Kuukuna kokkaa; jäätelöleipä

 

Eväsretkellä lähimetsässä 

Kuluneen kesän aikana ollaan jonkin verran kokkailtu Kuukunan kanssa. Lähinnä poika on ottanut osaa ruuanlaittoon tekemällä jotain pientä apuhommaa. Mutta silleen varta vasten poikaa ajatellen ei olla kokkailtu.

Nyt molemmat murut olivat mummulassa yökylässä, joten mietiskelin helppoa ohjetta pojan kanssa toteutettavaksi. Omppu ei ole kiinnostunut kokkailusta, syömisestä kylläkin!

Omppua kiinnostaa mummun sienisaalis

Koska tyttärellä eli lasten äidillä oli synttäritkin lähellä, ajateltiin tehdä jotain makeaa. Olin jo aiemmin kokeillut sellaista ameriikan herkkua kuin jäätelöleipä. Kyllä, jäätelöstä tehtyä leipää! Vain amerikkalaiset voivat tälläisen keksiä.

Kokeillessani reseptiä, tein leivän itse tehdystä vadelmajäätelöstä. Siitä tulikin yllättävän hyvää! Pakastimessa olisi ollutkin omenasoseesta tehtyä herkkujäätelöä, mutta en raaskinnut sitä tähän nyt käyttää. Joten ostin ihan halpaa mansikkajäätelöä. Se saisi leivonnaiseen kelvata.

Hän on jo niin iso poika! Huomatkaa 
leipomiskaverina oleva Kaku.

Autot parkissa!

Kuukuna olikin ihan innoissaan tästä jäätelöleipä-ideasta! Piti vaan malttaa odottaa, että jätski sulaisi ensin, ennen kuin päästiin leipomaan. Ja laatukin piti tietysti tarkistaa siskon kanssa. Mummu sitten sovelsi ohjetta pienemmäksi "hävikin" huomioiden!

On tärkeää tarkistaa raaka-aineen laatu!

Ompullekkin maistui!

Ohje on erittäin yksinkertainen. Jäätelö sulatetaan, vehnäjauho ja leivinjauhe sekoitetaan keskenään ja ne lisätään sulaan jäätelöön. Sekoitetaan hyvin ja laitetaan massa leipävuokaan. Paistetaan, annetaan jäähtyä ja syödään. Siinä se!

JÄÄTELÖLEIPÄ

• 1 l jäätelöä
• 6 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta

Kumoa jäätelö kulhoon ja anna sulaa huoneenlämmössä. Mittaa vehnäjauho eri kulhoon ja sekoita leivinjauhe siihen. 

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele 1,5 litrainen leipävuoka ja korppujauhota se. 

Kun jäätelö on sulanut juoksevaksi, lisää jauhoseos siihen. Sekoita hyvin lastalla käännellen. Kaada massa leipävuokaan ja paista noin 35 minuuttia. 

Kokeile kypsyyttä tikulla. Ota leipä uunista ja anna jäähtyä hieman ennen vuuasta kumoamista. Nauti leipä jäähtyneenä.

Ameriikassa jäätelöleipää syödään voin, hillon tai maapähkinävoin kanssa. Me söimme sitä vähän niin kuin kakkuna. Ihan hyvää, mutta kyllä minä ehkä jäätelön ennemmin syön ihan sellaisenaan. Mutta poika tykkäsi leipoa tätä ja ohje on tosi helppo lasten kanssa tehtäväksi. Tämä voisi toimia hyvin täytekakun pohjanakin.

Oletko sinä kuullut jäätelöleivästä tai syönyt sellaista?

Materialismionnellisuus vs. materialismiähky

 

Olen ollut aina perso tavaralle. Olen keräilijäluonne ja rakastan kaikkea... no, kaikkea ihanaa! Tykkään retrokamasta, lehmäjutuista, kirjoista, elokuvista, käsityötarvikkeista, huonekaluista, tauluista, astioista ja oikeastaan ihan kaikesta!

Joskus vain jonkin tavaran nähdessään, se on pakko saada. Vuosia ostin kaikenlaista kyllä vain ihan siitä syystä, etten voinut hyvin. Jotenkin sitä haluaa palkita itseään jollain kivalla jutulla silloin kun on kurja mieli. Raskas työviikko ja sen on reippaana selvittänyt, niin on kiva ostaa itselleen jotain vähän niin kuin palkinnoksi.

Enkä kyllä sano, etteikö jostain tavarasta tai vaatteesta voisikin saada hyvää mieltä. Mutta jos se on vain hetken hurma ja tavara jää käyttämättä, niin oliko se sitten sen väärttiä.

Vuosien varrella olen kyllä hävittänyt tavaraa paljon! Esimerkiksi silloin kun hevoset lähtivät meiltä, myin kaikki heppakamat pois saman tien. Ja valjasvarastona toimineesta leikkimökistä remontoitiin minulle muijaluola. Siitäkään en ole muuten koskaan postausta tehnyt!

En tiedä, mistä nyt kuitenkin johtuu se, että materialismionnellisuuteni on pikku hiljaa muuttumassa materialismiähkyksi. Jotenkin tuntuu, että lähes tukehdun tähän tavaran määrään! 

Ehkäpä tämä johtuu siitä, että olen ollut viime vuosina aina vaan enemmän ja enemmän kotosalla. On ollut aikaa huomioida ympärillä olevaa tavara paljoutta. On tullut sellainen tunne, että mikään ei enään mahdu minnekkään. Kaikki tasot on koko ajan täynnä "kamaa" ja koti näyttää sekavalta. Ei ole todellakaan sellaisia hienoja esinekokoelmia lipastojen päällä, mitä sisustuslehdissä näkyy.

Ristiriitaisilla fiiliksillä olen pohtinut tätä, koska mielestäni meillä ei ole paljon tavaraa. Ja sitten toisaalta sitä on aivan järkyttävästi! Koska tavaraahan on talon lisäksi myös ulkorakennuksissa.

Meillä on pieni talo ja säilytystilaa ei ole paljoa. Meillä ei ole mitään kiinteitä kaappeja, vaan kaikki säilytetään irrallisissa kaapeissa ja lipastoissa. 

No, onhan meillä kaksi talon sivuilla olevaa vinttikomeroa. Niihin muuten sitten kamaa mahtuukin! Tosin niistäkin on tavaraa hävitetty vuosien varrella oikein urakalla. Mehän ostettiin aikanaa Leppämäki irtaimistoineen. Eli täällä oli entisten asukkaiden tavaroita.

Niitähän muuten olikin! Leppämäessä asui ennen meitä iäkäs pariskunta, jotka olivat eläneet sitä aikaa, jolloin kaikki säilytettiin ja mitään ei heitetty menemään. Leppämäessä paloi "ikuinen tuli" pellolla, kun poltimme roviolla kaikenlaista poltettavaksi kelpaavaa tavaraa. Oli rikkinäisiä kiuluja, vaatteita, risoja pärekoppia, kaikenlaisia laudanpätkiä ja jopa pohjastaa puhki oleva vene.

Niissä vinttikomeroissa oli tyhjiä jogurttipurkkeja ja margariinirasioita. Vaatteita, lasitölkkejä, muoviämpäreitä ja vaikka mitä.

Jotenkin silloin itselläkin tuli ihmeellinen tavaran haalimisen himo. Kun oltiin asuttu pitkään pienessä yksiössä ja nyt olikin yht'äkkiä tilaa ympärillä ja monta rakennusta täytettävänä, kummasti alkoi tavaraa siunaantumaan. Eihän sitä voinut millään tietää, mitä minifarmari tulisi elämässään tarvitsemaan.

Vaikka vaatetta lähti kiertoon, ei
silti tartte alasti kulkea!

Olen monesti muistellut ensimmäistä asuntoani, mihin Beibekin sitten myöhemmin muutti ja johon perheemme perustettiin. Se oli 45 neliön yksiö; pieni keittiö, vaatehuone, kylpyhuone, eteinen ja yksi isohko huone. Myimme sen tyttären ollessa 4-vuotias. 

Pikku-kotimme oli aina siisti ja sen pohjaratkaisu oli käytännöllinen. Meillä oli 3 akvaarioita, 3 kissaa, koira, 2 marsua ja kani. Hevonen asui muualla...

Tälläiseen pieneen kämppään ei tullut haalittua mitään ylimääräistä tavaraa. Kaikki mitä ei oltu käytetty vähään aikaan hävitettiin/myytiin pois. 

Koti oli tosi nopea siivota ja meillä olikin aina siistiä. Jotenkin minusta on aina tuntunut siltä, että jos meille ei olisi siunaantunut lasta, asuisimme vieläkin tässä pikku kämpässä.

No, 21-vuotta Leppämäessä ja tavaraa on kertynyt! Totta kai tälläinen omavaraisteleva elämäntyyli vaatiikin paljon välineitä. Joten meillä on kaksi traktoria lisävarusteineen, mittava määrä erilaisia työkaluja, ruohonleikkureita, trimmeri, raivaussaha, monta moottorisahaa ja vaikka mitä koneita.

Sitten on eläinten varusteet ja välineet. Nykyään kun ei ole kuin kanoja, lampaita, kissa, koira ja marsuja, tarvikkeita ei niin paljoa tarvita. Mutta on kuitenkin häkkiä, kippoa, kappoa ym.

Tämä asuintalon ulkopuolella oleva tavara ei niinkään minua häiritse. Vaan täällä sisällä oleva kama! Nyt tänä syksynä päätin, että nyt lähtee. Ja on lähtenytkin. 

Otin reilu viikko sitten kirppispöydän ja into piukeena aloin vähentämään tavaraa. Päätin, että kaikki vanhat Arabian uunivuuat (joita oli monia ja kyllä käytinkin niitä) lähtee. Samoin vuosia keräämäni Kastehelmisarjan kahvikupit ja -lautaset, jotka ovat niin pieniä, että ei niitä koskaan käytetä. Muutenkin meillä on ollut niin paljon kaikkia sellaisia astioita, joita me ei käytetä ikinä. Meillä on arkiastioita niin paljon, että niillä kattaa isommallekkin porukalle. Ja jos ne eivät riitä, sitten lainataan vaikka tyttäreltä lisää.

Oikeastaanhan tämä hirveä tavaran hävittäminen lähti tällä kertaa siitä, että siivosin vaatekaappini. Olin siivonnut sen viimeksi keväällä ja jo silloin vähensin sieltä vaatteita. Silti nyt sitä siivotessani, poistin kaapista kolme kestokassillista vaatteita. Hyväkuntoisia farkkuja, juhlamekkoja, neuleita ja hameita. Osa oli jäänyt minulle pieneksi, koska olen lihonut. Mutta osa oli sellaisia, mitä olen kyllä jossain vaiheessa pitänytkin paljon, mutta sitten ne on vain unohtunut. Ehkä maku muuttunut tai jotain. Eikun myyntiin vaan!

Siivosin muuten samalla vauhdilla myös meikkilaatikkoni ja -pussini. Mietin sitäkin, että kuinka paljon oikein tarvitsen meikkejä. Käytän paria eri väriä silmien rajaukseen, muutamaa luomiväriä, poskipunaa, ripsaria, kulmakynään, puuteria ja sitten tietysti niitä mömmöjä, joilla tasoitellaan ryppyjä lärvistä, jos vähän paremmin naamaa laitetaan. Kynsilakkaa ja huulipunaa käytän vähän. 

Niinpä heitin roskiin kaikki vanhentuneet meikit ja sellaiset, mitä olen ajatellut joskus käyttäväni. En jättänyt kuin muutaman hassun luomivärin, jota käytän arkimeikkiin ja sitten vähän juhlavampaan. Minähän en siis todellakaan meikkaa joka päivä. Vaan silloin tälläin ihmisten ilmoille mennessäni, enkä aina silloinkaan. Joten vähällä pärjään. Päätinkin, etten osta meikkejä lisää kuin silloin, kun edellinen on loppu tai loppumassa. 

Muutenkin olen vähentänyt kosmetiikan käyttöä. Minulla ei ole kuin yksi kosteusvoide, jota käytän koko keholle. Näin olen tehnyt jo muutaman vuoden, enkä ole todennut olevani kasvoiltani yhtään sen "kuppaisemman" näköinen, kuin läträtessäni naamaani kaiken maailman päivävoiteet ja seerumit.

Hiuslakka, muotovaahto, hiusvaha ja -puuteri, sekä dödö. Muutama hajuvesi, joita en niitäkään osta lisää, ennen kuin vanhat on suihkauteltu. On ihan järjetöntä pitää rahaa kiinni isossa määrässä kosmetiikkaa, joista osa saattaa mennä ihan roskiin, koska vanhentuvat. 

Yksi pullo shampoota, hoitoainetta ja saippua. Saippuoita olen muuten tehnyt jo jonkin aikaa itse, joten niitäkään ei ostella enään. Vieraita varten meillä on nestesaippuaa pullossa, kaupan tavaraa tämä.

Olen lopettanut kaiken maailman kuorinta-aineiden oston. Niitä kun on helppo tehdä itsekin, ihan ruoka-ainekaappien sisällöstä. Samoin olen tehnyt salvaa kuiville jalkapohjille, sekä huulille. 

Kirpputorilla, josta pöydän vuokrasin, on mahdollista ostaa valmiiksi numeroidut hintalaput. Niistä näkee pöydän numeron ja niissä on asiakasnumero valmiina. Niissä on myöskin juokseva numero, joten pysyy selvillä, kuinka monta tavaraa on hinnoitellut myyntiin.

200 tavaraa poistettu!

Yhtenä päivänä taas hinnoittelin tavaraa myyntiin meneväksi ja huomasin, että olin käyttänyt 200 hintalappua. Siis, olin poistanut meidän kodista 200 tavaraa! Ja mikä tässä asiassa oli vielä hämmästyttävämpää, oli että tämä tavaramäärän poistaminen ei edes näkynyt missään. Ei yhtään tyhjää hyllyä kaapeissa, paljasta seinää, tavarasta tyhjää lipaston päällistä. Beibe sanoikin, että 200 tavaraa on vain pintaraapaisu!

Jotenkin tuli vähän sellainen avutonkin olo. Hirvittävä työ, että saa kotiaan tyhjennettyä turhasta tavarasta ja silti se ei näy missään. 

Mutta toisaalta on ollut ihan voittaja olo! Kirppikseltä on todellakin mennyt nämä meille ylimääräiset tavarat kaupaksi. Se on kannustanut etsimään vain lisää poistettavaa ja myytävää tavaraa. Ainakaan vielä en ole yhtään tavaraa kaivannut takaisin.

Minulla on ollut aina tavoitteena hankkia jokin tavara. Yleensä "himo" on koskenut jotain astiasarjaa tai huonekalua. Nyt en ole tuntenut tälläistä pitkään aikaan. 

Kyllä minä kaupoissa katselen ja hypistelen. Mutta harkitsen todella tarkkaan nykyään tavaran hankkimista. 

Viimeksi olen ostanut maalauksen eräältä taiteilijalta. Tätäkin hankintaa harkitsin kuukauden päivät. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että tein hyvän hankinnan.

Palkitsen itseäni nykyään eri tavalla kuin ennen. En välttämättä osta mitään tavaraa, vaan ennemminkin palveluja. Tykkään kovasti käydä kahvilla tai syömässä jossain kivoissa kahviloissa ja ravintoloissa. Taidenäyttelyistä ja museoista saa hyvää mieltä itselleen. Hyvä elokuva on aina elämys!

Beiben kanssa puhuttiin yhtenä iltana tästä materialismiähkystä ja siitä, että me molemmat halutaan hävittää tavaraa kodistamme oikein urakalla. Jossain vaiheessa Beibe sanoi, että mehän puhutaan kuin oltaisiin kuolinpesää siivoamassa etukäteen. Naurattikin, mutta kyllähän siinäkin pieni totuus taitaa olla. Onhan se toisaalta kohtuutonta jättää kaikkea "sontaa" jälkeensä, kun sitä voi elinaikanaan hävittääkkin ja vähentää. Mutta vaikka tässä nyt kuinka tavaraa hävittettäisiin, kyllä minä luulen, että tyttärelle silti siivottavaa jää!

"Helppoa kuin omenasoseen teko"!

 

Päivitin sanonnan "helppoa kuin heinänteko" satokauteen sopivammaksi. Tosin, en ole koskaan ymmärtänyt tuota vanhaa väittämää heinänteon helppoudesta. Koska se ei sitä todellakaan ole!

Voin kuitenkin luvata, että "helppoa kuin omenasoseen teko" pitää sanontana täysin paikkansa. Koska tämän helpompaa tapaa säilöä syksyn omenasatoa ei ole. Tämä valmistuu lähes itsestään!

Koska suurin osa Leppämäen omenapuista on vielä niin nuoria, etteivät tuota satoa, olemme saaneet hakea Beibe keskimmäisen siskon mökiltä punakaneleita. Puu on Beiben nuorimman siskon parisenkymmentä vuotta sitten istuttama ja tänä vuonna se teki upean sadon lähes virheettömiä omenia. 

Ihanan väristä hedelmälihaa!

Omenia on tullut niin paljon, että niitä on kelkottu tunkiolle kottikärrykaupalla. Puu on ollut todella tuottoisa, yli tarpeenkin.

Me olemme hakeneet sieltä muutamaan otteeseen Ikean kasseilla omppuja ja olemme puristaneet niistä tuoremehua pakkaseen ja pistipä Beibe siiderinkin käymään. Ja minä olen tehnyt useamman satsin ihanaa omenasosetta!

Jos et omista omenaporaa, lohko vain karan
ympäriltä. Mene vähän hedelmää hukkaan,
mutta säästää vaivaa. Meillä lampaat ja kanat
syövät perkuujätteet.

Olen jo vuosia tehnyt omenahillon uunissa, koska se vain on niin kätevää! Sen voi jättää uuniin ihan ittekseen, eikä tarvitse vahtia ja sekoitella koko ajan. Olenpa laittanut joskus jopa kesäkurpitsaakin uuniomenahilloon.

Minulla tuli hieman liian täyteen kattila, mutta
hetken uunissa oltuaan, kansi meni kyllä päälle!

Mutta tämähän ei nyt ole hilloa, vaan sokeritonta sosetta! Hillot minulla on vielä tekemättä. Enkä kyllä edes tiedä, viitsinkö tehdäkkään, koska tämä sose on niin hyvää. Olen syönyt sitä puuron kanssa, laittanut jogurttiin ja käyttänyt tuorepuuroon. 

Kuoretkin hautuvat pehmeiksi ja ne soseutuvat
ihan tasaiseksi.

Olen ollut tosi kovassa flunssassa viikon verran ja silti jaksoin tätä tehdä. Kovin homma oli omenoiden lohkominen, mutta hissuksiin välillä leväten, homma hoitui. Omput muhisivat uunissa ittekseen ja minä lepäsin sillä välin. Todella helppoa omenasoseen tekoa siis!

OMENASOSE UUNISSA

• 2 kg omenoita lohkottuina, siemenkota poistettuna
• 0,5 dl vettä

Pese omenat roskista ja lohko ne siemenettömiksi. Omenoita ei tarvitse kuoria.

Laita omenalohkot uuninkestävään kattilaan tai uunivuokaan ja lisää tilkka vettä. Jos omenat ovat tosi mehukkaita, vettä ei ehkä tarvita. 

Anna omenoiden hautua 150 asteisessa uunissa noin kaksi tuntia. Kansi kattilan tai uunivuuan päällä edesauttaa hautumista ja omenat eivät pääse kuivumaan.

Kun omenat ovat kauttaaltaan pehmenneet, soseuta tasaiseksi. Jäähdytä ja pakkaa rasioihin tai pusseihin. Sose säilyy jääkaapissa noin viikon verran. Iso satsi kannattaa siis pakastaa!

Punakanelista tulee kauniin värinen sose!

Väkisinkin aloin miettimään sitä, että me voimme olla jossain vaiheessa samanlaisen "ongelman" edessä, kuin Beiben sisko. Jos kaikki istuttamamme omenapuut tuottavat edes silloin tällöin samanlaisen sadon, kuin tämä yksi ainut punakanelipuu, taidamme olla pulassa!

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 9; jatkojalostusta!

 

Korissa ukonsieniä, karvarouskuja,
herkkutatteja ja kuusiherkkusieniä.

Hei vaan kaikille! Niin vakkarilukijoille, satunnaisille vierailijoille, kuin kanssabloggaajille. Täällä ollaan taas, yhden kuukauden "poissaolon" jälkeen. Aika on siis Suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarjan syyskuun postauksen. 

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina suuri joukkio omavaraisuudesta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat kello 9 aamulla jokainen tahollaan postauksen, jonka aihe on sovittu etukäteen. Minulta jäi elokuun postaus väliin, koska en vain ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne blogiin. Instagramin puolella olenkin ollut aktiivisempi, koska se on jotenkin vain nopeampi alusta tehdä päivityksiä. 

Joka tapauksessa, edelliset tämän vuoden suuntana omavaraisuus-sarjan postaukseni löydät alta olevista linkeistä.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa5

Osa 6

Osa 7

Pajulanjärvi 1.9. klo 5.30 aamulla

Siis, syyskuun! Joo-o, syksyssä mennään jo kovaa vauhtia. Jotenkin tuntui, että tämä kesä mennä hurahti niin, että ei kerinnyt "kesää" sanomaan. Johtui ehkä osaltaan siitä, että olin toko-kesä- ja heinäkuun aikas tiiviisti töissä. Kotihommat jäivät aivan retuperälle!

Tätä ihmettelin monestikin. Olenhan ollut ennenkin vakityössänikin kesät töissä. Lukuunottamatta kesälomaa. Mutta mietinkin sitä, että mahtoiko johtua siitä, että olen ollut melkein aina kesälomalla työstäni kesäkuussa. Silloin on saanut laitettua kasvimaan hyvään kasvukuntoon ja -vauhtiin ja loppukesä on mennyt vain huoltohommissa. Nyt kävi niin, että kasvimaa on ollut ihan heitteillä koko kesän! Vähän hävettääkin, mihin kuntoon se on päässyt...

Tässä ollaan istuttamassa 
kesäkukkaa kasvimaalle.

Mutta, on sieltä jotain satokin saatu. Valkosipulia, tavallista sipulia, vähän mansikoita, joitakin porkkanoita, kesäkurpitsaa, persiljaa, timjamia ym. 

Lisäksi kylvin yhteen lavaan kamomillaa ja pelto-orvokkia. Tein koulussa luonnontuotekasvien viljelyn osatutkinnon ja alunperin minulla oli aikomus tehdä se juurikin näistä kasveista. Mutta teinkin sitten näytön joulukuusien viljelystä. 

Kuitenkin juolavehnän ja ohdakkeiden seasta nämä yrttilöiset ponnistivat, vaikka jäivät kylvön jälkeen omilleen. Niistä olen kukkia kerännyt kuivuriin jatkokäyttöä varten. Käytän niitä kosmetiikan, kuten saippuan tekoon.

Kuten käytän kehäkukkaakin ja sitä kasvimaallani kasvaa myös. Keväällä kylvämäni kehäkukat eivät itäneet. Olin kerännyt siemenet viime kesän kukista. Unohdin ne talveksi kasvihuoneeseen, mikä varmasti aiheutti itämättömyyden. Mutta se hyvä puoli kesätöistä oli, että roudasin sieltä kotiin edullisia kehäkukantaimia ja ne ovat menestyneet hyvin.

Kamomillaa ja pelto-orvokkia 

Kehäkukkaa kuivuriin menossa. 

Kasvimaalla on vielä purjoja, jotka olen itse siemenestä kasvattanut. Niiden korjaamisella ei ole kiirettä. Samoin perunaa löytyy ja sitä ollaankin syöty pellosta suoraan. Niin se on vain parasta!

Kasvihuoneessa on tomaattia ja chilejä. Pari kurkkuakin siellä vielä sinnittelee. Paprikat menivät pääosin jo kasveina ötököiden suihin.

Löysin sienestysurani Ensimmäiset
ukonsienet

Niiden hatuista sai maukkaat pihvit
paneroituna. Syötiin oman maan perunoita 
ja tomaatti niiden kanssa. 

Kaunis lakki ukonsienellä!

Runsas tomaattisato on saanut minut vihdoinkin tänä vuonna kokeilemaan umpiointia. Meillä on kolme pakastinta, mikä on aivan liikaa kahden ihmisen talouteen. Pakastuksen tarvetta olenkin yrittänyt kuivaamalla vähentää. Sekä etikkasäilönnällä ja hieman hapattamallakin. 

Joka vuosi keittelen tomaateista sosetta/kastiketta, yhdessä sipulin ja muiden kasvisten kanssa. Useat litrat tomaattikastiketta vievät todella paljon pakastustilaa. Nyt päätin, että on aika umpioida!

Kaikki itse kasvatettua!

Minulla on elintarviketeollisuuden koulutus ja olenkin joskus kouluaikoina tehnyt umpiointeja. Tosin, ne tehtiin painekaapissa, mitä kotoa ei löydy. Koulutus ja kymmenien vuosien työkokemus elintarvikkeiden parissa on tehnyt minusta hieman varovaisenkin, koska tieto lisää tuskaa. Tietoisuus bakteereista ja pilaantumista aiheuttavista mikrobeista on jarrutellut umpioimistani. Kuitenkaan kotioloissa ei koskaan pysty olosuhteita järjestämään niin hygieenisiksi, kuin teollisuudessa. 

No, sitten mietin, että kyllä minä kuitenkin pilaantuneen elintarvikkeen tunnistan aistinvaraisesti. Että voin luottaa itseeni, etten sellaista syö, jos umpiointini menevätkin jostain syystä mönkään.

❤

Ensimmäisen satsin tein tätä ohjetta mukaillen. Laitoin siis ainekset pilkottuina purkkeihin ja umpioin ne uunissa. Toisen satsin teinkin sitten niin, että ensin keittelin aineksia kattilassa ja soseutin ne. Laitoin valmiin soosin purkkeihin ja taas samalla lailla noin 5 tunniksi uuniin 120 asteeseen. Tämä jälkimmäinen tapa oli ehkä lopputulokseltaan parempi. 

Minä olen molemmilla kerroilla jättänyt purkit jäähtymään uuniin luukku kiinni. Mietin, että jos vaikka jostain syystä räjähtävät, niin ovat ainakin suljetussa tilassa. Purkit meinaan pihisivät jännästi uunissa!

Umpioidahan voi myös kattilassa. Tätä tapaa en ole kokeillut, koska tuo uunissa umpioiminen on mielestäni kätevämpää. Ei tarvitse koko ajan vieressä seisoa. 

Marttojen sivuilta löytyy hyvä ohje kattilassa, kiehuvassa vedessä umpiointiin. Jotenkin vain tuo uunissa umpiointi tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta minusta, koska ei tarvitse välttämättä koskea kuumiin purkkeihin laisinkaan. Tosin uunissa tehtävä umpiointi kestää kauemmin, mutta toisaalta sinne mahtuu paljon purkkeja. Aion kyllä rohkaistua ja kokeilla tuota kattilassakin tapahtuvaa tekniikaakin!

Tässä satsissa ainekset olivat pilkottuina
purkeissa. Ne eivät juurikaan muhentuneet
umpioinnin aikana.

Joka tapauksessa, umpioidut tomaattikastikkeeni ovat säilyneet ainakin vielä ihan hyvin. Kummassakaan ei ole havaittavissa homehtumista. Olen kyllä tosi tyytyväinen ja innostunut tästä tekniikasta ja sen helppoudesta. Ja mikä parasta, valmistamisen jälkeen säilytykseen ei kulu yhtään energiaa. 

Seuraavaksi ajattelin kokeilla jossain vaiheessa kalasäilykkeiden tekoa. Joko ostosilakoista tai -muikuista. Tai sitten järvikalasta. Entäpä sienet. Hui!

Tein chorizopastaa, johon 
käytin umpioimaani
tomaattikastiketta. 

Järkyn hyvää!

Sieniä olen kerännyt tänä syksynä enemmän kuin koskaan! Ja niitä kyllä ollaan syötykin, huh huh! Vielä en ole paljoakaan niitä säilönyt. Yleensä kuivaan niitä, mutta kun kaapeissa on vielä edellisiltäkin vuosilta. Toisaalta, nehän säilyvät tyyliin ikuisesti!

Joka syksy olen kuitenkin tehnyt pienen erän suolattuja rouskuja ihan varta vasten joulupöydän sienisalaattia varten. Löysinkin muutaman litran karvarouskuja, jotka suolasin. Karvarousku on minun lempirouskuni. Ei niinkään makunsa vuoksi, vaan koska se on niin söpö. Hyvä syy, eikö!

Sienten suolaaminen on helppoa! Puhdistetut ja ainakin puolitetut rouskut (ihan pienet "napit" voivat olla kokonaisia) kiehautetaan runsaassa vedessä noin 5 minuuttia. Karva- ja kangasrouskuja 10 minuuttia kirpeytensä vuoksi. Vesi kaadetaan pois ja sienet jäähdytetään nopeasti kylmällä vedellä huuhtoen.

100-150 g karkeata merisuolaa ripotellaan sienten kanssa vuorotellen kannelliseen astiaan. Paino päälle, esim. kylmällä vedellä täytetty vesipussi, mikä vielä laitetaan toiseen pussiin varmuuden vuoksi. Astia kylmään vähintään viikoksi. Pitää kuitenkin tarkistaa, että kaikki sienet ovat parin päivän päästä nesteen peitossa. Jos eivät ole, voi keittää 10 %:sen (100g suolaa/ 1 l vettä) suolaliemen ja jäähtyneenä kaataa sitä sienten päälle riittävästi. 

Suolattuja sieniä liotetaan pari tuntia runsaassa kylmässä vedessä, ennen käyttöä. Minä ainakin vaihdan veden pariin otteeseen liotuksen aikana. 

Martat taas tämänkin homman taitavat ja heidän sivuiltaan löytyy hyvät ohjeet!

Ryöpättyjä karvarouskuja ja 
karkeata suolaa.  Vedellä
täytetty pussi painona.

Marjat meillä säilötään joko sellaisenaan pakastamalla, tai sitten jatkojalostetaan mehuiksi, sekä hilloiksi. Hillon keittelyä olen vähentänyt, koska meillä ne vaan eivät kulu. Omista mansikoista tein kyllä muutaman purkin hilloa ja ne menivätkin jo lättyjen kanssa, sekä kakuntäytteeksi. Hyvä niin!

Keräsin pikkumäärän metsävadelmaa ja siitä tein hilloa. Sekä pienestä tipasta löytämiäni lakkoja. Vattuhillo on minun herkkuani ja se vaan on niin hyvää metsävadelmista tehtynä.

Viinimarjoista ollaan keitetty höyrymehua, sekä nopeaa keittomehua. Sain töistä niin edullisesti mansikkaa kesällä, että niistä keittelin mummun ja papan muruille herkkumehua. Beibe teki myös mansikkaviiniä ja voin kertoa, että se on aivan liian hyvää! Viinitilojen mansikkaviinit ovat olleet kaikki karvaita ja mauttomia. Mutta me laitamme viineihimme aina todella paljon marjaa, joten makua on!

Viineihin mehustamme marjat maijalla. Olemme kokemukesta huomanneet, että mehusta tehdyt viinit kirkastuvat paremmin. Varsinkin karviainen ja mansikka ovat sellaisia marjoja, että viinit saattavat jäädä sameaksi. 

Viinimarjoista mehua 

Hankimme muutamia vuosia sitten omenamehun tekoon kunnon mehupuristimen. Kyllästyimme sähkökäyttöisiin rimpuloihin, joista tuli hirveä sotku ja sakkaista mehua.

Lisäksi Beibe sai jostain lähes käyttämättömän oksasilppurin, mistä oli rengas rikki. Siis, rengas! Hän teki puusta siihen uuden renkaan ja pyhitimme silppurin mehun tekoon. Sillä päräyttää monta kymmentä kiloa omenia silpuksi ja silppu puristetaan mehuksi.  Jos omput ovat pieniä, niitä ei edes tarvitse silppuriin halkoa. 

Olemme kokeilleet sellaista murskainta, jota usein kaupataan noiden mehupuristimien kanssa. Mielestämme se ei ollut hyvä hintaansa nähden. Kokonaiset omenat holvasivat terien välissä ja ne piti lohkoa. Hidaskin se oli. 

Juurikin silppusimme noin 40 kiloa punaisia kaneliomenia ja puristimme niistä noin 15 litraa mehua. Aikaa hommaan meni reilu tunti pullotuksineen ja laitteiden pesemiseen. Mehut säilytämme pakastettuina.

Oksasilppuri omenoiden 
murskaamiseen.

Herkkujuomaa tulossa!

Kuivaamisen mainitsinkin jo aiemmin. Minulla on kaksi kuivuria; muutaman vuoden ikäinen Evermat parilla lisäritilällä ja nyt keväällä Beibeltä valmistujaislahjaksi saamani Orakas lisähyllyillä.

En ollut oikein koskaan tyytyväinen Evermatiin ja sen hinta/laatu suhteeseen. Mielestäni siinä kuivaaminen kestää todella kauan ja se kuivaa epätasaisesti. Olenkin pyhittänyt sen värjäyskasvien ja -sienien kuivaamiselle.

Orakkaaseen olen ollut tosi tyytyväinen. Ainut huono puoli siinä on, että siinä ei ole ajastinta. Ja toinen ehkä se, että sitä ei kannata ihan pienen määrän takia käynnistää. Mutta muuten se on ollut tosi hyvä!

Orakas-kuivuri

Kuivurin käyttöä olen lisännyt vuosi vuodelta enemmän. Kuivailen sillä kaikenlaisia yrttejä, marjajauheita, mitä teen keittomehuista tulleesta mäskistä, omenaviipaleita, sieniä ja jonkin verran marsuille voikukkaa ja sen sellaista. Kyllähän sillä voisi kuivata retkimuonia, keittoaineksia ja vaikka mitä. 

Kuivattuja tattisiivuja

Lihaa olemme sen verran jatkojalostaneet, että savustamme lammasta itse omiksi tarpeiksimme. Olemme myös vieneet sitä Someron palviin ja siitä on tehty siellä purkkilihaa, joka säilyy monta vuotta. Se maksaa kuitenkin sen verran vähän, että ei itse kannata alkaa ostamaan purkkeja ja kikkailemaan niiden kanssa kotona. 

Lampaiden taljat olen itse suolannut kahteen kertaan ja vienyt ne itse Lavialla toimivaan Rantasen nahkajalostamoon : Suolatut raakanahat painavat niin paljon, että niiden lähettäminen matkahuollon kautta tulisi kalliiksi. Samoin niiden pakkaaminen niin, ettei niistä valu mitään "kuraa", on hankalaa. Joten olen vienyt ne Beiben siskon kanssa ja olemme kyllä hakeneetkin ne takaisin. Mukavaa yhdessä vietettyä "road trip" -aikaa!

Lampaiden villaa olen joskus antanut Beiben siskolle, joka on toimittanut ne kehräämölle. Itsellä ei ole aikaa, eikä taitoa niiden jatkokäsittelyyn. Harmittavasti vaan Suomessa ei ole juurikaan kehräämöitä, joille saisi pieniä eriä omien lampaiden villaa toimittaa kehrättäväksi. Jos joku tietää, niin vinkatkaa!

Tämän vuotisista karitsoista
2 menee teuraaksi.

Teuraskukkoja meillä tulee aika-ajoin. Viime vuonna ei yhtään ja tänä vuonna taas on teurastushommia. 

Meillä on orpington-rotuisia kanoja ja ne ovat isoja. Puolivuotiaan kukon ruhopaino on noin 2 kiloa. Useammasta kukosta saa jo ihan kivan kasan lihaa!

Kukkojen lihat pakastetaan suorittuina. En juurikaan enään paistele niitä kokonaisina, vaan ruhot leikataan ja fileet, sekä jalkalihat pakastetaan erikseen.

Beibe kyllä pitää sellaisesta kokonaisena paistetusta kukosta. Minä olen taas reisilihan perään. Siitä tulee aivan mielettömän maukasta nyhtökukkoa!

Fileet suikaloin yleensä, koska se on kuivaa lihaa. Koipilihat jauhetaan jauhelihaksi, koska ne ovat sitkeämpää lihaa. Usein jauhan joukkoon osan fileistäkin. Jauheliha on vain niin helppokäyttöistä!

"Siipikarja" saa päivittäin pihlajan-
marjoja. Niitä putoilee puista, 
mutta myös kerätään niille.

Helppokäyttöisestä tulikin mieleen sellainen neuvo itse tuotettujen/kerättyjen raaka-aineiden jatkokäsittelyyn, että käsitelkää ne sellaiseen muotoon, mistä ne ovat helpoiten teille käytettävissä. Juurikin lihaa pakastettiin aiemmin niin, että naudastakin laitettiin kaikki paistit kokonaisina pakkaseen. Jotenkin itse tuotetut raaka-aineet ovat niin "juhlavia ja hienoja", että niitä haluaisi käyttää vain tosi spesiaaleissa tilanteissa.  Harvoin kuitenkin tuli sellainen tilanne, että syöjiä oli talossa niin paljon, että muutaman kilon paisti tuli syötyä. 

Olemmekin paljon jauhaneet lihaa, pilkkoneet sitä valmiiksi kastike/keittolihoiksi ja pakastaneet jopa kypsennettynä. Litteisiin, vakumoituihin paketteihin, missä ne sulavat vaikka tiskialtaassa kuumassa vedessä nopeasti käyttöön. Mitään isoa lihaklönttiä ei extempore aleta pakastimesta ruuaksi valmistamaan!

Muutenkin kannattaa miettiä sitä, miten ja mitä syödään arkena. Kuten meillä ei hilloja syödä kuin joskus puuron kanssa ja lättyjen, sekä pannarin kera, niin ei niitä kannata keitellä kellaria koristamaan. 

Onhan kiva kokeilla kaikenlaisia uusia ohjeita ja säilöntä tapoja. Kannattaa pitää kuitenkin mielessä ne omat ja perheen ruokailutavat ja -tottumukset. Koska yleensä säilöminen on aikaa vievää hommaa ja on kurjaa, jos tuotokset jäävät käyttämättä.

Viinirypäleitä syödään sellaisenaan. 
Mutta niistä keitetään myös mehua
ja niistä tulee loistavaa hyytelöä
juustojen ja pataruokien kera
herkuteltavaksi.

Tälläisiä jatkojalostuksia meillä omista raaka-aineista. Lisäksi tehdään jonkin verran ostetuista, kuten maidosta kotijuustoja, voita, viiliä ym. Maidon ostan punalaputettuna kaupasta, koska pidän ruokahävikin vähetämistä tärkeänä. Eikä ole ketään jolta saisi raakamaitoa hankittua.

Kukkakimppuja olen tänä kesänä 
tehnyt oman pihan kukista 
enemmän kuin koskaan aikaisemmin. 

Käykäähän lukemassa muiden yhteispostaukseen osallistuneiden bloggaajien vinkit sadon ja omien raaka-aineiden jatkokäsittelyyn. On varmasti monia hyviä ideoita tarjolla!

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9-osterivinokas/

Vyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/09/herukkaurakka.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/09/nokkosen-ja-lipstikan-kuivaaminen.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-9/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=828

Evildressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=15881

Caramellia https://caramellia.fi/syyskuu2021/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/09/tuotteiden-jatkokasittely.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/omasta-takaa-nenan-eteen/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/09/unelmana-omavaraisempi-elama-makoisia.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=685

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/09/06/syyskuu-21-kesan-sadon-jatko-kasittely/

Kalasaalis meillä yleensä fileoidaan ja
paistetaan sellaisenaan. Hauet usein 
jauhetaan pullamassaksi tai kylmäsavustetaan
Se on selvää, että kaloja ei tarvitse 
perata yksin!

Oikein ihanaa syksyä kaikille!