Viikkonäkymiä 11/52 ja koiramaista menoa, kissoja unohtamatta!

Huhhuh, on taas ollut yöpakkasia! Päivisin on ollut ihan kivoja, lauhoja ilmoja. Mutta öisin pakkanen on painunut jopa -22 asteeseen. Olihan tuossa muutamia hieman lämpimämpiä öitä, jottei aamulla heti ensitöikseen tarvinnut tulipesiä sytyttää. Riitti ihan kerran päivässä lämmitys. Ajatella!
Beibe tänä aamuna sanoikin, että koskahan tulee ensimmäinen päivä, ettei tarvitse lämmittää ollenkaan. Minusta tuntuu, ettei se päivä kuitenkaan ihan hirvittävän kaukana ole!

Lauantai 17.03.2018, klo 12.00, n. -4 astetta, aurinkoista ja tyyntä.

Näkymät pihassa ei nyt hirvittävästi ole muuttuneet. Lunta on ja paljon ja puutkin ovat vielä hieman lumisia. Lumet tosin sulivat puista viikolla, mutta räntää satoi yhtenä päivänä ja puut saivat lumensa pitää. Ja siitähän minä pidän!
Viikolla ollut suojakeli teki lumen pinnasta kovan. Pihassa on aikas hyvät hankikantoiset ja siitähän koirat tykkäävät!

Kuten huomasitte ensimmäisestä kuvasta, Benja ja Mauri siinä "poseeraavat". Koska tytär on ollut tosiaan synnärillä tällä viikolla ja vävy on ollut mukana sairaalassa koko ajan, meille on langennut koiranhoitohuki.

Benja on ollut meillä nyt viikon verran ja on kyllä ollut jonkin verran sopeutumista meillä kaikilla. Tälläinen vajaan vuoden ikäinen amerikanstaffordshirenterrieri eli tuttavammin amstaffi, on ihana, mutta haastava koira. Energiaa, vauhtia ja voimaa on kuin pienessä pitäjässä!

Mutta niin on myös iloisuutta! Voi että, tää on niin hauska kuulapää. Miten voikaan koira olla niin ärsyttävä ja rasittava, ollakseen niin ihana ja upea koira samanaikasesti!

Hirvittävä luunhautausprojekti menossa!

Pajuangervon alta löytyi hyvä paikka!

Meille oli Beiben kanssa ihan selvää, että Benja tulee meille hoitoon kun tyttären synnytyksen aika lähestyy. Toinenkin mummula on omakotitalo, mutta meillä on kuitenkin mahdollisuus pitää koiraa vapaana pihassa.

Tälläinen vapaana riehuminen on ihan ehdotonta näin energiselle koiralle. Onneksi Benja pysyy pihassa, eikä haikaile sen pidemmälle reissaamaan. Sitä uskaltaa hieman pitää yksinkin pihassa ja se ei lähde mihinkään. Tosin, jos jänö tai muu vastaava sattuisi pihaan erehtymään, niin kyllähän se varmasti perään lähtisi. Mutta onneksi nuo metsän eläimet eivät yleensä päiväsaikaan pihaan tule.

Arkiaamuisin olen käynyt sen kanssa parin kilometrin pissa/kakkalenkin ja se kyllä pitää hieman reippaampaa tahtia muorille kuin Mauri. Olen ollut ihan hiessä vielä töihin mennessäni!
Benja ei vedä, mutta kyllähän sen askel nyt on joutuisampi kuin töppöjalkaisen mäyräkoiran. Ei ihme, ettei tyttärelle tullut raskauskiloja kuin muutama ja hän on niin hyvässä kunnossa!

Mauri hävittää luut näkyvistä syömällä ne!

Onhan tämä yhteiselo ollut suhteellisen helppoa meille kaikille, niin elukoille kuin ihmisillekkin. Lakritsa-kissa yleensä välttelee Benjaa, mutta se on nyt vähän rohkaistunut. Sähisemällä ilmoittaa, ettei pentukoiran kannattaisi tulla liki.
Tiukasti koiraa komentamalla, kissa on saanut olla kohtuullisen rauhassa. Ja Lakritsahan pääsee yläkertaan pakoon halutessaan. Meillä on käytössä monta koiraporttia ja vielä tyttären kotoa pentuaitaus, mitä saadaan siirreltyä oviaukkojen eteen niin tarvittaessa.

Yhtenä päivänä olin koirien kanssa ulkona ja Lakritsakin ilmaantui aitan alta seuraan. Yht'äkkiä se suorastaan juoksi kahdella jalalla, etutassut leväällään Benjan kimppuun. Ja kynnet esillä! Läkritsa, joka ei ole koskaan mitään koiraa raapaissut, vaikka vähän olisi ollut aihettakin.
No, huutohan oli kamala, niin minulla kuin koirallakin. Vähän tarvitsi mennä elukoiden väliin turvaamaan koiria, kun kissa oli ihan petona väijymässä niitä.
Päätin rauhoittaa tilannetta lähtemällä postia hakemaan ja pois pihasta. Mutta eikös tuo koiran raapimisen makuun päässyt musta kissapeto päättänyt lähteä meidän kanssa. Maurikin oli ihan ihmeissään, että mikäs tuota kissaa nyt vaivaa.

Koirat komennettu odottamaan. Tuo kauimmainen piste on kissapeto!

Koko pihatienpätkän kissa väijyi tilaisuutta päästä Benjan kimppuun ja puolessa välissä matkaa takaisin, se hyökkäsi taas. Onneksi minulla oli paikallinen sanomalehti kädessä, jotta sain sillä hätisteltyä kissaa kauemmaksi. Sillä oli niin pupillit mustana saalistuksesta, että aloin jo epäilemään sen käyvän minunkin kimppuuni.
Olin kyllä hämmentynyt Lakritsan käyttäytymisestä. Se on kuitenkin jo yli 10 vuotias kissa, joka on aina käyttäytynyt koiria kohtaan enemmänkin väistävästi. Mutta ilmeisesti Benjan pidempi meillä oleskelu sai kissa-kuninkaan näyttämään koira-alamaisille, että miten täällä ollaan ja kuka määrää. Menikö Lakulta niin sanotusti raksukuppi nurin! 😼
Sisällä se kulkee koirien petien ohi kylmän viileästi ja arvokkaasti. Eikä yritä yhtään hyökkiä niiden  kimppuun. Se on meinaan alkanut käyttäytymään Mauriakin kohtaan viileästi. Piti Maurista kiinni kynnellä takakankusta, kun koira vaan tuli tervehtimään. Ehkä se vihdoin tajusi, näinkin voi tehdä. Ettei aina tarvitse hypätä sohvalle tai nojatuolille pakoon!

Näin sopuisasti sujui sentään aamuruokailu! 😅

Voi Benja raukkaan! On nyt joutunut kovaan elämänkouluun näitten meidän elukoiden kanssa. Kissa hyökkii ja Mauri valtaa sen petiä jatkuvasti. Tosin eilen illalla se yritti valloittaa massaa etunaan käyttäen takaisin Maurilta. Siis tunkemalla vaan väkisin päälle maate. Mutta matalakoira vaan pysyi tiukasti petillä, eikä väistänyt.

"Häh? Sanoiksä jotain?"

Tyttären perheen kissa on sentäs kotihoidossa. Pasin kanssa on käyty seukkaamassa ja ruokkimassa sitä, vävyn porukat ja minäkin siellä poikkesin.
Pasi on kyllä meilläkin joskus ollut, mutta Mauri taas ei tule sen kanssa toimeen täällä. Pelätään, että Mauri tappaa sen. Joten, ei stressata elukoita tämän enempää!

Pasi

Ollaan selvitty ilman ihmeempiä materiaalisiakin vahinkoja, vaikka elukat ovatkin päivisin olleet keskenään. Vahinkoja on minimoitu portein ja siten, että Mauri on keittiössä, Benja eteisessä ja Lakritsa ulkona tai yläkerrassa. Oviahan meillä ei huoneiden välissä ole, joten täytyy vaan luottaa, että elukat pysyvät "alueillaan". Hyvin on mennyt tältä osin! Ne ovat ihan rauhassa, kun ei ole ihmisiä paikalla niitä provosoimassa.

Eilen illalla tosin tehtiin pikkupahoja! Oltiin Beiben kanssa keittiössä syömätouhuissa ja koirat olkkarissa. Olisi varoituskellojen pitänyt soida päässä, kun koirat olivat niin hiljaa. Beibe menikin katsomaan ja minun pehmomäyrikseni oli pudotettu sohvalta. Siltä oli jo ehditty toinen silmä repiä.

Syyllistä oli vaikea nimetä. Uhkailin niitä, että aamulla selviää syyllinen, kun aamukakat tutkitaan. Että olisi syytä tunnustaa vaan! 😆
Mutta se on selvää, ettei ainakaan Mauri sitä ylety sohvalta ottamaan. Varsinkin, kun aina nostan sen vähän ylemmäs sohvatyynyjen päälle, kun Benja meille tulee kyläilemään. Epäilen yhteistyö- ja avunantosopimusta koirien välillä!

Ei tuohon ylety, jos ei ihan sohvalta vartavasten hae!

No, pientähän tämä on! Ainahan näitten kanssa sattuu ja tapahtuu. Lähinnä naurattaa nämä elukoiden touhut! Mutta onhan tässä taas vähän ollut touhua meille, kun ollaan totuttu iäkkäiseen koiraan ja kissaan. Niiden kanssa elämä on aikas vakiintunutta ja rauhallista.

"Älä meitä kato, ollaan nukuttu tässä kokoajan. Se oli kissa!"

Ja tuleepahan oltu itsekkin ulkona vielä enemmän, kun noita elukoita tuolla pihalla juoksuttaa!

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! Huomiseksi on luvattu ainakin näille seuduille ihan lämpöasteita. Ihanat koiranulkoilutuskelit siis tiedossa!