Mielettömän hyvä puolukkariisi!

Minä rakastan appelsiiniriisiä! Se on hyvää ja siihen saa helposti hukattua ruualta jääneet riisin jämät. Lapsena sitä syötiin useinkin ja muistan, etten pitänyt kalvoineen herkkuun paloitelluista appelsiinin paloista. Mutta koska maku oli niin hyvä, siesin tämän epäkohdan herkussa.

Kehittelemäni appelsiiniriisin ohjeen voit käydä tsekkaamassa tästä.

Joskus vuosia sitten oli jossain lehdessä ohje puolukkariisiin. En kuollaksenikaan muista mikä lehti se oli ja olen sen hukannutkin vuosien saatossa.
Sen kuitenkin muistan, että siinä oli puolukkaa, riisiä ja kardemummaa. Loput olenkin sitten soveltanut. ='D

PUOLUKKARIISI   4-6 annosta

• 2 dl kuohukermaa
• 250 g mascarponejuustoa (tai maitorahkaa)
• 2-3 dl puolukoita
• 3 dl (jasmiini)riisiä keitettynä
• n. 1 dl sokeria
• 1/2 tl vaniljajauhetta tai 1 tl vaniljasokeria
• 1/2 tl jauhettua kardemummaa

Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon sokeri, mascarponejuusto, puolukat ja mausteet. Pyöräytä sekaisin vatkaimella. Puolukat saavat mielellään hieman rikkoontua. 

Lisää massaan keitetty riisi ja sekauta massa nopeasti sekaisin. Maista ja lisää sokeria niin halutessasi.

Tätä tulee tehtyä yleensä näin syksyisin puolukka-aikaan. Talvella appelsiinit syrjäyttävät puolukat. 

Kardemumma tekee mukavan maun puolukkariisiin. Se maistuu vienosti taustalla, muttei hyökkää ohi muiden makujen.

Namskis! Kannattaa kokeilla!

Mennään metsään; #minäjamunpuuni, puun päivä ja metsäisiä ohjelmia Yle Areenassa!

Kuusi meidän ulkosaunan takana

Sitähän ei sovi kiistää, että meillä suomalaisilla on kiinteä suhde metsään. Suomalaisia kutsutaan "metsäläisiksi" ja vaikka kiihtyvän kaupunkilaistumisen myötä olemme vieraantuneet metsässä kulkemisesta, kaipuu metsään on meissä sisäsyntyistä.

Kansallispuistoissa liikkumisesta onkin tullut suositumpaa kuin koskaan. Niissä pääsee liikkumaan luonnossa ja metsissä turvallisesti, merkityillä poluilla ja evästellä nuotiopaikoilla. Ilman eksymisen ja petojen pelkoa!
Reitin voi valita oman kuntonsa tai mielihalunsa mukaan. Lapsien ja liikuntarajoitteistenkin onnistuu saada luontoelämyksiä kansallispuistoissa.

Kansallispuistot ovat valtion omistama alue, jonka käyttö kansallispuistona on säädetty lailla. Vaatimuksena alueen merkitys yleisenä luonnonnähtävyytenä, tai muuten luontotuntemuksen lisäämisen tai yleisen luontoharrastuksen kannalta.
Suomessa on 40 kansallispuistoa ja niihin pääset tutustumaan vaikkapa Luontoon.fi -sivustojen kautta.

Vanha pihakoivu puuliiterin takana.

Me asutaan ihan metsän reunassa. Me käydään periaatteessa joka päivä metsässä. Ja se on tosi hienoa!
Olenkin monesti ajatellut, että en varmaan selviäisi tästä elämästä edes tän verran järjissä, jos en olisi puiden ympäröimä. Rakastan puita ja saan niistä tosi paljon voimaa! Puut lohduttavat ja niissä on jotenkin sellaista pysyvyyttä ja rauhaa.

Haviseva haavikko naapurin puolella ja meidän Surullisten kuusien metsä.

Beibe harrastaa metsästystä ja hän on kokenut eränkävijä. Minä menen syvemmälle metsään koiran kanssa lenkkeilläkseni, valokuvatakseni sekä sienestyksen ja marjastuksen vuoksi.
Mutta minä en todellakaan ole hyvä luonnossa liikkuja! Sen vuoksi onkin ihanaa, että on tuollainen "turvallinen" lähimetsä, johon voi lähteä halutessaan ilman suurempaa eksymisen pelkoa! ='D

27. syyskuuta, Vesan päivänä, vietetään puun päivää. Olen pari vuotta sitten kirjoittanut postauksen, jossa kerron rakkaudestani puihin ja minulle tärkeistä puista. Postauksessa kerron myös tarkemmin puun päivästä ja miten sitä voi viettää. Postauksen voit käydä lukemassa tästä .

Tälläinen vaaleanpunamarjainen pihlaja istutettiin kesällä.

Yle luonnolla on Mennään metsään -kampanja. Sen tavoitteena on kannustaa ihmisiä menemään metsään, suojelemaan jokamiehen oikeuksiamme ja saada ne Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Kauan himoitsemani tuurenpihlaja muutti meille myös!

Merkitsemällä metsäkäyntisi ajalla 24.9.- 07.10., osoitamme metsän ja jokamiehen oikeuksien olevan tärkeitä meille suomalaisille.
Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle pääsevät vain sellaiset perinteet, jota kansalaiset oikeasti käyttävät ja arvostavat. Joten nyt on toimittava!

Pallokuusi pääsi asumaan kodan nurkalle.

Tästä pääset merkitsemään metsäkäyntisi. Sivuilta pääset näkemään, missä on metsäilty eniten ja voit myös tulostaa itsellesi Mennään metsään -diplomin.

Samoin pallokuusi "Mörkö" lähti mukaan piiriin!

Instagramissa voi laittaa kuvan itselle tärkeästä puusta tunnisteella #minäjamunpuu. Olen itsekin laittanut kuvan minulle tärkeästä pihakoivustamme. Se seisoo vankasti talon kulmalla, kallioon ankkuroituneena. Jo ihan sen takia olin ihan valmis muuttamaan aikanaa Leppämäkeen!

Kesällä huomasin Kuukunan usein koivun alla paviljongissa istuskellessamme, tuijottavan lumoutuneena riippakoivun tuulessa heiluvia pitkiä oksia. Ai että, ensi kesänä hän jo koivussa kiipeilee!

Koivu ja paviljonki kuvattuna yläkerran ikkunasta

Beibe laittoi riippumaton meidän pihatammien väliin kesällä ja Kuukunan kanssa maattiin siellä ja katseltiin, kuinka tammet tekivät katon meidän päällemme. Luonnon oma "mobile" kiinnosti poikaa kovasti!

Kesällä kerran tammien alla riippumatossa! <3

Viime viikonloppuna hän katseli ja kuunteli kiinnostuneena kuinka tuuli havisutti haavan lehtiä. Hän yleensä nukkuukin meillä ulkona todella hyvin. Ajattelenkin, että puut tuudittavat häntä turvalliseen uneen.

Koivuryhmä meidän aitan takana

Yle on esittänyt paljon mielenkiintoisia ohjelmia suomalaisesta metsästä ja luonnosta. Niitä olemme Beiben kanssa katselleet Areenasta aina ajan salliessa. Tässä muutamia vinkkejä:

Elävät puut on neliosainen sarja, jossa raotetaan puiden salaista maailmaa. Tykättiin kovasti tästä huumorilla sävytetystä, täynnä mielenkiintoista asiaa olevasta sarjasta.

Löysin upean käävän lähimetsästä! <3

Metsien kätkemä -sarjassa esitellään suomalaisen luonnon elämyksiä ja nähtävyyksiä. Tässä sarjassa esitellään esimerkiksi Lohjalla elelevä Paavolan tammi . Haluaisin jossain vaiheessa tätä ihan julkkikseksikin tullutta puuvanhusta käydä katsomassa Beiben kanssa, jolle tammi on tärkeä puu. Hän on kotoisin Tammi -nimiseltä tilalta ja hänen oma nimensäkin liittyy tammeen.

Aivan upeat värit! Tietääkö joku, mikä kääpä tämä on?

Tarinoita metsästä on sarja lyhyitä tarinoita suomalaisen metsän kauneudesta, vanhan luonnon monimuotoisuudesta ja esittelee metsän asukkeja. Näitä muutaman minuutin tarinoita ehtii katsomaan vaikka koska!

Kokokin oli mahtava!

Samoin Minä ja mun puuni on Areenassa sarja lyhyitä tarinoita ihmisille tärkeistä puista. Täältä voi käydä katsomassa kuvia ja lukemassa ihmisten kertomia tarinoita heille tärkeistä puista.

Rakastan myös meidä isoa pihakuusta! <3

Mitä puut ja metsä sinulle merkitsee? Käytkö metsässä sienestämässä, marjastamassa, liikkumassa luonnossa vai muuten vaan hengailemassa? Ja arvostatko jokamiehen oikeutta? Olisi kiva kuulla teidän mietteitä!

Suppiskausi korkattu ja etikkamarinoidut suppilovahverot

Suppiskausi on avattu vahvasti! En olisi uskonut, että niitä jo löytyisi. Ja että näin paljon! Osa oli jo mennyt ihan ylikasvaneiksi.

Olin perjantaina ihan loppu työviikon jälkeen ja en jaksanut siivota kotia, en sitten millään. Kysyin Beibeltä, jaksaisiko hän lähteä kanssani vähän kuikuilemaan lähimetsään sieniä. Jaksoi hän, ja niin me mentiin metsään.

Pari tuntia oltiin metsässä ja tultiin illan hämärtyessä takaisin. Minä olin entistä väsyneempi, mutta silleen kivalla tavalla. Kyllä metsä vaan parantaa!

Saalistakin saatiin! Muovikassillinen suppilovahveroita. Ja tiedättekö? Oli pakko lopettaa niiden kerääminen, kun ei ole mitään järkeä kerätä, kun kuivuriin ei mahdu määräänsä enempää! Uskon, että niitä nousee vielä lisää, vaikka joku toinenkin paikalle keräämään menisi.

"Taas kämppä haisee sienille. Phyi!"

Olen hankkinut kuivurin, mutta teen siitä postauksen joskus myöhemmin. Testailen sitä ensin ja kerron sitten kokemuksiani!

Koska on mukavaa tehdä suppiksista jotain muutakin kuin vain kuivailla niitä talvenvaralle, etsin ohjeen jonka sain keittiökollegaltani Terhiltä viime syksynä. Silloinhan en suppiksia saanut löytänyt kuin ihan vähän. Mutta kuitenkin sen verran, että ohjetta testasin ja hyväksi havaitsin.

Olen joskus kertonutkin, että ollaan Beiben kanssa sellaisia myöhäisherännäisiä sienten syönnissä. Ja nämä pikkelöidyt sienet ovat hieman "hard corea" meikäläisen suuhun. En niitä ihan tuollaisenaan purkista suoraan pysty syömään. Koska se sienen suutuntuma! =O Argh!
Mutta nämä toimi tosi hyvin talvisten lihakastikkeiden ja -patojen lisukkeena. Kirpsakan etikkainen maku piristi tuhteja ruokia hyvin ja Beibe tykkäsi näistä tosi paljon. Ja myönnän kyllä itsekin näitä ruokien lisukkeena halukkaasti syöneeni!

ETIKKAMARINOIDUT SUPPILOVAHVEROT

• puoli litraa pieniä suppilovahveroita
• 1 dl etikkaa
• 2 dl vettä
• puoli dl sokeria
• 1 rkl suolaa
• 1 tl sitruunapippuria
• 1 tl viherpippuria

Kiehauta liemen ainekset keskenään. Lisää suppikset liemeen ja kiehauta muutama minuutti. Purkita kuumana.

Anna maustua muutama päivä ja nauti syksyisten patojen ja kastikkeiden kanssa.

Tähän kannattaa käyttää ne kaikkein pienimmät ja kauneimmat suppikset. Ne pysyvät mukavan napakakoina ja muodossaan säilykkeenä.

Minä käytin tällä kertaa ihan väkiviinaetikkaa. Mutta edelliskerralla käytin valkoviinietikkaa. Ei ole niin nokon nuukaa.

Samoin pippureita voi vaihdella sen mukaan, mitä kotoa löytyy. Olen esim. käyttänyt shcetchuanin pippuria, jota sain veljeltäni Japanin tuliaisina. Nyt tein säilykettä ihan ohjeen mukaan.

Kyllä syksy on ihanaa aikaa! Menkäähän metsään!

Kurpitsapikkelssi ja minkä kanssa se sopii yllättävän hyvin!

Pikkelssiaineet omasta maasta! <3

Meillä on tänä vuonna maltillisisesti talvikurpitsaa kasvamassa. Johtuen osin siitä, että osa siemenistä ei lähtenyt itämään ja alkukesän kylmä jakso tuulineen tappoi osan taimista.
No hyvä niin, koska talvikurpitsaa meillä ei nyt niin kauheasti käytetä. Tai käytetään, jos sitä tulee! Mutta on kiva, kun ei tavitse ihan joka aterialla sitä syödä.
Pitäisi keksiä sille uusia käyttökohteita, koska meillä kuitenkin on muutama todellinen jättikurppa kasvamassa. Jos teillä on vinkkejä kurpitsan käyttöön, otetaan niitä ilolla vastaan. Meillä kun sitä käytetään lähinnä sosekeittoihin ja sämpylätaikinoiden joukkoon. Vaikka olen minä siitä kääretorttuakin tehnyt!

En ole mikään suuri säilöttyjen kurpitsakuutioiden ja -pikkelssin ystävä. Olen joskus lapsena niistä tykännyt, mutta jotenkin ne eivät ole minun aikuiseen makuuni istunut.
Kuitenkin sain keittiökollegaltani Titalta niin hyvän vinkin pikkelssin käytöstä, että oli pakko tehdä sitä ja kokeilla, pitikö tämä väite paikkaansa!

KURPITSAPIKKELSSI

• 2 l kurpitsaa raastettuna
• 1 sipuli
• puolikas purjo
• 1 paprika
• 1 varsi varsiselleriä
• kourallinen tilliä
• kourallinen persiljaa

Liemi:

• 3 dl vettä
• 3 dl väkiviinaetikkaa
• 8 dl sokeria
• 1 kanelitanko
• 10 valkopippuria
• 1 tl muskottipähkinää

Raasta kurpitsa, viipaloi sipuli, purjo, paprika ja varsiselleri. Jätä sivuun odottamaan ja valmista liemi.

Lisää kaikki liemiainekset kattilaan ja keitä pari minuuttia.

Lisää kaikki ainekset kattilaan ja keitä kunnes kurpitsa on kauniin läpikuultavaa. Ehkä noin kymmenisen minuuttia. 

Nosta kattila liedeltä.

Lisää hienonnettu tilli ja persilja kattilaan, sekoita hyvin ja poista kanelitanko.

Purkita kuumana ja sulje kannet tiiviisti.

Palataan siihen vinkkiin, joka sai minut kurpitsapikkelssiä tekemään vuosien tauon jälkeen. Ystäväni Titta kertoili töissä, että heillä syödään kurpitsapikkelssiä kreikkalaisen salaatin kanssa. Eli siis ihan tavallisen fetajuustosalaatin, mihin tulee kurkkua, tomaattia, salaattia, punasipulia ja fetaa. Heillä ei laiteta salaattiin oliiveja, koska he eivät niistä pidä.

Hän kertoi, että kurpitsapikkelssi toi ihanaa mehevyyttä salaattiin, ettei edes salaatinkastiketta välttämättä tarvitse.

Tätähän oli ihan pakko kokeilla, koska jotenkin makuyhdistelmä tuntui niin erikoiselta minun makuuni.

Koska minulla oli keittiövuoro juuri sillä viikolla ja keittiöltä löytyi kaikki aineet tuohon maagiseen makuelämykseen, tein itselleni koesalaatin. Ja kyllä, kurpitsapikkelssi toimi kreikkalaisessa salaatissa erinomaisesti!

Jotenkin pikkelssin kirpeys ja makeus sopi yhteen fetajuuston kermaisuuden ja suolaisuuden kanssa. Niinpä minä sitten tein kurpitsapikkelssiä kotona ja ollaankin syöty kreikkalaista salaattia niin paljon, että yksi purkki on jo tyhjä!

Kokeilkaahan tekin tätä yhdistelmää!

Syksyn leffailut aloitettu vahvasti ja "haimainen" palkinto!

Mässyä leffaeväänä!

Ollaan käyty Beiben kanssa elo-syyskuun aikana ahkeraan elokuvissa. Me tykättäisiin käydä leffassa vaikka joka viikko, mutta se nyt vaan ei ole mahdollista.
Yritetään kuitenkin leffailla aina kun vaan aika suo ja onneksi tuossa meidän kaupungin kulttuuritalolla eli Kangasala talolla , toimii K-Kino , joka tuo ensi-iltaelokuvia tänne syrjemmällekkin.
Eihän tuo kaupungin keskusta ihan tässä meidän nurkilla ole, vaan matkaa sinnekkin tulee yli 30 kilometriä. Mutta on siihen nyt parisenkymmentä kilometriä vähemmän kuin Tampereelle.

Olemmekin nyt alkusyksyn aikana käyneet kaksi elokuvaa Kangasala talolla katsomassa. Uuden Mielensäpahoittajan näimme ennakkoensi-illassa. Pidimme siitä kovasti!

Joku viikko sitten kävimme katsomassa samaisessa paikassa Spike Leen ohjaaman BlacKkKlansman . Itse en ole oikein välittänyt kyseisen ohjaajan aiemmista tuotoksista ja hänen ohjaustyylistään. Samalla minua mietitytti se, että haluanko katsella elokuvaa, jos siinä on paljon ihmisten pahoinpitelyä ja muuta raakaa väkivaltaa. Vaikka paljon katselenkin toiminta- ja kauhuelokuvia, tämä elokuva on kuitenkin tosipohjainen ja tapahtumat ovat oikeasti tapahtuneet.
Pelkoni ja epäilyni olivat onneksi turhat. Joo-o, ohjaajan tyyli oli tunnistettava, mutta ei onneksi häiritsevä. Samoin kaikki raaimmat väkivaltakohtaukset tuotiin esiin mielikuvina ja tarinoina.

Elokuva jätti jälkeensä paljon ajatuksia ja pohdimmekin leffan jälkeen sitä, kuinka henkisesti raskasta on ollut vihata noin paljon. Maailman muuttuessa hyväksyvämmäksi, vihaansa on pitänyt peitellä ja salassa haaveilla tummaihoisten ja juutalaisten tappamisesta. Hurjia aikoja olleet nuo! Mutta elokuvan lopussa oli muistutus siitä, että tuollaista tapahtuu yhä.
Tämä elokuva oli kyllä ihan pakko nähdä myös sen takia, että Jasper Pääkkönen on siinä merkittävässä roolissa. Hän kyllä osasi roolihahmonsa ottaa!

Lähin oikea elokuvateatteri on Tampereella ja siellä me käymmekin ahkerasti. Lähinnä Plevnassa, Finlayssonin alueella, mutta jonkin verran myös Koskikeskuksen CineAtlasissa.

Viime viikolla tuli ensi-iltaan yksi minun ja Beiben nuoruusaikojen suosikkielokuvien uusin jatko-osa. Niin kuin me tätä oltiin odotettu ja The Predator oli kuitenkin pienoinen pettymys!
Jotenkin se vaan ei lähtenyt ja jäi vaisuksi. Kovasti oli menoa ja meininkiä, mutta toiminnasta jäi viimeinen terä puuttumaan. Näyttelijäroolitkin olivat jotenkin epäselvät; kukaan ei ollut niinkuin pääosassa selkeästi.

Monta kohtaustakin jäi jotenkin kesken ja leffan jälkeen mietimme, mitä millekkin tapahtui sitten loppujen lopuksi. Plääh!
Lisäksi elokuva loppui niin, että jatkoa seuraa. Ei ehkä kannattaisi sitten kuitenkaan!

Yksi leffa mitä meikäläinen odotti koko kesän, tuli pari viikkoa sitten ensi-iltaan ja liput oli hankittu heti kuin vain mahdollista. Tämä leffa on The Meg .  Meikäläinen on haifani ja olen ollut ehkä hieman lapsekkaankin innostunut tästä elokuvasta.

Pidin kovasti tästä toimintaa täynnä olevasta elokuvasta. Beibenkin mielestä tämä oli viihdyttävä, vaikka häneltä puuttui kritiikistään tämä faniaspekti!

Pukeutuminen aiheen mukaan on tärkeää! ='D

Instassa oli tämän The Meg elokuvan ensi-illan aikaan Leffat -valokuvakisa, missä oli elokuva-aiheisia palkintoja. Kilpailuun piti lähettää haiaiheinen kuva. Olin juuri ostanut Ikeasta itselleni ison pehmohain ja Kuukunan kanssa sillä leikittiin.

Mikäs se siellä takapenkillä luuraa? ='D

Otin muutaman kuvan meistä hain kanssa leikin lomassa. Samassa minulle tuli mieleen, että nämä kuvathan voisi lähettää kilpailuun ja kysyin luvan Kuukunan vanhemmilta.
Niinhän siinä kävi, että ei me pääpalkintona ollutta haimakuupussia voitettu, mutta jotain kuitenkin. Saimme paketin, missä oli elokuva-aiheinen kylpypyyhe, pari hainevä näytönpuhdistinta ja elokuvan mainoslippalakki. Ai että!

Kuukunan kanssa "sovittiin", että mummu pitää lippiksen, antaa toisen näytönpuhdistimen Kuukiksen vanhemmille ja pyyhe jää mummulaan ja sillä voidaan sitten vaikka Kuukunaa kuivailla jatkossa. Oli kyllä mukavat palkinnot ja tuossa alla on kuvasarja, millä me palkinnot napattiin. =)

Tulossa on loppuvuoden aikana monta kovaa leffaa, kuten uusi Halloween , missä Jamie Lee Curtis palaa päärooliin.
Puhumattakaan ensi vuonna tulevista Painajainen ElmStreetillä, uusi Alien ja Terminator. Kyllä meikäläisiä hemmotellaan oikein urakalla! <3

Mummu "saalistaa" Karkkimeressä! ='D Se on tuon kaupan nimi!

Myös monia mielenkiintoisia kotimaisia ensi-iltoja on tulossa, joten syksy ja talvi leffailun merkeissä on taattu!

Meitä nauratti, kun tultiin lauantai-iltana leffareissulta Tampereelta. Kotiin jääneen auton takaikkunaan oli ilmestynyt ihan kuin Tampereen kaupungin silhuetti meidän poissa ollessa. Näsinneula ja kaikki!  =O

Mitenkäs siellä ruudun toisella puolen; käyttekö elokuvissa? Ja jos käytte, minkälaisista elokuvista pidätte?

Oikein mukavaa viikonalkua kaikille!