Bokashi-kompostorit keittiöjätteille ja sientenkasvatusta kahvinporoilla!

Olen varmaan vuoden verran haaveillut aloittavani Bokashi-kompostoinnin. Bokashista voit lukea täältä ja vaikka täältä . Facessa olevat voivat liittyä Bokashi-ryhmään ja hankkia tietoa ja lukea kokemuksia sitä kautta. Useissa blogiessakin on jaettu kokemuksia moisesta touhusta.
Jokatapauksessa, Bokashin idea on, että keittiöjätteitä voi kompostoida hajuttomasti ihan sisätiloissa. Tosin siitä ei ihan valmista tule, mutta sen voi sekoittaa jälkikompostoitumaan vaikkapa parvekelaatikkoon tai kasvilavaan. Ei tarvitse edes omistaa maata. Näppärää, eikö?
Jo aikaa sitten kyselin veljeltäni, joka asuu suuren osan vuodesta Japanissa, oliko hän törmännyt Bokashiin siellä. Bokashihan tulee Japanista. Hän oli kyllä ihmetellyt, ettei Tokiossa taloyhtiöissä ole biojätteille keräysastiaa. Epäili, että olisiko ihmisillä tälläiset kompostorit asunnoissaan? Luinkin sitten myöhemmin jostain, että esim. Lontoossa ja Tokiossa on järjestetty viranomaisten toimesta Bokashin vastaanottoa niille, joilla ei ole mahdollisuutta sitä käyttää itse. Järkevää!
No, nyt minä olen sitten vihdoin tilannut meille Bokashi-aloituspakkauksen Hyötykasviyhdistykseltä . Yritin ensin tilata sitä Viidakkotohtorilta , mistä olisin saanut sen pari kymppiä halvemmalta. Mutta jostain syystä en onnistunut tekemään tilausta heidän nettikaupassaan. Vaikka loin tunnukset ja kirjauduin sisään, tilaustani herjattiin kokoajan jostain eri syistä. Joten hermo meni ja tilasin muualta! En kestä yhtään tuollaisia hankalia nettikauppoja ja onneksi valinnan varaa löytyy!
Viikko meni ja nyt on kompostiämpärit Leppämäen keittiön nurkassa. Beiben kommentti asiaan oli, että "Menit sitten tilaamaan sadan euron ämpärit meille!" Tunnetustihan me suomalaiset rakastamme ämpäreitä ja olemme valmiita vaikka jonottamaan niiden eteen tunti tolkulla. Joten, minusta ei ollut yhtään ihmeellistä maksaa parista ämpäristä satasta!?! Ja onhan noissa ritilävälipohjat ja hanat! 😆
Tässä Bokashi-huumassani olen unohtanut yhden seikan: meillä kun ei juurikaan tule kompostoitavaa keittiöjätettä! Hedelmien kuoret ja karat menee, sitruksien kuoria lukuunottamatta, kaneille ja marsuille ja Lillikselle. Sitrusten kuoret olen kuivannut sytykkeiksi. En nyt ihan hirveästi voi niitä sytykkeinä kehua, mutta kyllä ne jotenkin toimivat.

Meidän kompostiämpäri roskiskaapissa. Tyhjennetään ulos, viimeistään kun alkaa haisemaan!

Juuresten kuoret menevät taas Hehkulle. Vihanneksista jäävät jutut syövät kanit ja marsut. Jos meiltä ihmisiltä jää jotain ruokaa, mikä on todella harvinaista, sen syö kanat ja Mauri. Oikeastaan meiltä ei mene kompostiin kuin pari teepussia/päivä, sipulin- ja valkosipulin kuoret ja joidenkin sellaisten kuoret, mitä ei voi elukoille syöttää, kuten punajuuri. En ole kananluita tms. laittanut kompostiin, etteivät houkuttelisi rottia ja hiiriä komposteille. Meillä kun ei ole lämpökompostia, vaan ihan sellaiset kylmät muovikompostorit. Tuonne Bokashiin voi laittaa myös kanan/broilerin luita.
Kyllähän meillä tulee kahviporoja, mutta niiden osoite on sieniviljelmäni. Jotka nekin ovat sisustamassa kivasti meidän pikku keittiötämme!

Siinä ne nyt on sulassa sovussa: sieniviljelmät ja Bokashit!

Sienirihmastot olen tilannut Helsieneltä ja Hyvinvoinnin Tavaratalosta . Ekalla kerralla tilasin aloituspakkauksen ämpäreineen. Sainkin pari satoa ensimmäisestä ämpärillisestä. Otin töistä ruokalasta toisen ämpärin ja siihen Beibe teki samanlaiset reijät kuin alkuperäisessäkin. Jaoin alkuperäisen ämpärin rihmaston puokkiin kahteen ämpäriini ja jatkoin kahvinporojen lisäilyä. Ja kas, saatiinkin molemmista "kasvattamoista" pari satoa osterivinokkaita. Olivatkin herkullisia voissa paistettuina sipulin kera ja laitoinhan niitä purjopiiraaseenkin .
Jäi tuossa piiraspostauksessa vastaamatta Vivin kommenttiin, jossa hän pyysi avaamaan hieman kahvinporoviljelmiäni. Joten, tässä tulee selitystä! Tilaamani sienirihmastot laitoin ämpärin pohjalle. Sinne lisätään kahvinporoja, kunnes rihmasto on peitossa.

Suodatinpussitkin voi laittaa joukkoon revittyinä!

 Odotellaan muutama päivä, jotta rihmasto alkaa kasvamaan ja peittää porot. Sitten voi alkaa lisäilemään taas kahvinporoja. Malttaa aina toppuutella lisäilyjään, että rihmasto ehtii kasvamaan porojen päälle. Tässä tulee kahden "kasvattamon" kätevyys esiin. Voi kätsysti lisäillä vuoron perään molempiin ja rihmasto ehtii pysymään vauhdissa mukana!

Tässä näkee, että rihmasto on alkanut kasvamaan porojen alta.

Sen pitää olla tuollaista valkoista ja puhtaan näköistä nukkaa.

Kun ämpärit ovat täynnä, niin jossain vaiheessa ämpäreissä olevista reistä alkaa tuppaamaan ulos sienirypäs. Siinä vaiheessa reikien peittona olevat hengittävät teipit poistetaan.
Rihmastoa voi kayttää uudestaan. Poistaa vain osan ja alkaa lisäilemään taas poroja. Teepussitkin kävisivät kasvatusalustaksi. Minulla kävi parin kasvatuskerran jälkeen niin, että ämpäreissä alkoi kuhisemaan pieniä kärpäsiä. Sellaisia banaanikärpäsen näköisiä. Joten heitin rihmastot menemään ja tilasin uudet. Kymmenen euroa maksoi sienirihmasto ilman ämpäriä.
Eihän tämäkään nyt varmaan kannattavaa touhua ole, mutta saahan tästä taas pientä mielenkiintoa elämäänsä ja iloa itsekasvatetuista sienistä.
Tässäpä tämä noin lyhykäisesti, lisää voi käydä lukemassa vaikkapa tuolta Helsienen nettisivuilta.
Katsotaan nyt, saanko raavittua mitään jätettä Bokashi-ämpäreihini. Voihan niitä sitten käyttää vaikka booliämpäreinä kesäjuhlissa, jos ei muuta!

Arkikuvia 4/52

VIIKKO 4

"Jokapäiväinen sontamme!"

Sonta, lanta, kakka, paska, shaisse, shaipa... "rakkaalla" lapsella on monta nimeä! Sonta on meillä arkinen asia, jokapäiväinen juttu. Tosin, paskaa lapataan myös pyhinä, ei pelkästään arkena. Mutta aamut alkavat koiralenkin jälkeen yleensä tallin siivouksella.
Sontaa meidän taloudessa tuottaa eniten Lillis-poni ja Hehku-lehmä, joiden boxit siivotaankin päivittäin. Lannantuottajina meillä "toimii" myös kanat, puput ja marsut. Niiden asumuksia ei siivoilla ihan päivittäin, mutta viikottain kyllä. Toki kissa, koira ja tietysti me itsekin paskomme, mutta ne sonnat hoituu toisia teitä!
Sonta, arkea totta tosiaan!

Mäyris-matot ja räsymatto varsinaisella väriyrjöllä!

Orkidea ei liity juttuun mitenkään. Kukkii vaan niin kauniisti

!

Meillä on ollut eteisessä aina sellaiset pyöreät bukleematot. Muistaakseni Rondo-merkkiset ja edesmennyt Kodin1 niitä myi. Vesipestävät ja muutenkin helppohoitoiset, se on Leppämäen mattojen valintakriteeri yleensäkkin. Pysyivät mukavasti suorina lattiassa imuroitaessa ja kestivät elukoiden ryntäilyt. Aina kun edelliset alkoivat menemään hiuki, hain uudet tilalle. Niitä oli valittavana monissa kivoissa väreissä. Nämä pyöreät matot olivat tosi edullisiakin hinnaltaan, joten vaihtaminen ei paljon kirpaissut.
No, Kodin1:stä ei enään ole ja pari vuotta olen etsinyt uusia pyöreitä mattoja sisäeteiseen vähän sieltä ja täältä. Tuloksetta....

Kääpiöperhoskämmekkä yläkerran rappusten ikkunalla!

Reilu vuosi sitten ostin hätäpäissäni ihan sellaisen neliskanttisen puuvillamaton eteiseen. Kivannäköinen, vaaleanpunainen, missä oli maalattuna valkoisia pallojaja. Joo-o, muuten hyvä, mutta likaantui helposti ja ei pysynyt yhtään paikoillaan kun koira ja kissa kilpaa eteisen poikki ruokakupilleen keittiöön ryntäsivät.  Siirsinkin maton yläkerran pöytäryhmän alle.
Tässä eteisen matottomuudessa on ollut ongelmiakin. Maurin paikka on sisäeteisen nurkassa ja se joutuu hyppäämään petilleen ja siltä alas. Kun ei ole mattoa alla, niin on tassulle liukasta. Samaten meille ihmisille on ollut liukasta astua villasukissa yläkerran rappusista eteisen lautalattialle.
Muutama viikko sitten, olimme Nekalan Rauta-Otrassa hakemassa taas jotain remppajuttuja, kun ihan hetken mielijohteesta menin katsomaan mattoja. Ja ta-daa! Siellähän oli kasalla pyöreitä mattoja ihan hyvään hintaan!
Ostinkin yhden harmaan pyöryläisen eteiseen, mutta pihinä en raaskinnut kahta ostaa. Ostin kuitenkin pienen Vallilan kynnysmaton Mäyris -kuosilla. Sen asetin Maurin petipaikan alle, jotta olisi mukavampi petiin hypähdellä.

Tämä harmaa pyörylä, Metrade Senna -merkkinen matto, on osoittautunut hintansa väärtiksi ja pidän kovasti sen neulemaisesta pinnasta. Tulee ihan mieleen, kuin se olisi kudottu puikoilla. Ei luistele jalan alla pysyen hyvin paikoillaan.

Eteinen kuitenkin suorastaa huusi toista mattoa ja pieni Mäyris -matto näytti pyöreän kaverina jotenkin kököltä.
Tytär oli omaan kämppäänsä katsellut Vallilan nettisivuilta verhoja ja hän minulle sanoi, että siellä olisi niitä samaisia Mäyris-mattoja pyöreänä ja vieläpä kovilla alennuksilla. Jes, mahtavaa!
Niinpä meikä tilasi Vallilalta toisen pyörylän meidän eteiseen ja pikku Mäyris siirtyi ulkoeteisen puolelle kynnysmatoksi. Näin ne asiat sitten järjestyvät, kun vaan on kärsivällinen!

Mauri esittelee uutta mattoryhmää!

Yläkertaan teimme pari vuotta sitten televisiohuoneen, tyttären kotoa muuton jälkeen. Silloin ostin sinne vastoin periaatteitani maton, jota ei voi vesipestä. Ikean Hampen -ryijymaton, joka oli ihan sikahalpa. Lisäksi se oli vaaleanpunainen ja sopi hyvin huoneen värimaailmaan.
Mauri tykkää nukkua matolla ja muutenkin kihnuttaa itseään ulkoa tultuaan siihen. Siltä matto alkaakin sitten näyttämään.... koiran matolta. Alkaa meinaan alkuperäinen vaaleanpunainen väri olemaan vaalearuskea.
Etsinnässä onkin ollut uusi matto yläkertaan ja ehkä hieman isompikin kuin edeltäjänsä. Tässä asiassa taas apu tuli työkaveriltani Sannalta, joka oli ostanut Finnish Desing Shopista räsymaton. Hän näytti kuvaa ja minä aattelin, että tässähän se oli matto meillekkin. Joten, taas netti laulamaan ja matto tilaukseen.

Vähän emmin tämän räsymaton tilausta, kun se on Intiassa tehty. Mutta sivuilla vakuuteltiin, että matot tehdään valvotuissa oloissa ja suunnittelu on suomalaista. Materiaalikin on kierrätettyä.
Tällä viikolla molemmat matot sitten tulivat. Kyllä oli nopea toimitus niin Finnish Desing Shopilla, kuin Vallilallakin. Muutaman päivän kesti tilauksesta siihen, kun matot oli Leppämäen lattiassa!

Kyllä niin tykkään näistä uusista matoista! Eteinen on taas niin tutun oloinen pyöreine mattoineen ja yläkerta kodikkaan värikäs väriyrjömattoineen!

Kino Suomi: Valkoinen Peura

 

Torstaina 19.1.2017 klo 21.50 Yle Teemalla esitetään yksi parhaimmista kotimaisista elokuvista. Ja tämä ei ole yksinään minun mielipiteeni!
Valkoinen Peura on upea elokuva! Erik Blombergin ohjaama elokuva vuodelta 1953 kertoo Piritasta, joka rakkauden kaipuussaan kääntyy Lapin noidan puoleen. Pieleen mennyt taika muuttaa Piritan aina täydenkuun aikaan valkoiseksi peuraksi, jota jahdatessaan miehet kokevat karmaisevan kohtalon.
Elokuva on tunnelmaltaan hyvin ahdistava. Musiikki, lapin lumoavan kaunis luonto ja pääosaa näyttelevä ilmeikäs Mirjami Kuosmanen ilman turhia vuorosanoja, tekevät elokuvasta varsin otteessaan pitävän. Kun aikuisiässä näin elokuvan, en edes muistanut, että siinä puhutaan laisinkaan. Sen muistin, että pelottava elokuva se oli!
Olen nähnyt leffan monta, monta kertaa ja joka kerta se sykähdyttää yhtä paljon! Nyt nähtävä elokuva on restauroitu HD-versio.
Valkoinen Peura voitti Paras vieraskielinen elokuva -palkinnon, Golden Globe -elokuvajuhlilla vuonna 1956. Minulla olisi sellainen käsitys, että mikään muu kotimainen leffa ei ole tätä pystiä pokannut.
Katsokaa Valkoinen Peura, se on suomalainen elokuvaklassikko!

Kuvat napattu netistä!

Arkikuvia 3/52

VIIKKO 3

"Hiljainen on kylätie!"

Meidän arkeen kuuluu koiralenkit. Yleensä aamuisin ja kokoonpanolla minä ja Mauri. Johtuen siitä, että minä menen melkein aina myöhempään töihin kuin Beibe ja minä itsekin tarvitsen lenkitystä häntä enemmän!
En nyt voi sanoa, että niin rakastaisin näitä aikaisia aamukävelyitäni. Jalka ei oikein nouse ja kroppa on ihan tönkkönä. Mutta aamuisin ei juurikaan kukaan ole liikkeellä. Ei ihmisiä ja heidän huonosti käyttäytyviä koiriaan! Lenkkini ajoittuvat klo 5.00-9.00 välille.
Iltaisin haluan rauhoittua muihin hommiin ja selkä sekä jalat eivät oikein tykkääkkään myöhään illalla tehdyistä lenkeistä.
Varsinkin syksyllä ja talvella, en juurikaan käy viikonloppuina koiran kanssa lenkillä. Mauri metsästää usein viikonloppuina tai viettää muuten vaan vapaata elämää pihassa. Itsekin haluan tehdä jotain muuta kuin kävellä. Joten arkinen asia tämäkin!

Lahjasinapit salaatinkastikkeeksi ja kreikkalaisen talvisalaatin ohje!

Tassu pystyyn, kuka sai joululahjaksi sinappia? Joo-o, aikas monta kättä on ylhäällä! ='D
Allekirjoittanut sai myös ja kyllähän minä itsekin sujauttelin kurpitsa-vanilja-sinappia pukinkonttiin. Joten, laitoin ns. vahingon kiertämään!
Onneksi on myös ystäviä ja työtovereita, joilta saa mahtavia reseptejä. Ja tässä tulee yksi, johon saa kivasti hukattua noita lahjasinappeja.
Ohjeen sain keittiökolleegaltani Terhiltä, joka on tämän saanut aikanaan ammattikouluopeltaan. Salaatinkastike kulkeekin nimellä "Open kastike",

Töissä tehdään viikottain salaattipöytään tätä soossia!

Terhi kehui minulle, kuinka monikäyttöinen salaatinkastike tämä on, kun sitä voi halutessaan maustaa melkein millä vaan. Valkosipulilla, omenamehulla tai -hillolla, yrteillä, chilillä, mausteilla, you name it! Tämän vuoksi minä ensin luulin, että kastikkeen nimi oli siksi "open", niinkuin avoin. Ymmärsittekö? Mutta ei, se olikin vain niin yksinkertaisesti opettajalta saatu ja siksi nimi oli moinen. Minä taas yritin olla fiksumpi kuin olen ja hakea selitystä kaukaa! ='D

OPEN KASTIKE

• 1 dl viinietikkaa
• 1 dl sinappia
• 1/2-1 dl sokeria
• 3 dl öljyä

Mittaa aineksekset kulhoon ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella. Tarjoile hyvän salaatin kanssa!

Kastike on tosi muuntautuvainen. Perusohje on suuntaa-antava; sinappia, viinietikkaa ja öljyä vaihtamalla, kastikkeen maku muuttuu. Töissä ja kotona olen käyttänyt punaviinietikkaa, koska sitä nyt sattuu olemaan. Töissä käytetään ihan perussinappia, kotona olen tehnyt vähän mistä milloinkin. Sen olen kuitenkin huomannut, että eri sinappilaadut emulgoituvat ihan erilailla muihin aineksiin. Nuo tuollaiset teollisesti valmistetut sinapit sekoittuvat tosi hyvin öljyyn ja etikkaan. Itsetehtyjä joutuu sekoittamaan tosi kauan. Mutta kyllä nekin lopulta tasaiseksi soosiksi muuttuvat!

Töissä meillä on viikottain tarjolla punakaalisalaattia. Ihan vaan sellaista kaalirouhetta, johon sitten sekoitetaan jotain muuta rehua. Mutta olen huomannut, että tämä sinappinen kastike sopii jotenkin hienosti makumaailmaltaan kaalin kanssa.

Olenkin tehnyt vuosia kotona talviaikaan kreikkalaista talvisalaattia, jonka ohjeessa on myös samantapainen sinappikastike.
Kaikkien emäntien äiti, Camilla Plum , teki kerran ohjelmassaan tälläistä kaalisalaattia punakaalista ja fetasta. Hän kertoili, että ei kreikkalaiset syö ympäri vuoden sitä sellaista fetasalaattia, kuin me mielletään. Sitä syödään vai kesäisin, kun salaatilla, kurkulla ja tomaatilla on satokausi. Oho, eikö Kreikassa ole kesä ympäri vuoden? ='D
Punakaali on sellaista hieman karvasta maultaan, mutta tähän salaattiin se sopii erinomaisesti. Kyllä Camilla tietää ja tietysti kreikkalaiset!

KREIKKALAINEN TALVISALAATTI

• n. 300 g punakaalia
• 15 cm pala purjon vihreää osaa
• n. 100 g fetajuustoa
• n. 10 lehteä basilikaa hienonnettuna

Kastike:

• 1 1/4 rkl rypsiöljyä
• 2 tl omenaviinietikkaa
• 1 tl sinappia
• 1/4 tl timjamia (kuivattua)
• ripaus suolaa
• 1 tl hunajaa
• rouhittua mustapippuria

Raasta tai suikaloi kaali hienoksi ja suikaloi huuhdeltu purjo. Sekoita keskenään ja murusta joukkoon fetajuusto. 
Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja valuta salaatin joukkoon. Sekoita ja anna maustua hetki. Ripottele päälle suikaloitu basilika.

Salaatti sopii erinomaisesti jonkin lihapadan kylkeen. Talvisten ruokien kanssa. On herkullista ja siitä saa paljon kuituja! Nam!
Se säilyy hyvin muutaman päivän, mutta siinä tapauksessa sekoita kastikketta siihen vasta syödessäsi.

Arkikuvia 1 & 2/52

SatuNaiselämää -blogista nappasin mukavan haasteen. Yksi arkinen kuva, vuoden jokaiselta viikolta. Arkikuvien ottaminenhan on tosi helppoa, kun ei tarvitse ainakaan lavastaa mitään. Ja arkeahan riittää kuvattavaksi!
Olen monessa eri otteessa todennut, että meidän elämä pyörii samaa rataa ja samat asiat toistuvat päivittäin, viikottain, vuodenaikojen mukaan ja vuosittain.  Aionkin kuvata haasteeseen juurikin näitä toistuvia ja junnaavia asioita, jotka ovat todella arkisia. Eli luvassa paljon kuvia sekaisesta kodista, pihasta ja ynnä muusta kivasta!
Tarkoitus on myös hieman avata kuvan tarinaa. Ehkä näin itsekin oppii jotain arjestaan ja havainnoimaan omaa elämäänsä. Ei sillä, että tapojaan tarvitsisi muuttaa, jos ei halua!

Koska on jo vuoden toinen viikko menossa, laitan samaan postaukseen molempien viikkojen kuvat.

VIIKKO 1

Nelinkertainen hyöty!

Polttopuut, puuhella ja sillä lämpiävä vesikattila. Todellista Leppämäen arkea! Puita kannetaan mottikaupalla vuoden aikana, joka päivä. Saadaan hyötyliikuntaa ihan huomaamattamme.
Varsinkin talvella, puuhellassa on tuli ainakin kerran päivässä. Ruokakin valmistuu pääosin sillä. Ja koska meillä ei ole ollut lämminvesivaraajaa viimeiseen 10 vuoteen, suuri osa lämpimästä käyttövedestä lämpiää siinä sitten samalla kun talo lämpiää.

VIIKKO 2

Aina valmiina!

Meillä on aina sänky petaamatta. Paitsi silloin, kun ollaan vaihdettu petivaatteet tai meillä on vieraita. Makkari on talon perimmäisessä kulmassa ja jos vieraat kestitään keittiössä, pöyhitty sänky ei haittaa. Jos katetaan olkkariin, emännän tai isännän on kirmattava nopsaan vetäisemään peitot suoraan, koska makkarissa ei ole ovea.
Päiväpeittoa emme omista, koska en ole löytänyt vuosien etsinnänkään jälkeen sopivan väristä. Ja toinen syy on se, ettei meidän makkariin mahdu päiväpeittoa mihinkään kasalle, kun ei se sängyssä juuri koskaan olisi. Ja hei! Onhan hienot pussilakanat, esim. tuollaiset Tom of Finland -tyyppiset, paljon mageemmat mytyssäkin, kun jokin tylsä päiväpeitto!
Sitäpaitsi, meillä koiralla ja kissalla ei ole lupaa tulla sänkyyn, eikä ne sitä teekkään. Paitsi kissa joskus...

Ai että! Maltan tuskin odottaa ensi viikkoa!

Frank tulee taas!

Ihan vaan halusin muistuttaa, että tänään taas alkaa Tanskiksen uusi kausi. Kymmenen viikon ajan iloa keskiviikkoiltoihin!

 

Tanskalainen maajussi Yle Fem klo 19.00 keskiviikkoisin. 

Loppiaisen paukkupakkaset ja ihana pikku kuuraparta!

Loppiaisena meillä rikottiin tämän talven pakkasennätys. Perjantaiaamuna Leppämäen mittari näytti -27 astetta pakkasta. Samalla taidettiin rikkoa myös alhaisimman sisälämpötilan ennätys. Aamupalan jälkeen satuin katsomaan sisälämpömittaria. +16,1 astetta! Ei ihme, että varpaat paleli!

Tälläisillä keleillä väkisinkin tulee mieleen, että onko järkeä asua tälläisessä puulämmitteisessä, vanhassa talossa? Mutta toisaalta, onhan tässä sellaista "hengissä selviytymisen" fiilistä!

Elämä tuntuu pyörivän vain liiterin ja takkojen välillä. Joka kerta kun käyt ulkona, tuot sylillisen puita sisälle. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan!

Jollain kieroutuneella tavalla nautinkin tälläisistä kovista pakkasista. Varsinkin, kun tätä kylmää ei kestänyt kuin pari päivää.
Ihana lämmittää ulkosaunaa, viedä matot ulos raikastumaan, ruokkia ja seurata ulkolintuja ja ihailla kaunista luontoa. Voi laittaa joulua pois ja kääntää katsetta muihin juttuihin!

Pakkasillassa ja -yössähän on sitten ihan omanlaisensa tunnelma!

Itse en ole millään lailla  uskonnollinen. Mutta kuulun kyllä siihen porukkaan, jolle nämä ylimääräiset vapaapäivät kelpaavat!
Töissä oli pohdintaa siitä, miksi loppiaista vietetään. Kuka muistaa? Oma veikkaukseni oli, että itämaan tietäjät saapuivat loppiaisena Jeesus-lapsen luo.
 Ehdottomasti paras teoria oli eräältä työkaveriltani. Hän ehdotti loppiaisen vieton tulevan Ruotsista ja liittyvän jotenkin kirppistelyyn. Loppis-sanahan tarkoittaa kirpputoria ruotsiksi! Voisin ihan hyvin yhtyä tähän!

Elukat on ulkoilleet ihan normaalisti, vaikka onkin ollut kylmää. Paitsi ehkä Mauri! Se käy vaan pikaisesti pissalla ja juoksee täyttä täpöä takaisin sisälle.

Lakritsaa ei juurikaan pakkaset haittaa. Se kasvattaa aina talvisin muutaman kilon massaa ja niin tuuhean ja paksun talvikarvan, että se tarkenee ulkoilla.

Sen verran pakkanen sitäkin puri, että sillä oli leuka kuurassa. Voi kun söpöä! Mä niin rakastan tätä nöpönenää! <3

Eipä sillä, vaikka Lakritsa hyvin pakkasilla tarkeneekin, kyllä sekin nauttii takkatulen ääressä makoilusta!

Lauhtuminen toi tullessaan kymmenisen senttiä ihanaa, kuohkeaa ja puhdasta lunta. Nyt nautitaan tästä!
Nyt on pyhät ohi ja alkaa Härkäviikot ja arki!