lauantai 31. lokakuuta 2020

Luonnonkoristemateriaalikurssin ensimmäinen viikko koulussa

 

Oletteko tienneet, että pajunkuorestakin voi punoa?
Minä en ollut tiennyt! Tämä ei siis ole minun tekemäni,
vaan näytetyö koululta.


Olin ollut aiemmin keväällä ja syksyllä mukana opinnoissani luonnon tuotteistamisen jaksoilla keräilemässä materiaalia luonnosta. Minulla on tulossa ensi vuoden alussa kädentaidoissa osaamisen ja ohjaamisen jakso, jossa myös luonnon koristemateriaaleja hyödynnetään. Mutta sitten aloin miettimään, että voisin hyötyä myös tästä koristemateriaalikurssista ja kyselin vastuuopelta, voisinko ottaa sen ylimääräisenä. Ja onnistuihan se! Kiva juttu, koska näin pääsisin työstämään ainakin osaan niistä materiaaleista, mitä oltiin varastoon keräilty.


Tälläisen ajattelin tehdä kurssilla!


Meillä oli ensimmäisellä viikolla tarkoitus hieman käsitellä luonnon kuituja. Tarkoittaen hamppua, nokkosta ja pellavaa. Olin tätä varten irroittanut jo kesällä kuivumaan nokkoskuituja, jotka otin koululle mukaan. Haimme myös ulkoa nokkosta, mutta siitä ei kyllä kuitu enään tähän aikaan vuodesta irti meinaa lähteä.


Kesällä keräämääni nokkoskuitua.



Pienen narunpätkän sain iltapuhteina aikaiseksi. Laitoin päivällä nokkoskuidut likoamaan ja tulin illalla sitä työstämään. Hidasta ja vaikeaa oli! Nokkosta piti hinkata käsissä, jotta kuidut alkaisivat siitä irtoilemaan. Sitten kuitunippuja hinkattiin reittä vasten ja pyöräytettiin nyöriksi.  Ajattelin kyllä noi loputkin jossain vaiheessa kotona työstää. En tiedä, onko tuollaisella narulla koskaan mitään käyttöä, mutta onpahan sitten tehtynä.

Kaksi kuitunippua pyöräytettiin erikseen ja 
sitten yhteen.

Parin tunnin työ ja 1,5m nyöriä!




Pellavasta irroitettiin myös kuitua ihan käsin hinkkaamalla. Koululla olisi ollut kyllä ihan pellavaloukkukin, mutta meillä oli pellavaa niin vähän, että jokainen kokeili vain käsin kuidun irroittamista.

Siinä missä nokkosella ja hampulla kuitu on kuoressa, pellavassa se on kuoren alla. 

Aikas homma oli tuossakin! Kyllä ei ollut meikäläisen hommaa näillä kulumasormilla lainkaan ja minun kuituni jäi niin tikkuiseksi, että tulisi todella pistelevää kangasta. 

Pellavakuidusta voi myös tehdä narua ja täytyy sitäkin kokeilla noista vähäisistä kuiduista, mitkä sain irroitettua.



Kuorta jäi ihan sikana!

Tämän nipun tekemiseen mulla meni
pari tuntia aikaa!



Yksi mitä olin tältä kurssilta odottanut, oli värttinällä kehrääminen. Otin kotoa villaakin mukaan tätä hommaa varten.

No, vaikeaksihan tämänkin homma osoittautui! Ei ole ollut helppoa entisajan ihmisillä ja en yhtään ihmettele, että vaatteita on korjattu ja niitä on pidetty ihan loppuun asti.


Pikkusen keskittyneenä!



Mutta tähän hommaan jäi sellainen kutina, että pitää tehdä kotona tuollainen värttinä ja jatkaa villan kehräystä aina sopivan tilaisuuden tullen. Kyllä se jo koulussakin alkui hieman sujumaan. Aina välillä sain tosi ohuttakin lankaa aikaiseksi.


Tämmöinen kapistus se värttinä!


Rukki olisi tietysti poikaa ja sillä saisi pikkuisen nopeampaa lankaa aikaiseksi. Tuo värttinällä kehrääminen otti niskojen päälle niin pahasti, että ei sitä kovin kauaa kerrallaan pysty tekemään. Sain parin päivän kokeilun jälkeen aikaiseksi ihan pienen nytterön lankaa.


Siinä sitä nyt on; pieni kerä 
kertaamatonta lankaa. 



Olimme keränneet männyn juuria pariinkin otteeseen ja niistä en ollut alunperin oikein kiinnostunut. Materiaali on minulle hankalasti saatavilla, joten en ajatellut sitä ainakaan koulun ulkopuolella jatkossa työstäväni. Sen vuoksi en ollut siitä niin innostunut.

Mutta sitten huomasinkin, että juuripunonta olikin tosi kivaa! Ja vaikeaa, niin kuin kaikki muukin, mitä kurssilla oltiin kokeiltu.

Muutaman pienen "jutun" punoin ja niistä ei kovinkaan siistejä tullut. Mutta sitten otin hieman paksumpia juuria punottavaksi ja yht'äkkiä alkoikin sujumaan ihan hyvin. Sain aikaiseksi ihan pienen juurikorin tai -astian. Punontajälkikin oli kohtuullisen siistiä ja tasaista.

Nämä ovat ihan pieniä. Muutaman 
sentin läpimitaltaan.



Joskus näköjään onnistuukin ja onkin parempi kuin luuli sellaisissa asioissa, joissa luuli olevansa huonompi ja jotka eivät alunperin niin kiinnostaneetkaan. Näin kävi minulle nyt tällä kurssijaksolla. Olin ajatellut, että teen niitä kuitunaruja ja kehrään villaa, kun ne asiat minua kiinnostivat. Sitten löysinkin itseni punomassa juurta onnistuneesti.

Tästä tuli ihan pieni kori!
Tälläinen!





Meillähän oli koulupäivät ihan 9-16, mutta oltiin myös iltaisin työpajaluokassa touhuamassa. Kävimme yhtenä päivänä hakemassa koulun mailta sammalta, sekä jäkälää ja minä harjoittelin sammalkranssien tekoa. Havukransseja opin viime syksynä tekemään Ahlmanilla, mutta jäkälästä en ollut koskaan aiemmin tehnyt.


Kuvasta saa tosi idyllisen tunnelman!
Totuus oli, että vettä satoi ihan kaatamalla
ja koulun pakusta puhkesi rengas. Onneksi 
saimme hälytettyä apua!


Meillä oli tavallista poronjäkälää, palleroporonjäkälää ja islanninjäkälää. Kaikista kokeilin kranssintekoa ja sekin oli vaikeaa. Vaikeampaa, kuin havukranssin teko. Mutta ihan kivoja niistä tuli sitten loppujen lopuksi!


Erilaisia jäkäliä, sammalia ja männyn-
juurta kerättynä.



Vähän jäi jakson ensimmäinen viikko vaillinaiseksi mielestäni. Olin jotenkin ajatellut, että opetus olisi ollut järjestelmällisempää, mutta se oli aika sekavaa. Pari ekaa päivää meni miettiessä, että mitäs tässä nyt oikein tekisi ja sitten tosiaan aloin tekemään sitä juurityötä, kun ei oikein muutakaan keksinyt. Ohjatumpaa tekemistä olisin kaivannut ja sitä, että kaikki olisi tehnyt jotain samantapaista ohjattuna. Nyt joku teki jotain ja toinen toista. 

Saatiin kuitenkin jo näytön ohjeistus kirjallisena, niin sitä pääsee tekemään ensiviikolla etänä kotona. Näyttöön täytyy tehdä joitakin tehtäviä kirjallisena, kuten luonnonkoristemateriaalien keruukalenteri ja jokamiehenoikeudet koristemateriaalien osalta. Myös tiettyjen koristemateriaalien historiaa ja sellaista. Sitten lisäksi pitää keksiä jokin tuote luonnonkoristemateriaaleista ja tai niitä hyödyntäen. 


Aika kiva kranssi tulee islanninjäkälästä!

Näyttää ihan merilevältä!



Kaksi viikkoa olisi koristemateriaalikurssia jäljellä. Pitää nyt oikein miettiä, mitä sitä seuraaville jaksoille suunnittelisi, että saisi jotain aikaankin. Pientä pajukoria ainakin mietittiin. 

Nooh, näytön saan ainakin aikaiseksi jollain jo ennen kurssia tekemälläni jutulla. Että siitä en olisi niinkään huolissani. Mutta aina olisi kiva oppia jotain uutta ja ihmeellistä!


Laitettiin pajua likoamaan seuraavaa 
kurssikertaa varten.


maanantai 26. lokakuuta 2020

Ossi Somman patsaspuisto Nokian Siurossa

 



Näin korona-aikaan on hyvä kartoittaa lähiseuduilta sellaisia matkailukohteita, joissa ei ole ihmispaljoutta ja voi olla ulkotiloissa.



Minulla oli pari viikkoa sitten syysloma koulusta ja Beibelläkin vielä vuorotteluvapaata. Joten mietittiin, että mitähän me voitaisiin tehdä ja mihin mennä. Vaikka tämä poikkeusaika ei meidän elämäämme ole kovinkaan paljon heilauttanut, niin tälläisiin harvoin tekemiimme lomajuttuihin se on vaikuttanut.




Kuukunan kanssa käytiin tankkimuseossa ja se oli hyvä kohde tämän ajan matkailulle. Kesällä meidän hääpäiväreissun suunnitelmat muuttuivat ja etelä-Suomeen lähdön sijasta, teimmekin päiväreissun meitä lähelle Tampereelle .



Tämä teos oli kyllä tosi vaikuttava ja pelottavakin!

Emme ole mitenkään hysteerisiä koronan suhteen. Mutta emme silti ehdoin tahdoin halua riskeerata terveyttämme. Olemme kuitenkin viettäneet aikas kotipainoitteista elämää ja vältelleet turhaa kulkemista. Meille molemmille on tärkeätä pysyä terveinä lapsenlapsiemme takia. Onhan Kuukuna kuitenkin sydänlapsi, vaikka sekään ei ole mitään vakavaa.




Lähimatkailua olemme aina suosineet. Vaikka välillä onkin kiva käydä muuallakin kotimaassa, kuin pyöriä ihan kotinurkissa.



Olimme ajatelleet lähteä käymään Parikkalan patsaspuistossa , joka kohteena olisi ollut myös erittäin sopivan väljä ulkoilmakohde. Mutta sitten tosiaan alkoi tartuntatilastot nousemaan ja päätimme siirtää sinne menoa myöhempään. Olisimme kuitenkin yöpyneet jossain hotellissa ja poikenneet syömässä, sekä kahvilla, koska meiltä tuonne on sen verran pitkä matka. Piti siis löytää jokin mielenkiintoinen kohde lähempää.



Sitten muistin koulukaverini kertoneen Nokian Siurossa sijaitsevasta patsaspuistosta. Kuvanveistäjä Ossi Somma menehtyi juurikin tämän vuoden syyskuussa, mutta hänen taiteensa elää edelleen.



Somman taiteilijakoti on jo uudella omistajalla, mutta hän pitää pihapiiriä edelleen avoinna yleisölle. Tänne siis lähdimme tutustumaan eräänä sateen tihuisena päivänä.



Ulkorakennukseen pääsi myös sisälle katsomaan siellä
olevia teoksia.

Emme olleet yhtään tutustuneet etukäteen kyseisen taiteilijan tuotantoon. Täytyy kyllä sanoa, että en oikein tiennyt, mitä mieltä sitten loppujen lopuksi siitä olin. 



Pihapiiri oli täynnä toinen toistaan merkillisempiä patsaita. Tunnelma oli suorastaan pelottava ja jopa karmiva. Teokset olivat todella synkkiä! Sateentihkuinen ja harmaa päivä oikein korosti niiden luomaa uhkaavaa fiilistä.





Puistossa olevat patsaat oli tehty pronssista, hartsista ja kierrätysmateriaalia hyödyntäen. Kiinnitimme heti huomiota, että tuoli toistui lähes jokaisessa teoksessa. Ossi Somman mielestä se oli vallan merkki, joka symbolisoi myös alistamista ja ahneutta. Hänestä tuoli kuvasti myös turhaa tavaraa, yksinäisyyttä ja syrjäytymistä.





Ossi Somma oli taiteessaan kantaaottava. Häntä ihmetytti ihmiskunnan epäloogisuus ja hänen töissään käsiteltiin nälänhätää, sotaa ja työttömyys.





Myös ympäristön ja luonnontila huoletti taiteilijaa. Monessa hänen työssään oli viittauksia ilmastonmuutokseen ja luonnon tuhoutumiseen. Myös kyllä siihen, kuinka luonto ottaa paikkaansa takaisin.

Synkkyyden keskeltä löytyi
lehtisydän!


Beibe jossain vaiheessa tokaisikin, että "Mahtoi olla synkkä ukko!" Kun luin tarkemmin taiteilijasta, hänen kerrotaan olleen erittäin huumorintajuinen ja iloinen. Hän mieluummin puhui itseään huolestuttavista asioista hymy huulilla, kuin syyttävään sävyyn. Sanotaan, että huumori näkyy hänen teoksissaan. Tämä väite oli kyllä vaikea uskoa, kun tuolla puistossa kulki. Meillä oli ennemminkin sellainen "kauhuelokuva" -tunnelma, kuin hilpeä!



Ei naurata yhtään! ;')

Somman patsaspuisto oli silti kieltämättä kaikessa kummallisuudessaan ja karmivuudessaan erittäin kiehtova ja mielenkiintoinen. Mutta ei se kyllä sellainen paikka ole, mihin lapsenlapsiani vielä muutamaan vuoteen vien!




Eräs Siurossa asuva tuttu sanoi, ettei ole uskaltanut käydä tuolla puistossa. Se kertoo jo aika paljon, kun on kyse aikuisesta ihmisestä!





Vaikka paikka onkin merkillisen outo, siellä kannattaa poiketa. Kannattaa ehkä kuitenkin valita mukavan aurinkoinen päivä! Ehkä patsaat ja tunnelma ei ole niin uhkaavia silloin.




Tämä kyllä kieltämättä nauratti!

Seinällä oli julisteita taiteilijan näyttelyistä Suomessa ja 
ulkomailla.


OSSI SOMMAN VEISTOSPUISTO

Siuronvaltatie 617, 37200 Nokia