Kipeetä otti käsiin tämä kouluviikko!

 

Pientä pajukoria yrittää pukata!

Luonnonkoristemateriaalien keräämisen ja tuotteistamisen kurssin toinen viikko on takana ja yksi vielä edessä. 

Tämä viikko meni aikaslailla pajuvoittoisesti! Minulla oli tarkoitus tehdä munakori-mallilla hieman isompi kori, vaikkapa sienikoriksi. Mutta ennakkotiedoista poiketen, emme saaneetkaan tehdä kuin pieniä koreja koululla jo olevista materiaaleista. Tämä hieman harmitti, koska olisimme kyllä voineet käydä ostamassa Hämeenkyrössä olevalta pajutilalta punontapajua. Tässä nyt tuli informaatio- ja ymmärryserheitä ja isot korit jäivät tekemättä. Noita tollaisia pikkupiperryksiä vaan tulee joka hemmetin kurssilta mukaan! No, kaksi pientä tein ja annan ne vaikka Kuukunalle ja Ompulle mummulassa käytettäviksi muna- tai sienikoreiksi. Ja onhan pääsiäinenkin tulossa. Nuohan ovat oivat karkkikorit pikku-noidille!

Jumalan silmä!

Tämähän oli aikas helppo korimalli, ns. ranskalainen munakori. Aloitus oli vaikeaa, kun piti saada loimipajut pysymään paikoillaan. Mutta sitten kun oli alun kudepajuja saanut kieputettua muutaman kerroksen, johan alkoi sujumaan. Kädenjälki on taas kerran taattua "markettaa", eli ei niin siistiä. Mutta ne nyt on mitä on ja voinhan joskus kotona tehdä sen isomman korin, kun nyt tekniikan tiedän.

Yhtenä aamuna oli kipakka ja kuurainen
pakkanen!

Tein pajusta myös tuollaisen seuraavassa kuvassa olevan tarjottimen. Se ei ole kovin iso ja en kyllä tiedä, mitä silläkään teen. Mutta taas uusi ja helppo tekniikka hallussa ja niitähän tällä kurssilla kai opetellaankin. 

Jotenkin muutenkin en oikein saanut tästä kouluviikosta mitään otetta! Olo oli haluton ja en saanut mitään merkittävää aikaiseksi. Odotukseni tästä kurssijaksosta olivat ehkä todellisuutta suuremmat. Jotenkin odotin, että meille opetetaan jotain sellaista, millä voisi ihan oikeasti valmistuttuaan tienata. Että oltaisiin käyty läpi tämän hetken trendejä ja markkinoita. Mutta tehtiinkin kaikenlaista "vanhanaikaista"! Aiheen ammatillista puolta ei käsitelty ollenkaan, eikä me myöskään saatu mitään kurssimateriaalia. Jos ei itse tehnyt mitään muistiinpanoja, kaikki jäi oman muistin varaan.

Nämä jaksot tuntuvat viikon mittaisilta kansalaisopiston kursseilta, missä jokainen tekee jotain pientä kivaa itselleen. Joo-o,  tiedän olevani vaativa!😅

Yhtenä iltana lenkiltä tullessani kampuksella
oli ihan Manaaja-elokuvan tunnelma!

Koululla saa käydä pientä maksua vastaan
aamupalalla.

Muutamia lankavyyhtejä värjäsin, mutta tälläinen perusvärjäys on minulle niin tuttua, etten jaksanut siitäkään innostua. Ehkä otan ensi jaksolle lankaa kuitenkin mukaan ja laitan niitä värjääntymään. Ne nyt tulee siinä muun puuhastelun ohessa.

Keltaiset koivunlehdillä valkoiseen lankaan ja 
vihreä harmaaseen. Vaalea beige valkoiseen
lankaan kävyillä.

Yksi juttu minkä halusin opetella, oli risuluudan teko. Kävimme ihan varta vasten metsässä kaatamassa luutakoivuja. Tai siis yksi ope kaatoi. Me vaan keräsimme risut! 

Eihän luuta mikään vaikea ole tehdä. Mutta oli siinä pari sellaista pikkukikkaa, mitä en ollut tiennyt. Tein pari isoa ja yhden pienen luudan. Pikkuluuta menee "tiedätte kyllä kenelle"!

Risuluudalla on niin hyvä ripsiä lumet rappusilta
ja vaatteista. Jos lunta nyt edes saadaan!

Kaiket illathan me ollaan oltu työpajaluokassa! Ollaan iltapuhteina tehty kuka mitäkin. Minä olen vääntänyt muutamia havukransseja, kun käytiin koulun kuusi- ja pihtametsästä havuja hakemassa. 

Pihta on ihana kranssimateriaali! Tuoksuu ihan mandariinille ja pehmeää käsitellä. Eihän se meidän kotoinen laji ole, mutta nuo koululla kasvatetut, sieltä kerätyt ja itse tehdyt ovat ainakin ulkomailta lennätettyjä havuja ja kransseja ekologisempia.

Kyllä se on ollut todettava tälläisen punontaa ja vääntöä täynnä olevan viikon jälkeen, että on ne vanhat "sotavammat" tallella käsissä ja sormissa. Särkylääkettä on pitänyt ottaa, kun olkapäätä, ranteita ja sormia on särkenyt. No, eihän ne kulumat mihinkään katoa, vaikka työn rasitus on poissa. 

Vaikka tälläiset kädentaidot tulevat kuulumaan varmaan tulevassa ammatissani oleellisena osana, enhän minä niitä jatkuvasti tee. Luotan siihen, että kroppa palautuu sitten aina hetken kipuiltuaan. Mutta hyvä muistutus taas siitä, että ei minusta enään pakkotahtiseen pakkaustyöhön linjastolle ole.

Luokkakaveri Maria tekee lautanauhaa!

Myöhäiset illat olen istunut tietokonetta hakkaamassa. Ei ole helpottanut käsisärkyä ja niskajumeja ollenkaan tämä. Lenkillä olen kyllä käynyt pyörähtämässä joka päivä, mutta ei sekään ihmeitä ole tehnyt. Auttanut kyllä hetkellisesti.

Se, että meidän täytyy koristemateriaalien tuotteistamisen näyttöön valmistaa jokin tuote/tuotteet, meille on annettu muutamia kirjallisiakin tehtäviä. Kuten keruukalenteri ja selostus jokamiehenoikeuksista koristemateriaalien osalta, sekä tehdä luonnonmateriaalitietouden pajusta ja toisesta valinnaisesta materiaalista. Ja tietysti sitten vielä siitä materiaalista, josta tekee näyttötyön, jos se sattuu olemaan jokin muu, kuin nuo kaksi muuta. Kyllä on taas excel ja wordi sauhunnut!

Mutta toisaalta on ollut hyvä, että sain nämä kirjalliset tehtyä kouluviikon aikana. Ainoastaan näyttöön valitsemani materiaalin kirjallinen tehtävä on tekemättä. En ole vielä ihan satavarma, mistä sen teen. Ajatuksia kyllä on, että ei tässä ihan tyhjän päällä olla!

Nyt onkin sitten kaksi etäviikkoa, minkä aikana pitäisi valmistaa jotain näyttöön. Se olisi sitten viimeisellä kurssiviikolla. En nyt ajatellut mitään maata mullistavaa tehdä. Kunhan pääsen läpi, se on tärkeintä!

Tehtiin yhden luokkakaverin kanssa tälläisiä
"kuusia" kietomalla kepin ympärille havuja.
koristeltiin niitä hieman. Tässä pajutähden
ympärille kiedottua sammalta.

Yhteen tehtiin koivuntuohesta rinkulaketju.

Kolmanteen laitettiin käpyketju!

Kuuset tulivat koristamaan koulun päärakennuksen 
sisäänkäyntiä. Siinä ne ehkä tuovat joulumieltä
kaikille ohikulkijoille!

Viikko alkoikin sään puolesta tosi harmaana ja sateisena. Joten voikin hyvällä omallatunnolla askarrella sisällä! Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille! Harmaudesta huolimatta...

Tuollaisen simppelin tuohikorun 
tein.

Hyytelöä karpaloista ja ihanat karpaloposset!

 

Minä en tänä syksynä karpalosuolle ole ehtinytkään, mutta Beibe kävi niitä keräämässä litran verran. Joku oli jo ehtinyt vakkarisuolle ennen häntä, mutta ihan riittämiin meille tuo litra on. Pakkasessa on muutamia rasioita edellisvuotisia, joten hyytelöksi nämä tämän vuotiset jalostin. Hyytelöä meillä kuluukin ja viime vuotiset herkut ovatkin jo syöty. 

KARPALOHYYTELÖ

• 1l karpaloita 
• 1dl vettä
• 5dl hillosokeria

Keitä karpaloita vedessä, kunnes ovat pehmenneet. Siivilöi kuoret pois ja lisää mehuun hillosokeri. Keitä hiljalleen noin viisi minuuttia. Kuori vaahto pois ja kaada puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Karpalohyytelö on herkullista pataruokien ja lihakastikkeiden lisukkeena.

Kuorimäski kannattaa käyttää leivontaan tai puuroihin. Itse kuivaan mäskin uunissa tai kuivurissa, jauhan ja siivilöin jauheeksi. Käytän tätä marjajauhetta tuorepuuroihin, jogurtin seassa ja jopa saippuamassaan olen sitä laittanut kuorivaksi ainesosaksi. Mutta selvää on, että hukkaan mäskiä ei heitetä!

Keskimmäinen on karpalosaippuaa. Siinä karpalorouheen
lisäksi myös vaaleanpunaista kosmetiikkasavea, nokkosen-
siementä ja karpalo -tuoksuöljyä. Vasemmanpuoleinen 
saippua on avocadoöljysaippuaa ja tuo ruskea on 
tervasaippuaa.

Otin hyytelönkeitosta pienen määrän karpalomehua sivuun ja pyöräytin meille herkkujälkkärit. Posset tehdään yleisemmin sitruunan mehusta. Olen tehnyt niitä myös veriappelsiinin ja -greipinkin mehusta. Myös puolukkaposseja meillä on nautittu. 

Posset ovat yksinkertaisuudessaan nero jälkiruoka! Niihin ei montaakaan ainesosaa tarvita ja silti ne ovat juhlallinen jälkkäri. Ehkä happamuudessaan kuitenkin enemmän aikuisten, kuin lasten mieleen. Netti on väärällään erilaisia posseohjeita, mutta tässä minun karpaloinen versio.

KARPALOPOSSET

• 2dl kuohukermaa
• 0,5dl sokeria(tai maun mukaan)
• 1dl karpalomehua(makeuttamatonta)
• 2rkl sitruunamehua

Kiehauta kuohukerma sokerin kanssa. Ota pois liedeltä ja lisää karpalo- ja sitruunamehut. Kaada jälkiruokamaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa mieluiten yön yli. 

Me nautittiin posset tällä kertaa ihan sellaisenaan. Mutta vaikkapa nokare turkkilaista jogurttia sopisi hyvin possen kera.

Suuntana omavaraisuus osa 11; tämän kasvukauden opit ja joululahjoja itse tehden!

 

Lokakuun viimeisen viikonlopun
upea täysikuu!

Marraskuussa mennään jo! Taas olisi aika joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina julkaistava #suuntanaomavaraisuus -sarjan yhteispostaus. Blogiyhteisöön kuluu jo pitkällä omavaraistelevassa elämäntavassa kiinni olevia, aloittelijoita ja sellaisesta haaveilevia. Myös ihan vain omavaraisemmasta ja kestävämmästä elämästä kiinnostuneita.

Tsajut -blogin Satu ja Korkeala -blogin Heikki  ovat alunperin luoneet tämän #suuntanaomavaraisuus -postaussarjan ja he ylläpitävät myös Facebookissa omavaraisuusryhmää. 

Rakkautta ja maan antimia on ollut mukana tässä yhteispostaussarjassa alusta asti. Vain ihan muutama kuukausi on jäänyt välistä elämän kiireiden tai väsymyksen takia.

Kaikki omavaraisuuteen liittyvät postaukset löytyvät blogin sivupalkin tunnistekohdasta. Tunnisteilla "omavaraisuus", "suuntanaomavaraisuus", "blogiyhteisö", "yhteispostaus", löydät näihin omavaraisuutta koskeviin postauksiin.

Vuoden 2020 suuntana omavaraisuus -postaukset voi käydä lukemassa alla olevista linkeistä.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 8

Osa 9

Osa 10

Ajankulun vauhti tuntuu vain kiihtyvän kohden loppuvuotta. Vaikka lokakuu olikin pitkä, niin silti hups, se olikin yht'äkkiä ohi!

Ja niin oli sen myötä ohi myös Beiben puoli vuotta kestänyt vuorotteluvapaa. Nyt on opeteltava taas toisenlaiseen arkeen. Hän tekee kaksivuorotyötä läheisessä elintarviketehtaassa. Minulla nyt onneksi tämän vuoden puolella ei ole muistaakseni kuin kaksi lähiviikkoa koulussa ja niistä ainakin toinen osuu hänen aamuvuorolleen. Loppuvuosi menee muuten sitten taas erästä koulunäyttöä valmistellessa ja joulua etäopiskellen odotellessa.

Kuukuna ja pappa ihmettelemässä lähimetsän
isoa kuusivanhusta.

Onkin ollut todella helppoa elämää, kun toinen on ollut kotona koko ajan. Ei ole tarvinnut ihmetellä, miten eläimet hoidetaan tms. Nyt kun ilmat ovat kylmenneet ja taloa pitää lämmittää, on siinä yhdelle ihmiselle hommia töiden lisäksi, jos toinen on kotoa pois viikot.

Tämän takia vähensin kanit yhteen ja lampaitakaan ei jää kuin kaksi ensi talveksi. Kanoja on 6 ja Synkkä-kukko niiden kanssa. 

Ensi vuoden alusta minulla on tosi tiivistä lähiopiskelua useita viikkoja peräkkäin. Beibellä on ihan riittämiin tässä elukkamäärässä huolehdittavaa pirtin lämmityksen lisäksi. Katsotaan sitten keväällä, otetaanko taas lisää elukoita, kun olen valmistunut ja elämä ehkä asettuu taas johonkin uomiin.

Omppu alkaa olemaan jo iso tyttö! <3

Minutkin nyt sitten irtisanottiin työstäni, joka on ollut "siinä toisessa" elintarvikefirmassa. Kävin pari viikkoa takaperin allekirjoittamassa irtisanomissopimuksen. Työsuhde loppuu ensi huhutikuussa eli puolen vuoden irtisanomisaika.

Tämä oli ihan tiedossa oleva asia, koska olen opiskelemassa ammatinvaihtoa ammatillisella kuntoutustuella. Koska työkuntoni on alentunut, työnantajallani ei ole tarjota minulle kevennettyä työtä. Olisin pystynyt silloin aikanani kyllä keittiöhommia tekemään, mutta en kyllä edes halunnut jäädä sinne siellä vallitsevien asioiden takia, joiden vuoksi melkein menetin mielenterveyteni.

Nyt kun ajattelen jälkeen päin, en voi olla kuin tyytyväinen, että lähdin tälle tielle. Vaikka menetinkin vakituisen työsuhteen melkein 30 vuoden jälkeen. Sitä, kuinka olen muuttunut näinä parina viime vuotena ihan uudeksi, iloiseksi ja positiivikseksi ihmiseksi, ei edes tuo työpaikka korvaa! 

Fyysiset vaivat ei ole mihinkään kadonneet. Mutta on ihanaa, kun ei tarvitse enään kulkea päiviään stressaantuneena, ahdistuneena ja pää sumuisena. Miettiä sitä, että mitä paskaa uusi työpäivä päälle kaataa. Nyt kaikki eteen tuleva sonta on helpompi hallita, kun se ei ole joka päiväistä. Arkielämässä ikävät asiat on helpompi käsitellä, kun voi vain vaikka lähteä pois tilanteesta, tai välttää sellaisia kohtaamisia, joista tulee paha mieli. Työssä se ei ole ihan niin yksinkertaista!

Halloween kurpitsat katselevat jotenkin
himoitsevan näköisinä kurpitsapiirakkaa! =O

En silti ole ollenkaan katkera siitä kaikesta työpaikallani kokemastani ikävästä! Vaan olen tosi iloinen siitä, että minulla on ollut vakituinen työ kaiket nämä vuodet. Se on mahdollistanut paljon asioita. Olen saanut mieheni kanssa maksettua kaikki velkamme pois ja saavuttaneet ihan hyvän taloudellisen tilanteen elämäämme. Lisäksi se, että minä olen ollut työssä koko aikuisikäni ja maksanut eläkettä itselleni, on mahdollistanut tämän minun opiskeluni tällä tavalla. Minulle maksettava kuntoutustuki koostuu siitä eläkkeestä mihin olisin nyt oikeutettu ja siihen lasketaan lisäksi se eläke, mitä hypotettisesti ehtisin vielä tienaamaan. Siitä summasta vähennetään joku prosenttimäärä ja saadaan sitten lopullinen tukisumma. Tälläiselle pitkän työuran tehneelle, keski-iän ylittäneelle tämä summa on ihan hyvä ja sillä pärjää kummasti. Nuoremmille ja vähän ansiotyössä olleille tämä tapa ei ole kannattava.

Kuukuna ihmettelee isänsä onkimaa haukea!

Vaikka tämä vuosi piti alunperin olla omavaraistelun kannalta "köyhempi" kuin aikaisemmat, siitä tulikin loppujen lopuksi aikas "rikas". Kiitos koronan, kotona vietettyä aikaa tulikin kevääksi ja kesäksi enemmän kuin ikinä. Ja koska tosiaan olimme molemmat kotosalla, saimme aikaiseksi tosi paljon oman ruuan tuotannon saralla.

Yksi tosi suuri oppi on ollut se, että tuotamme ruokaa itsellemme, emme kellekkään muille! Meillä oli tänä vuonna kolme pässikaritsaa, joista yksi jää meille kahdelle ruuaksi. Loput kaksi myimme niin, että ostajat teurastavat ne itse täällä meillä. Kysyntää olisi tälläiselle lihalle, mutta se ei ole kannattavaa kasvattaa. Näistä kahdesta myydystä lampaasta saamme juuri sen verran rahaa, että ne kattavat just ja just kaikkien lampaiden rehukulut. Tämä riittää meille.

Yhdestä karitsasta tuli puhdasta lihaa noin 13 kiloa.

Taljat suolataan ja viedään muokattavaksi.

Myös kallot käsiteltiin trofeiksi.

Hetkellisesti keittiö muuntautuu lihan-
leikkaamoksi.

Vakuumissa lihat säilyvät pakastimessa
hyvin.

Lampaista tulleet rasvat sulatin linnuille
talipötköiksi.

Karistsan ulkofilettä omista perunoista
tehtyjen lohkoperunoiden kanssa. Salaatin
aineet ovat jo kaupan tavaraa.

Ollaan me aiemminkin tämä asia tajuttu, että mitä enemmän elukoita, sitä enemmän työtä ja tietysti huoltakin eläinten hyvinvoinnista. Kun eläimiä on itselleen sopiva määrä, homma pysyy hallinnassa itseään liikaa väsyttämättä. Kun pitää muistaa sekin asia, että tämä on vain harrastus. Ei elinkeino!

Beibe suorii metsästämäänsä jänistä. Lihahommia
ei tarvitse koskaan tehdä yksin! ='D

Yksi todellinen herääminen on ollut kasvukauden pidentäminen. Ja varsinkin sieltä alkupäästä! Olenkin aikaisemmissa suuntana omavaraisuus -postauksissa kertonut, kuinka kylvin aikaisin keväällä isoon kasvihuoneeseen kaikenlaista. Persiljaa, sipulia, retiisiä, salaattia ja pinaattia. Sieltä saimme hyvin syötävää jo silloin, kun kasvimaalle pääsi vasta kylvämään. 

Koska kevät on sitä kasvukauden "köyhintä" aikaa, on ehkä järkevää yrittää kasvukautta siihen suuntaa laajentaa. Sanonta "kevät keikkuen tulevi" tulee juuri siitä, että ennen vanhaan ihmiset olivat ravinnonpuutteesta keväisin jo niin heikossa kunnossa, että huojahtelivat kävellessään. No, me kuitenkin saamme keväisin syödä kaupasta ostettua tuoretta, jos niin haluamme. Mutta onhan se nyt mageeta saada mahdollisimman aikaisin omaa satoa.

Kasvihuone muuten siivottu ensi kasvukautta
varten, mutta persilja sai jäädä kasvamaan. 
Ruusukaalikin vielä kukoistaa!

Olen kerännyt persiljaa tosi paljon kuivattavaksi
niin meille ihmisille, kuin elukoillekkin.

Marsut rakastavat persiljaa! Niin kuivattua, kuin
tuorettakin.

Hyvä oppi on sekin, että kannattaa panostaa siihen, että keväällä saa alkaa muutenkin syömään omia varhaisvihanneksia ja -juureksia mahdollisimman aikaisin. Koska silloinhan kaikki rehut maksavat ostettuna eniten!

Sipulit, porkkanat, nauriit, perunat ym. ovat kilohinnaltaan ihan huikean kalliita. Mutta sitten syksyllä porkkanaa saa reilun euron kilohintaan. Samoin sipulia ja perunaa. 

Aiemmin yritin panostaa siihen, että saisimme mahdollisimman paljon talvenvaralle ruokaa kellariin ja pakkasiin. Nyt yritän syyskylvöin mahdollistaa sen, että saamme syödä mahdollisimman paljon itse tuotettuja kasviksia aikaisin keväällä ja koko kesän. Sitten voimme talvella ostaa tarvitsemamme kaupasta.

Loppuja lehtikaaleja ollaan syöty pizzan päällä.

Kun lehtikaalisilpun pyöräyttää ensin tilkassa
öljyä ja suolaa, ne rapeutuvat ihaniksi
sipseiksi uunissa.

Olemme oppineet senkin, että vähentäminen voikin suurentaa satoa! Koska näin pystyy keskittymään enemmän pienempään kasvatusalaan, lajikkeiden ja eläinten määrään, tuotto voikin olla parempi. Tämä on ollut hyvä oppi, koska välillä tunnen hieman itse itselleni tuottamaa huonoa omaatuntoa siitä, että miksi en tee enemmän. Vaikka takana on rankka uupumus, minkä olisi kyllä pitänyt opettaa armollisuutta itselleen! Mutta vähentämällä jaksaakin enemmän, mikä voi sekin olla tuottavampaa.

Olemme käyneet jonkin verran kalastamassa.
Kuva on otettu Pajulanjärveltä eräänä iltana, 
kun ranta oli jo pakkasriitteessä.

Valkosipulit on istutettu ja peitelty lehtipeittoon.

Meillä ei ole possujunaa, mutta kanajuna
löytyy! ='D

Elämä on oppimista koko ajan! Vaikka mekin olemme tälläistä omavaraisempaa elämää eläneet kauan, näköjään niitä heräämisiä tulee aina vain. Tietysti nyt on ollut aikaakin mietiskellä asioita ehkä syvällisemmin, kun kummallakaan ei ole ollut työpaineita päällä. On ollut aikaa elää itselleen, toisilleen ja lapsenlapsilleenkin. Ja tämä kaikki on ollut niin ihanaa!

Pieniä parsakaaleja!

Kesäkurpitsapihvejä, nuudeleita, hapankaalia,
marinoituja ruusukaaleja, salaattia ja 
höyrytettyjä parsakaaleja, sekä marinoituja
valkosipuleita. 

Härkäpapuja tuli siivottuna pari litraa.

Niistä keitin heti papurokan, missä myös
omia sipuleita, lipstikkaa, meiramia ja 
savustettua lammasta. Omavaraisuuden
pilasin punalapulla ostetulla sianlihalla.
Mutta olihan se ruokahävikin vähentämistä!

Jouluhan se tulla jolkottelee ja "uhkaavasti" lähestyy! Aloin jo viime vuonna vähentämään lahjojen ostamista ja suosimaan enemmänkin sellaista muistamistyyppistä lähestymistä lahjojen suhteen. Olen muutenkin tehnyt paljon itse aina kaikenlaista. Mutta nyt en varmaan osta senkään vertaa, kuin edellisinä vuosina. 

Jämälankasukkaa pukkaa automatkalla!

Kudin lojuu sohvalla! Kuuntelen nykyään
paljon radiota ja kudon samalla.

Lisäksi olen lopettanut lahjojen hommaamisen sellaisille ihmisille, joiden kanssa tulee oltua vähemmän tekemisissä. Ei silti, ettenkö pidä lahjojen antamisesta, mutta ei kaikille vaan voi lahjoja tehdä ja ostaa! Meillä on sellaisia ystäviä ja tuttuja, joiden lapsia esimerkiksi emme näe enään juuri koskaan ja emme tiedä heidän elämästään oikeastaan mitään. Joten olemme lopettaneet heidän lahjomisensa. Tämä on ollut sellainen asia, että joku on saattanut meille ja varsinkin minulle loukkaantuakin. Mutta eikö se nyt ole jokaisen asia, kenelle lahjoja haluaa antaa! Ja se ei tarkoita silti mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. 

Minulla on ansiotulot laskeneet, vaikka ihan hyvin toimeen tulenkin. Mutta ei rahassa kylvetä ja mieluummin hankin lahjoja vaikkapa lapsenlapsilleni, joita näemme viikottain.

Ihana Omppu-nallukka!

Kuukuna kokkaa salaattia. Tosin poika ei 
itse sitä syö! ='D

Lahjat ovatkin muuttuneet sellaisiksi pieniksi muistamisiksi. Joulun aikaan tulee käytyä kylässä joillakin ystävillä ja silloin on kiva antaa tuliaisina jotain itse tehtyä. Joillekkin lähetän  joulupaketin, niin silloinkin se on hyvä olla jotain pientä ja kevyttä. 

Olen alkanut panostamaan näissä muistamisissa sellaisia asioita, kuin käytettävyys ja se, että lahjasta ei jäisi mitään jäljelle. Kaikki syötävä, juotava, poltettava ja maatuva ovat sellaisia lahjoja.

Itse tehty oliiviöljysaippua

Olenkin tehnyt erilaisia saippuoita itse, joita ajattelin joulupaketteihin sujauttaa. Saippuahan on nyt enemmän ajankohtainen kuin aikoihin. Ja mikä parasta, se on käytettävä lahja ja siitä ei jää mitään jälkeen, kun se on loppu.

Tässä kiisselöityy kehäkukka-mehiläisvaha-
saippua. Näyttää ihan joltain herkkuvanuk-
kaalta! 

Massa laitettu muotteihin kovettumaan.

Saippuan teko öljyistä, kovista rasvoista, vedestä ja lipeästä on todella helppoa! Ei todellakaan kannata pelätä lipeän käyttöä kotona. Kunhan vain muistaa käyttää suojakäsineitä, pitkähihaista paitaa, suojaessua ja -laseja, turvallisuus on taattu. Ja yksi tärkeä muistisääntö lipeän käsittelyssä on. "Ensin vesi, sitten happo, muuten tulee palorakko!" Tämän mantran kun muistaa, lipeä ei räisky silmille. Eli lipeä lisätään aina veteen, ei koskaan toisin päin. Ja lipeävesi lisätään rasvoihin, ei koskaan toisin päin!

Joku siellä saattaa miettiä, että eihän lipeä ole happo. Ei olekaan, se on voimakkaasti emäksinen. Mutta siihen pätee tämä sama sananlasku.

Tässä saippua likaisille käsille. Joukossa
kahviporoja ja kauranlesettä. 

Ajattelinkin jakaa teille tuon muutama kuva aikaisemmin olleen oliiviöljysaippua ohjeen. Sen löytyy myös Saara Kuhan Saippuakirjasta, joka on jokaisen kotisaippuantekijän raamattu.

Oliiviöljy saippua on tosi pehmeä, vähän vaahtoava saippua, joka sopii hellävaraisuutensa vuoksi myös perheen pienimmille.

KASTILIAN SAIPPUA

• 500g oliiviöljyä
• 125-200g vettä
• 64g lipeää

Sekoita lipeärae veteen. Sekoita lipeävesiseos huoneenlämpöisen oliiviöljyn joukkoon. Sekoita lipeäveden ja rasvan seosta sauvasekoittimella. Kun seos on kiisselimäistä, kaada se muottiin.

Ota saippua muotista 12- 48 tunnin kuluttua, paloittele ja laita ilmavaan paikkaan kypsymään vähintään kuukaudeksi.

Minimalismi sopii hyvin Kastilian saippuaan, joten se sopii parhaiten hajusteettomana ja väriaineettomana. 

Kastilian saippua paranee vanhetessaan. Vuoden ikäisenä se on jo huomattavasti parempaa, kuin kuukauden ikäisenä. Mutta on ihan käyttökelpoista jo "nuorenakin", joten ehtii joulupaketteihin loistavasti.

Lipeää voit tilata Lahtisen vahavalimosta . Pienin tilattava erä on 3,6 kg ja maksaa noin 24 euroa. Mutta kun kerran itse saippuaa tekee, paluuta ei ole! Joten tuo lipeämäärä kuluu kyllä saippuaharrastuksen parissa.

Kurpitsan sadonkorjuuta eräänä kauniina
iltana!

Joulukukan korvasin viime vuonna katajakransseilla. Niitä aion tehdä myös tänä vuonna, koska viime talven lumimyrskyn repimä kataja täytyy kaataa pois. Kataja muuten ei ole rauhoitettu enään, kuten usein luullaan. Mutta sellaisten pylväsmäisten katajien kaatamista olisi hyvä välttää. Jokamiehen oikeuksiin puiden oksien taittaminen ei kuulu, joten maan omistajan lupa pitää kranssihavuja kerätessä olla. Omilta tiluksiltaa jokainen tietysti saa aineksia kerätä!

Islannin- eli isohirvenjäkälästä tehty kranssi.

Tässä valmistuu kanervakranssi.

Ja tässä sianpuolukasta!

Oikeastaan aikaslailla kaikki kranssiainekset heiniä ja ruohovartisia lukuunottamatta eivät kuulu jokamiehen oikeuksiin. Maahan pudonneita käpyjä ja risuja voi ottaa. Täältä löytyy yleisimmin kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia liittyen jokamiehen oikeuksiin.

Itse olen saanut kerätä kranssiaineksia koulun mailta harjoitteluihini. Kuten nuo kuvissa olevat kanerva ja sianpuolukka, sekä jäkälät. En ollut niistä koskaan kransseja tehnyt. Kanervakranssejahan voi tehdä ostokavervista!

Kranssiaineksia kerätessään on hyvä muistaa kestävällä tavalla toimiminen! Ei kerätä kaikkea, vaan vain noin yksi neljäsosa ja jätetään loput kasvamaan. Esimerkiksi sianpuolukan takaisin kasvaminen kestään 4 vuotta!

Kesän aitanrapulle unohdettu ja rääkättynä
kesänsä siellä viettänyt lehtikaktus alkoi
kukkimaan. Olen saanut sen tyttäreltä joskus
ja kiva, että se on pysynyt hengissä.

Tälläisiä ajatuksia ja kuulumisia joululahjavinkkeineen täältä Leppämäestä! Mitähän muille bloggajille kuuluu? Kiinnostavaa on myös se, että mitä vinkkejä itsetehtyihin lahjoihin he mahtavatkaan jakaa!

Heidän postauksiinsa pääset tutustumaan alla olevista linkeistä kasvuvyöhykkeittäin. Ole hyvä!

Tämän vuoden peruna-, porkkana- ja punajuurisato!

VYÖHYKE 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/siemenjoulukalenteri2020/

VYÖHYKE 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/11/suojaa-myyrilta-rusakoilta-ja.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/11/solmujen-sommittelua.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/11/omavaraisuuspyrkimykset-vuonna-2020.html

VYÖHYKE 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-11/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/11/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-8.

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20548

VYÖHYKE 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/11/unelmana-omavaraisempi-elama-opiksi.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3381

Työnjohto paikalla! ='D

Ihan mahtavaa syksyä Teille kaikille! Vaikka marras tarkoittaakin kuolemaa, älkää vaipuko harmauteen, vaan nautitaan me kaikki tästä syksystä. Poltellaan kynttilöitä, syödään jotain hyvää ja nautitaan läheisistämme. Pysykää terveinä ja voikaa hyvin!