usein tapanani on) ohjetta niille aineksille mitä minulla oli. Suosittelen tekemään samoin!

Mutta tässäpä nyt sitten taas yksi ohje lisää netin syövereihin kinkusta tehtävään karamellipossuun!

KARAMELLIPOSSUA KINKUSTA, 2 annosta

300 g kinkkua pieniksi paloiksi kuutioituna/riivittynä
loraus öljyä paistamiseen
2 dl glögiä tai vettä
2 rkl sweet chili kastiketta
0,5 dl fariini- tai ruokosokeria
1 rkl seesamiöljyä
3 rkl soijakastiketta
1 rkl (riisi)viinietikkaa
0,5 dl ketsuppia
0,5 tl kuivattua chiliä
1 tl paprikajauhetta
(suolaa)

Paloittele tai riivi kinkku pieniksi paloiksi.

Sekoita kaikki kastikkeen aineet hyvin yhteen.

Kuumenna öljy pannulla ja paista kinkut
rapeaksi kauttaaltaan.

Ota kinkut pois pannulta kun ovat rapeaksi
paistuneita.

Laita kastike pannulle ja kiehuttele sitä niin
kauan, että se sakenee ja neste haihtuu noin
puoleen.

Kun kastike on siirappimaista ja sakeaa, lisää
kinkunpalat siihen ja sekoita. Tarkista suola.

Tarjoile heti vaikkapa jasminriisin kera. Annoksen
päälle voit ripotella seesaminsiemeniä, jotka
minä tästä nyt unohdin.

Helppoa ja nopeaa ruokaa. Ja kaiken lisäksi huippu hyvää! Niin kuin sanoin, ohjeita löytyy huru mykke kun guuglettaa: karamellipossua kinkusta. Kannattaa soveltaa olemassa olevista ohjeista itselle sopiva. Miettiä, millä voi korvata jonkin aineksen tai voiko jotain ihan kylmästi vaan jättää laittamatta. Minä esimerkiksi korvasin tomaattipyreen ketsupilla.

Itse sovelsin tätä ohjetta . Pääasia on, että joulukinkku tulee syötyä loppuun ja ei tarvitse ostaa ruokaa varten uusia raaka-aineita kaappeja täyttämään.

keskiviikko 13. joulukuuta 2023

Hyvää Lucian päivää!

Kangasalan keskustassa on hienot jouluvalot.

Tässä sitä taas ollaan. Vuotta vanhempana kirjoittamassa syntymäpäiväpostausta. Tämä on minun vuosittainen tapani miettiä ja muistella itseäni.

Jos edellisten vuosien synttäripostaukset kiinnostavat, ne löytyvät Lucia-neito -tunnisteella.

Nukun välillä tosi huonosti ja sitten välillä vedän 12 h unoset.

Olen kova miettimään asioita. Pohdin kaikenlaista; itseni lisäksi myös tätä hullua maailman tilannetta. Siitä olen kuitenkin todella onnellinen, että muutaman kuluneen vuoden jälkeen, olen lopettanut, tai ainakin yrittänyt, sellaisilla asioilla itseni rasittamisen, joille en voi mitään.

Joskus eräs entinen työkaverini sanoi, että "Älä mieti niin paljon!" Se oli aikaa, jolloin kannoin omien huolieni lisäksi muidenkin huolet. Toki edelleen olen empaattinen, mutta en enää elä muiden murheita.

Meinasin kaataa tämän poseerausjutun Tampereen Joulutorilla. Takusta oli pirun liukas ja heti jalka lipesi, kun sinne Menin. Oli härveli onneksi pultattu niin kovaan kiinni, ettei mennyt vaakamamboksi sen kanssa.

Viimeisten vuosien aikana olen huomannut, että usein murehditut asiat ovat aika maallisia. Toki kun huolia kasaantuu roppa kaupalla, kestokyky väistämättä heikkenee. Itse olen tällä hetkellä onnellisessa asemassa, että minulla ei ole mitään isoja huolia. Mitä nyt vanha kissa on aloittanut taas talvikauden "paskon ja kuseksin sisälle mihin sattuu huvittamaan" -kauden ja ensi vuoden työsoppariakaan ei ole vielä allekirjoitettu.

Kämppä on kuin hävityksen kauhistus, enkä ehdi siivoamaan, kun pitää käydä töissä ja vähän yrittääkkin. Piti niin laittaa joulua, leipoa ja kaikkee. Mutta niinpä on jäänyt tekemättä. Joulu tulee vaikka ei saataisi kuusta sisälle. Niin se vaan on!

Olin yksissä joulumyyjäisissä myymässä edellis viikonloppuna.

Olen tykännyt kovasti syksyn kestäneestä työsuhteestani kaupungin avoimen varhaiskasvatuksen viriketoimintakerhojen ohjaajana. Olen suunnitellut ja vetänyt, sekä hoitanut kerhoasiat itsenäisesti ja se on ollut kivaa. Miinuspuolia on ollut jatkuva varhaiskasvatuksen henkilöstön vajaus ja olenkin ollut paljon työssä myös päiväkodin puolella. Lapset ovat ihan mahtavia, mutta itse työ on niin fyysisesti raskasta, etten jaksa sitä tehdä. Vielä 4-vuotiaita lapsia on vaipoissa ja moni sen ikäinen ei vielä pue itse.

Olenkin neuvottelemassa itselleni toisenlaista työsopimusta. Se jää nähtäväksi miten käy. Mutta yritän olla tästäkään asiasta huolestumatta. Jos en saa jatkaa työtä minua miellyttävällä sopparilla, niin sitten ei. Saan jotain töitä ehkä jostain, ehkä en. Kieltämättä silti heräilen miettimään asiaa öisin. Niin kauan kuin asia roikkuu, kyllähän se vähän vaivaa.

Ajatella, että tämmöisiä suunnittelen ja askartelen ja saan vielä palkkaa siitä!

Tästä vanhenemisesta... olen muutaman viime vuoden aikana lihonut tosi paljon. Sen siitä saa, kun jää fyysisestä tehdastyöstä pois. Koirankin poismenon myötä jäi ne vähäisetkin kävelylenkit. Päivätyö vie voimat ja ei huvita enää töiden jälkeen lähteä pimeään kävelylle. Tai yleensä kotoa mihinkään.

Tämä on yksi asia, miksi haluaisin tehdä lyhennettyä työviikkoa. Että saisin edes yhden päivän viikolla itselleni. Minäpäivä! Omistaisin omalle hyvinvoinnilleni ja käyttäisin sen liikuskellen, taiteillen, lukien ja vaikka miten. No, voipi olla, että jos työt ei jatku ollenkaan, minäaikaa on yllin kyllin.

Ilmoittauduin minä työnantajan kustantamaan selkäryhmään. En oikein edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Mutta selän hyvinvointiin siinä kiinnitetään huomiota. Jumppaa ym.

Minua ei pitäisi päästää lelukauppaan!

Pari viikkoa sitten minulle tapahtui jotain, mikä sai muutenkin ajattelemaan tätä omaa kuntoa. Sain jonkin pienen sairauskohtauksen ja menetin puhekykyni osittain muutamiksi minuuteiksi. Sain kovan päänsärkykohtauksen ja minua alkoi väsyttämään tosi paljon. Puhuin ystäväni kanssa puhelimessa, enkä vaan saanut jotain sanoja sanottua. En jotenkin löytänyt niitä sanoja. Olin kuitenkin ihan toimintakykyinen, mutta puhe ei luistanut.

Olin yksin kotona ja tein siinä vähän syötävää itselleni, kävin iltatallilla ja lepäilin. Olo oli sellainen epämääräinen ja hutera ja verenpaine oli korkea. Minulla on tosi alhaiset paineet normaalisti. Päätin, että soitan hätäkeskukseen. Ajattelin, että päättäkööt siellä, että mitä tehdään. Päättivät lähettää ensihoidon arvioimaan tilannetta.

Ambulanssia odotellessa soitin tyttärelle, että yrittää saada Beibeä kiinni töistä. Ambulanssi tuli ja ei ollut mitään aivoinfarktiin tai -verenvuotoon viittaavaa. Kehoittivat soittamaan työterveyteen aamulla ja kun Beibekin tuli kotiin, eivät ottaneet minua mukaan.

Lääkäriin pääsin kahden päivän päästä ja diagnoosi oli raju migreenikohtaus. Voi olla, ei ole ollut ennen moista.

Kyllä sitä näköjään alkaa kaikenlaista tulemaan iän myötä. Olen saanut olla perusterve koko ikäni ja se on onni. Olisi kiva jatkaa samalla linjalla.

Ei todellakaan!

Haluan olla itsekäs. Tämä piirre on vahvistunut iän myötä. Tämä työasiakin on sellainen. Toisaalta hieman hävettääkin sanoa, että en jaksa, eikä huvita ryynätä itteäni väsyksiin ja kipeäksi, kun työvoimapula on hirvittävä. Haluan tehdä lyhennettyä viikkoa.

Mutta tämä asia on juuri niitä, mille itse ei voi mitään. Järjestelmän pitää muuttua ja päätökset tehdä ylemmillä tahoilla. Tavallinen lastenohjaaja ei voi oikein muuta kuin väsyä, kipeytyä ja uupua. Ja näitä en enää halua!

Haluan viettää aikaa näiden rakkaiden kanssa!

Tänäkin vuonna vietän syntymäpäiväni yksin. Tai siis illan töiden jälkeen. Töihin vein suklaakohvehtirasian.

Töiden jälkeen kävin törsäämässä E-passirahaa ja uusin museokortin ja kävin kahdessa taidenäyttelyssä.

Poikkesin Kangasalan joulukylää katsomassa ja se oli nopeasti katsottu.

Menin syömään sushia yksin pitkän kaavan mukaan.

Minäaikaa itseni kanssa!

Ostin itselleni synttärilahjaksi uuden suodattimen akvaarioon ja 5 nuoli-imumonnia ja 6 piikkisilmää kahdessa eri värissä. Vuosi sittenhän ostin minälahjaksi akvaarion. Rakastan sitä edelleen!

Tässä kalat totutetaan uuteen akvaarioon. Pusseihin laitetaan akvaarion vettä, jottei niille tule shokkia.

Eipä tämä synttäripäivä eronnut mitenkään ihmeellisesti tavallisesta arkipäivästä. Käynhän joskus muulloinkin taidenäyttelyissä ja yksin syömässä. Mutta mukava päivä oli silti!

Mulla on töissä tuommoinen vilkkuva pipo lasten ja muidenkin, ja tietty omaksi iloksi.

Aamulla rappusilla oli tälle Alien-elokuvafanille ihana yllätys. Beibe oli teettänyt taiteilijaystävällämme moottorisahaveistoksen, joka esittää alieninmunaa ja sieltä tullutta facehuggeria. Olipa ihanan karmea lahja. Rakastan!

maanantai 4. joulukuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 12; omavaraisuutta lisänneet hankinnat, joululahjat omavaraistelussa ja ihmissuhteet

Työpaikan jouluinen pöytäkoriste!

Joulukuu tulla jollotti ja on taas aika ynnätä yhteen kuluneen vuoden kuulumiset omavaraistelun osalta. Joka kuukausi minä siunailen sitä, että miten nopeaan tämä aika kuluukaan ja joulu on vähän niin kuin aina ovella!

Kävin pitkästä aikaa kursseilemassa ja entisten
työkavereiden kanssa oltiin tekemässä nahkasta
koruja. Huippukivaa!

Taas on siis kuukauden ensimmäinen maanantai ja aika Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjan blogijulkaisun. Joka kuukausi joukko omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggaajia kirjoittavat ennalta sovitusta aiheesta ja julkaisevat kirjoituksensa kello 9 aamulla kuukauden ensimmäisenä maanantaina.

Aina välillä saan nauttia metsäilystä työ-
päivän aikana, kun käydään kerholaisten
kanssa harjulla.

Rakkautta ja maan antimia -blogin edellisten vuosien Suuntana omavaraisuus -sarjan postaukset löytyvät tunnisteilla: suuntana omavaraisuus, omavaraisuus, blogiyhteisö ja yhteispostaus. Vuoden 2023 postauksiin löydät linkit alta.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 7

Osa 8

Osa 9

Osa 10

Osa 11

Tuttuun tapaan löydät tämän postauksen lopusta linkit muiden bloggaajien kuukauden postaukseen.

Mennyt marraskuu oli aika raskas. Töissä oli paljon henkilöstön poissaoloja ja se tiesi minulle omien töiden peruuntumista ja päiväkotiryhmiin menoa. En pidä tällaisesta "heittelystä" paikasta toiseen ja työpäivän kulun epävarmuudesta. Minulla onkin nyt mietinnässä, mitä teen työni suhteen. Jatkanko, vai enkö. Ja jos jatkan, millaisella sopimuksella?

Pidän kovasti viriketoimintakerhojen vetämisestä ja suunnittelusta. Lapsiin on muodostunut kiva suhde, mutta minun pitää ajatella ensisijaisesti itseäni. Katsotaan, miten tämä työasia lutviutuu!

Meidän pihakota

Omavaraistelun suhteen saimme syksyn teurastukset tehtyä. Tai no, muutama kani on vielä teurastettavana, mutta ne ehtii vaikka joulun jälkeen.

Kolme karitsaa meni teuraaksi ja nahat jalostettavaksi. Pari kania on lihoina. Taas on tyytyväisen turvallinen olo siitä, että on omatuottamaa lihaa pakastimessa.

Olivia-uuhi muutti meille!

Lampaita meillä on tällä hetkellä 3; Voitto, Pirpana ja Olivia. Omakasvatti Veikeä muuttaa joulukuussa takaisin meille ja on toivottavasti tiineenä. Joten karitsoita saattaa olla tiedossa ensi kesäksikin.

Tein hirven leukaluista ja kukonsulista
tällaisen siepparin ulkin eli
ulkohuussin seinälle. Lasikipossa voi pitää
kukkasia tai tuikkua. Tässä palaa ledituikku.

Ensi vuoden kasvatuksia olen aloitellut sen verran, että juuri ennen maan jäätymistä sain kylvettyä palsternakkaa ja porkkanaa muutamaan kasvilavaan. Eli syyskylvöt tehty, vaikka olin ihan varma, että tekemättä jäävät!

Sain perinnesaunottajakoulutukseni päätökseen ja todistuksen käteen ihan joulukuun alussa. Teinkin marraskuussa saunotuksen ja vihdonnat kahdelle upealla naiselle meidän kotisaunalla. Eräs ystävämme oli myös valokuvaamassa saunotusta ja jatketaankin kuvauksia lisää toisella kertaa.

Sirpa on taitava kuvaaja!

Haluaisin tehdä enemmän saunotushommia. Pitää yrittää keksiä, miten saisin ansiotyön ja tämän harrastelija yrittäjyyden yhteen sovittamista onnistumaan. Nyt ei millään aika riitä kaikkeen!

Haluan olla kuitenkin myös mummu lapsenlapsillemme ja käyttää vapaa-aikaani heidän kanssaan olemiseen. Olenkin käynyt heidän kanssaan tekemässä pipareita ja he olivat yhden kokonaisen viikonlopun mummulassa. Meillä oli niin kivaa taas yhdessä!

Murut ovat jo niin taitavia leipureita, että
ei heitä tarvitse paljoa autella!

Nyt eletään sellaista elämänvaihetta omavaraistelun suhteen, että keskitytään syömään varastoja tyhjäksi. Nyt on myös aika kaikenlaisten puhteiden. Kuten joululahjojen!

Otan osaa pariin joulumyyjäisiin. Toinen on Beiben työpaikalla, jonne Beibe vie myytävät. Siellä ei tarvitse olla paikalla itse.

Toiset myyjäiset ovat Vihasjärven vanhalla kansakoululla , osoitteessa Järvenpääntie 223, Orivesi. Myyjäiset ovat kaksipäiväiset, mutta osallistun vain lauantaina. En vaan jotenkin jaksa, koska olen kuitenkin kaiket arkipäivät töissä muualla kokopäiväisesti. Ja ollaan suunniteltu ystävän kanssa mukavaa menoa sunnuntaille!

Järjestettiin yllärisynttärit ystävälle ja tehtiin
unelmakarttoja yhdessä. Oli tosi mukavaa!

Pidän kovasti joululahjoista. Niiden antamisesta ja saamisesta. Mutta jotenkin en kuitenkaan halua mitään (vävyn sanoin) hilpan pilppaa!

Sellaiset lahjat, jotka voi syödä, juoda ja polttaa tai muuten käyttämällä hävittää, ovat parhaita. Ja vieläpä jos antaja on ne itse tehnyt. Ai että!

Onnellisuus!

Tänä vuonna läheiset saavat siis, yllätys yllätys, kynttilöitä, saippuaa ja sen sellaista. Ehkäpä havukranssin ovea koristamaan.

Lapsenlapset saavat jotkin toivomansa lelut ja heihin haluankin panostaa. Muutama sukulaislapsi saa rahakuoren.

Joulu on ihanaa aikaa ja olen viime vuosina taas löytänyt jouluilon sydämeeni. Nautin joululauluista ja -ruuista, sekä läheisten ja ystävien seurasta. Mitä muuta voikaan toivoa!

Kasvissosekeitossa kasvikset itse kasvatettuja!

Kuukauden aiheena oli myös kertoa jokin omavaraisuutta lisännyt hankinta. Mietimme sitä Beiben kanssa. Minä ehdotin traktoria ja Beibe moottorisahaa. Kyllä! Molemmat ovat lisänneet omavaraisuutta elämäämme.

Tehtiin facekauppaa ylimääräisistä kurpitsoista.
Murut saivat vaihdokkina namipusseja. Tässä
niitä nyt availlaan!

Traktori ja sen lisälaitteet edesauttavat esimerkiksi sen, että pystymme talviaikaan hoitamaan itse 150 m pitkän pihatiemme lumenaurauksen.

Kesällä pystymme (Beibe siis) niittämään heinää, kyntämään peltoa ja kuljettamaan asioita traktorilla. Koska meillä on traktorilla pyöritettävä sirkkeli, polttopuiden teko on jouhevampaa. Ja sitä ennen on moottorisaha näytellyt isoa osaa puiden kaadossa. Joten, nämä kaksi aika isoakin hankintaa oheislaitteineen ovat lisänneet paljon omavaraisuutta elämäämme.

Annettiin Kuukunalle oma puukko. Ollaan ostettu
se silloin, kun poika syntyi ja se on odottanut siitä
asti hetkeä, jolloin poika on valmis puukkohommiin!

Yhtenä aiheena oli ihmissuhteet. Niistä tärkeimpänä pidän parisuhdettamme. Itse olen vankasti sitä mieltä, että omavaraistelussa on tärkeää se, että molemmat haluavat elää näin. Mielestäni olisi todella hankalaa tai jopa mahdotonta, että vain toinen haluaisi tätä.

Tässä ollaan retkeilemässä lähimaastossa!

Kasvimaa ja kasvihuone vielä varmasti menisikin. Kyllähän moni näin tekeekin, että puutarhahommelit on vain toisen harrastus. Ja sekin riippuu mittasuhteista ja omasta osaamisesta. Itse ainakin tarvitsen Beiben apua esimerkiksi sen traktorin käytössä. En ole katsonut tarpeelliseksi opetella sen käyttöä. Ehkä pitäisi, mutta kun on niin paljon kaikkea muutakin!

Tein uuden kranssin tallin oveen!

Sitten kun aletaan hankkimaan eläimiä tontille, niin siinä vaiheessa mielestäni pitää jo olla yhtä mieltä asioista. On todella vaikeaa pitää elukoita, jos toinen ei niitä halua tai osallistu hoitamiseen. Koska joskus vaan on vaikka niin kipeä, ettei pysty menemään elukoita hoitamaan, niin silloin sen toisen on se tehtävä. Nämä asiat on oltava selvät, ennen kuin on tilanne päällä.

Meillä kun eläimet ovat muutakin kuin lemmikkejä ja niitä käytetään ravinnoksi, tämä pitää molempien hyväksyä.

Kerhossa olen aloittanut joulukirjojen
lukemisen lapsille!

On myös pitää hyvät välit ihmisiin "kylillä". Pienviljelijä tarvitsee hyödykkeitä, kuten eläimille heinää ja kuivikkeita. On siis hyvä olla suhteita tontin ulkopuolelle!

Tein muutamia saippuoita joulumyyjäisiin ja
lahjoiksi.

Olen ajan saatossa ottanut vähän sellaisen etäisen suhtautumisen ihmisiin. Kun lähdin isosta työyhteisöstä, jäi pois paljon ihmisiä elämästä. Kun olen vaihtanut paljon työpaikkoja viime vuosina, ei ole uusia ihmissuhteita hirveästi muodostunut.

Opiskeluajoilta jäi muutamia ihmisiä elämään, joiden kanssa pidetään yhteyttä. Mutta muutamaa ihmistä lukuun ottamatta, en ole säännöllisesti tekemisissä kenenkään kanssa.

Samoin kudoin villapipoja.

En myöskään kauheasti "toitota" elämäntavastamme. Somessa nyt tietysti, mutta en muuten. Viime aikoina on uutiskynnyksen yli on noussut juttuja nuorista naisista, jotka ovat muuttaneet johonkin korpeen asumaan alkeellisiin oloihin. Tuntuu, että pitää olla ihana hemmetin äärimmäinen, ennen kuin olet kiinnostava. Itselle tämä elämätyyli on ihan normaaliutta. Mutta kyllä mekin olemme saaneet paljon ihmettelyä, kummastelua ja kauhisteluakin osaksemme. Me emme vain siitä välitä!

Mehiläisvahakynttilöitä on tullut rullattua
"muutamia".

Ehkä meidän lähipiiriin onkin jäänyt sellaiset ihmiset, jotka pitävät meitä ihan normaaleina, mukavina ihmisinä. Ihmisiä, jotka itsekin ovat käsillään tekeviä ja joita kiinnostaa vähän kaikki. Niin kuin meitäkin!

Töissä tehdään talvisia askarteluja!

Kaikkein tärkeintä ihmissuhteissa on kuitenkin se, että ne ovat hyviä ihmissuhteita. Sellaiset ihmissuhteet joista ei itse saa mitään tai jotka ovat "myrkyllisiä" ja imevät negatiivisuudellaan kaiken hyvän, ne kannattaa poistaa omasta elämästä. Tämä voi olla vaikeaa, mutta se kannattaa!

Hehku-tonttukin aloitti joulukalenterin
instassa ja facessa.

Joulu on ihan kohta ja sitä ennen minulla on syntymäpäivä. Joulukuu on minun kuukauteni. Olen talven lapsi. Rakastan tätä aikaisin alkanutta talvea, sen runsaslumisuutta ja kylmyyttä. Vaikka se tuokin mukanaan ongelmia, kuten eläinten hoidon työteliäämmäksi muuttuminen, talon lämmittäminen, talviautoilun hankaluudet ja lumityöt.

Tein myös Beibelle joulukalenterin
pöytälaatikkoon. Joka päivä vaihtuu
yllätys laatikkoon.

En ole vielä kovinkaan paljon suunnitellut tulevaa kasvukautta. Kevät tulee joka vuosi ja nämä omavaraisteluhommat menevät vähän niin kuin omalla painollaan ja tutuilla rutiineilla.

Kasvimaa tulee kokemaan jonkinlaista muutosta. Mutta mitä, se on vielä auki. Kasvihuoneisiin tulee tutut tomaatit, kurkut, chilit ja paprikat. Lisäksi ehkä jotain muuta fiiliksen mukaan.

Ostin tämän ihanan pienen pöydän kesällä
naapurilta, joka pois muuttaessaan piti
kirpputorin. Maksoin tästä itseni kipeäksi,
mutta on se sen väärtti!

Jos vain elämä suo, aioin vähentää ansiotöiden tekoa ja keskittyä enemmän pienen yritykseni Umpeloisen toimintaan. Kehittää pieniä hyvänmielen kursseja, ehkäpä kesällä omavaraisuuteen liittyen. Voisiko se olla vaikkapa mahlan valutukseen liittyvää tai ihan vain tutustumiskäyntejä meidän pieneen ekosysteemiin? En tiedä vielä, aika näyttää!

Rakastan tätä joulunaikaa! Töissä on niin mukava
askarrella kaikkia helppoja ja kivoja juttuja. Tällaisia
joulukuusia tehtiin perhekerhossa.

Haluan loppuun kiittää Tsajut-blogin Satua hirvittävän suuresta panoksesta, minkä hän tekee tämän meidän omavaraistelijoiden joukon eteen. Hän suunnittelee ja organisoi Suuntana omavaraisuus- sarjaa niin, että meidän muiden ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa ja julkaista postauksemme. Kiitos Satu! 💓

Tällaisia esimerkiksi teen myytäväksi!

Haluan myös kiittää teitä kaikkia kanssabloggaajia tästä vuodesta. On ilo ja kunnia saada olla tekemässä tätä yhteispostaussarjaa teidän kanssanne! Saan teiltä todella paljon mahtavia neuvoja ja vinkkejä omavaraistelevaan elämään. Osa teistä on uusia, mutta suuri osa on ollut blogituttuja jo vuosia.

Macrame, jossa peuran- ja
supikoiranluita.

Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisempänä; te rakkaat blogini lukijat ja seuraajat! Vaikka aina sanon, että ensisijaisesti kirjoitan itselleni, mutta kyllä te lukijat olette tärkeitä. Tuntuu hyvältä, että te olette pysyneet uskollisina, vaikka postaustahti blogissani onkin hiipunut viime aikoina.

Tein umpioimiskokeilun. Tölkissä jauhettua karitsaa ja sikaa. Maustoin lihan ja tungin sen ilmatiiviisti purkkiin. Purkit kattilaan, jossa vettä ja kiehuivat siinä reilun tunnin. Emme ole vielä maistaneet.

Muistutan vielä eräästä tärkeästä asiasta: Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjan postaukset tulevat julkaisuun vuonna 2024 jokaisen kuukauden ensimmäisenä SUNNUNTAINA. Sarja siis jatkuu, mutta julkaisupäivä muuttuu. Pysykää siis mukana myös ensi vuonna!