Olemme yrittäneet opetella maurittomaan elämään. Sydämmiimme jäi matalan koiran kokoinen aukko, kun jouduimme tekemään päätöksen päästää Mauri pois. Emme olisi uskoneet Beiben kanssa kumpikaan, kuinka pahalta voikaan tuntua ja kuinka ikävä meillä on Mauria.
 |
| Mauri ja Omppu |
 |
| Siellä missä aurinko, siellä Mauri! |
Myöntää täytyy, että pari viime vuotta koiran kanssa on ollut aika rasittaviakin välillä. Sillä oli kuulo mennyt tosi huonoksi ja silmät olivat kaihin kaihertamat. Liikkuminenkin oli aika ajoin vaikeaa. Koira käyttäytyi välillä aivan kuin dementoitunut ihminen. Siitä näki välillä ihan selkeästi, että se oli ihan kujalla elämästä.
Koska Mauri tuli meille alkukesästä, olimme jatkuvasti sen kanssa ulkona. Olimme aivan varmoja, että riistaveristä metsästyskoiraa ei saa opetettua pysymään pihassa. Mutta väärässäpä olimme! Mauri karkasi pihasta kaksi kertaa. Ja molemmilla kerroilla pihaan tulleen jäniksen perässä.
Kyllähän se "harhautui" monesti lähimetsään tai -pelloille hajujen perässä, mutta se yleensä tuli huutamalla takaisin, jos vain sattui kuulemaan. Useinhan se ei edes ollut missään hävöksissä. Se vain oli niin matala, että hukkui näköpiiristä hyvin herkästi.
 |
| Kuukuna ja pöpipäät! |
 |
Mauri tuli melkein kaikkien eläinten kanssa
toimeen! |
Mauri ei menestynyt näyttelyissä huonojen takakulmaustensa takia. Emme halunneet sillä jatkaa sukua, koska sillä oli muutenkin vähän jalat vinksallaan. Mutta niissä hommissa mihin me se haluttiin, se menestyi mainiosti. Se oli loistava metsästyskoira ja kotikoira!
Beibe jänisti sen kanssa, sekä kävi luolalla. Molemmissa metsästysmuodoissa se toimi hyvin.
Kotikoirana se oli ihan huippu. Se oli ystävällinen kaikille ihmisille. Lapsista se tykkäsi erityisesti. Tämä ominaisuus ei ole ihan itsestään selvyys mäyräkoirille!
Muita koiria se siesi, jos ne olivat narttuja. Aikuistuttuaan se ei voinut sietää muita uroksia. Tämä tuotti joskus lenkillä ongelmia, kun ihmiset pitivät koiriaan vapaina tai päästivät kielloistani huolimatta omat koiransa lähelle Mauria.
Olen törmännyt elämäni aikana muutamiin mäyräkoiriin, jotka purevat ihmisiä ja jopa omistajiaan. Mauri oli kuitenkin sellainen koira, että se oli opetettu positiivisen kautta esimerkiksi luopumaan ruokakipostaan tai luustaan. Olenkin aina sanonut, että irti-käsky on yksi tärkein käsky, mikä koiran tulee osata ja myös totella. Koskaan ei tiedä, mitä koiralla on suussa ja se täytyy saada siltä pois.
Sitä hoidettiin liikkumattomuudella, kipulääkkeillä, akupunktiolla, sekä laserhoidoilla. Se toipui lähes ennalleen, mutta alkoi pissaamaan kuin nartut. Eli kyykkäämällä. Jalannostomerkkailut jäivät pois lähes kokonaan.
 |
| Tässä ollaan juuri voitettu Match show! |
Toisen kerran lähdimme hakemaan kuollutta koiraa erään autiotalon lattian alta, kun Mauri yhytti jänisajossa supikoiran ja ampaisi sen perässä talon alle. Sillähän oli aina kaksi tutkaa pannassaan. Toinen maanpäällistä ajoa ja toinen maanalaista ajoa näyttävää.
Koira ajoi supikoiraa autiotalon alla, kunnes se jumiutui talon eteisen ja keittiön kynnyksen alle. Luola tutkan avulla paikansimme koiran. Aloin kaikkien mahdollisten rekisterien kautta jäljittämään talon omistajia ja tuntien kuluttua minulla oli oletettavan perikunnan jäsenen puhelinnumero johon soittaa.
Saimme luvan purkaa lattiaa, että saisimme koiran ulos. Olimme aivan varmoja, että Mauri oli menehtynyt, koska lattian alta ei ollut kuulunut tunteihin mitään ääniä ja koira ei ollut liikkunut senttiäkään.
 |
| Patakatosta rakentamassa Beiben kanssa. |
 |
| Rakennustarkastaja! |
Beiben veli tuli apuun ja saimme purettua talon rossipohjaa sen verran, että saimme koiran näkyviin. Se oli aivan eloton. Mauri ja supikoira olivat kiilautuneet noin viidentoista sentin korkuiseen rakoon talon keittiön alle. Koiran karvan suunnasta päätellen löydettiin sen pää ja yritettiin vetää sitä välistä pois.
Samassa supikoira alkoi liikkumaan. Se virkosi, kun lattialankun irrottaessamme, päästimme samalla ilmaa lattian alle.
Supikoira lähti ryömimään pidemmälle lattian alle ja samassa Maurikin vetäisi henkeä ja ajo jatkui siihen mihin se oli hapen loppuessa päättynyt.
Beibellä lipsahti ote koirasta ja minä syöksyin koiran perään osittain lattian alle ja sain otteen sen takajalasta. Ajattelin, että sattui tai ei, koira on saatava pois lattian alta. Ja niin saimme sen elävänä takaisin. Tosin minulla oli paikat mustelmilla pitkän aikaa!
Korjasimme lattian niin hyvin kuin taisimme ja soitimme omistajalle, että koira on saatu elossa talon alta. Hän oli ihan hengessä mukana ja tosi iloinen, että koira oli kunnossa.
Se oli aina touhuamassa omiaan ja sitten välillä tuli katsomaan oliko sen kanssa ollut ihminen vielä siinä, mihin se oli jäänyt.
Kummasti sitä on ehdollistunut siihen, että koira on elämässä mukana.
 |
| Vanhemmiten alkoi varjokin maistumaan. |
 |
Mauri ei pitänyt uimisesta, eikä ollut hyvä uimari. Mutta
veteen heitetyn lelun perässä meni kyllä uimaan. Joskus
se sukelsi lelun perässä ja sitten sitä piti mennä
pelastamaan. |
 |
| 💛 |
Kuukunan ja Ompun kanssa Mauri oli tosi huippu! Se käyttäytyi aina loistavasti muksujen kanssa. Silloin kun muksut olivat vauvoja, Mauri ryömi lattialle heidän viereensä. Ei koskaan tarvinnut pelätä, että se olisi purrut vauvoja. Puklut kyllä nuolaisi naamalta, jos aikuisten silmä vältti!
Siltä otettiin pissanäytteitä ja sillä ei ollut tulehdusta. Joten jostain muusta oli siis kyse.
Muutamia viikkoja sitten siltä alkoi tulla pissan mukana veri hyytymiä ja veimme sen jälleen kerran eläinlääkäriin. Ultrassa näkyi "jotain" eturauhasessa. Maurihan oli kastroitu, joten hormonaalista kasvainta sillä hyvin pienellä todennäköisyydellä oli. Mutta jotain siellä oli, joka oireet aiheutti.
 |
| Grillimestari! |
 |
Tytär markkinoilla Maurin ja Benjan kanssa.
Kattokaa, kuinka pieni Benja on! |
 |
| Lumikenkäilemässä! |
Koiran olo kohenikin kuin ihmeen ja kumman kautta! Se oli pirteä, söi hyvin ja leikki. Oli taas suorastaan oma ärsyttävä itsensä.
Varsinkin viimeiset vuodet oltiin Maurin kanssa todella läheisiä. Koiralla oli suuri merkitys minulle silloin kun toivuin työuupumuksestani.
Opiskeluaikanani olin paljon kotona koiran kanssa. Tietysti olihan muutkin elukat, mutta koiran kanssa touhuttiin kaikkea. Käytiin lähiseutujen luontokohteita kiertelemässä, marjastamassa ja sienessä.
 |
| Beibe, Omppu ja Mauri |
Lakritsa-kissa on käyttäytynyt hieman oudosti nyt parina päivänä. Se on ollut tosi ihmiskipeä ja hakenut läheisyyttä. Kaipa sekin pitää koiratonta oloa jotenkin outona.
Lakritsa täyttää toukokuussa 17-vuotta ja senkin poismenoon ollaan jo yritetty varautua. Katsotaan nyt, kuinka kauan kissapappa porskuttaa vielä!
No, kun Lakritsa lopetti vanhemmiten pakkasilla ulkopissalle pyytämisen ja alkoi tekemään tarpeensa minun käsin muokkaamalle kyytöntaljalle, se sai luvan muuttaa Maurin kanssa yöpymään saunaosastolle. Iltarutiineihimme kuuluikin laittaa "papat saunomaan". Tämä jaksoi huvittaa joka ilta!
Beiben kanssa puhuttiinkin, että vaikka Mauri oli välillä tosi raskas ja rasittava, kyllähän se toi paljon sisältöä elämään. Paljon on ihania hetkiä saatu viettää sen kanssa ja monia hyviä muisto jää elämään mieliimme.
 |
Mauri pysyi paikoillaan, kun flexin laski maahan.
Se ilmeisesti luuli olevansa kiinni. |
Nauretaan aina sille, että kuinka jänikset pitivät sitä ihan kuin pilkkanaan jänismettällä. Mauri kun ajoi niin hitaasti jänistä jäljellä, että puput ehtivät katselemaan taaksensa ihmetellen raivokkaasti haukkuvaa, hitaasti etenevää pötkylää. Jänikset usein istuskelivat ja nuoleskelivat tassujaan ja saattoivat heinääkin haukata odotellessaan niitä ajavaa koiraa. Eivätpä vaan hoksanneet, että matalan koiran tiimiin kuului pitkä mies jousipyssyn kanssa ja jäniksestä loistavaa ruokaa laittava emäntä!
 |
| Ihan viimeisiä metsälenkkikuvia. |
 |
| Kuva: Sirpa Anttonen |
Rokosinan Ajuri 'Mauri'
15.4.2009-28.3.2023
Kaivaten kotiväki ja ystävät
