Piirakkapohja bataatinviipaleista!

Pari viikkoa sitten huomasin Instagramissa Hanna Sumarin kuvan piiraasta, jonka pohja oli tehty bataatista. Siis vain ja ainoastaan bataatista! Juttua piiraasta voit käydä lukemassa Topi -keittiöiden Hannan -blogista .

Ajattelin, että tätä on kokeiltava ja niinhän minä sitten teinkin. Hieman pohjan teossa oli sellaista minun inhoamaani näpertelyä, mutta yllättävän hyvin pohja onnistui. Ottaen huomioon sen, että sovelsin ihan omasta päästäni ja kävin lukaisemassa tuon alkuperäisen ohjeen vasta sitten, kun piiras oli jo uunissa!

Siivutin bataatin veitsellä ja juustohäylällä. On minulla mandoliinikin...

En jaksanut kaivella mandoliinia kaapista, joten siivuttelin menemään juustohöylällä ja loput veitsellä. Siivuista tuli ehkä hieman liian ohuita ja se vaikeutti niiden pystyssä pysymistä reunoilla. Että jos teillä on se mandoliini, kannattaa kaivaa se kaapista ja kokeilla sillä. Niin minäkin teen ensi kerralla, vaikken onnistunutkaan siivuttamaan juustohöylällä käsiäni. Lähellä kuitenkin kävi! =O

Täytteeksi minä tein sellaisen 'Quiche Lorraine' -tyyppisen täytteen. Laitoin siihen kermaa, ranskankermaa, savulammasta, kananmunia ja juustoraastetta. Tuli ihan sairaan hyvä bataattiquiche! Tai 'Lorrainen Kisse' , kuten Beibe sitä leikkisästi kutsui! ='D

Saimme Beiben siskolta palvattua lammasta ja sitä käytin piiraaseen.

Vaikka rakastan sellaisia rasva-jauhoseospiiraspohjia, tämä pelkästä bataatista tehty ei närästänyt yhtään. Minä olin alkuun hieman skeptinen siitä, miten makea bataatti sopii suolaiseen piiraaseen, mutta se toimi todella hyvin. Beibe piti tosi paljon tästä bataattipohjasta juurikin sen keveyden takia!

Oli mielenkiintoinen kokeilu ja aion tehdä tätä kyllä jatkossakin. Täytteitä vaihtamalla, tämä on näppärä gluteeniton piiraspohja.
Mieleeni vain tuli, että kaipa tätä voisi tehdä ihan kotoisistakin juureksista, kuten palsternakasta ja perunasta. Ja mitenkähän tämä bataattipohja toimisi marja- tai hedelmäpiirailla? Hmm...

BATAATTIPOHJAINEN QUICHE LORRAINE

Pohja:

• 1 keskikokoinen bataatti ohueksi viipaloituna
• 1 rkl ruokaöljyä

Siivuta bataatti ohuiksi viipaleiksi. Vuoraa irtopohjainen, korkeareunainen piiras/kakkuvuoka leivinpaperilla.
 Lado bataattiviipaleet limittäin pohjalle ja reunoille. Tee alumiinifoliosta rutattu "pötkylä", jolla saat tuettua vuuan reunoilla olevia bataatinsiivuja jotta ne pysyvät pystyssä. Ripottele öljyä bataatin siivujen päälle.

Paista bataattipohjaa 175 asteessa n. 15 minuuttia.

Täyte:

• 2 dl ranskankermaa (ei kevyttä)
• 1 dl kuohukermaa
• 2-3 kananmunaa
• 100 g jotain savulihaa, -kalaa tms. pieneksi hienonnettuna
• 100 g juustoraastetta
• mustapippuria

Sekoita täytteen aineet hyvin keskenään. Poista piiraspohjalta foliotuki ja kaada täyteseos pohjalle.

Jatka paistamista n. 30 minuuttia 175 asteessa, kunnes piiraan täyte on kauttaaltaan hyytynyt. Nauti lämpimänä!

Sellainen pikku vinkki vielä loppuun, että irtopohjavuokaan tehty piiras kannattaa paistaa uunipellin päällä. Bataatin viipaleista koottu pohja ei ole niin tiivis kuin taikinasta tehty. Täytteen vetisyydestä riippuen, sitä saattaa valua viipaleiden ja vuuan reunan välistä uunin pohjalle. Siitä seuraa hirvittävä käry ja sotku. Toki jos käyttää umpinaista piirasvuokaa tätä ongelmaa ei tule!

Viikkonäkymiä 4/52 ja Pihabongaus!

Niinhän siinä kävi, ettei minun ja muidenkaan toiveet käyneet toteen ja viikolla satoi vettä oikein kaatamalla tehden kulkuväylät pirun liukkaiksi. Samalla hanget menivät tosi koviksi ja taisi käydä niin, että jänistyskelit menivät sen siliän tien. Koiralla ei ole tuonne koville hangille enään mitään asiaa. Jollei ihmeitä tapahdu!
Onneksi sentään kaikki lumet eivät menneet ja viikonloppuna ripsaisi räntää sen verran, että sitä jäi puihin hieman valostuttamaan maisemia.

VIIKKO 4

Sunnuntai 28.01.2018 klo 12.00, pilvistä pakkasta -1 astetta, tyyntä

Aikaslailla samanlaiseltahan tuo näkymä näyttää kuin edellisviikollakin. Parin viikon päästä olisi talviloma. Hiljaa mielessäni toivon, että silloin olisi lunta ja pakkaset olisivat hillityt. Mutta saas nähdä!

Sunnuntaina vietettiin Beiben kanssa tunnin verran ikkunan ääressä kytäten lintulaudalla vierailijoita. Osallistuimme Birdlife Suomen järjestämään Pihabongaus -tapahtumaan. 

Urpiainen

Sinitiainen

Suora lainaus Birdlifen sivustolta:

BirdLifen Pihabongaus on Suomen suurin lintutapahtuma. Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pihabongaus järjestetään tammikuun viimeisenä viikonloppuna
Pihabongauksen tavoitteena on innostaa tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja sekä kiinnostumaan lähiluonnosta. Osallistuakseen Pihabongaukseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Pihabongaus ole kilpailu, joten havaittujen lintujen määrä ei ole olennaista. Tärkeintä on osallistuminen ja havaintojen ilmoittaminen, vaikka havaintona olisi yksi lintu. Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvisen linnuston muutoksista.
Pihabongaus on järjestetty vuodesta 2006. Viime vuonna pihabongattiin jo 12. kerran, ja tapahtumaan osallistui yli 20 000 ihmistä noin 15 000 paikassa ympäri maan. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja.

Talitiainen ja pikkuvarpunen taka-alalla.

Olemme osallistuneet Pihabongaukseen muistaakseni vasta 3 kertaa. Aina on ollut jotain, ettemme ole olleet kotosalla siihen aikaan kun pikkulinnut ruokailevat.

Pikkuvarpusia omenapuussa.

Tälle sunnutaille olin varta vasten varautunut kyttäämiseen, eikä muita touhuja ollut puolen päivän jälkeen suunniteltu.

Kuusitiainen talikakussa.

Tunnistusta helpottava valkoinen läikkä takaraivolla.

On muuten kohtuu vikkeläliikkeinen kuvattava!

Istahdin ikkunan eteen kameran kanssa klo 12.30 ja tunnin eteenpäin siinä kökötin. Beibe ei ihan koko aikaa ollut, mutta muutaman kuvan hänkin otti. Ja istui hörppimässä pullakaffeet kanssani!

Sinitiainen

Sinitiainen ja kuusitiainen

Mitään ihmeellisiä harvinaisuuksia ei tänään lintulaudalla näkynyt. Eikä montaa vakivierailijaakaan, esim. harakkaa, käpytikkaa, harmaapäätikkaa ja hömötiaista. Niin tyypillistä!

Viherpeippo ja pikkuvarpunen

Pikkuvarpusia alkaa olemaan meidän nurkissa niin paljon, että millähän sitä taas ensi kesänä saa nukuttua kun ne talon nurkissa sirkuttaa.

Punatulkku

Punatulkku ja keltasirkku

Ihanaahan se on, että Leppämäessä ja sen lähimetsissä pesii runsaasti pikkulintuja. Me kyllä tykätään niistä tosi paljon kaikista. Vähän niistä pikkuvarpusistakin...

Keltasirkku

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Ja olethan muistanut osallistua Jauheliha -kirjan arvontaan?!?

Wau, se on saukko!

Viikko takaperin töistä kotiuduttuani, keittiön pöydällä oli lappu, jossa kehotettiin tarkkailemaan lampea. Koska saattaisin nähdä siellä saukon! Siis meidän lammella!

No, minä en sitten sitä saukkoa livenä nähnyt. Mutta Beibe oli sen touhuja katsellut pitkän aikaa keittiön pikkuikkunasta ja makkarin ikkunasta kiikareilla.

Saukko oli kaivanut reijän lammen rantaan ja sukellellut useaan otteeseen jään alle. Jotain isohkoa se oli sieltä saalistanut ja syönyt sitä lumella. Beibe epäili, että saaliit oli vesimyyriä, mitä lammella ainakin viime kesänä oli runsaasti. Nehän on sellaisia marsun kokoisia. Nähtiin useasti kettujen niitä sieltä nappaavan.
Lammessa ei ole kaloja, noita vesimyyriä ja sammakoitahan siellä asustelee.

Sukeltelun välillä saukko oli kellinyt ja hinkannut itseään lumeen. Puhdistanut ja kuivannut itseään ennen seuraavaa sukellusta jään alle.

Sattui vielä niin hyvin, että tytär oli käymässä kotona, hän pääsi näkemään myös tämän upean saukon. Hän oli ottanut muutamia kuviakin meidän järkkärillä, mutta putken kantavuus ei oikein riittänyt ja kuvista tuli aikas sumeita. Kyllä niistä silti näkee, että saukko on asialla. Eikä naapurin kissa! 😝

Tytär nauroi minulle jälkeen päin, että iskä oli ollut niin tohkeissaan kiikareittensa kanssa ikkunasta toiseen sinkoillessaan, että oli hetkellisesti hukannut silmälasinsakkin! 

Mehän ostettiin pari vuotta takaperin riistakamera vähän niinkuin joululahjaksi ittellemme. Sillä ollaankin päästy seuraamaan mitä elukoita tontilla liikkuu. Vain paria päivää aiemmin Beibe oli vienyt sen lammen rannalle. Lähinnä ajateltiin, jos kamera kuvailisi lammen ohi kulkevia kauriita.

Jotain on tapahtunut edellisenä päivänä! Kts. oikeaan reunaan.

Taitaa olla kettujen kisailua!

Kyllä, kaksi kettuahan siinä kirmaa!

Riistakamera toimii yleensä ihan hyvin, mutta välillä siihen tulee jotain häiriöitä ja monesti se on jättänyt kuvaamatta, vaikka selvästi on jäljistä päätellen ollut elukoita liikkeellä sen lähellä. Nyt oli jännitystä, että oliko kamera toiminut silloin kun saukko oli lammella!

Jaahas, jäälle on ilmestynyt polku...

Ha! Saukon pyllyhän se siinä!

Niinhän siinä kävi, että riistakamera oli kuvannut saukkoa ihan kolmen kuvan verran. Ja kaikki oli napattu peräkkäin. Eli, kamerassa oli kolme kuvaa saukon berberistä! Just joo!

Meikäläinen kävi tutkiskelemassa saukon jälkiä ja sitä mistä se oli tullut ja mihinpäin lähtenyt lammelta. Minua kamera kyllä kuvasi ainakin 15:sta kuvan verran!

Heh heh!

Ja sama homma Beiben kanssa, kun hän kävi jälkiä tutkimassa ja kameraa hakemassa.

Saukko oli tullut tontille naapurin puolella olevaa ojaa pitkin ja siitä toista pellonreunaa kohti meidän pikku lampea.

Sieltä se on tullut!

Ja sinne se on mennyt! Lampi on tuo hieman painunut alue.

Saukon kaivama sukellusaukko jään alle lammen rannalla.

Aikas homman elukka ooli tehnyt!

Aukosta ihan vesi näkyy ja se on noin 20 senttiä halkaisijaltaan.

Aukon ympärillä on saukon kellimisjälkiä ja poistumisjäljet lähtevät toisen naapurin suuntaan.

Vaikken saukkoa livenä nähnytkään, olin ihan tohkeissani näistä jäljistä! Ihan uskomatonta, että tuollainen otus on puuhastellut keskellä kirkasta päivää, ihan lähellä meidän taloa!

Saukon sukellusaukko oikeassa reunassa ja meidän tölli näkyy tuolla taustalla. Lähellä on!

No kuitenkin riistakamera paljasti meille salaisuuden; saukkopa ei ollut ekaa kertaa lammella! Se pikku pötkyläinen oli ollut puuhastelemassa siellä jo pari yötä aikaisemmin.

Kamera oli ottanut monta tosi huonoa kuvaa saukosta lammella ihan hirvittävässä lumipyryssä. Lunta satoi tuona yönä ja päivän varmaan parikyt senttiä ja peitti saukon yölliset jäljet. Joten me ei oltu huomattu sen silloista vierailua!

Mikäs se siellä!

Saukko on käväissyt kasvimaan takana olevalla ojalla ja palannut takaisin lammelle.

Saukon muotoinen otus kuvan alareunassa.

Siellä se puuhastelee! Ja huomaatteko? Oikealla olevat jäljet ovat jo melkein lumi peittänyt. Ei ihme, ettei mitään huomattu!

Siinä ne silmät taas kiiluu!

Saukko oli ollut lammella monta tuntia. Viimeiset kuvat oli riistakamera napannut ennen kahdeksaa aamulla. Minäkin olin lähtenyt töihin puoli kahdeksan aikoihin ihan tietämättömänä mikä upea elukka meidän lammella pimeyden ja lumimyrskyn suojissa puuhastelee. Voi että!

Siellä se jossain piileksii!

Ei olla saukkoa nyt kuluvan viikon aikana nähty lammelle palaavan. Kyllä katse ihan jatkuvasti ikkunasta ja puuliiterillä käydessä lammen suuntaa hakeutuu.
Riistakamera on kyllä viety takaisin paikoilleen, mutta ei olla käyty sitä tarkistamassa. Ainakaan uusia jälkiä ei ole ilmaantunut. Toisaalta, tuossahan juuri kyllä satoi luntakin ja vettä tuli "like a Ester's ass". Joten ei voi varmaksi tietää vaikka lammella olisikin vierailtu, ennen kuin kamera on taas tarkistettu. Joka tapauksessa, ihan mahtava kokemus minulle kuvien ja jälkien välityksellä. Ja saati sitten Beibelle ja tyttärelle, jotka saivat ihan livenä katsella saukon touhuja!

Kiitos tyttärelle kuvista, jotta äitikin pääsi osalliseksi tästä upeasta luontokokemuksesta!

Mä sitten niiiin rakastan asua täällä!