Erilainen työviikko!

 

Daisy

Tänä keväänä on ollut kahdeksasluokkalaisten työelämään tutustumisen jaksot. Koska minä työskentelen erään oppilaan henkilökohtaisena koulunkäynninohjaajana, pääsin minäkin tettiin mukaan.

Aiko

Oppilaan tet-paikaksi valikoitui entinen työnantajani viime kesältä. Vietimme viikon Raudanmaan kylätalolla ja Lastenmaatila Pikkupihalla.

Hilla

Oppilaan työtehtäviin kuului pienet hoitotoimet, kuten ponien, aasien ja vuohien harjaaminen. Myös edellä mainittujen eläinten taluttelu ja vieminen vihreää syömään, jotta niiden vatsat tottuisivat siihen.

Koska työnkuvaan kuului myös eläinten kanssa seurustelu, sitä teimme todella paljon. Vähän väliä olimme jossakin tarhassa tai häkissä siellä asuvia eläimiä rapsuttelemassa ja paijaamassa.

Selfie Aprilli-laaman kanssa.

Saimme työn ohella paljon eläinterapiaa, joka teki hyvää niin oppilaalle, kuin tietysti minullekkin.

Kahvila Mäyrässä on huippu hyvä lounas!

Oli hauskaa olla mukana tetissä paikassa, jossa viime kesänä tein eläintenhoitoja ja ryhmien ohjausta ym. Välillä oli hieman vaikeaakin olla tarttumatta enemmän toimeen ja tajuta, että nyt en ole siinä roolissa. Vaan ohjaamassa ja tukemassa oppilasta.

Kääpiökanalla oli monta tipua!

Tosi pieniä!

Eläinten kanssa työskentelyn lisäksi oppilaan viikon työtehtäviin kuului pihan yleisestä siisteydestä huolehtiminen. Kuten leikkikalujen kerääminen paikoilleen ja maahan pudonneiden roskien poiminen.

 

Pysäköintiruutujen maalausta.

Viikon aikana kannoimme yhdessä koirien esteradan osat varastosta valmiiksi kentälle koottavaksi ja maalasimme pysäköintipaikalle ruudut autoille.

Syötiin hyvin ja paljon!

Viikon aikana Raudanmaalla kävi lastentarharyhmiä retkellä ja työnkuvaan kuului eläinten esittely asiakkailla. Opiskelija suoriutui siitä tosi hyvin, vaikka jännittikin etukäteen kovasti.

Pikku kakkosen kuvaukset!

Viikon puolessa välissä oli aika jännä tapahtuma, kun Yleltä tultiin kuvaamaan Lasten maatila Pikkupihan vuohia, aaseja ja ankanpoikasia.

Pari kuvausassaria!

Saatiin olla mukana avustamassa ja oli tosi kivaa saada seurata, miten kuvaukset edistyivät. Meitä ihmisiähän ei kuvattu, pelkästään eläimet saivat paistatella valokeilassa.

Kuvaajana monelle Pikku Kakkosesta
tuttu Kaapo!

Vuohia juoksuttivat aitauksessa Ahlmanin eläintenhoito-opiskelijat, jotka olivat työharjoittelussa meidän kanssa samaan aikaan Raudanmaalla. 

Mini aasit ovat luonteeltaan tosi rauhallisia. Ne eivät turhaan hötkyile, eivätkä saa sellaisia juoksuspurtteja kuin vuohet.

Joten aaseja kuvattiin syömässä omenapuiden alla. Oli kaunis kuvausympäristö suloisille aaseille.

Ankat olivat vielä sisätiloissa, koska on siipikarjan ulkonapitokielto. Mutta kuvaushetkeksi ne tuotiin kylpemään ulos vesialtaaseen. Varmasti tuli hauskaa kuvaa niistäkin! Pitää muistaa katsoa Pikku Kakkosen Nappulat, mihin nämä kuvaukset tehtiin. Jaksot tulevat ulos ensi vuoden puolella.

Parina päivänä oli sateista.

Viikon loppupuolella oli pari sateista päivää ja teimme pieniä hommia sisätiloissa. Oppilas moppasi liikuntasalin lattian. Avustimme kahvilassa purkamalla tukkukuormaa. Sateen tauotessa hilpaistiin pihalle ja tehtiin siellä aina jotain.

Joskus tet sisältää myös pötkötystä!

Tällainen tet-harjoittelupaikka sopi hyvin tälle "minun" oppilaalleni ja hän tykkäsi olla tosi paljon. Välillä kun tuli jumi tai väsy päälle, oli mahdollista hieman levätä. Vaikkapa ihan sohvalla pötkötellen!

Liikuntasalin koulutaulu

Kyllä oli minullakin kiva viikko ja meni todella nopeasti. Oppilaan päivät olivat 6 tuntia ja minulla tuli päivittäin oikeastaan ihan normaali 7 tunnin päivä. Olin aina oppilasta aiemmin paikalla ja lähdin vasta, kun hän lähti. Olin häntä vastassa linja-autopysäkillä ja pysäytin bussin, jotta hän osasi jäädä oikealla pysäkillä. Samoin päivän päätteeksi saatoin hänet pysäkille.

Näihin sanoihin ja tunnelmiin!

Nyt ei olekkaan kuin ensi viikko töitä ja sitten minun työsuhteeni loppuu. Viikko on 8 päiväinen, koska lauantaina on kevätjuhla. 

En ole oikein päässyt itseni kanssa selvyyteen, pidänkö tästä työstä vai en. Mieliala menee vuoristorataa sen mukaan, millainen päivä on ollut. Työnantaja on hyvä ja työyhteisö todella kiva. Mutta noiden nuorten kanssa on välillä päivät niin haastavia, että ei meinaa jaksaa.

Onneksi tämä viikko oli huippu kiva, koska tämä "minun työni" tuli yleiseen hakuun ja minä hain sitä ensi lukukaudelle. Eli syksystä kevääseen. Se jää sitten nähtäväksi valitaanko minut vai joku muu. Mutta tulipa haettua! 

Pienet lättänokat!

 

Huhtikuun loppupuolella sain Beiben siskolta 10 ankanmunaa haudottavaksi. Tänä keväänä en konehaudottanut ollenkaan kananmunia. Meillä on 15 kanaa, joten se riittää nyt tällä erää. Mutta ankkoja on tehnyt mieli jo useamman vuoden. Kun munia tuli tarjolle, "pakkohan" sitä oli laittaa hautomakone tulille!

Ankanmunien haudonta kestää kauemmin, kuin kananmunien. Kanoilla se kestää noin 21 vrk, kun ankoilla noin 28 vrk. Nämä aloittivat kuoriutumisen 26 vrk jälkeen. 

 

10 munasta saimme 5 ankkatipua. Yksi oli kuollut kuoriutumisen jälkeen, yksi ei päässyt ulos munasta ja kolme ei kuoriutunut ollenkaan. 

4 tipuista on keltaisia, joten niistä tulee valkoisia ankkoja. Yksi on mustankirjava ja siitä tulee... no, kirjava.

Aika on kullannut muistot ja en muistanutkaan, kuinka työläitä ankkatiput ovatkaan. Vaativat enemmän hoivaa, kuin kanantiput.

Ekat kakat lattialla!

Ruoka on hyvä tarjoilla märkänä ja jo pienten tarvitsee päästä huuhtelemaan nokkaansa ja sieraimiaan. Joten vesiastian täytyy olla sellainen, että sinne ei huku. Sotkua syntyy ja ankantipuja pitää kylvettää. Vaikka ankantiput on niin suloisia, niin on ne tosi vaivalloisia.

Ruokamössö maistuu

Kuukuna on malttamattomana odottanut ankantipuja syntyväksi. Hän on saanut kellopuhelimen ja viime viikolla hän soitteli ahkerasti kysellen ankanmunien tilannetta.

Opetellaan nokan pesua

Onneksi nämä rättääjät voi pian siirtää talliin sisältä sotkemasta. 

Kaikesta vaivasta huolimatta, onhan nämä nyt niin suloisia ja hellyyttäviä, että mielellään näitä hoitaa!

Ruuan jälkeen väsyttää!

Seuraavaksi odotellaan ja jännitetään, että saiko Rakkari-pupu Nöpö-pupun tiineeksi!

Ensimmäiset kylpyhetket!

Tippi, superäiti!

 

Äitienpäivän aamuna katselin Tippiä sillä silmällä, että karitsointi ei ole kaukana. Ajattelin kuitenkin, ettei aika kuitenkaan ole ihan käsillä, koska Tippi söi ihan reippaana rehut ja mutusteli kuivaa heinääkin. Laskettu aikakin olisi vasta 22.päivä.

Tässä ollaan jo muutaman tunnin 
ikäisiä!

En kuitenkaan vienyt lampaita laitumelle aamulla, vaan tarkkailin tilannetta. 

Aamupäivästä ei ollut tapahtunut mitään ja Tippi veti posket lommollaan tuoretta heinää, jota vein lampaille. Peräpääkään ei näyttänyt siltä, että olisi mitenkään levinnyt.

Tipiltä tuli tällä kertaa jälkeisetkin ulos 
tosi hyvin ja se ei vuoda vertakaan 
yhtään. 

 

Aikaisempina vuosina Tippi on ollut syömätön heti aamusta ja on karitsoinut aamupäivästä. Yleensäkin uuhet käyvät syömättömiksi ennen h-hetkeä.

On ne pieniä!

Meinasin, että menkööt ulos sitten, mutta Tippi oli haluton lähtemään laitumelle. Meille on alkanut tulemaan hyttysiä ja edellisenä päivänä ne olivat kiusanneet lampaita. 

Koska oli kovin kuumakin, jätin lampaat sitten kuitenkin tallin viileyteen.

Voitto-eno on taas niin mukana, että!

Kuukuna ja Omppukin tulivat mummulaan ja kolmen aikaan iltapäivällä lähtivät papan kanssa lampaita katsomaan.  Samassa pappa soittikin mummulle tallista, että nyt niitä vauvoja olisi.

Kolme karitsaa oli jo syntynyt ja neljännen syntymän päästiin näkemään.

Kuukuna hauskasti kysyi, että miksi toi lammas kakkaa vauvoja?

Omppu oli innoissaan pikkulampaista. Kuukunastakin ne olivat söpöjä, mutta hän kuulemma odottaa enemmän ankkavauvoja.

Kahden päivän ikäisenä jo 
leikitään kovasti!

Kyllä taas ei voi muuta kuin ihailla sitä, kuinka hienosti Tippi hoiti karitsoinnin. Kaikki meni jälleen kerran aivan oppikirjojen mukaan. Paitsi ne poikimisen ensimerkit!

Mutta kaikki karitsat tulivat oikein päin, ei tarvinnut ihmisen apua. Tippi nuoli kaikkia karitsoitaan, kurahteli ja määki niille. 

Karitsat olivat myös kaikki todella reippaita ja heti tissillä. Vaikka ne syntyivät viikon etuajassa, olivat ihan valmiita. Ainoastaan yhdellä oli selässä sellaista pidempään karvaa, mitä ei yleensä ajallaan syntyneillä ole.

Ja mikä hämmästyttävää, kaikki karitsat ovat uuhia, sekä kirjavia äitinsä värityksen mukaan.  Isä-Aslakhan on valkoinen. 

Maitoakin Tipillä tuntuu riittävän. Mutta olen hieman tarjoillut vastiketta tuttipullosta, koska neljä karitsaa on jo paljon jopa suomenlampaalle. Emä menee helposti  "kuivaksi" näin montaa karitsaa imettäessään. 

Tippi saa myös paljon rehua, kauraa ja valkuaisrehua, jotta pysyy lihoissaan. Se on kaikilla aiemmilla kerroilla saanut kolme karitsaa ja maito on riittänyt. Mutta se on menettänyt paljon lihasta runsaasta ruokinnasta huolimatta. 

Nyt tässä tutustutaan uusiin karitsoihin ja tarkkaillaan, miten ensimmäiset päivät sujuvat. Alku on ollut lupaava ja pienet ovat tosi pirteitä.

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 5; kasvukautta pidemmäksi kasvihuoneen avulla ja omavaraistelun onnellisuus

 

Sammakonkutua on alkanut ilmestymään 
lampeen ja ojiin.

Toukokuuhun on jo kevät kääntynyt. Huhtikuun loppu toi mukanaan kauan kaivatut sateet, vaikka vesimäärät ei nyt vieläkään päätä huimaa. Rakeitakin saatiin yhtenä iltana, mutta olivat onneksi maltillisen kokoisia. Vihaamani hyttyset ovat heräilleet muun luonnon mukana. Ristiriitaisissa tunnelmissa elelen, koska sateet tekevät luonnolle hyvää. Kuivuus taas kurittaisi hyttysten määrää. Ei ole koskaan kohdin!

Ensimmäiset verenimijät ovat saapuneet!

Koska on käsillä taas kuukauden ensimmäinen maanantai, niin on aika Suuntana omavaraisuus -yhteispostauksen. Kuukauden aiheina on suorakylvöt, kasvihuoneen käyttö esikasvatuksissa ja onnellisuus omavaraistelun kautta. Hyvät aiheet ja taas on varmasti monia mielenkiintoisia postauksia luettavana.

Annan kanien juosta vapaana tallissa
päivisin. Yhtenä päivänä Nöpö oli hävinnyt
johonkin. Löysin sen kauratynnyristä.
Siellä se mukutti tyytyväisenä apetta!

Suuntana omavaraisuus -sarjan ovat luoneet Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . Satu on meidän omavaraisuusbloggaajien kantava voima ja Heikki häärii taustalla. Kiitos näin kauan jatkuneesta yhteispostaussarjasta kuuluu heille.

Rakkautta ja maan antimia -blogi on ollut mukana alusta asti ja postauksia on kertynyt aikas monta. Vanhempia postauksia löytyy yhteispostaus, blogiyhteisö, omavaraisuus ja suuntana omavaraisuus -tunnisteiden takaa.

Vuoden 2023 sarjaan kuuluvat postaukset pääset halutessasi lukemaan kätevästi alla olevien linkkien takaa. 

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Nöpö on iso kani!

Tuttuun tapaan hieman menneen kuukauden kuulumisia. Minulla työt jatkuvat vielä reilun kuukauden eli kevätlukukauden loppuun. Jatkosta en vielä tiedä, eikä sillä oikeastaan ole väliäkään. Enkä ole löytänyt kesäksi mitään mielenkiintoista työtä. Eikä sekään haittaa. Löytyy jos löytyy ja jos ei löydy, en pane yhtään pahaksi sitäkään!

Pääsen välillä oppilaiden mukana
tutustumaan mielenkiintoisiin
paikkoihin. Tässä olemme tutustumassa 
rakennusalaan ja kerrostalo-
työmaahan.

Perinnesaunottajakoulutukseni jatkuu edelleen ja yksi lähiopetusviikonloppu ehti olemaan huhtikuussa. On kyllä mahtavaa saada olla mukana pienessä, mutta sitäkin ihanammassa porukassa opiskelemassa upeaa perinnetaitoa. 

Toukokuussa on tiedossa taas lähiopetusta ja saan tehdä yhden ihanan asiakastyönkin. Se tulee olemaan kivaa!

Perinnesaunottajan koulutukseen 
kuuluu ryhmäsaunotusten järjestäminen,
joita olemme harjoitelleet.

Esikasvatuksessa olevat taimet kasvavat ja lisää pitäisi laittaa, kuten kurpitsat, maissit ja pavut.

Istutin jo kasvihuoneeseen latva-artisokan taimet.  Niitä pitää suojata, jos yöt näyttää kovin kylmiltä.

Toukokuu on meillä pitkästä aikaa eläinvauvojen kuukausi. Niitä kananmunia en sitten laittanut hautomakoneeseen, vaikka Kuukuna painosti. Mutta kymmenen ankanmunaa laitoin. Toivottavasti saamme edes muutaman ankkatipun lasten ja meidän aikuistenkin iloksi. Ankat ovat mukavia taapertajia ja niiden liha on todellista herkkua. Ankanmunat ovat aivan loistavia leivonnassa. Nähtäväksi jää, teurastetaanko ankat syksyllä, vai mitä niiden kanssa tehdään.

Tippi-uuhen laskettu aika on 22.5. Mutta sillä on jo alkanut utare täyttymään ja maha on laskeutunut. Kokeneena synnyttäjänä se saattaa poikia hieman aikaisemmin. Se on aiemmilla kerroilla saanut aina kolme karitsaa. Jännä nähdä, montako tulee tällä kertaa!

Laitoin tuoksupelargonian pistokkaita juurtumaan.
Nämä on niistä Kuukunan mielestä kuselle haisevista
pelargonioista! 😂

Hain myös Nöpö-kanille uroksen ja ne ovat nyt viettäneet aikaa yhdessä. Ensi alkuun näytti siltä, että urosta ei voisi "iso vaalea" vähempää kiinnostaa. Nyt on kuitenkin ollut säpinää ja toivottavasti astuminen on onnistunut. Jos ei, niin sitten hommaan jostain uuden uroksen. Haluaisin Nöpölle saman rotuisen uroksen, eli belgian jätin. Tämä nykyinen on maatiaiskani.

Kellarissa talvettamistani viidestä daalian juurakosta
neljä talvehti. Yhden ostin lisää ja laitoin juurakot
pusseihin esikasvamaan. Näin tehtiin Strömsössä,
joten on pakko olla hyvä tapa!

Kasvihuoneeseen olen kylvänyt jo retiisiä, joka alkaa pikku hiljaa kasvamaan syöntikokoon. Kylvin myös pinaattia, vaikka nokkonenkin alkaa jo luonnossa nousta. Meillä täällä Suomessa on toisaalta turhaa pinaattia kasvattaa, koska nokkonen ajaa saman asian ja on paaaaljon terveellisempää. Mutta pinaattia voi käyttää pieninä lehtinä ihan salaattinakin. Nokkosta ei voi. 

Pinaatti ja retiisi ovat sellaisia vihanneksia, millä voi aikaistaa kasvukautta alkupäästä. Ne kestävät viileää ja itävät hyvin viileässä mullassa. 

Kasvihuoneeseen voi kylvää aikaisin keväällä myös pitkän itämisajan vaativaa persiljaa. Minulla on myös joinakin talvina persilja talvehtinut kasvihuoneessa. 

Jotkin salaattilajit itävät ja viihtyvät hyvin kasvihuoneessa silloin, kun ulkona on vielä lunta ja pakkasta. 

Viime kesänä kylvin mangoldia kasvihuoneeseen. Se iti ja kasvoi hyvin. Sitten kun kesä lämpisi, mangoldi alkoi kukkimaan. Mutta syksyn viiletessä, mangoldikasvustot puhkesivat uuteen kukoistukseen ja korjasimme mangoldisatoa pitkälle loppuvuoteen.

Tällaisesta yhdistelmästä oli toiveissa lihakanin
poikasia.

Kasvihuoneessa kannattaa kokeilla aikaisin keväällä kasvattaa edellä mainitsemiani vihanneksia. Esikasvatukseen käytän myös kasvihuonetta. Esimerkiksi kaalien taimista kasvaa upean vankkoja viileässä kasvihuoneessa. 

Istutan aina aikaisin keväällä istukassipuleita kasvihuoneeseen. Nytkin kylvin huhtikuun puolen välin paikkeilla puoli kiloa istukkaita kasvilavojen reunaan. Näin saamme varhaissipulia heti kesän alussa. Juuri niihin aikoihin, kuin sipulia pääsee vasta istuttamaan kasvimaalla.

Vatut katettu ja "paskotettu".

Meillä kasvaa myös yksi viiniköynnös isossa kasvihuoneessa. Se on talvehtinut siellä onnistuneesti kaksi talvea. Tosin viime keväänä siihen puhkesi lehdet niin aikaisin, että pakkanen napsaisi niihin pahasti. Nyt olemme olleet varuillamme ja varautuneet suojaamaan sitä, koska siinä on jo nuppuja.

Mietin pitkään, että mitä minä oikein kylvän suoraan kasvimaalle. No, kukkasia, ehkä jotain salaatteja, joka vuosi kokeilen nauriin kasvatusta siinä aina epäonnistuen, punajuuren ja mangoldin kylvän suoraan kasvimaalle. Olen kylvänyt jo syksyllä porkkanaa, palsternakkaa ja persiljajuurta, sekä istuttanut valkosipulit. 

Kasvimaa kokee taas kerran myllerrystä ja katsotaan nyt, miten siellä tila riittää. Poistimme paljon vanhoja kasvilavoja ja pitäisi uusia tehdä. Yksi alue on peitettynä ja siihen tulee ehkä vuoden päästä ihan perinteisiä kumpuja. Yritämme saada kuritettua juolavehnää, rönsyleinikkiä ja ohdakkeita.

Poltamme risuja kasvimaalla. Tuohon
tulee vielä loput pehkut lampolasta ja
sitten pressu päälle kesäksi.

Onko tällainen työntäyteinen omavaraisteluelämä sitten tie onnellisuuteen? Meille se ainakin on! Toisaalta ajatellen, ei välttämättä pelkkä omavaraistelu onnea tuo. Olen vakaasti sitä mieltä, että tie onnellisuuteen on monien asioiden summa. 

Ensinnäkin hyvä parisuhde ja ihana elämänkumppani, joka jakaa samanlaiset elämänarvot kuin itse. Uskon silti, että olisin onnellinen Beiben kanssa toisenlaisessakin elämäntilanteessa. Kerrostalossa tai rivarihuoneistossa, toisenlaista elämää eläen.

Mutta kyllä meille molemmille tekee hyvää asua maalla. Ja täällä meille niin rakkaassa Leppämäessä. Meidän omalla pienellä hieman alle kahden hehtaarin rancilla. 

29-vuotta yhteistä elämää!

Meillä on tässä luonto lähellä ja saamme siitäkin onnellisuutta joka päivä. Marja- ja sienimetsät lähtevät melkein ovelta. Kalaan joudumme kulkemaan autolla, mutta järvetkin ovat kohtuullisen matkan päässä. 

Luonto tuo onnellisuutta ihan vain olemalla. Nautin katsella ketun saalistusta lähipellolla, kuunnella erilaisten lintujen laulua ja tehdä kaikenlaisia löytöjä ulkona kulkiessani. Maalla asuessa luonnon keskellä ei ole yhtään tylsää päivää!

Punamaljakkaita ja jonkun eläimen
syömä joutsen samassa kuvassa.

Onnellisuutta tuo itselle tehty työ. Itse kasvatetuista kasviksista ja lihasta tehty ruoka. Puilla lämpiävä talo ja pesuvesi. Asioita, joista saa sellaista tunnetta, että on oman elämänsä "herra". Tunne että osaa ja pärjää!

Meille tuli juuri tänään tämän postauksen julkaisupäivänä, eli vappuna, täyteen 29 yhteistä vuotta. Olemme asuneet näistä vuosista 23 täällä Leppämäessä. 

Tämä vuosipäivä meni puuhastellessa kasvimaalla. Poltimme risuja ja kärräsimme sontaa kasvimaalle. Välillä tuli vettä, räntää ja rakeita taivaan täydeltä. Niiltä suojaan menimme istuskelemaan kasvihuoneeseen ja hörpimme punaviiniä. Suunnittelimme tulevia ja muistelimme menneitä. Hauska juttu oli, että emme oikein muistaneet, mitä olemme tehneet niinä vappuina, kun emme asuneet Leppämäessä. Joo, joskus kävimme tyttären ollessa pieni Tampereella vapputorilla. Mutta siinä ne muistot muualta sitten olivatkin!

Beibe muisteli, että hän on yhtenä vappuna kaivanut isoa puunkantoa maasta, toisena isoa kiveä naapurin tienvarresta. Minä taas olen monta vappua viettänyt silloisten hevosten valjaita pesten ja rasvaten, sekä pihahommissa puuhastellen. Ja aina ollaan jotenkin pienesti juhlistettu meidän vuosipäivää. Ainakin maljat nostettu!

Uskon että onnellisuus on sitä, että saa tehdä sellaisia asioita, joita pitää itselleen "lajinomaisena". Eläinten hyvinvoinnissa puhutaan aina siitä, että eläimen pitää saada toteuttaa lajityypillistä toimintaa, yleensä lajitovereiden kanssa. Miksei ihmisten hyvinvoinnissa puhuta tästä? Puhutaan vain aina, että pitää olla tehokas ja tuottava yhteiskunnan hyväksi. Siinä sivussa sitten yrittää levätä, rentoutua, kasvattaa perhettä ja liikkua. Jotta yhteiskunta voisi hyvin, etkä sinä itse! 

Omavaraisteleva elämäntapa luo ehkä jonkilaista muutosta ajatusmaailmaan. Se mikä oletetaan olevan sinulle hyväksi, ei ehkä sitten olekkaan. Onneksi moni on tämän huomannut ja alkanut elämään enemmän itseään ja läheisiään varten. Eikä vain ainoastaan yhteiskunnan hyväksi!

Lastenlasten kanssa puuhastelu
tuo onnellisuutta elämään!

Tälläisin kuulumisin ja ajatuksin täältä Leppämäestä! Käydään runsain joukoin lukemassa ja kommentoimassa muiden yhteispostaukseen osallistuneiden bloggareiden kirjoituksia. Varmasti on paljon tietoa ja hyviä ajatuksia kuukauden aiheista!

Toukokuu

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/onnellinen-omavaraistelija-suuntana-omavaraisuus-toukokuu-2023

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/toukokuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/05/suuntanaomavaraisuus-toukokuu-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/05/varakasvihuone.html

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/mita-muut-ajattelevat-touhuistani.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/05/suorakylvot-kasvimaalle-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-5

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2023/05/omavaraisempaa-elamaa-2023-kuulumisia.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/onni-omavaraisuudessa-ja-suorakylvön-salat

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/05/01/toukokiireita-unelmieni-tiluksilla/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17190

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suunatana-omavaraisuus-23-kylvo-ja-onnellisuus/

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/suorakylvoja-ja-onnellisuutta-omavaraisuudesta-suuntana-omavaraisuus/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/05/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/05/01/toukokuu-23-suorakylvot-ja-onni/

Lakritsa-kissa!

Ihanaa ja onnellista toukokuuta teille kaikille!