Lammaskuulumisia!

Tässä postauksessa on kuvia teurastetun lampaan ruhosta, verestä ja taljan käsittelystä. Jos epäilet järkkyväsi, älä selaa postausta enempää.

Napero, Tippi ja Hehku kesällä kerran!

Olen kertoillut hävyttömän vähän meidän lampaista. Ja jotenkin tulee elukoista muutenkin liian vähän postattua. Ne vaan on niin iso osa meidän elämää, että jotenkin kulkevat siinä rinnalla niin huomaamatta!

Tipsukka! <3

Meillähän on tosiaan ollut vuoden verran kaksi lammasta, Tippi ja Napero. Hommasin ne Beiben siskolta ja ne ovat hänen kasvattejaan.

Minun tarkoituksena tässä erittäin pienimuotoisessa lampaanpidossa on se, että tytöt olisi astutettu ja niiden saamista karitsoista me saisimme lihaa, niin itsellemme kuin koiralle ja kissalle.
Myöskin lampaiden keritty villa menisi Beiben siskon lampaiden villan kanssa kehräämölle. Mahdollisten teuraslampaiden taljat lähetettäisiin myös muokkaamolle. Joten lampaista hyödynnettäisiin mahdollisimman paljon.

Lampaat ovat meillä kotieläiminä, ei niinkään lemmikkeinä. Mutta silti halusin, että lampaat ovat mahdollisimman kesyjä ja helppoja käsitellä, koska niitä kuitenkin pidetään lemmikinomaisesti.
Niitä talutellaan lähes päivittäin ja ne saavat rapsutuksia ja hellyyttä. Seurustelen eläinteni kanssa paljon ja haluan niiden käyttäytyvän luottavaisesti ihmistä kohtaan. Ihan jo niiden ja oman turvallisuuteni takia.
Meillä käy aina aika-ajoin vieraitakin, joita eläimet kiinnostaa. On mukavaa päästää ihmiset eläinten karsinaan luottavaisin mielin.

Meidän lemmikkilammas Pumpuli silloin joskus!

Näistä kahdesta lampaasta Tippi on osoittautunut varsinaiseksi terapialampaaksi. Se jättää vaikka herkut syömättä, jos tarjolla on rapsutuksia. Siihen on ollut helppo kiintyä!
Tippi on muita lampaita kohtaan pomomainen ja kova puskemaan niitä, mutta ihmistä kohtaan lempein lammas ikinä.

Napero taas ei ole ihmisistä piitannut tuon taivaallista. Se on antanut tarhasta kiinni ja tullut kyllä katsomaan aina karsinaan tai tarhaan mennessä, mutta se on käyttäytynyt koko ajan hyvin varauksellisesti ihmistä kohtaan. Se myös puri kovin herkästi ja roikkui vaatteissa.
Kesällä laitumella se villiintyi, eikä antanut kiinni. Sen kanssa oli monta vaikeaa hetkeä, kun elukoita siirrettiin laidunlohkolta toiselle. Se ei välttämättä seurannut Tippiä ja Hehkua, vaan heeboili omiaan.
Joten, tein loppukesästä päätöksen, ettei Naperoa astuttettaisi. Vaan se teurastettaisiin.

Beibe teurasti Naperon meillä kotona. Hän ampui sen pari metriä lampolan ovesta pihalla. Lammas ei erottanut päivärutiineissa mitään poikkeavaa. Sen ei tarvinnut stressaantua kuljetuksista tai muista tavallisesta päivästä poikkeavista jutuista. Se sai jopa ruuan aamulla ihan normaalisti.

Ruho on vielä paloittelematta, mutta aiomme ottaa takajalat kokonaisina ja savustaa ainakin toisen heti ensi viikonloppuna. Fileet irroittelemme ja loput varmaan jauhamme jauhelihaksi itsellemme ja kissalle ja koiralle.

Beibe oli saanut taljan irti nätisti. Ainoastaan yksi pieni reikä oli tullut takajalan kohdalle. Levitin taljan pahvin päälle ja suolasin sen huolella. Käytin neljä 800 gramman pakettia karkeaa merisuolaa taljan suolaamiseen. Näin se säilyy siihen asti kun se viedään muokkaamolle.

Taljassa on vielä paljon rasvaa, mutta ne kaavitaan muokkaamolla.

Paksu kerros suolaa takaa taljan säilymisen.

Otimme myös verta talteen, koska tytär oli näin toivonut. Hän käyttää sitä verijäljen tekemiseen koiralleen. Joten pakastimme sitä hänelle myöhempää käyttöä varten.

Verta pussiin ja pakkaseen.

Tipin ei toki tarvinnut jäädä yksin. Meille tuli jo viikkoja sitten Tipin nuorempi täyssisar Nella. Se on ollut hieman arka. Mutta uskon, että siitä tulee hyvä lammas meidän katraaseen. Hehkua se ei pelkää yhtään, vaikkei lehmää ole eläissään nähnyt. Ja rapsutuksia rakastaa ihan yhtä paljon kuin isosiskonsa!

Ujopiimä!

Nämä meidän lampaathan eivät ole ihan täysin puhtaita suomenlampaita, vaan niissä on ihan pieni ripsaus jotain liharotua.

Isänpäivänä sattui sitten niin, että meille saapui pässi tyttöjä riiaamaan. Oikein komea nuoriherra nimeltään Tuure. Se on ihan puhdas suomenlammas ja oikein komean värinen!

Tuure

Tuure oli viettänyt koko kesän uuhilaumassa ja tuli nyt jatkamaan sukuaan tänne meille.
Hieman minua arvelutti ajatus pässin ottamisesta meille. Ne kun saattavat olla aikas poikia testoteronihöyryissään ja kärkkäitä puskemaan uuhia puolustaessaan.

Kolmikko aamupalalla ensimmäisen yhdessä vietetyn yön jälkeen.

Luotin kuitenkin siihen, ettei Beiben siskolla ole mitään "hulluja pässejä" ja tiedostan sen, että eläin on aina eläin ja niiden kanssa täytyy olla varovainen.

Sattuikin niin, että Tippi oli heti kiimassa. Olin sitä aamulla katsellut, että taitaa likka olla otillaan, kun niin häntä vispasi rapsuteltaessa ja kulki karsinassa jalassa kiinni koko ajan.
Tuurehan tämän heti huomasi ja hommat hoidettiin Tipin kanssa puolen minuutin tutustumisen aikana.

Nella puolestaan oli ihan hämillään ja ei todellakaan ollut Tuurelle antautuvainen. Noiden kahden kyöhätessä toisiaan, Nella seisoi korvat luimussa ovella ja oli sen näköinen, että olisi valmis muuttamaan jonnekkin muualle.

Mutta aamulla tilanne oli rauhoittunut ja Nellakin jo hieman hieroi tuttavuutta komistuksen kanssa. Ja minäkin uskaltauduin vettä lisäämään lampaille. Tuure hieman oli varauksellinen minua kohtaan, kun menin karsinaan. Mutta tuli kyllä rapsuteltavaksi ja näytti nauttivan kovasti kun kaulan alta pässiä kihnutin.

Vähän jo nuuskutellaan!

Tämmöisiä lammaskuulumisia tänne! Tuure kämppäilee meillä kuukauden päivät ja siinä ajassa likoilla ehtii olemaan parit kiimat. Olisihan se nyt aivan ihanaa saada keväällä karitsoja!