Viikkonäkymiä 10/52 ja kuinka meni hermo nettikaupantekoon!

Tällä viikolla onkin ollut lauhaa! Ihan plussan puolellekkin on lämmöt mennyt. Lunta tuli näillä seuduilla muutaman päivän aikana noin 10 senttiä. Mutta eikös se niin ole, että uusi lumi on vanhan surma. Tosin, ei tämä uusi suojalumi näihin kinoksiin vielä paljon vaikuttanut!

Lauantai 10.03.2018, klo 14.30, pilvistä, +2 astetta, kevyttä lumisadetta.

Sen verran on eroa edellisviikon kuviin, että puissa on taas vähän lunta. Ja minä tykkään siitä näystä ihan hirvittävän paljon! Vaikka myöntää täytyy, ettei tämä lumi enään niin sydäntä sykäytä, kuin kuukausi pari sitten. Ihanaa on ollut, kun on kunnon talvi. Silti minulle kelpaa ihan vallan mainiosti nämä leudot kelit. Mahtavaa, kun talokin on pysynyt lämpimänä ihan kerran päivässä lämmittämisellä ja elukoiden vedet sulina.

Sitten toiseen asiaan, eli netin kautta tavaroiden myymiseen.
Laitoin tuossa kuukausi takaperin meidän pyöreän keittiön ruokapöydän, kuusi pinnatuolia istuin pehmusteineen ja istuinpenkin Toriin myyntiin. Hintaa laitoin koko setille 60 euroa.
Tiedostin kyllä, että Tori on väärällään ruokailuryhmiä ja että värikäs retro on mennyt vähän niinkuin muodista. Mutta kun tavarat olivat tosi siistejä, en raaskinnut niitä ihan polttamaankaan ruveta.

No, yhteyden ottoja alkoi satelemaan tekstareina ja sähköposteina. Hirvittävästi oli kiinnostusta, mutta tinkaaminen taisi olla se päällimmäinen juttu, eikä tavaran todellinen ostaminen.
Yksi naishenkilö tuntui sitten olevan ihan tosissaan ja hän halusi ostaa vain pöydän tuoleineen ja kyseli onnistuisiko se ja mitä pyytäisin näistä ilman penkkiä. Vastasin, että hän saisi ne 40 eurolla. Erittäin siistin pöydän ja 6 tuolia, kaksilla erivärisillä pehmusteilla. Ei paha, minun mielestäni.

Hän laittoi viestiä viestin perään siitä, koska hän tulisi ryhmän hakemaan. Viestit tulivat aina joskus puoli 12 yöllä, joten vastasin hänelle aina vasta aamulla. Taas tuli vastaus seuraavana yönä ja aina, että hän ei ole saanut veljensä kanssa sovittua kuljetuksesta. Mittoja kyseltiin jne..
Koska muita "tosi" ostajia ei ollut ja onhan se nyt vaikeata kuljetusta järjestää, jos itsellä ei ole vaikka autoa. Vastasin aina, että okei, ilmoita koska tulet. Että kotona ollaan ja hymynaama hymiö perään. Joka viestissä hän mainitsi, että hän on kyllä ihan tosissaan mielettömän kiinnostunut pöydästä ja sen kyllä haluaisi.
Mutta kahden viikon päästä alkoi jo hieman kiristään hermoa, kun jouduit menosi suunnittelemaan sen mukaan, koska tämä henkilö tulisi pöydän hakemaan.

Toissa viikon perjantaina tuli taas yöllä viesti, että he tulisivat lauantaina hakemaan pöydän. Kävin yöllä pissalla ja huomasin viestin. Vastasin, että jos ette ihan aamusta tulisi, mutta puolen päivän aikaan olisi hyvä. Aamulla oli tullut viesti, että iltapäivään menee, sovin vielä tarkemmin veljeni kanssa ja mikä olisi osoite. Laitoin osoitteen ja olin iloinen, että pöytä vihdoin lähtisi keskeltä eteistä. Emme olleet halunneet viedä sitä kosteaan aittaan haristumaan.

Ja tiedättekö mitä? Siitä ihmisestä ei sitten sen osoitteen laiton jälkeen kuulunut mitään! Voi vi..u, sanon minä! Me oltiin kaksi viikkoa odotettu, että tämä henkilö hakee pöydän. Kyllä niin otti taas päähän!

Eikä tässä kaikki! Eräs toinen henkilö Tampereelta halusi ostaa sen penkin, mitä tämä pöydän "ostaja" ei halunnut. Viikon verran hänkin kyseli mittoja, väriä sun muuta diipa daapaa ja tinkasi hintaa. Kaikki hänen moneen kertaan kyselemät asiat olin kyllä laittanut myynti-ilmoitukseen. Pudotin hinnan 20 eurosta 15 euroon ja se hänelle sopikin.

Ilmoitti minulle, että on viikonlopun työmatkoilla, mutta voisi tulla maanantaina tai tiistaina iltasella penkin hakemaan. Ajattelin, että okei, ei se tässä tavarakaaoksessa enään missään tunnu.
Viime maanantaina sitten tuli kuuden aikaan illalla viesti, että sopisiko tulla joskus kahdeksan aikaan penkkiä hakemaan. Vastasin, että tule vain, kun et kauheasti myöhempään tule. Mentäisiin aikaisin nukkumaan, koska aamulla mentiin töihin klo 4 ja klo 5.30.
Hän pyysi osoitteen ja mietti, että onko reitti hankala, jos hän yksin lähtisi tulemaan. Vastasin, että meille on tosi helppo tulla ja hyvät tiet.
Meni taas melkein tunti ja tuli viesti. Hän pahoitteli, ettei ollut tajunnut meille olevan niin pitkä matka. Että ihan edestakaisin Tampereelta tulee lähes 100 kilometriä. Että nyt on varmaan pakko perua penkin haku. Mutta jos ollaan tulossa Tampereelle joku päivä, niin mehän voitaisiin tuoda se penkki hänelle. Vastasin hänelle, että OK ja samalla sanoin Beibelle, jolle olin viestin ääneen lukenut, että toi muija ei sitä penkkiä tule ikinä saamaan. Vaikka oltiin menossa perjantaina Tampereelle leffaan.

Kyllä mää sanon vaan, että ihmiset ovat nykyään todella vastuuttomia! Ärsyttää ihan tappiin saakka, että lupaillaan ja lupaillaan ja sitten ei tulla tai ei enään kuulu mitään.
Se, että meille on Tampereen keskustasta 45 kilometriä hämää aina tosi paljon. Kuulee usein sanottavan, että asutte niin kaukana.  Meille ajaa iltasella sieltä 35 minuutissa.

Kävimme tosiaan siellä Tampereella elokuvissa ja istuimme autossa muutaman kilometrin matkalla ruuhkassa 45 minuuttia. Auto kulutti polttoainetta varmaan saman verran kuin kymmenien kilometrien maantieajossa. Aika ja matka ovat niin suhteellisia!

Tampereelta kun meille tulee, pääsee isoja valtateitä ja kantateitä. Vain muutaman kerran joutuu tietä vaihtamaan ja niistäkin kaksi käännöstä on viimeisellä kilometrillä.
 Eräs ihminen haki kerran meiltä hevosen Salosta asti ja sanoi, ettei hän joutunut kääntymään tieltä toiselle kuin 4 tai 5 kertaa.

Sitäpaitsi, Torin ilmoituksissa näkyy kyllä, miltä paikkakunnalta ilmoitus on laitettu. Ei nyky teknologialla pitäisi olla vaikeaa katsoa etäisyydet. Näin minä ainakin teen, kun löydän jonkin mielenkiintoisen ostokohteen. Googlemapsiin vaan reitti ja kas, näkee kuinka paljon on matkaa ja siihen tuhrautuvan ajan. Ei pitäisi tulla etäisyydet yllätyksenä!

Eihän tämä nyt eka kerta ollut, kun netin kautta jotain myydään. On myyty moottoripyörät, autoja, eläimiä ja vaikka mitä. Suurinpiirtein joka kerta se on yhtä vaikeaa. Tekstaria tekstarin perään lähetellään. Näitä "Lähteekö tonnilla, tulen heti hakemaan!" viestejä sateli silloin, kun moottoripyöriä myytiin. Hintapyynti taisi olla muistaakseni 6000 euroa.

Tavara on aina tavaraa, mutta eläinten kanssa on toisin. Joskus vuosia sitten kasvatin pienimuotoisesti hetken aikaa marsuja. Poikasten myynti se vasta hurjaa touhua olikin! Juuri näitä "Lähdetään nyt hakemaan sitä marsua" viestejä tuli usein ja sitten ostajaa ei ikinä tullutkaan. Joskus jälkeen päin tuli viesti, ettei puoliso ollutkaan antanut ottaa sitä marsua. Tai lapset olivat päättäneet, etteivät he haluakkaan marsua, vaan jonkun toisen eläimen. Mutta usein ei mitään selitystä asiaan tullut.
Niin mukavaa, kuin tuo marsutouhu olikin, päätin lopettaa kasvattamisen. Ihmiset eivät osanneet arvostaa kotikasvatettuja marsuja, vaan mieluummin ostivat marsunsa eläinkaupoista, joihin marsut saattavat tulla tukkukasvattamoista.

No, nyt päätettiin Beiben kanssa, että tästä lähtien suurin piirein kaikki meille tarpeettomaksi käyvä tavara, pistetään palamaan tuonne pellolle. Ja eläinten suhteen meillä on nykyään sellainen tilanne, että ne mitkä eivät mene kaupaksi, syödään itse.

Niin ja loppuen lopuksihan tämän pöytäasian kanssa kävi hyvin! Tytär laittoi tavarat Facen Roskalava-ryhmään. Meni kolme sekuntia ja pöytä oheisineen oli varattu. Tosin taas jouduttiin odottamaan viikko, mutta ne tultiin hakemaan kahta Juhla mokka -kahvipakettia vastaan. Ihan ajallaan ja silloin, kun oli sovittukin.
Tavarat hakenut pariskunta antoi minulle kahvin lisäksi 5 euroa vastusteluistani huolimatta. Nainen sanoi, ettei hän ollut tajunnutkaan, kuinka hyväkuntoista pöytää oltiin lahjoittamassa ja harmitteli, ettei heillä ollut enempää käteistä meille antaa.
Minä olin puolestaan iloinen, että tavarat saivat kodin ja minä sain niistä pari pakettia kahvia, niin kuin olin pyytänytkin.

Tälläinen avautuminen tavaroiden myymisestä. Oletteko Te harrastaneet tavaroidenne myyntiä netin kautta ja oletteko tehneet onnistuneesti kauppoja? Oletteko törmänneet näihin turhan tinkaajiin ja tulematta jättäneisiin tavaran hakijoihin? Olisi kiva, lukea kokemuksistanne!

Oikein mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!