Enni Idin taiteilijakoti

 

Vihdoin pääsimme käymään paikassa, jossa olen halunnut vierailla jo pitkään! Padasjoella, Kellosalmella, on ITE-taidekohde, Enni Idin taiteilijakoti. 

Olen kuullut paikan lumoavuudesta ja siitä, että siellä vierailleet ovat olleet kovin vaikuttuneita kokemastaan. 

Kuvia olen taiteilijakodista nähnyt somessa ja kiinnostus niistä vain lisääntyi. Taiteilijakoti vain on avoinna niin harvakseltaan, että vasta tänä kesänä ehdimme siellä käymään. Toki ryhmille avoinna varauksesta!

Enni Idin taiteilijakoti on tosiaan avoinna yleisölle vain kesäsunnuntaisin, kello 12-15. Olimme tosi yllättyneitä siitä, että paikkahan oli tosi pieni. Punainen tupa, pienellä pihapiirillä ja silti pysäköintialue oli aivan täynnä. Muutama herrasmies taitavasti ohjasivat autot koloihin, jotta mahdollisimman moni mahtui paikalle.

Se mikä paikasta tekee kiehtovan, on itse taiteilijan tarina. Seuraavan tekstin olen kopioinut suoraan Maaseudun sivistysliiton nettisivuilta.

Enni Id syntyi 1904 perheeseen, joka oli kartanon vuokratilallinen. Sisaruspuolia hänellä oli useita. Kaikki maalaisaskareet olivat hänelle tuttuja, samoin kyläyhteisön säätyjako ja eri ammattikuntien arvostus puhumattakaan seutuun liittyvästä tarustosta. Nuorena tyttönä hän karkasi kotoa mennäkseen karjanhoitokouluun ja edelleen tätinsä ompeluliikkeeseen Helsinkiin. Ja Helsingissä hän avioitui ensi kerran, mies kuoli ja nuori leski palasi kotiseudulle. Vuonna 1939 hän meni naimisiin uudelleen. Lapsia ei kummastakaan avioliitosta syntynyt. Jälkimmäinen aviomies ei arvostanut eikä edes suvainnut hänen maalausharrastustaan ja käytti hänen maalauksiaan jopa talon vuorauksena kuvapuoli seinää tai kattoa vastaan. ”Äijä sitten onneksi kuoli 1966”, muisteli Id.

Tästä alkaen leskellä oli vapaus päivin ja varsinkin öin maalata osuuskaupasta tilaamilleen kovalevyille. Osansa pensselistä sai koko mökki ovia, lattioita, huonekaluja, purkkeja ja koreja myöten. Kukat ja viiniköynnösmäiset ornamentit juoksivat häkellyttävinä kaksihuoneisessa pienessä punaisessa mökissä. Koristetussa keinutuolissaan hän maalasi levyä sylissään pitäen mm. viljanteon eri vaiheet sekä perimätiedot nuijasodasta lähes 400 vuoden takaa: ”Kaikiilt lyötiin päät poikki Nyystöläs.” Taikavoimaisesta Haukan Kustaasta Enni teki kuvia, samoin kotoisista mustista, hännättömistä valkorintaisista kissoistaan kukkien keskellä. Enkelit ja pirut toistuivat. Raamatun mukaan viimemainitut olivat kaksineuvoisia ja nyljettyjä vaaleanpunaisia sarvipäitä.

Ennistä tuli paikallinen legenda, joskin monet lähimmäiset pitivät häntä kummajaisenakin. Hän muovasi itse imagoaan kansannaisen oveluudella, kiroili, vaikeni, näytteli tai muuten vain temppuili sen mukaan, kenen kanssa seurusteli. Työskentelytavastaan hän sanoi: ”Minulla on sen verran hulluutta, että panen silmän kiinni ja minä kahtelen ja minä näen. Sitte minä otan jotain, mitä minä olen nähnyt, ja sielt tulee väritki”.

Koska taiteilija pääsi toteuttamaan itseään ja päästämään luovuuttaan irti vasta varttuneella iällä, kodissa näkyi ihan selvästi se, että kaikkien vuosien patoutumat olivat päässeet irti. Ei pintaa juurikaan löytynyt, mitä ei oltu taiteiltu.

Hän oli maalannut muoviämpärit, lasipurkit, pissapotat ja kaikki mitä nyt maalauksin koristella voi. Ja koska hän maalasi pinnat Miranolilla ja muilla kulutusta kestävillä maaleilla, niin hänen taiteensa on säilynyt niin hyvin käyttöpinnoilla. Taulut hän maalasi öljyväreillä.

Taiteilijakotia ylläpitää Kellosalmi-Seitniemi-Virmaila kyläyhdistys ja pääsymaksu menee taiteilijakodin ylläpitoon. Heillä oli myös pieni kahvio piharakennuksessa, jossa oli ihan välttämätöntä käydä nautiskelemassa herkullisia leivonnaisia kahvin kera.

Yllätyimme myös siitä, että paikalla oli paljon ulkomaalaisia turisteja. Kyseessä on kuitenkin paikka, mikä on vähän kuin "kaukana ja keskellä ei mitään". Tämä paikka pitää melkein tietää, jotta tänne osaa ulkomailta tulla.

Ei voi taas kuin ihailla kyläyhdistyksen yhteisöllisyyttä ja halua pelastaa, sekä ylläpitää kotiseutunsa kulttuuria ja historiaa. Tälläisissä paikoissa on todella mukava vierailla. 

Vierailu Enni Idin taiteilijakodissa ja hänen tarinansa pisti kyllä miettimään taas kerran omaa elämää. Kauankohan minä meinaan odottaa sitä, että alan tekemään tosissani niitä asioita mitä haluan tehdä?

Jotenkin olen tottunut tekemään asioita hyvin ja tunnollisesti. Turvallisuus ja hyvän palvelun, sekä tuotteen tarjoaminen asiakkaalle on minulle tärkeä asia. Välillä joudun törmäämään siihen, että muille tehtävä työ ei täytä minun "laatukriteereitäni" ja se ahdistaa minua. En saa tehdä asioita mielestäni tarpeeksi hyvin. Vaikeaa!

Illalla saunassa mietiskelin näitä asioita. Minulla ei ole muita esteitä millekkään, kuin minä itse. Enni Idin aviomies ei arvostanut hänen taidettaan. Beibe ei taas ole minun esteenä, vaan kannustaa minua aina. 

Enni Id oli yli 60-vuotias aloittaessaan kunnolla taiteilijauransa. Minä olen yli 50-vuotias. Taiteilijaksi en ole alkamassa. Mutta "jotain" voisi tehdä!

Elämä on vaikea laji, ei voi mitään! Ihana kuitenkin käydä ihailemassa ihmisten elämäntyötä ja heidän rohkeuttaan toteuttaa itselleen tärkeitä asioita .

Enni Idin taiteilijakoti on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Pieni ja idyllinen, upealla tarinalla höystettynä!

Erinomainen kirjoitus Enni Idin taiteilijakodista löytyy Marjon matkassa -blogista!

Beibe on ristinyt tämän minun kesähattuni
"pulunruokkijanaisen hatuksi". Ne jotka ovat
katsoneet Yksin kotona-elokuvan, tietävät
mistä puhutaan! ='D

Enni Idin taiteilijakoti ja kahvio

Osoite: Kellosalmentie 579, Padasjoki

Avoinna 12.6.-14.8.2022, sunnuntaisin kello 12-15.

Lisätietoja

kyläyhdistyksen nettisivuilta.

Marjasinikuusamat täynnä marjoja!

 

Joitakin vuosia sitten olimme vierailemassa Lepaan puutarhamessuilla. Siellä oli sinä vuonna tosi paljon taimistoja myymässä tuotteitaan. Blomqvistin taimiston pisteellä oli huippuhyvä tarjous silloin juuri uutuuksina markkinoille tulleista marjasinikuusamista. En enään muista mitä taimet maksoivat, mutta se oli sellainen "ota kolme taimea x-hintaan".

Mutta sen muistan, että lajikkeita oli useita ja kun ei näistä kasveista ollut mitään "hajua", oli tosi vaikea valita mitkä kolme valkattaisiin. Ihan mutu-tuntumalla siis valinta tehtiin.

Jännästi sitten sattuikin niin, että kaikki valitsemamme pensaat tekevät eri mallisia ja makuisiakin marjoja. Lisäksi ne kypsyvät hieman eri aikaan. Hyvä säkä kävi siis!

Vaikea sanoa, johtuuko eri aikaan kypsyminen lajikkeesta, vai siitä että kasvavat paikassa, missä saavat hieman eri lailla aurinkoa toisiinsa nähden. Toisaalta, keskimmäisenä ollut pensas kypsytti marjansa ensimmäisenä, aurinkoisemmassa paikassa toisena ja varjoisimmassa oleva viimeisenä.

Ensimmäiset marjat alkoivat kypsymään heinäkuun alussa ja viimeinen on nyt parhaimmillaan.

Tämän nimi onkin aikas sanahirviö:
'Bakcharsky Ljubilejnaja'

Vanha sanonta sanoo, että "kuusama kuiskii kuolemaa". Tarkoittaen sitä, että kaikki kuusamat ovat myrkyllisiä. Paitsi tämä jalostettu marja- eli makeasinikuusama. Monilla keskustelupalstoilla olikin alkuun paljon väittelyä siitä, että voiko tämänkään marjoja syödä ja monet olivat sitä mieltä ettei voi. Mutta ihan huoletta voi, koska näissä ei ole myrkkyä. Mutta muistakaa, että ette mene syömään tai maistelemaan muiden kuusamien marjoja. Meillä luonnossahan kasvaa lehtokuusama, jonka marjat ovat mehukkaan näköiset, mutta tappavan myrkylliset. Sanovat kyllä, että marjat ovat kitkerän makuisia. 

Parina vuonna aikaisemmin meidän pensaat ovat tehneet muutamia marjoja. Ja ne on menneet pääosin lintujen nokkiin. Maistuvat meinaan rastaille ja harakoille paremmin kuin hyvin! Joten jos itse haluaa näitä herkkuja syödä, pensaat pitää suojata verkolla tms.

Onhan nämä nyt hauskan näköisiä ja vähän 
härskinkin! ='D

Uusimmassa Kotipuutarha lehdessä olikin juuri juttua marjasinikuusamista ja niiden kasvattamisesta. Jutussa luki, että pensaat eivät maistu jäniseläimille. Tarkoittaen metsäjänistä, rusakkoa ja kaneja. Älkää nyt sitten vaan uskoko tätä, vaan verkottakaa pensaanne talveksi. Meidän pensaat meinasivat mennä rusakon kitaan heti ensimmäisenä talvena, koska olin jo silloin kuullut tälläisen legendan. Kyllä ainakin rusakot vetävät pensaat talvella nassuunsa heti kun silmä välttää. Jos oksakin on kasvanut verkon silmästä, niin aivan varmasti se syödään. Eli suojatkaa pensaanne! 

En tiedä mistä tälläinen luulo tai tieto on peräisin, ettei marjasinikuusamapensaat maistuisi jäniksille. Mutta meillä ainakin maistuu, enkä uskalla yhtään jättää niitä suojaamatta. Olisi kiva kuulla, onko jollain teillä lukijoista kokemusta tästä. 

Tämä lajike kypsyi ensimmäisenä ja minusta
on parhaimman makuinen. Harmi, että juuri
tämän nimilappu on lähtenyt irti ja hukkunut.

Tämä ensimmäisen talven rusakoiden pensaiden syöminen taisi meillä hieman myöhästyttää sitä, että pensaat tulivat satoikään näin monen vuoden kuluttua istuttamisesta. Mutta tänä kesänä pensaat tekivät ison sadon. Olemme syöneet marjat oikeastaan suoraan pensaista. Hieman keräsin ja tein marjarahkaa. Mutta varmaan pari litraa/pensas saatiin marjoja.

Pensaathan kasvavat 1,5-2 metriä korkeiksi ja leveiksi. Meidän pensaat ovat vasta vajaan metrin korkuisia. Olen istuttanut ne reilun metrin välein ja se on ehkä vähän liian tiheästi. Jos hankitaan lisää näitä, pitää istuttaa ne hieman pidemmällä välillä.

'Honey Bee'

Marjat maistuvat mustikalta, jossa on vivahteita muidenkin marjojen mausta. Facessa oli moitintaa siitä, että tämän hunajamarjaksikin kutsutut marjat olisivat kirpeitä ja karvaita. Kyllä, alkuun ne ovatkin. Mutta jos malttaa ja pystyy ne lintujen nokkimiselta suojaamaan, niin ne jatkavat kypsymistään vielä parikin viikkoa sen jälkeen, kun ovat saaneet värinsä. Joten, jos sinun makeasinikuusaman marjat ovat kirpeitä, malta odottaa vielä ainakin viikko, niin johan on maku muuttunut. Tämäkin erittäin hyvä tieto oli kerrottu Blonqvistin taimiston instasivuilla.

Toki marjoissa on luontaisia makueroja. Kuukuna ja Omppu ovat kovia syömään kaikenlaisia marjoja. Maistatin marjoja kaikista kolmesta pensaasta, niin Omppu varsinkin oli hyvin kriittinen maistaja. Hän ei pitänyt kuin reunimmaisen pensaan marjoista, kun sai itse valita. Kävi kyllä maistamassa kaikista, mutta palasi aina reunimmaiselle pensaalle ahmimaan.

Tiukka maisteluraati työsään!

Ehkpä tulevina vuosina voisi kokeilla hillon tekoa, laittaa marjoja pakkaseen ja tehdä mehua. Ainakin kaikki nämä meillä olevat lajikkeet ovat samalla tapaa värjääviäkin kuin metsämustikka. Joten marjaviineihin näillä saa kivaa väriä. 

Kiva ja helppohoitoinen marjapensas. Ja tosi satoisa, sitten kun alkaa tuottamaan! Näistä lupaillaan jopa 5 kiloa marjoja per pensas.

Mukavasti näistä sitten siirrytään ensin metsämustikoihin ja sitten pensasmustikoihin. Nämä pidentää kesän marjaomavaraisuutta kivasti.

Onko Sinulla marjasinikuusamaa kasvamassa? Mitä pidät siitä?