Miten valmistaa itse lipeäkalaa joulupöytään!

Olen kertonut aiemminkin, että olemme Beiben kanssa liotelleet lipeäkalaa itse jouluksi. Viime jouluna emme tehneet, koska meillä oli pakkasessa sitä edelliseltä joululta. Kyllä! Se oli ihan lyönnissään vielä, eikä maistunut yhtään pakastimelta.

Minun molemmissa mummuloissa tehtiin lipeäkalaa silloin kun minä oli pikkuinen. Muistan kuinka sitä lioteltiin saunan porstuassa ja se haisi pahalle.
Mutta hajusta huolimatta, lipeäkala on ollut aina minun herkkuani paksun valkokastikkeen, jauhetun maustepippurin ja suolaripsauksen kanssa nautittuna.

Anoppi liotteli lipeäkalaa myös saunanporstuassa. Hän oli hämmästynyt siitä, että minä jotain tästä joulukalan valmistamisesta tiesin. Ja yleensäkkin söin lipeäkalaa. Olinhan minä ihan kaupunkilaislikka!

Kerroin hänelle, että kauppahallista aina haettiin äidin tai mummun kanssa kuivattua turskaa tai vastaavaa ja sitä sitten koivuntuhkavedessä liotettiin. Sen tarkemmin en lapsuudestani muistanut tätä menetelmää.
Mutta anoppini minut sitten perehdytti lipeäkalan valmistuksen saloihin. Vaikka eihän siinä mitään ihmeellisiä saloja ole. Kuivakalan liottaminen lipeäkalaksi on tosi helppoa ja yksinkertaista.

Anoppi ja appi liottelivat lipeäkalaa aina niin reilusti, että sitä pakastettiinkin. Kesällä sitten yleensä juhannuksen tienoilla, herkuteltiin lipeäkalalla. Monesti he sihtasivat herkkuhetken niin, että tiesivät minun olevan tulossa kyläilemään! <3
Lipeäkala valkokastikkeen ja uusien perunoiden kanssa on todellista herkkua!

Beibe on aina kannustanut minua ostamaan ja valmistamaan jouluna lipeäkalaa, koska hänen mielestään siitä tule jouluntuoksu kotiin.
 Hän, joka ei koskaan kotonaan lipeäkalaa syönyt, on maistanut tätä omatekemää ja ihmetellyt miksei sitä koskaan ole aiemmin syönyt. Koska se on tosi hyvää!

Lipeäkalan valmistus alkaa siitä, että tulipesistä puhdistetaan huolella kaikki tuhkat pois. Sitten niissä poltetaan vain ja ainoastaan koivua. Ei saa sytyttää millään maitopurkeilla tai paperilla. Koivua vaan, jotta saadaan puhdasta koivuntuhkaa!
Me pyhitämme koivulle olohuoneen takan ja ulkosaunan kiukaan tulipesän. Näin saamme kahdesta tulipesästä puhdasta koivuntuhkaa.

Tuhkat kerätään tulipesistä ja sitä olisi hyvä olla reilusti. Meillä kun on kuivattua kalaa yleensä 100-200 grammaa, joskus jopa enemmän ja olemme keränneet tuhkaa sellaisen tavallisen ämpärillisen. Vetääköhän se nyt jotain 8 litraa.

Tuhkan päälle kaadetaan kiehuvan kuumaa vettä niin että ämpäri on ihan täynnä. Veden annetaan jäähtyä ihan rauhassa tuhkan kanssa. Tähän tekeytymiseen menee noin vuorokausi.
 Kuuma vesi irroittaa tuhkasta lipeää ja se on nyt lipeävettä, joten sitä ei parane roiskia silmille ja käsille.

 Anoppi kyllä opetti, että kastaa sormenpään veteen ja lipaisee sitä kielellä. Jos sormi maistuu karvaalle, lipeävesi on tarpeeksi vahvaa. Mutta älkää nyt sitten nielkö sitä lipeävettä. Pelkkä sormen laitto kielelle riittää.
Lipeävesi tuntuu lisäksi sormissa saippuamaisen liukkaalta.

Jos tuntuu, ettei tuhkasta ala irrota lipeää, tuhkavettä voi keittää isossa kattilassa jonkin aikaa. Sitten antaa tuhkaveden jäähtyä kunnolla.

Kun tuhka on painunut ämpärin pohjaan ja vesi muuttunut kirkkaaksi, kaadetaan kylmä ja kirkas vesi kalan päälle.
Ei haittaa vaikka tuhkaa menee kalalle veden mukana. Se huuhtoutuu kyllä sitten pois. Jotkut tekevät kuulemma lipeäkalan siten, että laittavat kalan likoamaan ihan sinne tuhkaisen veden sekaan. Mutta me tykätään siilata tuhka pois.

Me käytetään yleensä ihan tavallista vatia. Kala peittyy paremmin laakeassa vadissa, kuin ämpärissä. Tärkeää on, että lipeävettä on niin paljon, jotta kala peittyy. Sitä voi myös kääntää liotuksen aikana.

Jotkut ottavat kalasta nahan pois ennen liotusta. Me ei oteta, koska se on mielestämme ihan turhaa. Sitäpaitsi, kala pysyy kypsennettäessä mielestäni paremmin koossa nahan kanssa.

Kalan annetaan liota lipeävedessä viikon päivät. Se alkaa pikkuhiljaa turpoamaan ja muistuttamaan oikeaa lipeäkalaa.

Kalan liotuspaikka on hyvä olla viileässä. Ja jossain muualla kuin asuintiloissa. Koska se haisee ihan kamalalta.
Me liottelemme lipeäkalaa ulkosaunan porstuassa. Kun saunomme, nostamme tämän kamalalta haisevan vadin siksi aikaa ulos ja tuuletamme porstuan hyvin ennen saunaan menoa.

Itse liottamalla, emme ole koskaan saaneet kalaa turpoamaan ihan niin paksuksi kuin kaupasta ostettava valmis lipeäkala on. Mutta tämä itse liotettu ei ole niin höttöistäkään kuin valmis kala, vaan paljon kiinteämpää.

Kun kala on lionnut lipeävedessä viikon päivät, aletaan sitä huuhtelemaan. Lipeävesi kaadetaan pois ja kalaa huuhdotaan hetki juoksevalla vedellä. Myös vati huuhdellaan. Sitten kala laitetaan likoomaan  runsaaseen, kylmään, puhtaaseen veteen.
Muutamana ensimmäisenä päivänä vesi vaihdetaan kaksi kertaa päivässä. Sitten riittää kerran päivässä suoritettava veden vaihto. Viikon huuhteluiden jälkeen, lipeäkala on valmista nautittavaksi.

Meidän lipeäkalan valmistus on tänä vuonna siinä vaiheessa, että kala on ostettu ja se käryää muovipussissa kellarin rapussa.
Tuhkan keräys on meneillään, mutta ei tässä nyt ole kuitenkaan vielä mikään kiire. Hankin kalan kuitenkin jo näin ajoissa, koska on joskus käynyt niinkin, että Tampereen kauppahallista kuivakala on loppunut ja lipeäkala on jäänyt valmistamatta.

Kuivattua molvaa oli tänä vuonna tarjolla ja ostin yhden päreen eli sellaisen kuivatun fileen. Se painoi hieman yli 100 grammaa ja maksoi 8,90 e. Eli aikas kova kilohinta, mutta tuosta köykäisestä kuivakalasta turpoaa niin iso lipeäkala, että syömme siitä ainakin pari kertaa.

Aikaisemmista lipeäkalan valmistuksistamme voi käydä lukemassa täältä ja täältä .

Palaan kertoilemaan tästä tämän vuotisesta lipeäkalan valmistuksesta. Mutta jos alkoi kiinnostamaan lipeäkalan liottelu, käykää lukemassa noi edellisvuotiset postaukset. Kysyäkkin saa, jos jokin mietityttää!

Tästä tulee joulun herkku! <3