Joulu mennä jolkotti!

 

Niinhän siinä kävi, kuin kaikkina vuosina aiemminkin; joulu tuli ja meni. Jouluviikolla alkanut flunssa kesti koko joulunpyhät ja ylikin. Mutta onneksi ei ollut niin pahana, että olisi ihan makkuriin vetänyt. Yskä on edelleen kova ja räkää päässä. 

Töissä leipä tuijotti pöydällä!

Olin hieman ahdistunut joulun alla. Tekevänä ihmisenä en ollut mielestäni tehnyt tarpeeksi joulua kotiin. Perjantaina oikein ärsyttikin, kun töistä siivosin joulun pois. Kun en kotona ollut sitä edes vielä laitellut!

Hehku-tonttu jäi viettämään joulua Leppämäkeen asustelemaan lyhtymökissä.

Mutta kotiin päästyäni laitoin rosolliainekset kiehumaan ja pyöräytin taatelikakun uuniin. Ostin kotimatkalta itselleni joulukukan.

Lähdimme Beiben kanssa "hakemaan joulutunnelmaa supermarketista" ja samalla reissulla haimme itsellemme joululahjan; uudet petauspatjat. Poikkesimme parissa kyläpaikassa ja olimme iltamyöhään kotona. Tuntui hyvältä!

Aamulla leivoin vielä joulutorttuja ja piparkakkuja ja laitoin kinkun uuniin. Tänä vuonna meillä oli mangalitzan eli villasian kinkku.

Veli tuli meille aatonaattona, samoin tyttären perhe. Syötiin, juotiin, herkuteltiin ja saunottiin. Pikku-murut koristelivat kuusen, jonka Beibe oli käynyt kaatamassa edellisenä päivänä. Ja ihmeellisesti lahjatkin ilmestyivät sen alle sillä välin, kun muksut olivat yläkerrassa katsomassa telkkaria!

Lahjat avattiin jo aatonaattona ja ihmeen rauhallisesti lapset jaksoivat niitä odotella. Olivathan he saaneet kyllä jo yhdet lahjat Hehku-tontulta, joka oli jättänyt ne saunalle. 

Valvottiin rupatellen ja nauraen puolille öin ja oli todella mukavaa!

Aattoaamuna lapset katselivat joulupukin kuumaa linjaa ja syötiin runsas aamiainen riisipuuroineen ja jouluaterian jämineen. Veli lähti seuraavaan kyläpaikkaan ja tyttären perhe omaan kotiin jatkamaan joulun viettoa.

Me jäimme Beiben kanssa kahden ja olimme onnellisia ihanasta joulusta. Vaikka olinkin ollut ärsyyntynyt, niin kaikki paha mieli oli kyllä kaikonnut mukavaan yhdessäolon tunnelmaan. 

Kävimme Beiben vanhempien haudalla ja katsomassa kirkonkylän joulutulet. Syötiin kahdestaan jouluateria ja katsottiin elokuvia. Ja herkuteltiin lisää!

Olkoon tämä postaus nyt minulle itselleni opiksi ja muistutukseksi: joulu tulee ja menee vähemmälläkin! Ihanaa on se, että ympärillä on juuri ne läheisimmät ihmiset. Ei tarvitse pingottaa ja olla mieliksi kenellekään, vaan asiat menevät sujuvasti omalla painollaan. 

Jos nyt jotain negatiivista näissä kuluneissa pyhissä oli, niin tämä minun takova yskäni ja Beiben ärtynyt issias. Oli tarkoitus ulkoilla ihanassa lumisessa luonnossa, mutta ollaankin oltu aikas lailla sisätiloissa. Mutta eiköhän sinne uloskin vielä tässä ehdi!