Marjaneuvojakoulutus ja treffi-ilta Tampereella

Taas mennään!

Näitä koulupostauksia tulee alvariinsa, kun elämä on nyt tätä! Minulla on monta lähiviikkoa peräkanaa ja olen vain viikonloput kotona. Olen kiitollinen, että minä sain keväällä asuntolapaikan, koska nyt syksyllä aloittaneille niitä ei ole kaikille riittänyt. Minulla on kuitenkin edestakainen matka melkein 200 km, joten opiskelu kotoa käsin olisi ollut aikas raskasta.

Tämän viikon ohjelmassa oli marjaneuvojakoulutus. Tämä koulutus on osa meidän kestävällä tavalla toimimisen opintoja ja kuuluu luonnontuntemukseen. Neuvojatenttejä ei ole pakko suorittaa, mutta kasvituntemukseen täytyy osallistua.

Opella oli huoneessaan kukkiva raatokukka ja hän toi sen
meille näytille.

Tosi kaunis kukinto, mutta tosiaan haisi mädäntyneelle
lihalle. Houkuttelee raatokärpäsiä pölyttäjäkseen.

Viikko painottui pitkälti teoriaosuuksiin, missä opeteltiin kotimaiset syötävät ja myrkylliset luonnonmarjat. Myös ravintosisällöt, käyttö, kasvupaikat, lainsäädäntö myynnissä ja valmisteissa opeteltiin. Paljon oli kalvosulkeisia, mutta myös hirmu hyviä keskusteluja open ja muiden opiskelijoiden kanssa. Vaihdettiin paljon kokemuksia ja tietoa toisillemme, mikä oli hirmu mukavaa.

Asuntolassa piti illallinen itse laittaa. Lounas on aina
koulun puolesta.

Vaikka olen kiitollinen asuntolapaikastani, kyllähän minä mieluummin kotoa koulua kävisin. Mutta tämä viikko minulla oli oikein luxuxviikko, koska minulla ei ollut kämppiksiä seuranani kuin yksi yhtenä yönä. Ei sillä, minulla on mukavat kämppikset, mutta ainahan sitä tälläinen vanha ihminen tykkää olla isekseen! ;'D

Oravalla on ollut oikein mässäilyt!

 Koska teorian lisäksi meidän pitää tunnistaa kasveja marjoineen ihan livenäkin, parina päivänä vietimme osan koulupäivästä metsässä. Me keräsimme kaikki neuvojakorttiin tulevat kauppamarjat ja myrkkymarjat ihan kasveina kouluun ja teimme niistä kasvinäyttelyn.

Horsmakiitäjän toukka poseerasi meille!

Koulun autossa asianmukaisesti maskit naamalla!

Mustakonnanmarja. Tappavan myrkyllinen!

Lillukka; kasvi, sekä marja!

Keväinen villiyrttineuvojakoulutus antoi kyllä hyvän pohjan kasvituntemukselle, koska osa näistä nyt tunnistettavista marjakasveista oli myös villiyrttitentissä. Lisäksi kun itse on ollut mukana etsimässä kasveja luonnosta, oppii löytämään niitä muiden kasvien seasta. Muutenkin, kun saattaa olla se kohde kasvi näköislajin vieressä, tulee sellaista näkömuistia siitä, miltä kasvit näyttävät kasvupaikoillaan.

Hain voimaa koulun pihan isolta tammelta!

Sattui taas lähiviikolle upeat ilmat! Parina päivänä vähän rippas vettä, mutta muuten oli ihan aurinkoista. Illat kyllä kylmenivät tosi nopeasti ja välillä oli mahtavat sumut.

Koulun lehmiä!

Koulun lampaita

Kävin monena iltana kävelylenkillä. En ole sanan varsinaisessa merkityksessä lenkkeillyt koko kesänä. Jalat olivat kyllä tosi tukossa ja kipeät tästä kävelemisestä. Mutta oli ihan kivaa, koska täällä koulussa kesällä lenkkeilyt eivät ole kotihommista pois!

Nuudelia ja kasvispullia salaatilla ja paistetulla munalla.

Lenkkeilyn lisäksi iltoihin kuului työpajaluokassa istuminen ja marjojen pänttääminen. Minähän jotenkin lähdin vähän "soitellen sotaan", koska ajattelin marjat tuntevani. Mutta oli kyllä väärässä! Ei se riitä, että tuntee marjakasvin. Pitää osata tunnistaa pelkkä marja. Ihan siitä syystä, että jos epäillään jonkun keränneet vaikkapa jotain myrkyllistä syötävien marjojen joukkoon.

Marjanäyttely

Otin myös vastuulleni työpajaluokan lukitsemisen iltaisin. Tulikin monena iltana ihasteltua myöhään illalla kauniita auringonlaskuja ja pelloille nousevia sumuja. Illat alkavat olemaan tosi viileitä ja kosteita.

Aivan upea sumu eräänä iltana. Tuo tienvieruspelto laskee jyrkästi mäkeen ja
näyttää silti, että se on ihan tasainen. Niin täynnä sumua se on!

Vaikka olinkin asuntolassa yksin, nukuin silti tosi huonosti. Iltaisin väsytti ihan hirmuisesti ja silti en saanut unen päästä kiinni. Aina kun olin nukahtamaisillani, havahduin hereille. Tätä kun tapahtui tarpeeksi monta kertaa, olinkin sitten jo ihan hereillä. Sitten kun olin nukahtanut, heräilin pitkin yötä ja aamulla en meinannut päästä sängystä millään ylös. Tämä nyt näyttää olevan asuntolanelämän öiden kulku!
Loppuviikosta oli jaloissa hermosärkyjä, kiitos iltalenkkien. Tulikin luettua taas yksi romaani illan ja yön pitkinä tunteina. Hyvä puoli sinänsä, kun kotona ei oikein tule luettua muuta kuin tietokirjallisuutta.

Kävin joka aamu takapihalla venyttelemässä. Hieno pilvi
tervehti minua eräänä aamuna.

Aamupalajuustoon jäi yksi aamu muovi päälle! Tässä
huomaa just sen, että ei oikein olla hereillä aamuisin.

Keskiviikkona meillä oli teoriatentti marjoista. Minusta tuntui, että se meni ihan kohtuullisen hyvin, vaikka olinkin unohtanut pari tärkeää juttua. Mutta uskoin, että puolet on oikein ja kokeesta läpi pääsisin.

Lehtokuusama. Myrkyllinen!

Teoriakokeen jälkeen kävimme Lahden tyrnitilalla Jämijärvellä keräämässä tyrniä. Sai kerätä itselleen ihan rahamaksua vastaan tai sitten niin, että puolet antoi tilalle ja toisen puolen sai itselleen keruupalkkaa.

Tyrnitarhassa välimerellinen tunnelma!

Eri laijikkeet olivat eri värisiä!

Pari tuntia meni 1,5 kiloon!

Minä keräsin itselleni kotiin viemisiksi pienen ämpärin tyrniä. Se on aikas hankala marja kerätä ja käsissä olikin paljon piikkien pistojälkiä.
Happamiakin oli kuin mitkä! Lajikkeissa tosin oli eroja, niin maussa, kuin piikkisyydessäkin.

Eikä kastuttu, vaikka synkät pilvet kiertelivätkin!

Pitkiä ja yksinäisiä iltoja piristääkseni, pyysin Beibeä kanssani Tampereelle treffeille. Meillä kun oli molemmilla suht koht sama matka sinne.
Tavattiin Finlaysonin alueella ja menimme syömään Panimoravintola Plevnaan. Oli kyllä tosi mukavaa nähdä tällein syömisen merkeissä!

Beibellä possunleike ja minulla silakkapihvit.

Meillä jäi silloin hääpäivänreissullamme käymättä Finlaysonin Palatsipuistossa katsomassa siellä olevaa näyttelyä. Joten nyt kävelimme sinne teoksia katsomaan ja sulattelemaan runsasta ravintola-ateriaa.

Nämä "puuvillapuut" olivat hauskoja!

Tyrannosaurus Rex

Vasarahai

Oli mukava katkos kouluviikkoon ja puhuttiinkin, että voisi talvella joskus tehdä uudelleen treffit vaikkapa leffailun merkeissä.

Marjakuusi. Myrkyllinen!

Vehka, myrkyllinen.

Koiranheisi, myrkyllinen.

Torstaina meillä oli lisää marjojen tunnistusta ja valmistautumista marjojen tunnistustenttiin. Saimme myös aikaa valmistautua perjantaina olevaan neuvojaosuuteen.
Olimme keränneet koulun tyrnipensaista lehtiä, joita olimme hiostaneet ja kuivanneet. Teimme kaksi satsia ihan vertailun vuoksi. Toiset olivat hiostettu ennen kuivatusta ja toiset pelkästään kuivattu. Keittelimme lehdistä yrttiteet ja maistelimme makueroja. Aikas heinämäiselle ne maistuivat, mutta muiden yrttien kanssa varmaan menisivät. Tai ihan vaikka mustan tai vihreän teen joukossa. Tyrnin lehdissä on paljon kaikkea hyvää tekevää, kuten marjoissakin. Lehtien on sanottua ainakin saavan hevosien karvan kiiltämään!

Edessä hiostettu ja kuivattu, takana kuivattu.

Sama järjestys kuin edellä.

Iltapäivästä oli sitten se tunnistustentti. En ihan niin paljon sitä jännittänyt, kuin villiyrttitenttiä aikanaan. Silloin meinasin ihan oksentaa!
Tentti meni hyvin ja olin melko varma, että kaikki oli oikein. Jos vain olin muistannut laittaa jokaisen myrkkymarjan kohdalle vaaditun m -kirjaimen.

Tunnistustentti. Tässä vaiheessa en tiennyt. oliko kaikki
oikein.

Viimeisenä iltana lähdin kävelylle koulun rantasaunalle. Ilokseni lähitilan kyytöt olivat tienvieressä ja nuori karja lähti ihan seuraamaan minua. Onneksi kuitenkin pysyivät omalla puolella aitaa!

Ihanat kyytöt!

Lehmäkuiskaaja! ='D

Näkymä koulun mökkirannasta

Mökkitie

Koska meistä tosiaan tuli marjaneuvojia, meille kuului myös sitä neuvontaa. Jokainen otti vastuulleen esitellä yhden marjan. Sai myös kertoa jostain uskomuksista, myrkkymarjoista tai esimerkiksi marjojen käytöstä yleisesti.

Neuvojaosuuden esittelypöytiä. Tässä ruusunmarja.

Marja-aronia.

Minä valitsin karpalon. Kerroin karpalosta yleisesti ja sen käytöstä ruuanlaitossa, sekä säilönnässä. Puhuin lähinnä isokarpalosta, koska se on se tunnetumpi ja enemmän käytetty kuin pikkukarpalo.

Karpalo

Juolukka

Oli kyllä taas huippu viikko koulussa ja oppia tuli niin, ettei päähän meinannut mahtua. Maanantaina taas lähden kohti Osaraa. Minulla alkaa Luonnontuotteiden jatkojalostusta -kurssi. En pysty sitä nyt koko viikkoa  käymään, koska meillä on mahdollisuus suorittaa KeTaTon näyttö Seitsemisessä ja sinne lähden sitten keskiviikkoiltapäivästä. Siellä pitäisi sitten elää mökkiolosuhteissa muiden opiskelijoiden kanssa ja sekös minua hirvittää. Kaksi yötä kyllä niin epämukavuusasteellani, mutta ehkä se on sen arvoista, kun saa toisen pakollisen opinnonosan näyttöön osallistua.

Kataja

Niin ja sainhan minä sen marjaneuvojan tittelin. Nyt minä olen opetushallituksen hyväksymä villiyrtti ja marjaneuvoja. Voin kouluttaa ja kurssittaa muita näiltä osin ja ihan poimioitakin kouluttaa. Vielä parin viikon päästä sienineuvojakoulutus. Sen jos läpäisen, niin minusta tulee keruutuoteneuvoja. Hieno titteli!

Ei voi olla kuin tyytyväinen!

Satoa pukkaa ja varastot täyttyvät!

Olen hävettävän vähän postannut siitä, mitä meidän kasvimaalle ja kasvihuoneelle kuuluu! Jotenkin omavaraistelu itse kasvatetun ruuan suhteen on niin itsestään selvää meille, että sitä ei edes pidä mitenkään kiinnostavana. Hauska juttu sinänsä, koska juurikin omavaraistelu on ollut aina blogini peruskivi.

Ollaan oltu lähes omavaraisia polttopuistamme
tämän 20 Leppämäkivuoden aikana

Muutenkin postaaminen on hieman vähentynyt. Ihan siitä syystä, että en ehdi! Koulu on taas alkanut, kotityöt vievät aikaa ja tietysti ihana isovanhemmuus. Beibekin on vielä vuorotteluvapaalla, joten haluan viettää aikaa kotona ollessani mahdollisimman paljon hänen kanssaan.

Parisuhdeaikaa kalassa!

Rouva veti tällä kertaa isoimman ahvenen!

Tämän kesän piti olla hiljaisempi kasvimaan ja kasvihuoneen osalta. Olin suunnitellut, että en laita juuri mitään kasvamaan kumpaankaan. Mutta sitten tuli "K" ja kotoilu lisääntyi. Kasvamaan päätyi sitten molempiin kohteisiin ihan normi setti.

Mauri viettää paljon aikaa kasvihuoneella meidän kanssa.

Onnistumisia on tullut, mutta myös epäonnistumisia. Tälläinen tasapaino on ollut aina minun viljelyharrastuksessani. Olen myös oppinut sen, että kaikki on hyvä pitää maltillisena, koska silloin vain yksinkertaisesti ehtii huolehtimaan kaikesta. Edes joten kuten!

Lounastarpeita kasvimaalta ja -huoneesta.

Kulunut viikko on mennyt satoa syödessä, korjatessa ja säilöessä. Kouluviikko on taas edessä ja nyt kypsynyt sato on säilöttävä ennen sitä.
Tomaatteja kypsyy loppuhuipennuksena enemmän kuin ehdimme tuoreeltaan syömään. Olenkin pariin otteeseen keittänyt sosetta pakkaseen. Kaupassahan tomaattimurska ei mitään maksa, mutta pakkohan oma sato on säilöä. Ja onhan oma aina omaa!

Tomaatit kannattaa kaltata murskaa varten!

Kyllä näistä neljään ateriaan pohjan saa!

Kurkku on ollut pettymys! Pakkanen vei itse kasvatetut taimet ja ostin kolme tainta Tokmannilta. Nehän eivät ole satoa tehneet kuin alle kymmenen kurkkua koko kesänä. Yleensä noinkin pienestä taimimäärästä saa yltäkylläisesti kurkkua.
Avomaankurkku epäonnistui taas. En vain jostain syystä osaa sitä kasvattaa. Mutta taas ensi vuonna aion sitä laittaa!

Basilikaa on tullut paljon ja siitä tein pakastimeen
basilikatahnaa.

Se on hyvää keitettyyn pastaan sekoitettuna. Vähän
parmesania pintaan, niin jo vot!

Syyskylvöt menivät pieleen kaikki! Pinaatit alkoivat itämään helmikuussa lämpimän jakson aikana ja senhän tietää, miten niille sitten kävi.
Porkkanoista yksi penkki onnistui, mutta se on sellaista pientä ja lyhyttä lajiketta. Sellaista naposteluporkkanaa, mistä ei oikein talveksi ole.
Palsternakkaa saadaan yksi kappale. Tai, juuresta ei ole vielä tietoa, mutta ainakin lehdet ovat komeat. Ensimmäinen vuosi piiiiitkään aikaan, kun emme ole palsternakasta omavaraisia. Se on vähän sellainen juures, mitä ei tule kaupasta ostettua.

Leppämäen supermarketin tarjontaa!

Suuri onnistuja on punajuuri! Olen useaan otteeseen kysellyt täällä blogissakin vinkkejä sen viljelyyn, kun en siinä koskaan onnistu. Nyt ilmeisesti on onnistumisen syynä se, että olemme kastelleet koko kesän lämminneellä vedellä. Raahasimme kasvihuoneen viereen 1000 litran säiliön, minkä olemme täyttäneet kaivovedellä. Beibe on tehnyt liittimen pumpulle, jotta olemme saaneet säiliöstä kastella letkulla kasvimaata. Muutenhan se olisi ollut kastelukannuilla aikas kova urakka. Oli punajuuren onnistumisen syy lämmin kasteluvesi tai jokin muu, olen tosi onnellinen tästä!

Silkkaa onnea!!!

Kesäkurpitsaa on tullut maltillisisesti. Se on ollut toisaalta mukavaakin, että ei ole tarvinnut ihan joka päivä sitä syödä. Olemme syöneet sitä kasviswokeissa, paistaneet pannulla öljyssä ja maustaneet soijalla, sekä jeeralla, tehneet tsatzikia ja vaikka mitä. Olen myös tehnyt siitä kesäkurpitsapikkelssiä ja kesäkurpitsabolognesea, jonka olen pakastanut. Kesäkurpitsaohjeita löytyy blogistani kesäkurpitsa -tunnisteen takaa.

Kesäkurpitsapikkelssiä

Talvikurpitsaakin taitaa tulla muutama! Kurpitsani kasvavat lampolan pehkukasan päällä ja siinä on riittänyt lannoitetta ja kosteutta. Nyt toivotaan, ettei yöhalloja vielä tulisi, vaan mollukat saisivat kasvaa kokoa.

Paistettua oman maan perunaa, vokattuja vihanneksia ja
kesäkurpitsapihvejä.

Valkosipuli onnistui, keltasipuli ei niinkään. Mutta kuitenkin syötiin koko kesä omaa sipulia, ihan toukokuulta asti. Joten ihan hyvin sitten kuitenkin meni, vaikka keltasipulia ei montaa kiloa talvisäilöön tulekaan.

Valkosipulit nostettuna

Osa ihan mahtavan kokoisiakin!

Keltasipulisato aika pieni, mutta sato kumminkin!

Hernettä, kyssäkaalia, lehtikaalia, muutama parsakaali, hyvin mangoldia, hieman papuja ja tosi paljon perunaa. Siinä se satokatsaus pääosin on! Siinä sivussa himppasen tilliäkin, mutta ne olivatkin pääasiassa ritareita varten, joita yksi löysikin ruokapöytään.

Ritariperhosen toukka! <3

Omenoita ei tule, mutta punaista viinimarjaa kylläkin. Keittelin niistä pari pientä satsia mehua ilman maijaa. Mäskin kuivasin marjajauheeksi, jota voi käyttää puuroihin, leivontaan tai vaikkapa jogurtin joukkoon.
Mustikkaakin sitten saimme, kun kotipihasta kerättyä nelisen litraa ja Beibe haki lähimetsästä toisen mokoman. Kaveripariskunta paljasti heidän ehtymättömät mustikkamaansa ja kävimme vielä keräämässä 8 litraa tyttären perheelle.

Tontilta ei ole koskaan tullut näin paljon mustikkaa!

Helppoa marjastamista, kun talolle on noin 50 metriä.

Lakkaa ja vadelmaakin ollaan kerätty hieman. Lakat syötiin osa tuoreeltaan ja osan keitin hilloksi.
Vadelmista keitin pikkuisen hilloa ja loput pakkaseen.

Järkyttävän hyvää! Leipäjuustoa kermassa haudutettuna ja
lakkahilloa päälle.

Kermaista mustikkahuttua tuoreiden marjojen kera!

Sieniä syötiin elokuun alussa, mutta sitten kuivuus vei sienisadon. Nyt satelee ja ensi viikoksikin on luvattu epävakaista, joten ehkäpä sieniä vielä maasta pukkaa. Syytä olisikin, koska muutaman viikon päästä koulussa olisi sienineuvojakurssi, mille minäkin osallistun.

Haaparouskukolmoset!

Herkkutatteja ja jauhosieniä lammashaasta!

Haapa- ja karvarouskuja, herkku- ja punikkitatteja, sekä jauhosieniä.

Herkkutatit ja jauhosienet paistettu sipulin kanssa ja
joukkoon sulatejuustoa. Paahdetulle ruisleivälle ja
eikun ääntä kohden!

Kotipihan antimia!

Luonto on antanut hyvän villiyrttisadon, jota olisin voinut paremminkin hyödyntää. Nokkosen siementä olen kuivannut, sekä koulun kosmettiikkakursseja varten materiaalia, kuten ruusun terälehtiä, siankärsämöä, kanervakukkia, poimulehteä ym. Aika vaan ei meinaa kaikkeen riittää!

Siankärsämön kukintoja kuivuriin menossa.

Pietaryrttiä värjäykseen.

Nokkosen siementä!

Suuri pettymys on ollut hunajasato. Teimme jaokkeen kotipesästämme alkukesästä ja se näyttikin alkuun menestyvältä. Sitten sieltä kuoli kuningatar. Todennnäköisesti tapoimme sen itse hoitotoimenpiteitä tehdessämme. Hankimme sinne uuden emon, jota pesä ei hyväksynyt, vaan tappoivat sen.
Kotipesän emo taantui munimasta ja sinne annoimme pesän kasvattaa itse uuden kuningattaren. Se tuntuukin olevan hyvä emo ja munii hyvin. Jouduimme siis yhdistämään keväälle tekemämme jaokkeen takaisin kotipesään ja toivomme, että niistä tulisi yksi hyvin talvehtiva, vahva pesä.

Hunaja on tänä vuonna paljon kuivempaa ja tummempaa kuin viime vuonna.

Kesän oikukkuus on ollut oman yksi syy huonoon hunajasatoon ja mehiläisten kanssa oleviin ongelmiin. Toinen iso syy on kyllä ihan oma osaamattomuus!
Kesäkuu oli tosi kuuma ja kaikki kukinta oli parissa viikossa ohi. Sitten tuli kuukauden mittainen kylmä jakso parhaaseen satoaikaan. Mehiläiset eivät päässeet keräämään ja alkoivat syömään jo keräämäänsä hunajaa. Me saimme korjattua hunajaa noin 15 kiloa, kun edelliskesän sato oli noin 35 kiloa.
Yhden ja kahden pesän tarhaajien tappiot ovat aina suhteessa isommat, kuin niillä joilla on kymmeniä pesiä. Mutta emme halua kasvattaa pesien määrää kovin suureksi, koska niiden hoitamiseen kuluu kesällä sitten enemmän aikaa. Tarkoitus olisi, että pesämäärä olisi jatkossa noin 5 yhdyskuntaa. Tänä kesänä se ei sitten yrityksistä huolimatta lisääntynyt.

Kasvihuoneen vehreyttä!

Yksi suuri havaintoni on ollut se, että kasvihuonetta voi käyttää sadon aikaistamiseen ja satokauden jatkamiseen. Kylvin aikaisin keväällä kasvihuoneeseen retiisiä, salaattia ja sipulia. Persiljaa laitoin myös, mutta satoa aloimme saamaan ensin kasvihuoneessa talvehtineista persiljoista. Keväällä kylvettyä persiljaa olen kuivannut niin itsellemme, kuin tyttären perheelle.
Retiisi onnistuin parhaiten ikinä! Laitoin sitä myös kasvimaalle ja kirpat söivät taimet heti. Kasvihuoneessa ei tuholaisia ollut ja vaikka ulkona satoi räntää, me haimme ihania, pulleita retiisejä sieltä.
Samoin lehtisalaatti menestyi huippuhyvin kasvihuoneessa ja alkoi tekemään sato tosi aikaisin. Söimme kasvihuonesalaattia pari kuukautta.
Pinaatti teki hyvän sadon myös kasvihuoneessa. Teimme palak paneeria keväällä ja voi että se maistui hyvältä! Kesällä teimme sitä sitten nokkosesta, kun siitä alkoi satoa saamaan.
Retiisiä ja salaattia olenkin kylvänyt uudet satsit parisen viikkoa sitten. Ne ovat itäneet tosi hyvin ja olen toiveikas syksyisestä sadosta.
Keltasipulia istutin kilon verran kasvihuoneeseen ja sieltä tuli aikainen ja runsas sato. Söimme koko alkukesän runsaasti sipulia kasvihuoneesta, kun sillä välin kasvimaalla sipulit olivat vasta lähteneet kasvuun.
Aion ensi keväänänkin laittaa kaikenlaista, hieman viileämmässä viihtyvää kasvista kasvamaan kasvihuoneeseen. Ihanaa, että näin saa satokautta pidennettyä molemmista päistä!

Kyssäkaali! <3

Vaikka päivät ovat olleet tosi lämpimiä, silti on havaittavissa syksyn merkkejä. Yöt ovat viileitä, sekä sumuisia ja varjot pitenevät.  Näitä merkkejähän tämä sadokorjuukin on. Ei sitä suotta puhuta syksyn sadosta!

Muutama parsakaalikin saatiin!

Millaista satoa Te olette saaneet? Onko kasvimaalla ollut onnistumisia, vai pelkkää epäonnea? Onko kellarit ja pakastin täynnä luonnonantimia, vai haetteko kaupasta sitten talven pimeinä pakkaspäivinä?
Olisi kiva kuulla kesän sadoistanne ja millä mielillä otatte lähestyvän syksyn vastaan?