Rakkautta ja maan antimia: marraskuuta 2023

maanantai 6. marraskuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 11; Säästyykö sähköä, sekä kiertotaloutta ja vastuullista kuluttamista omavaraistelussa

Näkymä työpaikan pihalta 1.11.2023

Hups heijakkaa, mihin se lokakuu vilahti! Yleensä syksyn ja alkutalven kuukaudet tuntuvat pitkiltä, mutta nyt ainakin lokakuu meni niin, että ei ehtinyt oikein mukaan ollenkaan. Ehkä osasyynä oli minulla viikon sairausloma ja siihen perään viikon syysloma. Sitkeässä oli flunssa ja osan syyslomastakin sitä podin. Beibekin sai osansa taudista ja kuumeili pari päivää. Toivottavasti oli tämän talven ensimmäinen ja viimeinen flunssa.

Lokakuussa lampaat pääsi villoistaan.
Lähetin Voiton villat kehräämölle.

Marraskuu on alkanut ja se tarkoittaa, että on aika tehdä yhteenveto lokakuusta omavaraistelun suhteen. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina omavaraisemmasta elämäntavasta kiinnostuneet bloggaajat julkaisevat Suuntana omavaraisuus -postaussarjan kirjoituksensa yhtä aikaisesti kello 9 aamulla. Ihailtavan paljon on taas jaksettu kirjoittaa, vaikka omavaraisteleva elämäntapa on kiireistä. Monella on kuitenkin ihan ansiotyö muualla, kuin näissä omissa "puuhissa".

Suuntana omavaraisuus-sarjan ovat kehittäneet Tsajut- blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . Heitä saamme kiittää, niin kirjoittajat kuin lukijatkin.

Lokakuun alussa keittelin
'Beta'-viinirypäleet mehuksi.

Rakkautta ja maan antimia-blogin aikaisempien vuosien kirjoitukset löydät tunnisteilla: suuntana omavaraisuus, omavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö.

Vuoden 2023 postauksia voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä.

Syyslomalla murut olivat
mummulassa pari yötä.

Lokakuu tosiaan mennä hujahti jotenkin ihan vilauksessa! Siihen kuului sairastelua, lomailua, syystöitä tontilla, säilöntää ja teurastuksetkin aloitettiin. Ehdittiin käymään myös upeassa lasitaidenäyttelyssä .

Pidin myös yritykseni, Umpeloisen, ensimmäiset kurssit. Olin suunnitellut kaksi kynttiläkurssia. Toinen valmiita parfiinikynttilöitä kierrekynttilöiksi tuunaten ja toinen mehiläisvahalevyjä kynttilöiksi rullaten. Ensimmäiselle kurssille sain pari ilmoittautumista, jotka kuitenkin peruuntuivat kurssilaisten sairastuttua. Mehiläisvahakynttilöitä tuli 5 kurssilaista rullailemaan ja meillä olikin tosi kiva kurssipäivä.

Oli todella mukava ilta
kurssilaisten kanssa!

Tein myös ensimmäisen "rahakeikan" perinnesaunottajana. Kävin tekemässä 4 ryhmäsaunotusta Sel ry:n ammattiosaston hyvinvointipäivään. Todella kiva työkeikka! Hieman raskas tosin, koska olin vielä aika flunssainen. Mutta jaksoin kuitenkin hyvin, koska saunotukset olivat seremoniatyyppisiä, enkä tehnyt niissä vihdontoja.

Kuva: Sirpa Anttonen

Viimeisiä säilöntöjä olen saanut päätökseen. Purkkeihin ja pulloihin meni ainakin appelsiini-kurpitsahilloa ja sweet chili kastiketta .

Pitihän se pumpkin piekin
tehdä!

Ruusukaalit keräsin ja sain loput porkkanat, sekä palsternakat nostettua. Porkkanoita viipaloin ja höyrytin pakastimeen. Palsternakat kokevat saman "kohtalon", mutta kuutioituna. Ruusukaaleja ollaan syöty uunissa paahdettuina ja ihan keitettyinä. Eivät ole yhtään karvaita. Johtuu joko lajikkeesta, tai sitten siitä, että saivat pakkasen puraisua. Oli miten oli, niin hyviä ovat!

Pari perunaakin löytyi kaalipenkistä!

Valkosipulitkin sain maahan, vaikka pahalta jo ehti näyttämään. Syyskylvöt on tekemättä, mutta ensi viikolle on luvattu jo kymmentäkin astetta lämpöä, joten en ole vielä vaipunut epätoivoon!

Siellä lepää 150 kynttä!

Kurpitsaa meillä tulikin runsaasti tänä vuonna. Minulla oli kolmea lajiketta, yhteensä 6-7 tainta. Jättikurpitsaa oli 3 taimea ja saimme niistä 20 kurpitsaa. Kanat niitä söivät ja minäkin niistä olen tehnyt ruokaa, kuten sosekeittoa ja lasagnea. Mutta rajansa kaikella! Meillä on kuitenkin vielä kypsymässä sisällä neljä pienemmän lajikkeen kurppaa ja pari myskikurpitsaakin on jäljellä.

Laitoinkin facen paikallisryhmiin, että meiltä saa tulla hakemaan kurpitsan ja tuoda lapsenlapsille pientä namia vaihdoksi, jos haluaa. Kaikki jäljellä olleet kurpitsat varattiin parissa tunnissa ja lisääkin olisi mennyt. Kuukuna ja Omppu saivat mukavasti namia varastoon mummulan herkkukaappiin!

Lintuinfluenssa pisti täällä meillä päin linnut sisätiloihin jo loppukesästä. Ankkojen kanssa tämä järjestely osoittautui todella hankalaksi. Meillähän on ollut aiemminkin kesäankkoja ja ne ovat pääsääntöisesti olleet ulkona. Tietty yöt sisällä ja silloinkin, kun emme ole olleet kotosalla.

Ulkona meillä on ollut niille kylpypaljuja tilaa rätätä vedellä. Nyt kun ankat ovat olleet sisällä, meidän tiloissa niiden pito on ollut suoraan sanottuna yhtä vettä ja sontaa.

Joten, ankat aloittivat syysteurastukset. Olikin taas aika kullannut muistot tämänkin suhteen. Ankoista ei sulat ja höyhenet lähde todellakaan yhtä siististi, kuin kanoista. Aika homma niissä oli ja mietittiinkin, että mahdetaanko ensi kesänä ankkoja haudottaa. No, kuten sanottu, ajan on tapana lieventää asioita!

Teurastuksia jatketaan kanien ja lampaiden osalta ihan näinä päivinä.

Pirkanmaan sai nauttia oikein kunnon talvestakin heti marraskuun alkuun. Lunta tuli sitten heti useita kymmeniä senttejä. Täällä maaseudulla ei mitään hätää ollut, vaikka Ilmatieteen laitos antoikin historian toisen punaisen varoituksen. Vaikka minullakin on työmatkaa noin 35 kilometriä per sivu, mielestäni oli ihan normi talvikeli. Tiet oli aurattu hyvin maanteillä. Kaupunkialueella olikin sitten toinen juttu, mutta siitäkin selvittiin.

Kuva otettu Kangasalan Kirkkoharjulta,
missä käyn kerholaisten kanssa seikkailemassa.

Jännä ilmiö, mistä mediakin on kirjoitellut, on ollut se, että suuressa osassa puista ja pensaista on vielä lehdet. Meilläkin on koristeomenapuussa, purppuraheisiangervossa, joissakin koivuissa, pihasyreenissä, ruusuissa ja tammissa ihan kunnon lehdet. Kaipa pitkään lämpimänä pysynyt syksy sai kasvit jatkamaan ikuista kesää.

Itse olin innoissani lumesta ja pakkasista. Nyt ne ovat muisto vain ja vesikelit ovat tulleet tilalle. En tykkää!

Minulla oli asiakkaita kotisaunassa
ja kodassa. Lyhdyillä saa luotua
kivaa tunnelmaa syksyiseen maisemaan.

Mutta mennäänpä kuulumisista ja mietteistä kuukauden aiheisiin. Sähkönkulutus on ollut sanana kaikkien huulilla viime aikoina. Pörssisähkön hintaa seurataan tarkkaan ja sitä siunaillaan. Melkein jokainen osaa sanoa nykyään päivän pörssisähkön hinnan sitä kysyttäessä. Mikä on hyvä asia! Eipä vielä reilu vuosi sitten tätä kysyttäessä, kovin monikaan tiennyt sähkön tai siirron hintaa. Saati paljonko sähköä kuluu omassa taloudessa vuosittain. Nyt tietää!

Sähköä säästyy, kun käy kodassa
keittelemässä nokipannukahvit.

Meillähän loppui kiinteän hinnan sähkösoppari viime vuoden lopulla juuri siihen pahimpaan aikaan. Meidän kiinteä hinta oli 11 c/ kWh. Jouduttiin ottamaan pörssisähkö, joka oli just silloin ihan sikakallista. Muistan kun istuin yksin pimeässä kynttilän valossa kirjaa lukien, kun sähkön hinta oli yli 70 c/kWh. Jotenkin tuntui ihan karmealta, että meitä jotka olimme säästeliäästi sähköä kuluttaneet aikaisemminkin, jouduimme kärsimään korkeista hinnoista.

Mutta alun järkytyksen jälkeen palasimme suht normaaliin elämään. Koska ei ole pakko kärsiä, ei edes omavaraisempaa ja ekologisempaa elämää elävänä, lopetin kynttilän valossa lukemisen. Jotain tästä kuitenkin jäi tavaksi säästää sähköä, koska meidän kulutus on laskenut. Meillä on vuosittainen sähkönkulutus ollut viime vuosina noin 10 000 kWh:n luokkaa. Tässä siis on meidän 120 neliön talon, tallin, puimalan, kanalan ja ulkosaunan sähkön kulutus. Nyt vuoden arvio on laskenut noin 8 000:een kWh:n.

En osaa antaa mitään maailmaa mullistavia vinkkejä. Meillä on kaikki lamput valaisimissa energiaa säästäviä. Pesemme pyykkiä ja laitamme tiskikoneen päälle edullisen sähkön aikaan. Sammutamme valot niistä huoneista, joissa ei oleskella. Mutta emme halua pimeässäkään vaeltaa!

Talo lämpiää pääasissa puilla ja sähkölämmitystä ei ole kuin pesuhuoneessa lattialämmityksen muodossa. Irtopattereita käytetään vessassa, ulkoeteisessä ja yläkerrassa tarvittaessa. Eläinten tiloja lämmitetään lämpölampuilla ja pattereilla vain kovimmilla pakkasilla.

Vaihdettiin pihasaunaan uusi kiuas.
Samanlainen Stoveman, kuin mikä
oli edellinenkin.

Kiertotaloudella tarkoitetaan sellaista tuotanto- ja kulutusmallia, jossa olemassa olevat materiaalit ja tuotteet hyödynnetään mahdollisimman pitkälle lainaamalla, vuokraamalla, uudelleen käyttämällä, kierrättämällä ja kunnostamalla. Näin tuotteen elinkaari piteneen. (Suora lainaus täältä .)

Tällainen tapa kuluttaa vähentää jätteen määrää. Kun tuote tulee elinkaarensa päähän, materiaalit tai tuotteesta syntyvä jäte pystytään hyödyntämään uudelleen.

Heti tulee mieleen kompostoiminen, jota varmaan jokainen omavaraisempaa elämäntapaa harjoittava tekee. Jos ei nyt suoranaisesti kompostoreissa, niin jättämällä esimerkiksi kasvien naatit kasvimaalle ja kääntämällä ne takaisin maahan tekeytymään mullaksi. Meillä suurin osa vihanneksien naateista kierräteteään ensin eläinten ravinnoksi ja kakkana pehkun kanssa mullaksi. Ja sitten osa eläimistä syödään lihana. Eläimistä käytetään taljat ja osa luista sisustus- ja käsitöiden materiaaleiksi.

Kiertotaloudesta puhutaan niin kuin se olisi jotenkin uusi keksintö. Näin on kuitenkin toimittu aikojen alusta. Nyt vaan maailman ja maapallon tilanne on kärjistynyt sellaiseksi, että vanhat konstit on ollut pakko ottaa uudelleen käyttöön. Olemme eläneet "kulutushysteriaa" jo niin kauan, että maapallon varannot alkavat joidenkin hyödykkeiden ja raaka-aineiden osalta olemaan loppuun kaluttu.

Tässä harjoitetaan kiertotaloutta.
Kanit syövät omalla tontilla kasvaneiden
palsternakkojen naatit. Tuottaen
lantaa ja lihaa. Lanta kompostoidaan
ja se kiertää kasvimaalle ja näin taas
ihmisten ja eläinten ruuaksi.

Meille esimerkiksi hieman naureskellaankin siitä, että me ajetaan vanhoilla autoilla. Ajatelkaas, seitsemän vuotta vielä, niin Beibe saisi autonsa museorekisteriin.

Me kuitenkin olemme sitä mieltä, että ei voi olla ekologista vaihtaa autoa tyyliin joka kolmas vuosi. Ei vaikka kuinka se "vanha" auto kierrätettäisiin. Sitä paitsi, meidän autot läpäisevät joka katsastuskerta päästöjensä osalta. Jotenkin silti kyllä huomaa katsastuksissa sen, että ihan kuin vanhoista autoista haluttaisiin päästä eroon. Viimeksikin katsastaja teki ihan kiiltävään peltiin reiän väkisin hakkaamalla. Ja uusinta katsastusta pukkasi!

Mutta niin kauan kuin meidän autoja pystyy korjaamaan, Beibe niitä korjaa. Onneksi hän osaa, koska en todellakaan halua omalta osaltani hankkia yhtään uutta autoa tähän maailmaan. Olisin mieluusti ilman, mutta kun ei pysty. Ei jos haluaa käydä töissä ja joskus liikkua johonkin. Ja asua maaseudulla.

Kun on käytävä töissä kodin
ulkopuolella ja asuu maaseudulla,
auto on välttämätön.

Omavaraisempaa elämää elävät ovat mielestäni yleisesti vastuullisia kuluttamisen suhteen. Paitsi ehkä me, jotka pidämme eläimiä. Vähemmällä kuluttamisella pääsisi, jos ei pitäisi eläimiä lemmikkinä tai oman lihan tuottamiseen.

Toki eläimet syövät osittain oman tontin antimia tai lähellä tuotettua ruokaa. Mutta eläimet kuluttavat silti ostorehuja, kuivikkeita ym.

Omavaraistelijat eivät ehkä matkustele niin paljon, kuin valtaväestö. Omavaraistelu sitoo pysymään kotinurkissa!

Ei tartte meikkejä, uusia vaatteita ja sen sellaisia, kun ryynää vain kotona. Jos nyt hieman kärjistetysti asiaa ilmaisee. Kun käyttövaatteita ostetetaan, ostetaan ehkä hieman kalliimpaa, mutta kestävämpää. Ja kaikkee korjataan, mitä vaan korjata pystytään ja osataan.

Korjaaminen ja tuunaaminen kuuluu omavaraistelijan elämään. Joka nurkka on täynnä kaikkea, mitä voidaan joskus johonkin tarvita. Auta armias, jos meet yhdenkin laudanpätkän polttamaan, niin heti sitä olis tarvinnut. Ja aina on tilaa yhdelle lasipurkille kansineen!

Omavaraistelijat harvemmin valittavat säätiloista, koska heidän elämänsä linkittyy niin voimakkaasti luonnon- ja vuoden kiertoon. Ymmärretään neljän vuodenajan tärkeys elonkierrossa.

Ruuan arvostus on korkealla. Harva sitä hukkaan heittää, kun on itse sen kasvattanut. Kyllä vaan on joku palsternakkakin arvostettu, kun olet sitä vuoden päivät vaalinut. Etkä hakenut jostain marketin hevihyllystä kutistemuoviin pakattuna.

Tässä on pyttipannua, johon on
riivitty lihat keitetyistä ankanrangoista.
Perunat ja sipuli itse kasvatettuja.

Vaikka marras tarkoittaakin maahan painunutta ja kuollutta, Leppämäessä ainakin elämä jatkuu ihan eloisana. Elämässä on omat kiireensä ansiotöiden ja vapaa-ajan yhteen sovittamisen kanssa taituroidessa. Ensi kuu on joulukuu ja siihen ei ole pitkä aika. Tätähän tämä elämä on; etapista toiseen elellessä!