Akvaariorakkautta!

 

Jalusta on muuten hyvä, mutta on jotenkin
hieman valjun näköinen ja matala.

Niinhän siinä sitten kävi, että jäin potemaan hirveää akvaariokuumetta sen jälkeen kun kävin ystäväni Päivin kanssa Tampereen Lemmikkimessuilla syksyllä. Olen nimittäin tuijottanut joka päivä Tori.fi:stä käytettyjä akvaarioita. 

Altaan mallailua Kallaxin päälle.

Akvaarioitahan on myynnissä käytettyinä vaikka kuinka paljon. Ongelmana (jos sitä nyt ongelmaksi voi sanoa) oli se että, ei löytynyt sopivan kokoista, sopivan matkan päästä. 

Olin meinaan ajatellut sijoittavani akvaarion yläkerran ns. harrasteluhuoneeseen ja se asetti tiettyjä rajoituksia.

Tässä akvaario on saanut jo kasvit ja vesi on
vielä sameaa. 

Ensinnäkin meidän vanhan talon lattiat eivät välttämättä kestä satojen kilojen painoista vesiallasta. Varsinkin yläkerrassa sillä seinällä, jolle akvaarion ajattelin, on jo kaksi kirjahyllyä. Niistä painoa tulee jo jonkin verran. 

Ne hyllyt olivatkin sitten se toinen rajoittava tekijä. Olin meinaan ajatellut, että akvaario tulee niiden väliin. Joten sen piti olla mitoiltaan sellainen, että mahtuu siihen. 

Oikeastihan yläkerta ei todellakaan ole paras mahdollinen paikka altaan sijoitukselle. Ohjeet akvaarion sijoittamiseen on, että se pitäisi olla sellaisessa paikassa, missä se on mahdollisimman lähellä vesipisteitä. No, ei ole kyllä meillä nyt. Mutta kummasti saa porrastreeniä, kun vesisankojen kanssa rappuja ramppaa!

Murujen kanssa kalaostoksilla! Kuva on tyttären ottama.

Etsiskelin myös sellaista allasta, joka olisi myytävänä jonkinlaisen jalustan tai lipaston kanssa. Koska minulla ei ollut mitään alustaa valmiina olemassa tulevalle akvaariolle, enkä halunnut uusia kalusteita ostaa.

Taistelukala liikkuu akvaarion kaikissa
vesikerroksissa.

Koska asioiden on tapana järjestyä aina jossain vaiheessa, niin järjestyi tämä akavaarioasiakin. Sattui niin kivasti, että myyntiin tuli 70 litrainen allas jalustoineen 8 kilometrin päässä meiltä. Käsittämätöntä! Ei meinaan ole itsestään selvyys että täältä maaseudulta löytyy näin läheltä ikinä yhtään mitään.

Kaloja on tosi vaikea kuvata!

Myynnissä ollut akvaario ei ollut kovin hyvässä kunnossa. Lasit olivat naarmuuntuneet ja silikonit oli uusittu epäsiististi. Mutta hinta oli kohdillaan ja kauppaan kuului valaisin, sekä suodatin. Joten kuumeissani ostin sen.

Akvvario ei ole työläs hoitaa. Mutta kyllä sekin
tarvitsee päivittäistä ja viikottaista hoivaa. Päivittäin
pitää kalat ruokkia monta kertaa päivässä. Ja tietysti
tarkkailla niiden kuntoa. Kerran viikossa vaihdan osan
vedestä ja puhdistan suodattimen. Kerran kuukaudessa
"imuroin" pohjasoran. Näin pientä allasta pitää hoitaa
enemmän kuin isompia.

Vaikka itse allas oli edullinen, niin kokonaisuudessaanhan akvaarion perustaminen tuli maksamaan aikas paljon. Tuijotettiin Beiben kanssa tyhjää akvaariota jalustallaan ja tultiin siihen tulokseen, että sen jalusta oli jotenkin liian matala. Meillä oli Ikean Kallax-hyllykkö, missä minulla oli joskus ollut levysoitin ja lp-levyt. Se sattui olemaan juuri niin pitkä, että akvaario mahtui sen päälle. Otimme hyllykön alta pyörät pois ja ostimme siihen kaapit ja laatikot. Ne maksoivat yhteensä noin 80 euroa.

Taistelukalat ovat todella kesyjä. Tämä
meidänkin tulee syömään kädestä ja on 
vähän liikaakin mukana viikkosiivouksissa.

Akvaarion alle leikkasimme vanerin, jonka petsasin samalla värillä kuin hylly on. Petsi maksoi noin 10 euroa. Ajattelin, että koska väkisinkin vettä roiskuu huoltotoimissa, niin vaneri suojaa hyllyn pintaa ja on siistimpi kuin joku vahakangasliina.

Taiteilija-minäni iski ja maalasin vesiväreillä
taustan akvaarioon. Tosin Kuukuna sanoi, että
kaupan taustat olivat hienompia, kuin mummun
tekemä. Ja hän sanoi tämän ennenkö oli edes
nähnyt minun maalaamaani! ='D

Akvaarion perustaminen ei ole mitään hätähousun hommaa. Ja sehän ei ole ollenkaan hyvä juttu silloin kun on hirveä hinku ja kuumeilu saada "kaikki mulle heti ja nyt!"

Ensin pitää laittaa altaaseen hiekat, vedet ja suodatin kierrättämään vettä. Kasvit pitää tietysti hommata ja istuttaa. Altaaseen pitää saada toimiva mikrobisto, jotta tulevat kalat viihtyvät siellä. Ihannehan olisi, että olisi saanut jo "käynnissä" olevasta akvaariosta vettä uuteen. Mutta koska sellaista mahdollisuutta ei ollut, piti uusia vesiä kypsytellä ainakin viikko ennen kalojen hankintaa.

Tuo keraaminen "No fishing"- kyltti on ollut
minulla yli 30 vuotta!

Koska minulla ei tietystikkään ollut kasvejakaan akvaarioon vanhastaan, niin nekin piti ostaa. Kalliita olivat nekin, totta kai! Mutta meikäläinen pihinä jakoi melkein kaikki ostamani kasvit useampaan taimeen ja sain aikas hyvän kasvuston altaaseeni. Kasveihin meni noin 50 euroa.

Valkoinen hiekka oli tosi isoa raekooltaan.
Monnisten viikset voivat vaurioitua, kun ne
pöyhivät pohjasta ruokaa ja hiekka on liian isoa.

Minulla oli plääni saada akvaario valmiiksi joulunpyhiksi, jotta pikku-murujen kanssa voitaisiin sitä sitten ihailla. Olin sopinut tyttären kanssa, että käytäisiin kaupassa yhdessä jouluksi ja samalla kalakaupoilla. Omppu ja Kuukuna "pistivät parastaan" ruokakaupassa ja oltiin ihan varmoja, ettei eläinkauppaan menosta tulisi yhtään mitään.

Mutta kappas kehveliä! Ilmeisesti lemmikkikaupassa asiointi oli himpun verran mielenkiintoisempaa, kuin ruokaostoksilla olo. No, en kyllä yhtään ihmettele. Eipä pyhien alla ruokaostoksilla olosta kukaan tykkää!

Tästä näkymästä kasvit ovat jo kasvaneet kovasti.

Alustukseksi vielä sen verran, että minullahan on ollut akvaarioita lähes koko elämäni. Ensimmäisen 20 litraisen altaan sain joskus alle kymmenen vanhana. Sitten säästin itse 60 litraiseen altaaseen, joka minulla olikin monta vuosi kymmenet. 

Kun alettiin olemaan Beiben kanssa yhdessä, meillä oli tämä minun 60 litrainen, Beiben reilu 100 litrainen ja ostettiin vielä yhteinen 200 litrainen. 

Myimme kaikki akvaariot pois, kun muutimme tänne Leppämäkeen. Sitten jossain vaiheessa ostimme juurikin ystävältäni Päiviltä ja hänen mieheltään ihanan kulma-akvaarion. Meillä oli silloin vielä oman kaivon vesi ja akvaarion hoito kävi tosi hankalaksi. Muutaman vuoden päästä myimme altaan pois. Nyt on oltukin sitten noin 10 vuotta ilman akvaariota.

Kaloja on ollut kaikenlaisia. Kultakaloja, miljoonakaloja, platyjä, monneja ja monnisia, lehtikaloja, kaikenlaisia levänsyöjiä ja pohjantonkijoita jne. Mutta taistelukalat on olleet sellaisia, mitä meillä on aina ollut ja sellainenhan piti nytkin saada.

Tässä näkee, kuinka naarmuinen allas on.

Nauratti eläinkaupassa, kun Kuukunalla ja mummulla kävi kalamaku ihan yksiin. Olin ajatellut, että hommaan esimerkiksi parven neontetroja ja sen taistelukalan uuteen akvaariooni. Kun Kuukuna katseli kaloja, hän heti sanoi neontetrojen olevan hienoja ja että niitä otettaisiin. Taistelukaloihin hän ihastui myös heti. Minä olin jo etukäteen käynyt katsomassa valikoimaa ja emmin kahden erivärisen välillä. Kuinka ollakkaan, Kuukuna katseli myös näitä kahta taistelukalaa. Valitsimme musta-valkoisen ja valko-sinisestä jälkimmäisen mummulan akvaarioon. Olemme vieläkin pojan kanssa tyytyväisiä valintaamme!

Omppuakin kiinnosti kalat, mutta eläinkaupan puput ja marsut taisivat kuitenkin kiinnostaa likkaa enemmän!

"Benjan-kallo ja pandamonninen syömässä
ruokatablettia. Tässä uutta pienijakoisempaa
hiekkaa.

Akvaarioon tuli siis pandamonnisia, miljoonakaloja, neontetroja, kirsikkabarbeja ja taistelukala. Kalojen hinnaksi tuli noin 130 euroa. Lisäksi ostin tietysti ruokaa kaloille, vedenparannusainetta, ravinnetta vesikasveille, juurakon, Kuukunan valitseman keraamisen "Benjan-kallon", haavin ja leväraapan. Näihin meni vajaat 100 euroa.

Minulla oli saatua akvaariohiekkaa, mutta vaihdoin sen vielä siitä syystä, että en pitänyt valkoisesta hiekasta. Lisäksi sen raekoko oli vähän liian isoa, joten ostin vielä 8 kiloa hiekkaa hintaan 17 euroa.

Eli, vaikka akvaario oli varusteineen hankintahinnaltaan edullinen, silti kaiken kaikkiaan akvaarion perustamiseen meni rahaa noin 500 euroa. Mutta kaikki harrastukset maksaa ja olen niin rakastunut tähän pieneen vedenalaiseen maailmaan. Jään monta kertaa päivässä istuskelemaan sen ääreen ja tuijottelemaan kalojen touhuja. Rakastan!!!

Töitä ja perinnesaunottajakoulutusta

Jo kolme viikkoa avainkaulanauhaelämää!

Olen monesti sanonut erinäisistä asioista, että "en ikinä". Kuten esimerkiksi siitä, että en koskaan alkaisi tekemään töitä nuorten parissa. Ja tässä sitä kuitenkin olen ollut kohta kolme viikkoa yläasteella koulunkäynninohjaajana. Sekin muuten on ollut sellainen ammatti, jota en ole kuuna päivänä ajatellut tekeväni!

Työ on välillä vähän liiankin monipuolista. Olen
mukana teknisissä töissä, kotitaloustunneilla,
musiikin tunneilla ja 
tietysti yleisaineiden tunneilla. 

Jossain vaiheessa olen myös sanonut, etten ala koskaan tekemään töitä lasten tai kehitysvammaisten parissa. Niinpä! Alakouluikäisten kanssa olen jo työskennellyt kerho- ja toiminnanohjaajana, sekä kehitysvammaisten kanssa "kerhotätinä". Siis älä koskaan sano "ei koskaan"! Pikkulapset, aikuiset, sekä ikäihmiset vielä puuttuvat "listalta".

Työhöni kuuluu myös välituntivalvonnat.

Älkää käsittäkö väärin! Minulla ei ole mitään erilaisia ihmisryhmiä vastaan. Mutta en ole vain nähnyt itseäni sellaisissa töissä, missä joutuu (pääsee) työskentelemään eri ihmisryhmien kanssa. Olen aina vain ajatellut, että minusta ei ole hoitoalalle. Eikä minusta olekaan! Mutta eihän nämä tekemäni työt olekaan hoitamista. Enemmänkin huolenpitoa ja opastamista!

No, joka tapauksessa viikot ovat menneet nopeasti. Tämä työ tuli niin puskista, että en osannut tällaista ajatellakaan. Minähän en hakenut työpaikkaa, vaan minulle soitettiin ja tarjottiin tätä työtä. Eräs tuttava oli suositellut minua ja sanonut, että saatan olla käytettävissä. Niinpä kävin tutustumassa paikkaan ja kuulemassa työkuvasta. Ja otin jobin vastaan!

Vaakakupissa painoi niin monta hyvää asiaa, että ne puolsivat päätöstäni. Työ ei ole ihan kokopäiväistä, mikä on plussaa. Minulle riittää ihan hyvin 7 tunnin päivät. Päivätyö ja viikonloput vapaat. Pesti kestää kevätlukukauden. Kesäksi en ole, enkä aio kovin tosissani hakea uutta paikkaa. Varsinkaan, jos tämä työ jatkuu syksyllä, kuten minulle hieman väläyteltiin. Mutta eipä parane mennä vannomaan tätäkään asiaa!

Kouluruoka on muuten hyvää!

Palkkakin on ihan hyvä siihen nähden, että ei ole ihan kokopäiväinen. Joka tapauksessa se on parempi, mitä keittiöhommissa ja muissa edellisissä osa-aikatöissä olen tienannut. 

Lisäksi työ ei ole yhtään fyysistä. Kroppa on kiittänyt ja olen sen osalta voinut aika hyvin. Mitä nyt niskat jumittaa paljosta paikoillaan olosta. Toisaalta henkinen puoli on välillä koetuksella ja olen tosi väsynyt. Mutta paljolla nukkumisella olen pärjännyt ja yrittänyt pitää mielessä, että asioita ei kannata pohtia kotona.

Joten, paljon oli hyviä puolia tässä työssä. Sehän nyt on pieni miinus, että en ole tällaista työtä koskaan tehnyt ja osaaminen on vähän niin tai näin. ='D Mutta koko ajan opin lisää niin työstä, kuin talon tavoista.
 

Nyt tuntuu, että elämä on yhtä koulua vaan, kun työpaikkana on iso koulu. Sen lisäksi aloitin viime marraskuussa perinnesaunottajan opinnot. Olin jo aiemmin ilmoittautunut samantapaiseen koulutukseen Turun seudulle. Mutta se peruuntui harmittavasti.

Sitten meni pari viikkoa ja bongasin Perinnesaunottajat ry:n instasivuilta postauksen. He aikoivat järjestää perinnesaunottajakoulutukset pääkaupunkiseudulla ja .... Tampereella! Paniikki-ilmoittautuminen koulutukseen nopeasti ja minä pääsin mukaan.

Ihanat kuvut saunahoitolan saunan lampuissa!

Koulutus koostuu parista teorian etäkoulutuksesta, jotka meillä on jo ollut. Sitten on muutamana viikonloppuna lähiopintoja, joissa opiskelemme hoitavaa vihdontaa, vihtapesuja, kansanperinnettä, saunalauluja ym.

Katajavihta

Koulutusten välillä harjoittelemme itsenäisesti käytäntöä ja tietysti opiskelemme meille jaettua teoriamateriaalia.

Kesäkuussa me osallistumme Jämsän saunakylän suureen tapahtumaan suomalaisen saunan päivänä. Siellä me vihdomme asiakkaita erilaisissa saunoissa. 

Kuivattu tammivihta

Meidät on jaettu kahteen ryhmään; pääkaupunkiseudulla on oma porukkansa ja Tampereella omansa. Meillä "tamperelaisilla" on jo ollut ensimmäinen lähikoulutus. Paikkana toimi Saunahoitola Tasapaino Härmälässä.

Vasemmalla pakastetut haapavihdat, keskellä
kuivatut pihlajavihdat ja oikealla näkyy
lehmusvihta.

Ensimmäisellä kerralla meidät tutustutettiin erilaisiin vihtoihin, kerrottiin vihdontamenetelmät ja vihdonnan kulku. Sitten saunottiin ja kunnolla! Yhtämittaista saunomista, pienillä vilvoittelutauoilla, tuli reilu neljä tuntia. Huh huh!

Vaahteravihdat

Me siis vihdottiin vuoron perään toisiamme ja opettelimme eri vihtojen käyttöä. Tietysti myös sitä, miten sitä löylyä luodaan. 

Meillä suomalaisilla on hieman sellainen käsitys vihtomisesta, että mitä kovempaa hakataan vesimärällä vihdalla, niin sitä parempi. Lisäksi löylyä heitetään niin, että korvista palaa nahat!

Mutta perinnesaunottaja vihtoo lempeästi ja luo pehmeät, sekä hellät löylyt.

Nauratti, kun ohikulkijat tuijottivat kadunvarressa
vilvoittelevia perinnesaunottajia!

Vaikka olin aavistellut, että sauna on kova työympäristö, niin silti tuli hieman yllätyksenä kuinka raskasta työskentely kuumassa saunassa on. Alkuun oli hankaluuksia kehon lämmönsäätelyn kanssa, eikä nesteet oikein imeytyneet. Mutta loppujen lopuksi keho tottui ja virkistyi juomisesta, sekä vilvoittelusta. Tätä pitää treenata lisää!

Kotona jatkoin nesteyttämistäni hapatetulla 
koivunmahlalla.

Viikonloppu oli hirmu mukava! Kurssikaverit olivat ihan huippuja ja kouluttajat täyttä kultaa. Jossain vaiheessa ihan unohtui, että oli opiskelemassa. Tuntui enemmänkin siltä, että oli kaveriporukassa saunomassa ja uutta oppimassa. 

Saunahattuja

Lauantaina tosiaan opettelimme asiakkaan vihdontaa. Sunnuntaina vihtapesun tekoa, sekä itsevihdonnan tekniikkaa. Ensi lähikoulutuksessa huhtikuussa vuorossa on saunalaulut, kansanperinteet ja sen sellaiset. Kyllä me saunotaankin! 

Mutta nyt pitäisi harjoitella itsenäisesti. Kymmenisen asiakasvihdontaa ja vihtapesua pitäisi tehdä. Lisäksi pitäisi tehdä jonkinlainen toimintasuunnitelma, koska koulutuksen tavoitteena on antaa valmiudet toimia ammatillisesti perinnesaunottajana. Että ihan kunnon koulutus senkin suhteen!

Työpaikan hiirimaton teksti! =)

On tämä elämä jotenkin jännää! Olen tässä näiden muutamien kuluneiden vuosien varrella monesti ihmetellyt, että en olisi uskonut tällaisia asioita tekeväni, kun nyt teen. Opiskellut, ollut monessa eri työssä ja ammatissa, käynyt koulutuksissa ja kokenut kivoja asioita. Ja koko ajan mietin, että mitä seuraavaksi, vaikka edellisetkin ovat vielä kesken! =D

En nyt taaskaan tiedä, tuleeko tästäkään koulutuksesta minulle ammattia. Mutta kyllä minulla edelleen haave olisi jotain pientä omaa "juttua" tehdä. Vaikka vain ihan harrastuksen omaisesti ansiotyön ohella.

Ihanne edelleen olisi se, että pari päivää viikossa palkkatöitä ja loppu aika omia "räpellyksiä". Aika näyttää, jos näyttää!

Cottage pie lanttulaatikosta

 

Meiltä jäi joulunpyhiltä muutama joululaatikko pakastimeen. Jostain syystä jouluruuat eivät maistuneet niin hyvin ja paljon, kuin yleensä. Olisiko syynä ollut lyhyet vapaat, kuka tietää.

Mutta se ei todellakaan haittaa, vaikka jokunen rasia vielä löytyykin. Porkkanalaatikkoa meillä syödään ympäri vuoden. Muutkin laatikot kyllä maistuu vaikka keskellä kesää. Ja niistähän saa tuunattua uusia ruokia, jos ne eivät perinteisellä tavalla sellaisenaan maistu.

Olen tehnyt aiemmin falafel-tyyppisiä pyöryköitä joululta jääneistä laatikoista, mutta nyt halusin tehdä jotain muuta. Teen silloin tällöin cottage pietä perunamuusin jämistä ja ajattelin lanttulaatikon sopivan korvaamaan perunaa. Enkä ollut väärässä. Ruuasta tuli todella herkullista ja yllätykseksemme lanttu ei juurikaan maistunut ruuassa. Mehän pidämme lantusta ja lanttulaatikosta. Mutta ne joille se ei maistu niin hyvin, niin tämä tapa käyttää lanttulaatikkoa ja lanttua toimii hyvin. Lanttupusseja saa meinaan marketeista nyt ihan puoli-ilmaiseksi. Jos ei pakastimesta löydy lanttulaatikkoa, tähän ruokaan voisi tehdä muusin keitetystä lantusta. Tai sitten vaan tekee perinteiseen tapaan perunamuusista. Mutta joka tapauksessa tätä ruokaa kannattaa tehdä, koska tämä on herkullista. 

Paimenen piiraan ruuasta saa vaihtamalla lihan lampaaksi. Onkohan tämä sitten metsästäjän piiras, jos käyttää riistaa? Tai puutarhurin piiras, jos tekee vege- tai kasvisversion? Kunhan mietin...

COTTAGE PIE LANTTULAATIKOSTA

• 400g lanttulaatikkoa
• 1 kananmuna
• 25g voita sulatettuna
• 50 g juustoraastetta
• 400g naudanjauhelihaa
• 4 dl tomaattimurskaa
• 2 porkkanaa raastettuna
• 1 sellerinvarsi tai pieni pala mukulaselleriä
• 2 pientä sipulia
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 lihaliemikuutio
• paprikajauhetta
• rouhittua mustapippuria
• suolaa
• kuivattua timjamia
• voita ja/tai öljyä paistamiseen ja vuuan voiteluun

Umpioin syksyllä tekemääni tomaattikastiketta,
jota nyt käytin ruokaan tomaattimurskan sijasta.

Voitele uunivuoka ja laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Kuori porkkanat ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulinkynsi, sekä sellerinvarsi pieniksi kuutioiksi.

Sulata voi ja lisää se kananmunan ja juustoraasteen kanssa kulhoon lanttulaatikon joukkoon ja sekoita ne hyvin sekaisin.

Ruskista jauheliha pannulla ja lisää mausteet. Kun liha on ruskistettu, lisää pilkotut ja raastetut kasviksen lihan joukkoon ja kuullottele noin 10 min.

Kaada liha-kasvisseoksen joukkoon tomaattimurska ja lisää liemikuutio. Sekoita hyvin ja anna porista hiljaisella lämmöllä kymmenisen minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmenneet ja kastike hieman saostunut. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.

Kaada kastike voideltuun uunivuokaan ja levitä lanttuseos kastikkeen päälle. Paista paistosta noin 30-40 min, kunnes juusto on sulanut ja lanttuseos on ruskistunut kauniisti. 

Me nautimme cottage pien kanssa appelsiini-
marinoituja ruusukaaleja ja vissyhorsmia.

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 1: Leppämäen väki, mikä meitä lämmittää ja omavaraistelijan vuosikello

 

1.1.2023 Piha kiiltelee murhaavasti kauniissa auringonpaisteessa.

Vuosi 2023... sitä on nyt kulunyt jo pari päivää. Miten se on Teillä lähtenyt käyntiin? Meillä se on käynnistynyt hyvin!

Beibellä jatkuu elämä aikas samanlaisena, sama työ ja niin edelleen. Minulla vuosi tuo uusia kuvioita. Työn suhteen ja vähän opiskelujen, eipä juuri muuten. Mutta onhan uudessa työssä ja opinnoissa ihan tarpeeksi, ainakin tällä ikää!

Jotta luut pysyvät ehjänä, pitää käyttää 
nastoja jalan alla. Ja tietysti hiekottaa pihaa.

Suuntana omavaraisuus-postaussarja jatkuu myös vuonna 2023 ja tässä tulee vuoden ensimmäinen postaus. Tervetuloa mukaan, niin vanhat, kuin uudetkin lukijat. Samoin toivotan hyvää uutta vuotta bloggaajatovereilleni. Kaikille teille, joiden kanssa olen jakanut tämän mukavan yhteisöllisyyden aiempina vuosina ja teille jotka hyppäätte mukaan tämän vuoden yhteispostauksiin.

Tuttuun tapaan joukko omavaraisemmasta elämäntyylistä kiinnostuneita bloggaajia kirjoittavat postauksen ennalta sovitusta aiheesta, sekä kertovat myös hieman suunnitelmistaan vuodelle ja julkaisevat postauksensa yhtäaikaisesti muiden kanssa aina joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9 aamulla. Jokainen liittää linkit muiden postauksiin omaan postaukseensa. Näin lukijat pääsevät halutessaan helposti lukemaan kaikkien osallistujien postaukset samasta aiheesta kuukausittain.

Suuntana omavaraisuus -postaussarjaa ja meitä omavaraisuusbloggaajia luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . Suuri kiitos heille tämän jo vuosia kestäneen yhteispostaussarjan hengissä pitämisestä.

Rakkautta ja maan antimia-blogin edellisten vuosien Suuntana omavaraisuus -postaussarjan postaukset löydät tunnisteiden; Suuntana omavaraisuus, omavaraisuus, yhteispostaussarja ja blogiyhteisö -takaa.

Päivä on pidentynyt ja aurinkokin jaksaa
nousta nippa nappa metsänreunan yli.

Mutta nyt ensin hieman kuulumisia ja suunnitelmia vuodelle 2023!

Minä todellakin sain hienon työtarjouksen hieman ennen joulua ja pyhien jälkeen kävin tutustumassa paikkaan ja vastaanotin viran. Minusta tulee ohjaaja yläasteen kuntouttavalle luokalle kevätlukukaudeksi. Mieltä imartelee kieltämättä tosi paljon, koska minua oli suositeltu työnantajalle. Tällaistä vanhaa akkaa!

Sanoin itseni irti osa-aikaisesta keittiötyöstäni, koska tämä uusi työ on ihan kokoaikainen, täysillä päivillä viitenä päivänä viikossa. En jaksa/viitsi enää siihen päälle uhrata lauantaipäiviäni olemalla pitkän päivän keittiöhommissa. Ja koska uusi työni on ihan hyvin palkattuakin, rahallisestikaan ei ole tarvetta.

Lisäksi aloitin viime marraskuussa opinnot perinnesaunottaja koulutuksessa. Minulla on takana jo teorian etäopintoja ja nyt heti tammikuussa on lähiopiskeluja Tampereella. Opiskellaan hoitavia vihdontoja ja vihtapesuja. Olen ihan sikainnoissani opinnoistani!

Perinnesaunnottajan koulutukseen kuuluu itsenäistä opiskelua opetuksen lisäksi, sekä ihan näyttötyö. Valmistun ensi elokuussa ja minulla on ihan ajatuksena, että josko kehittelisi jotain saunajuttuja ihan sivutyönään. Saattaapi olla meinaan, että jos kaikki sujuu tässä uudessa työssäni hyvin, niin se mahdollisesti jatkuu ensi syyslukukaudella. 

Mutta kesän taidan olla aikaslailla lomapainotteisesti. Tosin, minua kyseltiin juurikin tuuraamaan erään henkilökohtaisen avustajan kesälomaa. Mutta katsoo sitä sitten lähemmin. Lomaa haluan pitää kesällä, koska monta kesää on mennyt töissä ollessa.

On tämä "kamalaa", kun töitä tarjotaan joka tuutista!

Tässä ollaan juuri menossa tutustumaan 
uuteen työhön. Hauskasti sattui tuo
katuvalo pään päälle.

Omavaraisuuden suhteen on suunnitelmia, jos jonkinlaisia. Tämä kevään kestoinen työ toi hieman sellaista vakautta elämään, että uskaltaa suunnitellakin. Eli ainakin karitsoita yritetään saada aikaiseksi ensi kevääksi.

Meille tuli kylään Aslak-pässi ja siltä, sekä Tipiltä toivotaan jälkikasvua. Hieman minua mietitytti, että miten pässi suhtautuu Voittoon, joka on kuohittu pässi, eli oinas. Jännitti, että tappelevatko kovasti. 

Mutta ei ollut mitään ongelmaa. Voitto ei ole pässimäinen, eikä haise pässin nenään miltään. Hieman välillä Aslak yrittää hypätä Voiton selkään, mutta siitähän Vode ei tykkää. Aslak tuntuu olevan vähän hämilläänkin tästä "uuhesta", joka ei sen mielestä käyttäydy "mitenkään". 

Ainut ongelma mikä pässin kanssa on ilmaantunut on, että se ei pysy tarhan aidoissa. Kun se on saanut päähänsä, että nyt on oltu ulkona tarpeeksi, tulee aidoista yli/läpi. Tämä tietysti tekee sen, että kaikki muutkin rynnii perässä aidoista. Joten en voi pitää lampaita ulkona niin kauan, kuin pässi on meillä.

Naima-Aslak

Kanejamme, Pupsia ja Fudgea, olen suunnitellut astuttavani kevään aikana. Näin saisimme kesäksi kasvamaan kaninpoikasia mahdollisesti syksyllä teurastettavaksi. 

Vuonna 2022 meillä ei ollutkaan kasvamassa yhtään teuraseläintä. Se ei sinänsä haitannut, koska meillä oli pakkasessa, sekä lihasäilykkeinä jäljellä lihaa edellisvuodelta. Onkin hyvä aina välillä pitää välivuotta, jotta varastoja saa hupenemaan.

Päätöstä siitä, että haudotanko kanantipuja, en ole vielä tehnyt. Tällä ei nyt vielä olekaan mikään kiire. Yleensä olen sihdannut kuorinnat pääsiäisen tienoille.

Meillä on tällä hetkellä 14 kanaa ja yksi kukko. Yhtään enempää meidän kanalaan ei kyllä mahdu. Mutta osa kanoista on jo yli 5 vuotiaita ja orpington-rotu ei jättirotuna ole kovin pitkäikäinen. Tosin, kuvittelin jo viime kesänä, että vanhimmat kanat alkavat poistumaan keskuudestamme luonnollisesti. Mutta ei, siellä ne edelleen keikkuvat!

Murut ovat innokkaita kanien ruokkijoita!

Ajatukset ovat hieman jo kääntyneet kasvimaalle ja esikasvatuksiin. On se kumma juttu, että syksyllä on  jo ihan kypsä kaikkeen kasvimaahan liittyvään. Ja ihmeesti kaiken vaan sitten unohtaa ja seuraavana vuonna alkaa taas sama rumba!

Viime vuonna minun paprikat ja chilit epäonnistuivat. Jotain satoa saatiin, mutta taimet eivät kasvaneet hyvin. Lisäksi niihin iski jokin toukka kasvihuoneessa, joka nakersi ne ihan paljaaksi. Osa taimista ei ehtinyt satoikään.

Samoin kävi kaaleille. Niihin ei kyllä ötökät päässeet, koska olivat harson alla koko kesän. Mutta ruusukaalit eivät ehtineet kehittymään ja osa parsakaaleistakin jäi ihan pieniksi. Lehtikaaleja taas tuli ihan hyvin, jopa kuivattavaksi asti.

Kun nyt saisi pidettyä esikasvatukset maltillisina, eikä taas innostuisi, vanhaan malliin, ihan liikaa. Koska kasvimaalle teen, jälleen kerran, hieman muutoksia. Luovun lavakauluslavoista ja kehitellään niiden tilalle jotain muuta. Ei näköjään kesää, ettei kasvimaalla olisi paikanvaihtoja ym.

Kasvimaalle jäi kaalinvarsia, jotka
ovat tehneet kauppansa rusakoille. 

Jonkilaisia pieniä rakentelu ja remppa-ajatuksia aina tietysti on. Olen hieman houkutellut Beibeä, että tehtäisiin kaneille ulkotarha, mutta saas nähdä tuleeko sellaista ikinä. 

Vanhassa talossa kun asutaan, niin aina löytyy jotain koppuloitavaa ihan ilman suunnitelmiakin!

Meidän monta vuotta vanha risuaita
alkaa olemaan tiensä päässä. Pitäisi 
suunnitella jotain sen tilalle. Taustalla 
mehiläispesät. 

Toiveena oli että, tämän vuoden ensimmäiseen postaukseen sisällytettäisiin jonkinlainen esittely siitä, ketä blogin takana puuhaa ja kenen kanssa omavaraistelee. Minä olen kirjoittanut meistä tosi monta esittelyä minusta, sekä Beibestä ja siitä, miten olemme tänne Leppämäkeen tulleet. Joten laitankin linkit niihin postauksiin jotta voitte käydä lukemassa ketä me oikein ollaan!

Esittely 1

Esittely 2

Esittely 3

Esittely 4

Esittelypostaukset eivät taida olla ihan vuosijärjestyksessä. Mutta joka vuonna on ollut ainakin minulla menossa hieman erilainen vaihe elämässäni. Olen ollut pitkässä työsuhteessa, sitten taas viettänyt opiskeluelämää ja siitä työttömäksi ja pätkätöihin. 

Olen ollut väsynyt, kipuinen, epävarma tulevaisuudesta ja niin edelleen. Mutta yksi asia on ollut varmaa ja pysyvää. Se on ollut rakkaus tätä meidän pientä alle kahden hehtaarin tilaa, elämäntapaamme ja tietysti toisiamme kohtaan. Lisäksi meistä on vuosien saatossa tullut isovanhempia, joka määrittää meidän tekemisiämme tosi paljon.

Olemme tosi onnellisia elämässämme ja positiivisuus tulevaisuutta kohtaan on alati läsnä. Surut ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään siinä missä ilo ja onnikin. Onneksi meillä on ollut enemmän sitä iloista puolta, kuin epäonnea. Vaikka emme me ole viime vuosina siltäkään välttyneet.

Olemme onnistuneet hidastamaan elämäämme meille sopivaksi. Emme lähde mukaan maailman "hömpötyksiin" ja pidämme huolen lähinnä omista asioistamme. Olemme todenneet, että näin hyvä tulee!

Leppämäen tölli jouluaattona 2022.

Rakkaus lämmittää meidän sydämiämme, mutta talo lämpiää puilla. Polttopuita olemme saaneet tehtyä lähinnä omalta tontilta, mutta olemme myös käyneet luvalla naapurien hakkuita siistimässä ym. Näiden vuosien aikana, emme ole ostaneet tai maksaneet puista tai kuljetuksista kuin muutaman kerran. 

Näinä aikoina, kun sähkön hinta on meilläkin ollut pahimmillaan 72 senttiä kilowattitunnilta, puulämmitys on ollut ihan mahtava juttu. Meidän pienestä töllistä löytyy tulipesät olohuoneesta, makuuhuoneesta, keittiöstä ja saunoista. Meillä on sähkölämmitys ainoastaan pesutiloissa lattialämmityksen muodossa, ulkoeteisessä, sekä sisävessassa patteri.

Siltikin, että olemme vähentäneet sähkönkäyttöä esimerkiksi joulukuussa puolella, sähköstä joudumme maksamaan lähes viisinkertaisen summan. Se kyllä tuntuu kohtuuttomalta!

Sitä mitä sähkölasku olisi ilman puulämmitystä, en uskalla edes ajatella!

Meidän ihana ulkosauna, jonka pehmeissä
löylyissä on nautinnollista istuskella.

Onneksi on ollut lauha talvi tähän mennessä. Silti puita saa kantaa pirttiin päivittäin ihan huolella. Meillä vesi lämpiää pääosin puilla ja ruuan laitan puuhellalla. 

Puuhella on muuten ihan ehdoton kapistus! Siinä lämpiää pesuvedet, valmistuu ruoka ja kämppä lämpiää yhdellä ja samalla lämmityksellä. En luopuisi puuhellasta kyllä hevillä!

Ja kun vanhassa talossa asuu, ei sovi unohtaa villasukkien merkitystä hyvinvointiin. Itse kudon jonkin verran ja villasukat, sellaiset ihan perusversiot, minulta kyllä onnistuu. Villasukat ovat jalassa kotona lähes yötä päivää. Sitten kun villasukat ovat ihan täysin korjauskelvottomat, nekin voi polttaa ja näin ne lämmittävät vielä pienen hetken.

Olen onnistunut myös leipomaan puuhellan 
uunissa, vaikka siinä ei ole lämpömittaria.
Tässä kakkupohja synttärikakkuuni.

Hyvä aihe tälle kuukaudelle, heti näin vuoden alkajaisiksi on omavaraistelijan vuosikello. Harmittavan vähän perehdyin tähän aiheeseen, mutta halusin vähän kuitenkin itsekin miettiä sitä tähän postaukseen. 

Luonnonvara-alaa opiskellessamme teimme keruukalenterin, missä oli joka kuukaudelle mitä milloinkin luonnosta kerättäisiin tai otettaisiin talteen. Niin syötäviä, kuin vaikkapa koriste- ja askartelumateriaaleja. Tällainen samantapainen omavaraisteluun olisi myös hyvä.

Jotenkin näillä omavaraisteluvuosilla tekee asioita vanhasta tottumuksesta niitä enemmin miettimättä. Vuodet ja kuukausittaiset puuhat toistuvat edellisten vuosien rutiinilla. Ja jos jotain jää tekemättä, se ei ole niin vakavaa. Saattaapa tilalle tulla kuitenkin jotain uusiakin kokeiluja.

Muutamana edellisenä vuonna kesät ovat olleet hieman epävarmoja omavaraistelun suhteen. Minä kuitenkin olen meillä se, joka tekee kasvimaalle kasvatettavista asioista päätökset. Samoin kasvihuoneeseen, sekä eläimiin liittyvät päätökset. 

Koska opiskelin pari vuotta ja sen jälkeen olen ollut pari kesää kokopäiväisesti ja melkein ympäriviikkoisesti töissä, omavaraistelusta on pitänyt aika paljonkin tinkiä.

Silti kuitenkin sellaiset asiat kuten esimerkiksi polttopuut, ovat olleet joka vuotisena hommana. Mutta niistä huolehtiminen on pääasiassa Beiben heiniä.

Mutta nyt on tulossa sellainen vuosi, että nyt ei tingitä! Tämä uusi tuleva työni on sellainen, että olen arkipäivisin töissä virka-aikaan. Joten illat ja viikonloput ovat vapaat. 

Lisäksi minulle ei ole tiedossa kesäksi töitä, enkä ajatellut suoraan sanottuna edes hakea. Jos oikein raju olen, voin olla ihan vaan vapaalla omalla kustannuksellani kesän. Ellen sitten tee jonkin verran jo harjoitustöitä noissa saunotushommissa vaikkapa kevytyrittäjänä. Sen näkee sitten!

Joten puitteet on nyt niin kohdillaan pitkästä aikaa, että aion panostaa omavaraisteluun ja oman ruuan tuottamiseen taas kunnolla. Ihanaa!

Hieman avaan, mitä meillä tehdään noin suurin piirtein minäkin kuukautena. Mutta nyt ei riitä aika ja rahkeet tehdä tätä(kään) perinpohjaisesti ja huolella. Lupaan tehdä vuosikellon meidän omavaraisteluun jossain vaiheessa myöhemmin! <3

Kasvihuone ja -maa saa levätä vielä rauhassa. Tosin syyskylvöt ovat uinumassa jo hangen alla odottamassa kevättä.

Esikasvatukset alkavat tammikuussa, viimeistään helmikuussa. Silloin menee multiin paprikat ja chilit. Joskus laitan mukulaselleriä, joka vaatii myös pitkän esikasvatuksen. Purjot laitan myös helmikuussa, viimeistään maaliskuussa, ellen osta niitä valmiina taimina.

Helmikuussa tai maaliskuun alussa aloitan tomaattien esikasvatuksen. Yleensä siihen aikaan kun laitan niiden siemenet multiin, ovat jo chilit ja paprikat koulintavaiheessa. Ja ikkunalaudat jo aivan täynnä! En esikasvata kovinkaan paljon taimia juurikin tilanpuutteen takia.

Maaliskuussa koulitaan taimia isompiin ruukkuihin. Huhtikuussa olen päässyt yleensä puuhaamaan isoon kasvihuoneeseen. Kylvän sinne suoraan kylmää kestäviä varhaiskasviksia, kuten retiisiä ja pinaattia. Niistä saakin satoa jo hyvissä ajoin toukokuussa. Usein ennen kuin pääsisi edes avomaalle kylvämään.

Huhtikuussa teen myös viimeistään pakkaskylvöt kasvihuoneella. Kylvän potteihin kaalien siemeniä. Kun kaalit taimettuvat hitaasti kylmässä, taimista tulee erittäin hyvälaatuisia ja vankkoja. Tämän tavan olen oppinut blogiystävältäni Ullalta . Hänen blogi kannattaa ottaa seurantaan, jos haluaa hyviä vinkkejä herkulliseksi todetuista kasvimaan kasvatettavista.

Huhtikuussa alkaa myös luonto heräilemään ja kuun lopussa voi olla jo otolliset ajat koivunmahlan valutukselle. Sitä valutan litratolkulla ja juonkin jo heti tuoreeltaan. Sitten onkin maha sekaisin monta viikko peräkkäin, koska jotenkin ksylitoli pistää pakkini sekaisin. Mutta eipä se juontia haittaa!

Mahlaa pakastan sellaisenaan ja käytän sitä lähinnä leivonnassa. Esimerkiksi joulun saaristolaislimput teen usein mahlaan.

Viime keväänä kokeilin ensimmäisen kerran hapattaa mahlaa ja sehän olikin oikeata herkkujuomaa. Se säilyy kellarissa hyvänä talven yli, kun tuore mahla ei säily kuin pari vuorokautta jääkaapissa.

Huhtikuussa meillä on yleensä kuoriutunut maaliskuussa hautomakoneeseen laitetut munat ja tiput tuovat omat hommansa omavaraistelijan arkeen.

Toukokuussa alkaakin sitten oikein kasvimaarähinät! Esimerkiksi porkkanaa, persiljaa ym. viileämpää maata sietäviä kasviksia voi alkaa jo kylvämään. Kuusenkerkkiä kerään tuoreelta syötäväksi, ruuanlaittoon, kuivattavaksi ja pakastettavaksi. Niiden satokausi on yllättävän lyhyt. Ja huom! Niiden keräämiseen, kuten tuon mahlan valuttamiseen tarvitset maanomistajan luvan.

Toukokuu on myös villivihannesten satokauden parasta aikaa. Silloin kerätään voikukanlehtiä niin ihmisille, kuin eläimille talveksi. Vuohenputki on myös parhaimman makuista. Plus kaikki muutkin. Ja tässä vaiheessa onkin jo ihan sitä mieltä, että ei ehdi tekemään yhtään mitään ja aika valuu käsistä vaikka kuinka juoksisi joka paikkaan.

Kesäkuussa onkin sitten jo juhannukseen mennessä viimeistään kaikki istutettu ja kylvetty kasvimaalle. Satoakin jo jostain on alettu keräämään. 

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä siipikarja pääsee kuopsuttelemaan oikein ulkoilmaan ja yleensä lampaatkin ovat jo laitumella. Mahdolliset karitsat ovat jo tähän mennessä syntyneet.

Kesäkuun loppu ja heinäkuu onkin kasvimaalla ja -huoneessa lähinnä kastelua ja hoitamista, sekä sadonkorjuun aloittelua. Villivihanneskausi jatkuu kyllä esimerkiksi mesiangervon kukintojen korjuulla.

Heinäkuussa usein alkaa tatteja putkahtelemaan maasta. Ja siitähän se riemu syntyykin! Sienikiima iskee niin emäntään, kuin isäntäänkin. Mustikkaankin pitää päästä ihan väkisin kaiken maailman verenimijöiden kupattavaksi.

Heinäkuussa on myös heinänteko elukoille ja kerppujakin pitää aina vähän olla.

Elokuussa rymytään sen kasvimaan ja sienimettien lisäksi vattupusikoissa. Ja säilöminen pääsee vauhtiin oikein kunnolla. Se homma jatkuu kyllä koko syksyn ja tietysti sadon ja luonnonantimien kuivaaminen.

Elokuussa korjataan myös puutarhan hedelmä- ja marjasatoa. Jos vain linnuilta ehditään... 

Omenia mehustetaan tuoremehuksi, mutta marjat usein laitetaan pakastimeen ja keitetään mehuksi sitten kun alkaa lämmityskausi. Mehut tulevat vähän kuin ittestään puuhellalla mehumaijassa poristen.

Syyskuussa sienestys ja marjastus jatkuu. Ja säilöntä ja mehustus... Kasvimaata aletaan ajamaan pikkuhiljaa talviteloille. Kasvihuoneita aletaan siivoamaan. 

Lokakuussa aletaan suunnittelemaan syksyn teurastuksia. Ne pyritään kotioloissa tekemään sitten, kun ulkoilma kylmenee ensimmäisiä kertoja lähelle pakkasta.

Lokakuun lopulla tai marraskuussa kelien mukaan, teen syyskylvöt. Maan lämpötilan pitää olla alle 10 astetta, koska muuten siemenet alkavat itämään jo syksyllä.

Kylvän yleensä porkkanaa, persiljaa, palsternakkaa ja muita syyskylvöön sopivia kasviksia. Syyskylvöt helpottavat huomattavasti kevään taakkaa kasvimaalla.

Valkosipulit istutan myös tosi myöhään. Ehkä hieman aikaisemmin, kuin teen syyskylvöt. 

Kun teurastukset on tehty, olen yleensä marraskuun lopulla vienyt suolaamani lampaantaljat muokattaviksi. Joskus vien lihoja myös purkitettavaksi. 

Lihoja leikataan ja jauhetaan pakastettavaksi meille ihmisille ja eläimille ruuaksi. 

Marraskuussa omavaraistelu hieman hellittää ja on aika nauttia antimista. On myös aikaa enemmän puhteille, kuten kynttilöiden ja saippuoiden valmistukselle. On kiva ehkä hankkia uutta osaamista kurssien muodossa tai ihan vaan olla ja nauttia hyvistä, itse kasvatetuista raaka-aineista tehdyistä ruuista.

Joulukuu on ehkä omavaraistelun kannalta ainakin meillä se pysähtynein kuukausi. Mutta viimeistään jouluhulinoiden jälkeen alkaa katse siirtymään seuraavaan vuoteen ja koko rumban uudelleen käyntiin pyörähtämiseen.

Sydäntalvella on aikaa tarkkailla luontoa.
Ilves on liikkunut ahkerasti meidän tontilla.

Tässä oli pieni pintaraapaisu vuoden puuhista. Pois jäi kaikki mehiläistenhoitoon liittyvät askareet. Kalastusta harjoitamme pilkkien talvella ja viehekalastaen kesällä.

Beibe metsästää jonkin verran, mutta en sitäkään avannut sen kummemmin. Mutta tosiaan kuten aiemmin sanoin, asioita tekee jo niin rutinoituneesti, että on vaikea muistella mitä tekee milloinkin. Se vaatii ainakin minulta hieman enemmän miettimistä.

Siuronsalmi, Längelmävesi 1.1.2023.
Jään paksuus 5 cm. Kohta pääsee pilkille!

On kyllä todella mielenkiintoista päästä lukemaan, mitä muut ovat vuoden aloituspostaukseen kirjoittaneet. Ehkä heiltä saa lisää vinkkiä oman vuosikellon koostamiseen!

Linkit

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/apilankukka-2023-suunnitelmia/

Maijalassa https://www.maijalassa.com/ensimmaisia-askeleita-kohti-omavaraisempaa-elamaa-tavoitteita-vuodelle-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/01/meidan-piha-ja-suunnitelmat-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/01/ennatysten-joulukuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-1/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-1.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-13-uuden-vuoden.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17173

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/omavaraistelijan-vuosikello-ja-ajatuksia-vuuesta-2023

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/01/02/toiveikas-talvimieli/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/01/lampoa-torppaan.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-23-esittely-ja-suunnitelma/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/01/02/tammikuu-23-mika-sinut-lammittaa/

Kurkista myös Instagramista mitä tunnisteella #Suuntanaomavaraisuus2023 löytyy!

Syntymäpäivälahjaksi saamani
amaryllis kukkii ihanasti!

Oikein ihanaa vuotta 2023 kaikille kanssabloggaajille, lukijoille ja seuraajille! Olkoon vuosi hyvä meille kaikille ja mahtavan satoisa!