Suuntana omavaraisuus 2023, osa 5; kasvukautta pidemmäksi kasvihuoneen avulla ja omavaraistelun onnellisuus

 

Sammakonkutua on alkanut ilmestymään 
lampeen ja ojiin.

Toukokuuhun on jo kevät kääntynyt. Huhtikuun loppu toi mukanaan kauan kaivatut sateet, vaikka vesimäärät ei nyt vieläkään päätä huimaa. Rakeitakin saatiin yhtenä iltana, mutta olivat onneksi maltillisen kokoisia. Vihaamani hyttyset ovat heräilleet muun luonnon mukana. Ristiriitaisissa tunnelmissa elelen, koska sateet tekevät luonnolle hyvää. Kuivuus taas kurittaisi hyttysten määrää. Ei ole koskaan kohdin!

Ensimmäiset verenimijät ovat saapuneet!

Koska on käsillä taas kuukauden ensimmäinen maanantai, niin on aika Suuntana omavaraisuus -yhteispostauksen. Kuukauden aiheina on suorakylvöt, kasvihuoneen käyttö esikasvatuksissa ja onnellisuus omavaraistelun kautta. Hyvät aiheet ja taas on varmasti monia mielenkiintoisia postauksia luettavana.

Annan kanien juosta vapaana tallissa
päivisin. Yhtenä päivänä Nöpö oli hävinnyt
johonkin. Löysin sen kauratynnyristä.
Siellä se mukutti tyytyväisenä apetta!

Suuntana omavaraisuus -sarjan ovat luoneet Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . Satu on meidän omavaraisuusbloggaajien kantava voima ja Heikki häärii taustalla. Kiitos näin kauan jatkuneesta yhteispostaussarjasta kuuluu heille.

Rakkautta ja maan antimia -blogi on ollut mukana alusta asti ja postauksia on kertynyt aikas monta. Vanhempia postauksia löytyy yhteispostaus, blogiyhteisö, omavaraisuus ja suuntana omavaraisuus -tunnisteiden takaa.

Vuoden 2023 sarjaan kuuluvat postaukset pääset halutessasi lukemaan kätevästi alla olevien linkkien takaa. 

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Nöpö on iso kani!

Tuttuun tapaan hieman menneen kuukauden kuulumisia. Minulla työt jatkuvat vielä reilun kuukauden eli kevätlukukauden loppuun. Jatkosta en vielä tiedä, eikä sillä oikeastaan ole väliäkään. Enkä ole löytänyt kesäksi mitään mielenkiintoista työtä. Eikä sekään haittaa. Löytyy jos löytyy ja jos ei löydy, en pane yhtään pahaksi sitäkään!

Pääsen välillä oppilaiden mukana
tutustumaan mielenkiintoisiin
paikkoihin. Tässä olemme tutustumassa 
rakennusalaan ja kerrostalo-
työmaahan.

Perinnesaunottajakoulutukseni jatkuu edelleen ja yksi lähiopetusviikonloppu ehti olemaan huhtikuussa. On kyllä mahtavaa saada olla mukana pienessä, mutta sitäkin ihanammassa porukassa opiskelemassa upeaa perinnetaitoa. 

Toukokuussa on tiedossa taas lähiopetusta ja saan tehdä yhden ihanan asiakastyönkin. Se tulee olemaan kivaa!

Perinnesaunottajan koulutukseen 
kuuluu ryhmäsaunotusten järjestäminen,
joita olemme harjoitelleet.

Esikasvatuksessa olevat taimet kasvavat ja lisää pitäisi laittaa, kuten kurpitsat, maissit ja pavut.

Istutin jo kasvihuoneeseen latva-artisokan taimet.  Niitä pitää suojata, jos yöt näyttää kovin kylmiltä.

Toukokuu on meillä pitkästä aikaa eläinvauvojen kuukausi. Niitä kananmunia en sitten laittanut hautomakoneeseen, vaikka Kuukuna painosti. Mutta kymmenen ankanmunaa laitoin. Toivottavasti saamme edes muutaman ankkatipun lasten ja meidän aikuistenkin iloksi. Ankat ovat mukavia taapertajia ja niiden liha on todellista herkkua. Ankanmunat ovat aivan loistavia leivonnassa. Nähtäväksi jää, teurastetaanko ankat syksyllä, vai mitä niiden kanssa tehdään.

Tippi-uuhen laskettu aika on 22.5. Mutta sillä on jo alkanut utare täyttymään ja maha on laskeutunut. Kokeneena synnyttäjänä se saattaa poikia hieman aikaisemmin. Se on aiemmilla kerroilla saanut aina kolme karitsaa. Jännä nähdä, montako tulee tällä kertaa!

Laitoin tuoksupelargonian pistokkaita juurtumaan.
Nämä on niistä Kuukunan mielestä kuselle haisevista
pelargonioista! 😂

Hain myös Nöpö-kanille uroksen ja ne ovat nyt viettäneet aikaa yhdessä. Ensi alkuun näytti siltä, että urosta ei voisi "iso vaalea" vähempää kiinnostaa. Nyt on kuitenkin ollut säpinää ja toivottavasti astuminen on onnistunut. Jos ei, niin sitten hommaan jostain uuden uroksen. Haluaisin Nöpölle saman rotuisen uroksen, eli belgian jätin. Tämä nykyinen on maatiaiskani.

Kellarissa talvettamistani viidestä daalian juurakosta
neljä talvehti. Yhden ostin lisää ja laitoin juurakot
pusseihin esikasvamaan. Näin tehtiin Strömsössä,
joten on pakko olla hyvä tapa!

Kasvihuoneeseen olen kylvänyt jo retiisiä, joka alkaa pikku hiljaa kasvamaan syöntikokoon. Kylvin myös pinaattia, vaikka nokkonenkin alkaa jo luonnossa nousta. Meillä täällä Suomessa on toisaalta turhaa pinaattia kasvattaa, koska nokkonen ajaa saman asian ja on paaaaljon terveellisempää. Mutta pinaattia voi käyttää pieninä lehtinä ihan salaattinakin. Nokkosta ei voi. 

Pinaatti ja retiisi ovat sellaisia vihanneksia, millä voi aikaistaa kasvukautta alkupäästä. Ne kestävät viileää ja itävät hyvin viileässä mullassa. 

Kasvihuoneeseen voi kylvää aikaisin keväällä myös pitkän itämisajan vaativaa persiljaa. Minulla on myös joinakin talvina persilja talvehtinut kasvihuoneessa. 

Jotkin salaattilajit itävät ja viihtyvät hyvin kasvihuoneessa silloin, kun ulkona on vielä lunta ja pakkasta. 

Viime kesänä kylvin mangoldia kasvihuoneeseen. Se iti ja kasvoi hyvin. Sitten kun kesä lämpisi, mangoldi alkoi kukkimaan. Mutta syksyn viiletessä, mangoldikasvustot puhkesivat uuteen kukoistukseen ja korjasimme mangoldisatoa pitkälle loppuvuoteen.

Tällaisesta yhdistelmästä oli toiveissa lihakanin
poikasia.

Kasvihuoneessa kannattaa kokeilla aikaisin keväällä kasvattaa edellä mainitsemiani vihanneksia. Esikasvatukseen käytän myös kasvihuonetta. Esimerkiksi kaalien taimista kasvaa upean vankkoja viileässä kasvihuoneessa. 

Istutan aina aikaisin keväällä istukassipuleita kasvihuoneeseen. Nytkin kylvin huhtikuun puolen välin paikkeilla puoli kiloa istukkaita kasvilavojen reunaan. Näin saamme varhaissipulia heti kesän alussa. Juuri niihin aikoihin, kuin sipulia pääsee vasta istuttamaan kasvimaalla.

Vatut katettu ja "paskotettu".

Meillä kasvaa myös yksi viiniköynnös isossa kasvihuoneessa. Se on talvehtinut siellä onnistuneesti kaksi talvea. Tosin viime keväänä siihen puhkesi lehdet niin aikaisin, että pakkanen napsaisi niihin pahasti. Nyt olemme olleet varuillamme ja varautuneet suojaamaan sitä, koska siinä on jo nuppuja.

Mietin pitkään, että mitä minä oikein kylvän suoraan kasvimaalle. No, kukkasia, ehkä jotain salaatteja, joka vuosi kokeilen nauriin kasvatusta siinä aina epäonnistuen, punajuuren ja mangoldin kylvän suoraan kasvimaalle. Olen kylvänyt jo syksyllä porkkanaa, palsternakkaa ja persiljajuurta, sekä istuttanut valkosipulit. 

Kasvimaa kokee taas kerran myllerrystä ja katsotaan nyt, miten siellä tila riittää. Poistimme paljon vanhoja kasvilavoja ja pitäisi uusia tehdä. Yksi alue on peitettynä ja siihen tulee ehkä vuoden päästä ihan perinteisiä kumpuja. Yritämme saada kuritettua juolavehnää, rönsyleinikkiä ja ohdakkeita.

Poltamme risuja kasvimaalla. Tuohon
tulee vielä loput pehkut lampolasta ja
sitten pressu päälle kesäksi.

Onko tällainen työntäyteinen omavaraisteluelämä sitten tie onnellisuuteen? Meille se ainakin on! Toisaalta ajatellen, ei välttämättä pelkkä omavaraistelu onnea tuo. Olen vakaasti sitä mieltä, että tie onnellisuuteen on monien asioiden summa. 

Ensinnäkin hyvä parisuhde ja ihana elämänkumppani, joka jakaa samanlaiset elämänarvot kuin itse. Uskon silti, että olisin onnellinen Beiben kanssa toisenlaisessakin elämäntilanteessa. Kerrostalossa tai rivarihuoneistossa, toisenlaista elämää eläen.

Mutta kyllä meille molemmille tekee hyvää asua maalla. Ja täällä meille niin rakkaassa Leppämäessä. Meidän omalla pienellä hieman alle kahden hehtaarin rancilla. 

29-vuotta yhteistä elämää!

Meillä on tässä luonto lähellä ja saamme siitäkin onnellisuutta joka päivä. Marja- ja sienimetsät lähtevät melkein ovelta. Kalaan joudumme kulkemaan autolla, mutta järvetkin ovat kohtuullisen matkan päässä. 

Luonto tuo onnellisuutta ihan vain olemalla. Nautin katsella ketun saalistusta lähipellolla, kuunnella erilaisten lintujen laulua ja tehdä kaikenlaisia löytöjä ulkona kulkiessani. Maalla asuessa luonnon keskellä ei ole yhtään tylsää päivää!

Punamaljakkaita ja jonkun eläimen
syömä joutsen samassa kuvassa.

Onnellisuutta tuo itselle tehty työ. Itse kasvatetuista kasviksista ja lihasta tehty ruoka. Puilla lämpiävä talo ja pesuvesi. Asioita, joista saa sellaista tunnetta, että on oman elämänsä "herra". Tunne että osaa ja pärjää!

Meille tuli juuri tänään tämän postauksen julkaisupäivänä, eli vappuna, täyteen 29 yhteistä vuotta. Olemme asuneet näistä vuosista 23 täällä Leppämäessä. 

Tämä vuosipäivä meni puuhastellessa kasvimaalla. Poltimme risuja ja kärräsimme sontaa kasvimaalle. Välillä tuli vettä, räntää ja rakeita taivaan täydeltä. Niiltä suojaan menimme istuskelemaan kasvihuoneeseen ja hörpimme punaviiniä. Suunnittelimme tulevia ja muistelimme menneitä. Hauska juttu oli, että emme oikein muistaneet, mitä olemme tehneet niinä vappuina, kun emme asuneet Leppämäessä. Joo, joskus kävimme tyttären ollessa pieni Tampereella vapputorilla. Mutta siinä ne muistot muualta sitten olivatkin!

Beibe muisteli, että hän on yhtenä vappuna kaivanut isoa puunkantoa maasta, toisena isoa kiveä naapurin tienvarresta. Minä taas olen monta vappua viettänyt silloisten hevosten valjaita pesten ja rasvaten, sekä pihahommissa puuhastellen. Ja aina ollaan jotenkin pienesti juhlistettu meidän vuosipäivää. Ainakin maljat nostettu!

Uskon että onnellisuus on sitä, että saa tehdä sellaisia asioita, joita pitää itselleen "lajinomaisena". Eläinten hyvinvoinnissa puhutaan aina siitä, että eläimen pitää saada toteuttaa lajityypillistä toimintaa, yleensä lajitovereiden kanssa. Miksei ihmisten hyvinvoinnissa puhuta tästä? Puhutaan vain aina, että pitää olla tehokas ja tuottava yhteiskunnan hyväksi. Siinä sivussa sitten yrittää levätä, rentoutua, kasvattaa perhettä ja liikkua. Jotta yhteiskunta voisi hyvin, etkä sinä itse! 

Omavaraisteleva elämäntapa luo ehkä jonkilaista muutosta ajatusmaailmaan. Se mikä oletetaan olevan sinulle hyväksi, ei ehkä sitten olekkaan. Onneksi moni on tämän huomannut ja alkanut elämään enemmän itseään ja läheisiään varten. Eikä vain ainoastaan yhteiskunnan hyväksi!

Lastenlasten kanssa puuhastelu
tuo onnellisuutta elämään!

Tälläisin kuulumisin ja ajatuksin täältä Leppämäestä! Käydään runsain joukoin lukemassa ja kommentoimassa muiden yhteispostaukseen osallistuneiden bloggareiden kirjoituksia. Varmasti on paljon tietoa ja hyviä ajatuksia kuukauden aiheista!

Toukokuu

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/onnellinen-omavaraistelija-suuntana-omavaraisuus-toukokuu-2023

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/toukokuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/05/suuntanaomavaraisuus-toukokuu-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/05/varakasvihuone.html

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/mita-muut-ajattelevat-touhuistani.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/05/suorakylvot-kasvimaalle-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-5

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2023/05/omavaraisempaa-elamaa-2023-kuulumisia.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/onni-omavaraisuudessa-ja-suorakylvön-salat

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/05/01/toukokiireita-unelmieni-tiluksilla/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17190

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suunatana-omavaraisuus-23-kylvo-ja-onnellisuus/

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/suorakylvoja-ja-onnellisuutta-omavaraisuudesta-suuntana-omavaraisuus/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/05/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/05/01/toukokuu-23-suorakylvot-ja-onni/

Lakritsa-kissa!

Ihanaa ja onnellista toukokuuta teille kaikille!