PÖLKINVUOREN KASVIMAAilma

 

Vaikka emme oikeastaan ole Beiben kanssa ihan kauheasti kaivanneet elämäämme mitään reissaamista, on kuitenkin kivaa, että pikkuisen voi jo alkaa liikuskelemaan jossakin. Olemme vuosia harrastaneet lähimatkailua ja jonkin verran myös pikkuisen kauempanakin kotimaassa matkustelua.

Kiva idea, että infotaululta sai ottaa kävelysauvat lainaan niin
halutessaan.

Asiat mitä olemme kaivanneet, ovat leffassa käynti, museovierailut, taidenäyttelyt, ehkä vähän konserttejakin ja paljon ulkona syömistä ja kesäkahvioita. 

Olemme hyvin kotona viihtyvää sorttia molemmat! Ja se on hyvä, koska omavaraisteleva elämäntyyli, kasvimaineen ja eläimineen, on paikkaan ja aikaan sitovaa. Mutta pikku päiväretkille löytyy aina välillä jokin sopiva rako. Mikäs sen mukavampaa onkaan, kun käydä päiväseltään jossain kivassa paikassa ja saada elämyksiä. Vielä paremmaksi reissun tekee, jos matkalla saa hörpätä sumpit lisukkeineen jossain kivassa kahviossa. Ei oikein kunnon ruuankaan syöminen reissua pahenna.

Pölkinvuoren kahviosta sai ostaa maukkaita
leivonnaisia. Me valitsimme lohipiiraan
ja porkkanakakun, jotka jaoimme 
"kristillisesti"!

Hieno kivimuuri, juurellaan vanhoja
raparperilajikkeita.

Opiskelujen päätteeksi minulle siunaantui tälle työntäyteiselle kesälle harvinainen viikonloppuvapaa. Joten päätimme lähteä käymään jossakin. Olimme ensin ajatelleet poiketa Kangasalle avattuun uuteen arboretumiin. Mutta ajattelimme ehtivämme siellä käymään myöhemminkin, vaikkapa joku sunnuntai minun työpäiväni jälkeen.

Olen monta vuotta seurannut Instan puolella Pölkinvuoren kasvimaailmaa ja sinne suuntasimme auton nokan. Ihan lähimatkailukohde se ei meille ole, koska matkaa tulee noin 100 kilometriä. Mutta päiväretkikohteen kriteerit se kyllä täyttää!

Olimme todella yllättyneitä siitä, kuinka paljon ihmisiä metsäpuistossa oli. Saavuttuamme paikalle, puisto oli ollut tunnin verran auki ja pysäköintitila oli tiukassa. Onneksi tienviereen pystyi vielä pysäköimään.

Kasvimaa ja kahviorakennus taustalla.

Pölkinvuori on 3,5 ha:n metsäpuutarha näköalapaikkoineen ja se on "kuuluisa" tuhansista keväisistä sipulikukistaan. Niiden kukinta oli meidän vierailun aikaan jo ohi pääosin, mutta onneksi metsän varjoisimmissa paikoissa niitä vielä saatiin ihailla.

Alueella on uudehko kahvilarakennus, josta nappasimme heti puistoon saavuttuamme kahvit lisukkeineen. Kahvilan ympäristöön oli tehty useita paikkoja virvokkeiden nauttimiseen. Pöydät olivat väljästi ajan henki huomioiden.

Pölkinvuori ja sen kasvimaailma on yhden miehen aloittama "työmaa". Veli-Pekka Weckman innostui istuttamaan valtavat määrät narsisseja perintömetsäänsä. Sairaseläkkeellä hän teki sedältään perimälleen maalle pienen vihannestarhan, josta piti tulla vain harrastus.

Kotaa voi vuokrata ympäri vuoden.

Metsänreunaan istutetut kukat kukkivat niin hienosti, että hän hankki sipuleita yhä enemmän. Niinpä hän tilasi tuhansia sipuleita lisää ja vielä lisää seuraavina vuosina. 

Sana kukkivasta metsäpuistosta levisi niin, että vuonna 2016 siellä vieraili 2500 ihmistä. Varsinaisia avajaisia vietettiin seuraavana keväänä, jonka jälkeen Pölkinvuoressa on saanut vierailla touko–syyskuussa päivittäin. Kävijät voivat maksaa vapaaehtoisen pääsymaksun, joista kertyneillä tuloilla Veli-Pekka ostaa kasveja. Nyt alueella on yli 100000 sipulikukkaa.

Kallion päältä on huikea pudotus!

Puistossa on myös taidetta.

Vaikka sipulikukat ovat pääosassa, ei Veli-Pekka ole unohtanut hyötykasvejakaan. Pölkinvuoressa on iso kasvimaa, josta saa ostettua esimerkiksi kurpitsoja, juureksia ja papuja.

Kalliossa näkyy upeasti erilaisia kerrostumia

Omistaja kuvaakin Pölkinvuorta enemmänkin elämyspuistoksi. Siellä saa kulkea vapaasti, lähes missä vaan. Kilometrin mittainen luontopolku kiertää puistoa ja tälläinen lievästi liikuntarajoitteinenkin pärjäsi siellä hyvin kunnollisilla jalkineilla.

Alueella on useita lampia.

Pölkinvuori oli mielestämme mukavan rento paikka. Vaikka sipulikukkien kaunein loisto oli jo ohi vierailupäivänämme, paikka tarjosi nähtävää. Itse vuori oli tosi hieno ja vaikuttava. Ihailimme vuoren alla pitkään kalliossa olevia kerrostumia. Lammet viehättivät meitä myös kovasti.

Ostin aitoukonhattu 'Alban'.

Pölkinvuoressa on pieni taimisto, josta voi ostaa tuliaisia omaan puutarhaansa. Minä löysin valkoisen ukonhatun ja Beibe nappasi komean metsälehmuksen. 

Pikkuisen oli puussa sovittamista autoon ja pienen hetken mietin jopa, että joudunko minä kävelemään kotiin. No, en sentäs! Lehmus ja minä sovimme molemmat autoon, vaikka tiukkaa teki.

Kaiken kaikkiaan Pölkinvuori on mukava retkikohde koko perheelle. Alueelle vapaaehtoinen pääsymaksu, jonka voi maksaa kahvion kassalle tai infotaululla olevaan postilaatikkoon. Pääsymaksut käytetään puiston kukkaloiston vaalimiseen.

PÖLKINVUOREN KASVIMAAILMA

Ikaalantie 105, 31700 Urjala

Kiharakampaus mehupilleillä

 

Enpä olisi ikipäivänä uskonut, että teen joskus tälläisen postauksen! Siis postaan niin sanotusti kauneudesta. Mutta tulihan nyt tämäkin päivä elettyä.

Toisaalta, kyllähän itse tehty kampaus kuuluu hyvinkin omavaraisuuteen ja omatoimisuuteen. Joten, ei kai tässä nyt niin hakoteille mennä!

Kiire ja ajan äkillinen kuluminen ajoi meikäläisen kokeilemaan mehupilleillä tehtyjä kiharoita. Olen yleensä käynyt teettämässä jonkinlaisen kampauksen, jos minulla on ollut jotkut kemut. Nyt halusin vähän laittaa tukkaa taannoin koululla ollutta valmistujaiskahvitteluani varten. Mutta kun on töissä virka-aikaan ja vapaata ei niin vain saa, en ehtinyt kampaajalle aikaa varaamaan. Ja kun heräsin aika myöhään koko asiaankin, niin en aikaakaan sitten enään saanut.

Tyttärelleni tuskailin silloin tätä asiaa ja hän vinkkasi  muovisilla mehupilleillä tehdyistä kiharoista. Siis mitä?!?

Ei muuta kuin nettiä selaamaan ja totta, sieltähän löytyi montakin erilaista vinkkiä kiharoiden tekoon muovisilla mehupilleillä. 

Täältä löytyy muitakin vinkkejä, kuten ilmastointiteipin käyttöön.

Minä tein kiharani täältä löytyvää ohjetta mukaillen. Itse sain rullattua pillit eteen ja vähän päällekkin, mutta Beibe auttoi ja rullaili loput pillit päähäni. Ihanaa elää miehen kanssa, joka auttaa naistaan hädässä!

Muoviset mehupillit ovat poistumassa markkinoilta, mutta minulta niitä löytyi vielä kaapin perukoilta. Ovat jääneet tyttären joiltakin synttäreiltä. Vanhoja pillejä ovat, koska tytärkin on jo aikuinen. 

Löysin kyllä YouTubesta videon, jossa kiharat tehtiin hieman eri tekniikalla ja siinä kokeiltii pahvista mehupilliä. Kiharat onnistuivat niilläkin. Tosin niitä ei saa solmuun, vaan kiinnittämiseen tarvitaan kumilenksuja. Video siitä löytyy täältä .

Kiharat tehtiin siis näin: Kostutin hiukset pyyhekuiviksi. Harjasin takut hyvin pois. Laitoin hieman muotoiluvaahtoa hiuksiin. Kammalla otin haluamani kokoisia osioita ja rullasin hiukset latvasta tyveen päin mehupillin ympärille ja vedin pillin vetosolmulla kiinni. Se pysyi yllättävän hyvin aukeamatta!

Pillit olivat aamupäivän päässäni ja saivat kuivua rauhassa. Viime aikojen helteet kuivasivat hiukset ilman apua. Hiuksia voi kuivata varovaisesti myös hiustenkuivaajalla, mutta kuumalla ei saa puhaltaa. Silloin saattaa pillit sulaa hiuksiin kiinni!

Sitten vaan pillit rullailtiin pois hiuksista! Tukka oli aikas käkkärällä ja sormilla availin kiharoita. Hieroin käsiini hiusvahaa ja muotoilin kiharoita käsin. Pinnillä laitoin hiukset päälaelta kiinni ja hiuslakkaa suhaus perään. Ja ta taa! Kampaus oli valmis!

Kiharat kestivät tosi hyvin päivän hikoilut suoristumatta. Vielä seuraavana aamuna tukka oli ihan kähärä. 

Aioin tehdä toistekkin tälläiset kikkarat. Minä tykkäsin kovin, koska harvat hiukseni olivat ihanan tuuheat kiharalla. Sitä paitsi, mehupillit jäivät ihan käyttökelpoisiksi uusiin kiharoihin.

Nythän on taas kaikenlaisia kemuja koronarajoitusten rauettua. Joten onkin hyvä syy laittaa hieman kiharaa tukkaan. Vaikkapa nyt juhannuksen pyhiksi!

Valmis(tunut)!

 

Ensimmäisen koulupäivän aamuna
elokuussa 2019.

Opiskelut ovat nyt ohi! Uskomatonta, miten nopeasti viimeiset, reilut kaksi vuotta ovatkaan menneet. Näin jälkeen päin katsottuna, on vieläkin vaikea uskoa, että tämä on ollut minun elämääni. Että otin ja lähdin erittäin pitkästä, vakituisesta työurasta. Hyppäsin opiskelijaelämään ja selvisin siitä paremmin kuin hyvin!

Piti piirtää millainen supersankarihahmo olisi.

Postaus sisältää paljon mietintää itsestäni ja kuvia opiskeluistani. Koittakaa kestää!

Ensimmäisen oppimisprojektin parissa.

Pääsin kokeilemaan jopa kullanhuuhdontaa
luokkakaverin oppimisprojektin yhteydessä.

Niin äärettömän raskaalta kuin minusta tuntuikin se, että voin pahoin työssäni, enkä jaksanut, olin fyysisesti tosi kipuinen ja tunsin, että minua kohdeltiin epäoikeuden mukaisesti työnantajan puolelta, jaksoin hakea itselleni apua ja lähteä pois. Huomasin, että kun kärsii tarpeeksi, niin on valmis heittäytymään tuntemattomaan, vaikka sen paremmuudesta ei olisikaan takeita.

Teimme verhon luonnonmateriaaleista luokkatilamme
ikkunaan.

Pidin esitelmää kallojen valmistuksesta
luokkakavereilleni.

Pääsin mukaan apuohjaajaksi
luokkakaverin vetämään luontokerhoon.

Lasten tekemiä "juttuja"!

Minut on vähän kasvatettukin sellaiseen huonommuuteen ja siihen, että ei minusta ole mihinkään. Sitten kun vielä hyvin tehdystä työstä, tunnollisuudesta, joustavuudesta ja rehellisyydestä "palkitaan" heittämällä lokaa niskaan, oli tosi vaikeaa uskoa, että minusta olisi ollut opiskelemaan uutta ammattia. Tai yleensäkkään yhtään mihinkään!

Yhtäkkiä pitikin aamuisin laittaa
tukkaa ja pukea siistit vaatteet, 
kun piti liikkua ihmisten ilmoilla!

Joskus taas piti heittäytyä ihan 
joksikin muuksi. Tässä kissana 
ja asiakkaina 0-3 vuotiaat
päiväkotilapset. 

Opiskelumateriaalina voi olla 
vaikka pehmokoira.

Opiskelussani kahdessa eri koulussa aloin huomaamaan, että näitä ominaisuuksiani kuitenkin arvostettiin. Tunnollisuus, joka minulla on ollut hieman kirouksenakin työssäni ja ihan siiviilielämässä, osoittautuikin hyveeksi opiskeluissani. Sen avulla saavutin hyviä arvosanoja ja sain opintoni etenemään määräajassa vaikeista ajoista huolimatta.

Tein elämäni ensimmäisen havukranssin.

Luokkakaverin järjestämällä kranssipajalla.

Mun auto on näyttänyt suurin piirtein tältä
viimeiset 1,5 vuotta!

Olen opiskellut ensiaputaitoja
moneen kertaan. 

Parissa vuodessa opin monenlaisia uusia taitoja ja syvensin vanhoja. Oli ihanaa, kun kerrankin oli aikaa tehdä kaikenlaista ja keskittyä asiaoihin.

Olen saanut esitellä luonnonvaratuottamista 
myös muille.

Tässä meidän esittelypöytä Ahlmanin 
ajoilta.

Luontoalalla persoonallisuus saa
näkyä

Vaikka luontoalan opiskeluissa oli myös se puoli, että opiskelin tavallaan koko ajan. Aina kun olin ulkona, metsässä ja oikeastaan ihan missä vaan, tarkkaili jatkuvasti ympäristöään ja sen ilmiöitä. Joskus oli vähän raskastakin, kun koko elämä oli yhtä oppimista.

Olen syönyt ruokaa erällä enemmän 
kuin koskaan!

Hassuttelua koulukavereiden kanssa 

Olen opetellut uusia taitoja, kuten 
tulen sytyttämistä tuloksilla.

Minusta on kuoriutunut retkeilijä!

Lomat ja vapaa päivätkin menivät opiskellessa. Mutta toisaalta, oli kyllä hienoa, kun ne asiat joita muutenkin olisi tehnyt, menivät opiskelusta. Esimerkiksi luonnontuotekasvien viljelyn tutkinnonosan käytännöntehtäviä pystyin tekemään kotona. Kuten omenapuiden ja marjapensaiden leikkaamista.

Ahlmanilla tuli dialogiringissä istuminen 
tutuksi!

Värjäyskattila perinnepihan
nuotiolla. 

Hienon värisiä lankoja!

Tässä kuvassa olen juuri tehnyt 6 tuntia 
fysiikan ja kemian tehtäviä. 

Alkuinnostuksen jälkeen hieman lamaannuin koulunkäyntini kanssa, koska Ahlmanin tapa opettaa ei sopinut minulle yhtään ja en saanut opintojani etenemään. Tiimioppimismalli ja jatkuva oppimisprojektien suunnittelu ei ollut minun juttuni. Tai no, jos olisin saanut enemmän sparrausta ja neuvoja ideointiin, olisin ehkä pärjännyt paremmin. Tässä oppimismallissa on hyvätkin puolensa ja se sopii hyvin yrittäjähenkisille, idearikkaille opiskelijoille. Nyt kun olen opiskellut alaa muullakin tavalla, pärjäisin tuossa Ahlmanin mallissa paremmin.

Hyvinvointia Lakritsan kanssa!

Tykkää tästä kuvasta! Näytän 
tyytyväiseltä elämääni!

En läpäissyt tenttiä, mutta sain kuitenkin 
ruotsin suoritettua ennen koulun 
vaihtoa. Ainut T1 torkassani!

Opiskelujen myötä olen rohkaistunut 
tekemään asioita, joita en osaa. Kuten
osallistumaan piirrustusiltamiin.

Siitä saan kiittää Alhmanilla luokkakaverinani
ollutta, nykyistä ystävääni Susannaa!

Ensimmäisen neljänneksen eli syyslukukauden jälkeen minulla oli kyllä tosi avuton olo opintojeni kanssa. Otin silloin yhteyttä opiskeluni maksavan tahon edustajaan ja kysyin, olisiko minulla mahdollisuus vaihtaa koulua. Yllätyksekseni se heille sopikin ja niin hain Saskyyn, Osanran maaseutuopetusyksikköön luontoalaa ja luonnonvaratuottamista opiskelemaan.

Opiskelut heittivät minut myös tutustumaan 
Helsingin joukkoliikenteeseen!

Kävin villiyrttitapahtumassa siellä 
parin luokkakaverin kanssa. 

Suoritin Ahlmanilla tutkinnonosan hyvinvoinnin tuottaminen eläinten avulla. 

Kaksi päiväinen näyttö, jossa ensimmäisenä päivänä luento meidän eläimistä ja siitä miksi ne ovat meille valikoituneet.

Kerroin myös tyypillisestä päivästäni kotona eläinten parissa.

Selvensin myös sitä, mitä hyvinvointi eläinten avulla tarkoittaa.

Opettelin keittämään nokipannukahvit risukeittimellä.

Maaliskuun toinen päivä jätin haikein mielin Ahlmanin ja ihanat luokkakaverin.

Maaliskuun kolmas päivä jatkoin opiskelua Osaralla.

Ei ollut helppo päätös, koska muuten viihdyin Ahlmanilla tosi hyvin ja luokkakaverini olivat tosi huippuja. Mutta mietin sitä, että olen kuitenkin saanut valtavan hienon mahdollisuuden lähteä opiskelemaan ja halusin saada siitä mahdollisimman paljon irti. 

Kävin opettamassa luontokerholaisille miten kasvatetaan sieniä käytetyissä kahviporoissa.

Osallistuin Susannan vetämälle seniorikävelylle. Keitettiin kahvit nuotiolla.

Kävin tyttären kanssa ennen ensimmäistä koronasulkua Hämeenlinnan taidemuseossa katsomassa luontotaidetta.

Ehdin itsekin hieman taiteilemaan luonnonmateriaaleista.

Ja sitten päälle iski vielä tämä korona! Ehdin käymään yhtenä päivänä uudella koululla, kun opinnot muuttuivat etäopiskeluiksi. Alkuhämmennyksen jälkeen huomasin, että minulle sopi tosi hyvin tälläinen kotoa käsin opiskelu. Tein Moodlessa olevia tehtäviä ja osallistuin Teams-palavereihin. Minusta oli aivan järkevääkin, ettei tarvinnut lähteä ajelemaan edestakaisin parin sadan kilometrin matkaa koululle katselemaan power point -sulkeisia, vaan pystyin istumaan kotikoneella kahvia särpien ja sukkaa kutoen.

Yhtäkkiä oltiinkin siinä tilanteessa, että koulu- ja asuntolaelämä vaihtuikin pilkkireissuun Beiben kanssa ja etäopiskeluun.

Tutustuin uusiin luokkakavereihin ja opettajiin Teamsin välityksellä. 

Opettelin itsenäisesti käyttämään raivaussahaa ja raivasin lampaiden laidunpellon.

Kävin paljon läpi valitsimieni tutukinnonosien perusteita, sekä ammattitaitovaatimuksia ja mahdollisuuksien mukaan harjoittelin niitä kotosalla. Yritin kehittää osaamistani kotioloissa koronasta huolimatta.

Green Caren perusteet suoritin lähestulkoot etänä. 

Keväällä 2020 tuli tehtyä monta päiväretkeä.

Vessapaperi ja sen puute oli päivän sana!

Elin savunhajuista elämää ja opettelin erätaitoja.

Beibe täytti 50-vuotta ja valmistin hänelle juhla-aterian nuotiolla.

Opettelin saippuanteon saloja. 

Tein elämäni ensimmäisen linnunpöntön.

Beibe jäi keväällä 2020 puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle, joten eipä voinut paremmin sattua tämä koko maan koronarajoitukset. Saimme viettää paljon aikaa yhdessä, tehden kaikkia kivoja juttuja. 

Opettelin aistimaan luontoa ja olemaan yhtä sen kanssa. 

Kahvia kului ja monta etäsukkaa valmistui.

Kävin kalannahan parkkauskurssin. Senkin osittain etänä Zoomin kautta.

Käävityin!

Lajitunnistusta Teamsin välityksellä. 

Koronan myötä jotenkin loppui minkäälainen painostus opintojen edistymisestä. Maksavan tahon puolesta ilmoitettiin heti, että voisi anoa lisäaikaa opinnoille, jos tuntuu siltä, ettei ne edisty alkuperäisen suunnitelman myötä. Tämä jotenkin antoi minulle sellaista  opiskelurauhaa ja muutenkin otin koko koronarajoitukset niin, että ollaan sellaisten asioiden ääressä, että niille ei nyt itse vaan mitään mahda. Loppujen lopuksi, valmistuin ihan ajallani, enkä tarvinnut lisäaikaa.

Tein löytöjä luonnossa!

Opettelin kompassin käyttöä ja kartanlukua.

En ollut aiemmin nähnyt kevätlinnunsilmää!

Kuvasin paljon Green Caren näyttöäni varten. 

Jatulin polku Frantsilassa Hämeenkyrössä. 

Olimme kunnostamassa Frantsilassa luontoelämyspolkua.

Koronasta huolimatta pääsin keväällä käymään koululla muutaman kerran pienissä ryhmissä opiskellen. Koska koulu on sen verran kaukana, tämähän tiesi asuntolaelämää. Siihenkin totuin tosi hyvin, vaikka alkuun kyllä jännitti tosi paljon. Minulla oli mukavat kämppikset ja tultiin hyvin juttuun!

Suoritin villiyrttineuvojakurssin.

Irroitin tuohta.

Ja opettelin petun irroitusta.

Ison asia ehkä koko opiskeluajassa minkä opin, oli se että minä olen kaikkein tärkein asia koko elämässäni. Se, että minä voin hyvin. On ollut jännä huomata, kuinka erilainen ihminen minä olen, kuin se millaisena olen itseänäni oppinut pitämään. Olen huomannut, että en ole ehkä voinut kovin hyvin vuosikausiin. Olen ollut hyvin väsynyt ja stressaantunut monista eri asioista, kuten työstäni, kivuistani ja joistakin ihmissuhteista. Tämä pahoinvointi on heijastunut sitten negatiivisena käytöksenä itseäni ja muita kohtaan.

Parasta opiskeluajassa oli se, että minulla oli aikaa ja jaksamista olla lapsenlapsien kanssa. 

Heidän kanssaan vietinkin todella paljon aikaa!

Isäni sairastui äkillisesti. 

Uimarannalla Neelan kanssa. 

Elämän rauhoittuminen opiskelujen myötä ja korona-ajan lisääntynyt pienissä ympyröissä oleminen, on tehnyt minulle pelkästään hyvää. Minulla on ollut paljon aikaa viettää lapsenlapsien kanssa ja heistä olen saanut paljon henkistä pääomaa.

Tein kesälomallakin koulujuttuja. Tässä kasviota.

Beibe oli kesän 2020 vuorotteluvapaalla ja meillä oli aivan ihana kesä!

Käytiin Oravivuorella.

Isä siunattiin.

Olen miettinyt paljon asioita, kuten sitä, että olen kuluttanut aivan liikaa omia voimiani miettiessäni sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Myös sitä, että miksi jotkut ihmiset eivät hyväksy minua tälläisenä kuin olen. Onneksi olen päässyt pitkälti näistä ajatuksista irti ja ja tullut siihen tulokseen, että ei kaikkia vaan voi miellyttää. Eikä tarvitsekkaan! En jaksa kuluttaa energiaa enään siihen, että yritän olla tekemisissä väkipakolla, kun ei se mitään auta. Joitakin ei vaan ole tarkoitettu osaksi minun elämääni, eikä minua heidän. Olen muuttunut tosi paljon ihmisenä tässä oman elämäni muuttumisleikissä. Mutta se on tapahtunut oikeastaan ihan itsestään ja huomaamatta. Ei kenenkään muun takia ja tahdosta!

Suunnittelin korun ja sille pakkauksen. Ajatus, että tästä korusta ei jää jätettä maailmaan.

Kasvatin paljon kehäkukkaa luonnonkosmetiikan tekoon.

Kokeilin erilaisia jalkakylpysekoituksia. 

Vietimme hääpäivää! 

Kokeilin, miten kuitu irtoaa nokkosesta. 

Elämäni suurimmat rakkaudet! 

Tein yhden koulutehtävän telttailemalla omassa pihassa. 

Toinen iso oivallus opiskelujen yhteydessä on on ollut se, että haluan elää rauhallisempaa elämää. No, se ei ehkä ole oikein onnistunut, koska hyppäsin työelämään takaisin jo ennen kuin opinnot olivat päätöksessään. 

Paluu elokuussa lähioetukseen ja luonnon koristemateriaalien pariin. Tässä työstän osmankäämin lehteä.

Männynjuuria puhdistettuna.

Tervan polttoa.

Lisää krassioppia!

Koululla kukki raatokukka.

Suoritin marjaneuvojakurssin.

Mutta nyt kun olen ollut taas kokopäivätyössä, olen huomannut, etten minä silloin joskus turhan takia ammatillisella kuntoutustuella opiskelemaan lähtenyt. Olen ollut tosi kipuinen ja väsynyt työstäni, niin mukavaa kuin se onkin. Lisäksi olen huomannut, että mieleni on lähtenyt taas kireytymään ja olen ajoittain ollut stressaantunutkin siitä, etten meinaa jaksaa.

Osaran turvalliset, vanhat tammet.

Ja upeat maisemat!

Syksyllä kestävällä tavalla toimimisen näyttö Seitsemisen kansallispuistossa.

Timin mänty Hämeenkyrössä. 

Tässä on nyt itselleni mietittävää, mitä aion tehdä jatkossa. Se on varmaa, etten välttämättä halua mitään kovin vaativaa ja raskasta työtä. Toisaalta se oman, pienen yritystoiminnan perustaminen kiinnostelisi. Töitä haluan tehdä, mutta en enään niin paljoa kuin aiemmin. Minulle sopisi hyvin jokin osa-aikainen työ, joska saisi pienen elannon ja siihen päälle jotain pientä omaa juttua.

Babushka jalostaa luonnontuotteita supikkaiksi.

Sienineuvojakurssi.

Tein luonnontuotteistamisen näyttöön erilaisia tuotteita luista.

Luonnonmateriaalini oli näytössä luut ja kallot.

Hullu luumuija!

Olisi kyllä kivaakin saada opettaa näitä itse oppimiaan asioita muille. Kiinnostaisi myös opiskella lisääkin. Luontoalaa tai ihan jotain muuta. Olen hyvin innostunut siitä, että minä osasin olla opiskelija!

Matikan suoritin kokonaan netissä. Johan oli vaikeaa!

Jäkälää, sammalta ja männyn juuria kerättynä.

Tein luonnon koristemateriaalien keräämisen ja tuotteistamisen näyttöön Setä Kukkurukuun. 

Siinä on käytetty eri eläinten ja lintujen osia.

Sekä kierrätysmateriaaleja ja kalannahkaa.

Suoritin opinnoissani kaksi pakollista tutkinnonosaa; kestävällä tavalla toimiminen ja luonnon tuotteistaminen. Näistä sain 70 osaamispistettä. Lisäksi suoritin kahdeksan osatutkintoa eli valinnaista. Tämän päälle tein kaikki yhteisten tutkinnonosien kurssit matematiikasta lähtien. Yhteensä 230 osaamispistettä. 

Pidin kotona opiskelijaprojektinani Pop Up kranssipuotia.

Luonnonkoristemateriaalien keräämisen ja tuotteistamisen näyttö. 

Kuhmalahden koululaiset kävivät viettämässä gögihetken joulun alla meidän kodassa. 

Joulu murujen kanssa!

Ja uusi vuosi!

Joululoma meni perusasioiden ääressä!

Paperintekoa munakennoista. 

Ja luonnonkosmetiikan salojen oppimista.

Osatutkintoja olisi riittänut 4-5 suoritettavaksi, mutta halusin saada mahdollisimman paljon irti näistä mielenkiintoisista opinnoista. Minulla oli suunnitelmissa, että olisin mennyt koulutussopimuksella kevääksi johonkin työssäoppimaan, mutta koronarajoitukset sotkivat taas asioita ja teinkin sitten pari osatutkintoa lisää. Ja ihan hyvä niin!

Mun asuntolapunkka.

Keittiö

Eihän tämä nyt luksusta ole, mutta ajoi asiansa.

Olkkari

Opiskeluhommat jatkuivat pitkälle iltaan, joskus asuntolassakin. Tässä uutan kamomillan kukintoja öljyyn.

Opsikelu opetti paljon minulle itsestäni. Sen, että olen panikoija ja kaikkeen varautuja. Minulla oli ihan hirvittäviä uskonpuutteita itseäni kohtaan ja stressasin paljon osaamattomuuttani. Ja silti sitten kuitenkin osasin! Mutta ilmeisesti minun tyylini oppia on sellainen innostuksen kautta epätoivon syövereihin ja sieltä pikkuhiljaa onnistumiseen. 

Kaunista Osaraa.

Suolasaippuaa.

Ihana pakkaspäivä koululla.

Tein hyvinvoinnintuottaminen luonnontuotteiden
avulla -näyttöön tuoteperheen kamomillasta
ja kohderyhmä oli vauvat ja pienet lapset.

Saippuaa, erilaisia salvoja, vauvaöljyä, tuoksu-
kynttilä, teetä ja huonetuoksu tikkuineen.

Erityisryhmien ohjaaminen luonnossa -näyttöön
tein ohjelmapalvelun yhdelle kehitysvammaiselle
nuorelle miehelle.

Kehystettiin hienoja yksityiskohtia luonnosta
ja valokuvattiin niitä.

Kädentaidoissa osaamisen ja ohjaamisen näytössä
pidin kynttiläpajan luokkakavereilleni.

Hienoja kynttilöitä saatiinkin aikaiseksi!

Sain opinnoistani hyvät arvosanat. Ammatillisten aineiden keskiarvo oli 4,72. Minulla oli yksi 4 ja kaikki muut olivat 5. Yhteisissä tutkinnonosissa oli yksi 1, muutama 3 ja loput 4 ja 5. Jännitin ihan hirvittävästi esimerkiksi matikkaa, josta sain lopulta 4, sekä englantia, jonka suoritin arvosanalla 3. 

En ollut myöskään ennen koulua tehnyt tietokoneella sen enempää, kuin kirjoitellut blogia ja sähköposteja, sekä tilannut nettikaupoista ja maksanut laskuja. Lopulta sain vitosen siitäkin kurssista.

Kun tuli taas uusi poikkeustila ja koronasulku, oli taas aikaa
vähän lähiretkeillä Beiben kanssa.

Ja oppia lisää luonnosta. Tässä koivunmantokuoriaisen
tekemiä jälkiä koivun tuohessa.

Luonnontuotekasvien viljelyn jaksolla
kylvettiin koululle kaikenlaista.

Kotona värjäilin lankoja.

Koeleivoin ja valmistin testituotteita
luonnontuotteiden jatkojalostuksen
näyttöäni varten.

Teesekoitus, jossa mustan teen lisäksi
fermentoitua maitohorsman lehteä, sekä kuivattua
kukkaa ja kuivattua puna-apilan kukkaa.

Kun on viimeksi opiskellut 80-luvun lopulla, oli paljon paineita osaamisestaan. Oli silti hienoa huomata, että kun teki tehtävät niin hyvin kuin osasi, se riitti. Olen todella tyytyväinen arvosanoihini ja siihen miten pärjäsin. Koska pärjäsin paremmin, kuin olisin koskaan uskonutkaan!

Toukokuussa menin töihin uuteen työpaikkaan.

Joulukuusen taimia viljelyn näyttöä varten.

Koulun kasvimaa.

Kotonakin oli hommaa jos jonkinmoista.

Viljelyn näyttöön menossa.

Olin ajatellut pitäväni jonkinlaiset valmistujaiskemut. Mutta olen töissä kaiket viikonloput ja suoraan sanottuna, en edes jaksa mitään kekkereitä järjestää nyt. Kaikki energia menee työhön ja kotihommiin. Vapaat haluan käyttää itseeni, Beiben kanssa olemiseen ja tietysti pikku murujen kanssa.

Kotona kasvimaahommia aurinkoisessa
sadesäässä.

Luokkakaverin tekemä piimäjuusto.

Paahdettiin ja jauhettiin keräämämme
pettulevyt.

Vaikka olin harjoitellut näyttöni tuotteet, silti
jännitti!

Cafe Villin kello viiden tee.

Minulla on työsopimus voimassa heinäkuun loppuun asti. Vaikka pidänkin tosi paljon työstäni ja työkaverit ovat ihan huippuja, jotenkin odotan elokuuta ja sitä, ettei ole mitään. Työttömyys ei ole tavoiteltava olotila minulle. Mutta kaipaan sitä, että saisin hieman koota ajatuksiani. Olen viimeiset kaksi vuotta koko ajan tehnyt suunnitelmia ja edistänyt opiskelujani. Sitä ennen tehnyt kaikenlaisia tavoitteita ja miettinyt eri vaihtoehtoja elämääni. Hakenut kuntoutuksia, opiskelupaikkoja ja työkokeilupaikkoja. En olen kuitenkaan löytänyt vieläkään sitä "punaista lankaa" ja enkä kyllä tiedäkkään, löydänkö sitä ikinä. 

Kotona minua odotti Beiben minulle ystävältämme
tilaama kakku.

Sain Beibeltä valmistujaislahjaksi hyöty-
kasvikuivurin.

Virallisena valmistujaispäivänä.

Olo oli onnellinen!

Mutta olisi kiva, jos olisi edes pieni hetki, ettei koko ajan tarvitsisi miettiä mitään. Sellaista minä kaipaan. Nollausta tämän kaiken jälkeen.!

Tosin, itse minä tavoitteita itselleni koko ajan tuon. Olen taas hakenut yhtä työpaikkaa syksylle ja toinenkin mahdollinen työ voisi olla tiedossa. Näsitä kummastakaan ei ole mitään varmaa tiedossa ja ihan hyvä niin. Mutta onhan taas tullut haettua. Eipä tarvitse sitten pohtia, olisiko niistä tärpännyt mitään. Jos ei nyt tärppää, pysyypähän työnhakutaidot tallessa!

Beibe vei minut syömään.

Ja kalaan!

Vielä on minulla oppimista siinä, että tämä maailma on jo valmis ja että yksi ihminen ei sille ihmeitä pysty tekemään. Rauhoittumisen taitoa opiskelen vielä edelleen, vaikka luonnonvaratuottajan opinnot ovatkin valmiit. Elämä on yhtä oppimista koko ajan!

Pidän tästä kuvasta. Siinä on sellainen tunnelma
kuin olisin jossain todella kaukaisessa paikassa, 
viikkojen vaeltamisen jälkeen. Tutkimusmatkailija-
fiilistä. Todellisuudessa olen Längelmävedellä jäällä, noin
10 kilometrin päässä kotoa, Eräpyhän virkistys-
alueen edessä olevan kummelin edessä. 

Oikein mukavaa, helteistä kesää kaikille!