Tanskalaisen maajussin uudet jaksot ja uusi eräohjelma Ylellä!

Kuva netistä

Wuhuu! Tätä on meillä niin odotettu! Tunne on melkein kuin saisi avata joululahjat etukäteen! Frank perheineen palaa ruutuu. Elämää Kastanjatilalla pääsee seuraamaan peräti 12:sta jakson verran Yle Fem kanavalla, keskiviikkoisin klo 19.00. Ja mikä parasta, Tanskalaisen maajussin jaksot on nähtävissä myös Areenassa. Hyvä Yle!!!
Me ollaan seurattu sarjaa ihan alusta saakka. Vahingossa avattiin telkku joskus muinoin sattumalta oikeaan aikaan ja jäätiin heti koukkuun. Frankistä ja hänen perheestään on tullut vuosien varrella melkein ystäviä!
Tanskalaisen maajussin vanhat tuotantokaudet ovat onneksi tulleet moneen eriotteeseen uusintoina, niin Femmiltä kuin Tv kakkoseltakin.
Me ollaan sanottu kaikille tutuillekkin, ettei tarvi soitella tai tulla käymään silloin kuin Tanskis tulee telkusta. Ei saa häiritä silloin!
Me tykätään Frankin elämänasenteesta. Vaikka hän on todella taitava ja varsinkin Beibeä se välillä vähän ärsyttääkin, ohjelmassa näytetään myös niitä epäonnistumisia. Frank usein sanookin, että "Näin se vain on!" Ei aina kaikki voi onnistua, vaikka olisikin kuinka taitava!
Ohjelmassa näytetään niin paljon kaikkia eri juttuja, että mielenkiinto säilyy. Jotkin jutut ovat sellaisia, että niihin palataan joskus myöhemmin, ehkäpä vasta seuraavalla tuotantokaudella. Mutta palataan kuitenkin. Ja elukat ovat ainakin minun mielestäni ohjelman parasta antia!
Jos et ole Tanskalaiseen maajussiin ennen tutustunut, niin nyt on jo korkea aika!

Kuva Yle arkistot

No, toinen odotettu tv-ohjelma on Eränkävijät . Odotukset tätä sarjaa kohtaa on suuret. Toivottavasti se paikkaa vanhan Erätulilla-sarjan, joka tosin loppuaikoinaan alkoi olemaan pelkkää retkeilyä, pyöräilyä ja kalastusta.
Eränkävijät, 12-osainen sarja esittelee uuden näkökulman metsästyksestä ja kalastuksesta, sillä myös nuoret ja naiset metsästävät. Lisäksi harrastus voi olla koko perheen yhteinen intohimo. Suomen upea luonto on suuressa osassa sarjan jaksoissa.

Koska Yle rajoittaa kuviensa jakamista, pistän kuvan omista jaloistani ja pikkireijästäni. Yle saa lainata kuvaani, jos haluaa!

 Jokatapauksessa, Eränkävijät-sarjaa tulee Yle TV1 sunnuntaisin 2.10 - 18.12.2016 klo 18.15 - 18.45, uusinta maanantaisin klo 9.30

Puun päivä! Ja juttua rakkaudesta puihin!

Leppämäen pihakuusi

Puun päivä on vuosipäivä, jolloin yksilöitä ja yhteisöjä kehotetaan istuttamaan puita. Suomessa Puun päivää vietetään 27. syyskuuta, Vesan päivänä. Päivän tarkoitus on kiinnittää huomiota puiden ja metsien merkitykseen ja suojeluun.
Monissa muissa maissa Puun päivää vietetään jo maaliskuussa. Käsittääkseni tämäkin teemapäivä on lähtöisin Yhdysvalloista. Niinkuin vähän kaikki muukin!

"Piilossa" kyynelkoivun alla! =)

Kaupungit, koulut, päiväkodit, yhdistykset ym. osallistuvat Puun päivään istuttaen puita. Kouluilla ja päikyissä opetellaan tunnistamaan eri puulajeja. Jotkin taimistot ovat lähteneet mukaan tarjoamalla puuntaimia tarjoushintaan.
Hyötykasviyhdistys on heittänyt oman haasteensa päivään. Päivää voi viettää esim.:

• istuttamalla ystävyyden tai yhteisöllisyyden puun.
• viettämällä ulkoilupäivää metsässä.
• järjestämällä puupolun tai tunnistuskisan.
• valitsemalla kauneimman tai merkityksellisimmän pihapuun.
• osallistumalla metsiensuojeluun esimerkiksi ostamalla palan ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä.

Koivukuja meidän pellolla. Ja tietysti Mauri!

Minä rakastan puita! Ja Beibe myös! Surukuusi taitaa olla meidän molempien suuri rakkaus, mutta olemme avoimia kaikille puulajeille. Varsinkin kotimaisten metsäpuiden erikoismuodoille. Olemmekin istuttaneet tontillemme useita sellaisia; lepistä koivuihin ja pihlajiin. Tänäkin vuonna olemme istuttaneet monta ja monta puuta. Joten aiomme viettää Puun päivää vain ihaillen jo istuttamiamme puita.

Tammenlehtileppä

Visatervaleppä

Pilaritervaleppä, pylväspihlaja, kartiotammi ja pari pylväshaapaa

Meidän puurakkautemme on syntynyt erilaisissa elinympäristöissä. Beibe on kotoisin maalta. Hän on asunut aivan metsän reunassa ja viettänyt metsissä paljon aikaa lapsena ja nuorena. Hän on tottunut metsässäkulkija. Metsä ja puut ovat kuuluneet hänen elämäänsä aina.

Hän myös tekee kaikki meidän polttopuut. Puilla on myös tämä erittäin tärkeä rooli meille. Meidän pieni talo lämpiää pääasiallisesti puilla. Myös molemmissa saunoissamme on puukiuas. Valmistamme, varsinkin talvella ruuan puuhellalla ja myös savustukseen puuta tarvitaan. Kaikkien näiden työntäyteisten puulämmitysvuosien jälkeen, en ole kyllästynyt tuijottamaan takkatuleen. Tai nuuskimaan juuri sahatun puun tuoksua.

Savustuslepät pinossa

Minä olen syntyisin kaupungista. Puistot puineen ovat olleet minun leikkikenttäni lapsena ja nuorena. Kerrostalojen luoman pienilmaston turvin, kaupungeissa kasvoi valtavia tammia, lehmuksia ja vaahteroita.
Mukulana otettiin Barbi-nuket koreihin ja lähdettiin puistoon leikkimään. Nurtsilla istuttiin jonkin ison puun alla. Joskus meillä oli marsut ja kanit mukanamme. Ja tietysti evästä!
Syksyllä kerättiin tammenterhoja ja syötettiin niitä oraville. Kaupunkilaiskakaroiden huveja!

Ajaessani ensimmäistä kertaa Leppämäen pihaan, kaksi valtavaa koivua talon läheisyydessä oli ensimmäinen asia mitä huomasin. En ollut eläissäni nähnyt mitään näiden koivujen kaltaista!
Nämä ikivanhat koivut ovat pihassamme vieläkin. Joskus myrskytuulilla hieman pelottaa, josko ne kaatuvat rakennusten päälle.

Iso koivu liiterin takana!

Varsinkin talon päädyssä olevan kallion päällä kasvava koivu joskus huolettaa. Se on niin lujasti ankkuroitunut kallioon, että se kaatuessaan vie varmaan koko kallion ja talonkin mukanaan!

Silti tämä koivu on meille rakas! Se alkaa vihertämään ensimmäisenä keväällä ja syksyllä se on viimeisenä lehdessä. Joskus kun joudumme luopumaan näistä kahdesta koivuvanhuksesta, se tulee olemaan kova paikka meille!

Leppämäkeen muutettuamme, nautiskelin pitkään ajatuksella, että nämä kaikki puut tontilla on meidän. Tunsin itseni jotenkin etuoikeutetuksi ja henkisesti rikkaaksi. Isot, vanhat puut ovat vanhan pihapiirin etu. Tälläisiä ei saa ihmisikänä kasvatettua!

Iso mänty ulkosaunan takana.

Olemme paljon kaataneet puita tontiltamme. Olemme todella harkitsevaisesti ja maltilla harventaneet isoja puita. Niitä kun ei saa sitten takaisin!

Huonokuntoisia olemme poistaneet polttopuiksi. Joskus olemme ihan oman tontin puista sahauttaneet lautojakin. Kaikki kaadetut puut ovat menneet jotenkin hyötykäyttöön. Ihan pihapiiristä minä olen kuitenkin halunnut kaikki koivut pois. Tuo iso koivu kallion päällä pitää huolen siitä, että haravoitavaa silti riittää. Mutta Beibe on halunnut säästää leikkimökin takana olevan riippakoivun. No, sallittakoot se hänelle!
Pihassa on silti iso kuusi, muutama tammi, mäntyjä,  katajia ja erilaisia hedelmäpuita. Että ihan tarpeeksi puita kuitenkin.

Takapihan isot katajat.

Vaikka meidän tontilla on monta ihanaa puuta, aika-ajoin ihastelen meidän lähistöllä kasvavia kahta puuta. Toinen on jättimäinen haapa, joka kasvaa naapurin puolella. Se näkyy upeasti ilta-auringon osuessa siihen. Näin syksyllä, kun sen lehdet ovat keltaiset, auringon viimeisten säteiden osuessa siihen, näyttää kuin haapa olisi liekeissä. Upea!

Voi, kun olisit minun! <3

Toinen valtava vanhus kasvaa meidän tontin toisella puolella, kunnan metsässä. Aina koiralenkillä käyn sitä ihastelemassa. Se on ihan jättimäinen kuusi!

Siellä se on!

Kuusivanhus, tämän metsän kiistaton kuningas!

Mauri mittasuhteita näyttämässä!

Kukkuu!

Vanhus on tyylikkäästi harmaantunut!

Kuusen syleilyssä! En ole kaatunut, jos joku niin luuli! ='D

Ihmisethän ovat kautta aikojen uskoneet, että puilla on sielu. Kuolleiden läheisten on uskottu jatkavan elämäänsä jossain heille tärkeässä puussa. Tästä aiheesta on tehty eräs hyvä elokuvakin. Kannattaa katsoa, jos saatte käsiinne sen jostain.

Puiden on jopa uskottu heräävän henkiin öisin. Nousevan juurilleen ja lähtevän liikkeelle. Onhan kirjallisuudessa ja elokuvissa metsiä kuvattu mystisiksi ja jopa pahoiksikin paikoiksi. Mikä kumma siinä onkin, että pimeä metsä on pelottava paikka!

Mauri on ihan kypsänä kameratelineen vahtina! ='D

Jotkut väittävät, että kun korvan painaa puun kylkeen, kuulee sen "puhuvan". Melkein joka kerta näiden kahden jätin kohdatessani, olen yrittänyt kuunnella onko niillä jotain asiaa. Mutta minulle ne eivät ole koskaan avautuneet!

Nämä kaksi jättipuuta ovat kuitenkin sellaisia, joiden edestä olisin valmis osoittamaan mieltäni. Ja ehkäpä uhmaamaan metsäkonetta, köyttämällä itseni kettingillä niiden runkoon!

Rakkautemme puihin ei rajoitu pelkästään niiden ihailuun ja vaalimiseen ulkona. Puut näkyvät meillä jonkin verran sisustuksessa, kirjoissa mitä luemme ja jopa elokuvissa mitä katsomme.
Monet kotimaan reissumme ovat suuntautuneet sellaisiin paikkoihin, joissa tiedämme olevan jonkin mielenkiintoisen arboretumin tai puiston. Harvoilla ulkomaanreissuilla on ollut ihanaa nähdä puistoissa sellaisia puulajeja, mitä meillä Suomessa ei tapaa.

Metsiä sanotaan maapallon keuhkoiksi. Ilman metsiä maapallo kuolisi.
Puilla on paljon muitakin parantavia ominaisuuksia. Puun halaamisen sanotaan eheyttävän rikkoutunutta ihmismieltä. Lääkärit ovat puhuneet siitä, että pitäisi määrätä metsäretkiä "lääkkeeksi" potilaille.

Minulle puut ja metsä tuovat turvallisuuden tunnetta. Isot vanhat puut tuovat pysyvyyttä elämään. Vaikka päivän aikana olisi tapahtunut mitä tahansa mullistavaa, puut seisovat järkähtämättä elämän myllerryksestä välittämättä.
Metsä on temppeli, niinkin joku viisas on sanonut. Kyllä metsällä on rauhoittava vaikutus ainakin minuun. Hektistä ja meluisaa tehdastyötä tekevänä on mieltä puhdistavaa lähteä kävelemään metsään. Tai marjastamaan tai sienestämään. Lisäksi on ihanaa, että metsään pääsee ihan pihapiiristä!

Hyvää Puun päivää kaikille! Ja muistakaa, että puut voivat elää ilman ihmistä, mutta ihminen ei voi elää ilman puita!

Voi v...essa!

Onneksi on ulkki! Ei tarvi puskissa kyykkiä!

Vessasta on tullut suoranainen kirosana meidän talouskunnassa. Meillähän on vessaremppa meneillään. On ollut kohta pari kuukautta. Huoh!
Mikäänhän ei ole niin ahdistavaa ja stressaavaa kuin asua ja yrittää elää "normaalisti" remontin keskellä. Kenen idea oli aikanaan ostaa vanha talo, jonka saisi remontoitua pikkuhiljaa mieleiseksensä? Taisi olla minun...

Idyllinen kahvihetki keittiönpöydän äärellä!

Meidän huushollin tilaa kuvaa hyvin eräs tapahtuma: Tässä joitakin aikoja sitten Beibe sai pari haukea kalareissullaan. Minä suunnittelin tekeväni haukifileistä  kalapullia.
Meidän veivattavaa lihamyllyä säilytetään keltsun rapussa hyllyllä. Minä en siihen yllä kovinkaan helposti, joten Beibe oli aamulla kotoa lähteissään sen sieltä avuliaasti ottanut ja jättänyt sen laatikossaan keittiön pöydälle.
No, minä etsin lihamyllyä sieltä kellarin rapun hyllyltä ja vintistäkin kävin katsomassa. Totesin, etten löydä sitä mistään. Hetkellisesti jopa hieman koin pientä raivontunnettakin. Että missä helvetissä se lihamylly on!?!
No, Beibe oli tulossa kohta kotiin ja menin keittiöön, keittääkseni iltapäiväkahvit meille. Jostain kumman syystä vilkaisin keittiön pöytää. Ja kas, siinähän se lihamylly kökötti kiltisti laatikossaan. Oli ollut siinä koko päivän ihan kiltisti, kaiken sen rempparomun keskelle piiloutuneena.
 Beibelle tästä kerroin ja hän sanoi nostaneensa sen siksi, että säästyisin raivolta, kun en saisi sitä sieltä hyllyltä otettua. No, en sitten kuitenkaan säästynyt hermon menetykseltä. Toisaalta, syytin puusilmäisyyttäni ja vessaremppaa!

Sulassa sovussa työkalut, sipsit, rommipullo(ostettu Beiben flunssalääkkeeksi) ja vähän muutakin!

Vessaremppa on kestänyt monestakin syystä: Aikaa on vienyt minulta sadonkorjuu ja säilöntä. Ja ihan pelkkä tämä arjen pyörittäminen elukoineen ja muineen vie oman osansa. Onneksi ei ole pieniä lapsia enään!
Meillä ei myöskään syödä rempan aikanakaan mitään mikrossa lämmitettyä roiskeläppää, vaan ruokaa on tehty joka päivä  ihan normaalisti. Se ei välttämättä ole ihan järkevää tämän sotkun keskellä, mutta minkäs itellensä voi!
Mulla on myös ollut taas ongelmia käsieni kanssa ja pirullisen kipeä kantapäänkalvon tulehdus. Että on tarvinnut kroppaakin lepuuttaa. Mutta sehän on sellasta hommaa, ettei sitä meinaa pää kestää!

Vessan rojut olkkarin ruokapöydällä!

Harrastukset ottavat oman osansa. Metsästyskausihan on alkanut ja Beiben on ollut pakko päästä toteuttamaan viettejään.
Ollaanhan me juostu niissä kaikenlaisissa näyttelyissäkin ja synttärikahveilla. Oma aikansa niihinkin menee.
Nyt tosiaan minä olen ollut kädetön ja jalaton ja Beibellä on megalomaaninen flunssa. Että näin! Minun pelistä poisolemiseni ei remontin etenemiseen juurikaan vaikuta, koska minä olen ollut lähinnä se suunnitteleva osapuoli. Beibe on hoitanut toteutuksen.
Uskomattoman paljon aikaa aikaa vie myös tarvikkeiden haeskelu. Koska matkaa lähimpiin rautakauppoihin tulee kymmeniä kilometrejä, reissuun menee aina koko päivä.

Onneksi me ollaan oltu yhdessä jo yli 20 vuotta ja suurimmat särmät on jo hioutuneet. Nimittäin rautakaupassa ostoksilla olo, ihan sikaväsyneenä työpäivän jälkeen, ei vahvista suhdetta millään muotoa. Varsinkaan, kun ei ole mitään varsinaisia suunnitelmia, mitä ollaan hakemassa!
Yhdelläkin reissulla Beibe sanoi unohtaneensa jonkin liittimen ja lähti sitä hakemaan, kadoten nopeasti hyllyjen väliin ja jätäen minut seisomaan väsyneenä tarvikekasan kanssa kassojen läheisyyteen.
Hän viipyi ja viipyi ja minulle tuli jo hetkellisesti mieleen, että hän pakeni takaovesta ja jätti minut yksin rautakauppaan! Sieluni silmin jo näin tilanteen, missä odotin ja odotin häntä palaavaksi ja kaupan sulkemisaika lähestyisi. Eikä Beibeä vaan näkyisi palaavan...  Mutta onneksi hän palasi ja kaikki oli taas "hyvin"!

Vähän liitmiä ja ruuveja!

Turvallista matkaa!

Vessahan on meillä sellainen tila, jolle ei ole tehty mitään meidän Leppämäki vuosien aikana. Vessa on tehty joskus 1980 -luvun alussa, silleen "perinteisesti", keittiön nurkkaan.
Syy, miksi sitä ei ole aiemmin remontoitu on ollut niinkin yksinkertainen kuin se, että minä olen aina halunnut sen pois tuosta keittiön nurkasta tilaa viemästä.

Ei niin kaunis retrovessa!

Jotenkin minusta on ollut häiritsevää vieraiden aikana käydä sontimassa, kun muut juo kahvia siinä ihan oven takana. Ja koska olen niin keittiössä viihtyvä ja tekevä immeinen, olisin halunnut vessan vievän tilan keittiön käyttöön.

16 vuotta olen miettinyt vessalle uutta paikkaa meidän pienessä talossamme ja tullut siihen tulokseen, ettei ton parempaa paikkaa sille löydy. Sisäsaunan poistamistakin suunnittelin ja vessaa sinne. Mutta viime talven kovat pakkaset toivat taas esiin sen seikan, että on ihan hyvä olla puulämmitteinen sauna sisätiloissa. Ihan jo senkin takia, että saa pitää sielläkin lämpöä päällä, ettei putket jäädy.

Beibe jo jossain vaiheessa ehdotti, että hävitetään vessa kokonaan sisältä ja aletaan käymään ulkissa tarpeillamme. Minä en ole kovinkaan innostunut moisesta ajatuksesta! Vaikka tässä yritetäänkin olla jotain omavaraisharrastelijoita ja elää sen mukaisesti, en halua kurjuutta elämääni. Ja nyt kun rempan yhteydessä olen rampannut pihan perällä ulkissa, olen todennut ratkaisun oikeaksi pitää sisävessa.
Ihan on ollut tarpeeksi haastavaa ja luonnetta vaativaa könytä yön pimeyteen ja kylmyyteen otsalampun valossa, kun on herännyt pissahätään joskus klo 2. Näillä keleillä on vielä kuitenkin menetellyt, mutta mitäs sitten kun on -30 astetta ja metri lunta tullut. Rämmi siinä nyt sitten, näillä kintuilla. Ei kiitos mulle!

Pönttö säilytyksessa ulkosaunalla. Siellä on keitelty myös mehut tänä vuonna!

Mehän nyt ollaan kuitenkin kahdestaan tässä töllissä. Ihan sama vaikka se vessa onkin tossa keittiön nurkassa. Ja meillähän on nykyään ruokailuryhmä olkkarissa. Joten voi käydä ihan rauhassa vaikka kakkosella, kun muut on kahvittelemassa eri huoneessa.
Ainut mikä harmittaa, etten nyt saa sitä kaipaamaani lisätilaa keittiöön. Mutta kaikkea ei voi saada, mutta se on vähän tyhmää kuitenkin!

Vessarempan valmistumista on viiväyttänyt myös kunnollisten suunnitelmien puute. En todellakaan omaa sisustussuunnittelutaitoja. Olen hieman sellainen, että haluan vähän kaikkea. On minulla ollut jonkinlainen punainen lanka ajatuksissani. Mutta se on kyllä ollut niin solmussa kokoajan ja asiat mitä vessaan olen halunnut, on muuttunut homman edetessä tosi paljon.

Beiben viralliset tarvikelaskelmat!

Suunnittelin vaikka minkälaiset kaapit sun muut lämminvesivaraajat vessaan. Vain todetakseni, ettei mahdu. Jotenkin sitä vaan kuvittelee tilan isommaksi, mitä se todellisuudessa onkaan. Ja meillähän ihan oikeasti rajoittaa se, että pikku töllimme asuinkorkeus alakerrassa on vain 225 cm. Että jos olisimme sijoittaneet lämminvesivaraajan vessaan, siihen olisi aina hakannut päätään. Ainakin Beibe, mittaa 193 cm. Joten, elämä ilman hanasta tulevaa lämmintä vettä jatkuu...

Samaten peilikaappi, jota olin jo ostamassa, todettiin kaupassa liian korkeaksi. Beibe minulle yritti perustella, että ihan vaan jos valo vielä halutaan vessaan, niin ei voida tota kaappia ottaa. Höh, kuka nyt lamppua vessassa tarvii, jos vaan siellä on hieno peilikaappi?!?

Etenee, etenee!

Lisäksi olin suu vaahdossa ilmoittanut kaikille ja jokapuolella, että tähän vessaan ei paljon rahaa uhrata. Matskut hankitaan edukkaasti ja esim. vessanpönttöä, lamppua ja pientä peilikaappia ei vaihdettaisi. Lisäksi meillä oli vinttikomerossa hankittuna Oraksen hana bideellä, vuosimallia 1996, mutta ihan käyttämätön ja vielä paketissaan. Näiden kaikkien hintoja katselleena totesin, että säästetään ainakin tonni!
Hah! Vaikka todellakin ollaan hankittu melkein kaikki tarpeet edullisesti, rahaa vessaan on mennyt noin 1500 euroa. Kaikki hemmetin putki-ja sähköosat ja -hommat maksavat maltaita. Ja lisää menee vielä erinäisiin sisustuksellisiin juttuihin!

Onneksi Beibe on tosi taitava ja hän on tehnyt paljon itse. Kaikkien näiden vuosienkin jälkeen, jaksan aina vain hämmästellä hänen taitojaan ja sitä, kuinka siistiä jälkeä hän saa aikaiseksi. Olen ehkä hieman materialistinen, koska rakkauteni häntä kohtaan vain syvenee taas entisestään tämän remontin myötä. Tästä miehestä kannattaa pitää kiinni ja ruokkia hänet hyvin!

Vessaremppa on kuitenkin kaikista vastoinkäymisistä ja vaikeuksista huolimatta edistynyt pikkuhiljaa. Nyt alkaa näyttämään jo hyvältä!
Minun ei tarvitse käydä enään yöaikaan ulkissa, olemme saaneet veden vessaan ja pönttö on palannut paikoilleen!

Olen kyllä hieman hämmästynyt omista sisustussuunnittelijan taidoistani! Kaiken sen sekoilun jälkeen, haluamani materiaalit mätsäävät toisiinsa ihan sairaan hyvin! Hups! Joskus sitä näköjään onnistuu vahingossa!
Tämän vessan sisustukseen on tulossa teema. Ja se ei ole lehmä, jos joku siellä ehti jo huudahtamaan, että "Tiedetään, tiedetään!".  Mutta se on kyllä meidän sydäntä lähellä ja rakastama asia!

Se ei myöskään ole kuppikakut, vaikka saippua sellainen sattuu olemaan!

 Nyt kun vessa alkaa hahmottumaan, olen niin onnellinen siitä, ettemme ole sitä aiemmin rempanneet. Koska siitä tuleen NIIN HIENO! Beibekin sanoi, että kai se nyt sitten tohon keittiön nurkkaan sitten jää. Niin paljon aikaa, rahaa ja työtä sen eteen on tehty!
Mulla on yritys löytään yksiä "juttuja" vessan seinille. Heti kun vessa on ihan kokonaan valmis, sisustuksellisia elementtejä myöten, avaan meidän vessan oven teille ja pääsette näkemään kuinka hieno siitä tuli. Siinä voi mennä aikaa, mutta kärsivällisyyttä, pyydän!