Marskin jänistä, ohje Satokauden ruokaa -kirjasta!

Tyttären leipomat voisilmäpullat itsenäisyyspäivän kaffeelle!

Meillähän teurastettiin loput viime kesäisistä lihakanin poikasista pari viikkoa sitten. Jotenkin sitä haluaisi tehdä tälläisestä lihasta, minkä eteen on tehnyt itse töitä alusta asti, jotain arkiruokaa spesiaalimpaa. Muutenkin kani on tuntuu perusnautaa, sikaa ja broitsua "erikoisemmalta".
Toki ollaan syöty kaninlihaa ihan pastakastikkeen ja lasagnen muodossa. Ihan sellaisenaankin ollaan kanin koipia liemessä hauduteltu.

Hankin vuosi takaperin Susanna Haaviston ja Samuli Karjulan Satokauden ruokaa -kirjan. Tosi mielenkiintoinen kirja, missä ruokaohjeiden lisäksi on paljon historiaa suomalaisen ruokakulttuurin ja ruuan tuottamisen kehityksestä. Myös yksittäisten raaka-aineiden historiaa ja käyttötarkoituksia avataan.

Kirja on ollut meillä (vessassa!) lähinnä sellainen luku- ja katselukirja, mutta olen joitakin reseptejä kokeillut ja hyväksi todennut. Pari viikkoa sitten ollessani "istunnolla" muistin kirjassa olevan jänisruokaohjeen Marskin jänis. Sitäpä me sitten tehtiin itsenäisyyspäivän juhla-ateriaksi, mutta jänis vaihtui itsekasvatettuun kaniin.

Lounaaksi syötiin suomalaista perinneherkkua eli jauhelihapitsaa!

Netistä en löytänyt mitään tietoa Marskin jänis -nimisestä ruuasta. Eikä siitä kyllä kirjassakaan ohjetta enempää kerrota.
Kirjassa kyllä on oma kappaleensa jäniksestä ja siinä hieman kerrotaan jäniksen- ja rusakon metsästyksestä, eroista ja levinnäisyydestä. Myös kaninkasvatuksesta ja citykaneista on mainintaa.
Resepti kirjaan on saatu Suomen Metsästysmuseolta. Jos tulee siellä poikkeiltua jossain vaiheessa, voisi vähän kysäistä, tietäisikö siellä kukaan ruuan tarinaa.

Ohje on suoraan kirjasta Satokauden ruokaa.

MARSKIN JÄNIS ( 4 annosta, isosta kanista 6-8 annosta )

• 1 jänis tai kani nyljettynä ja paloiteltuna
• suolaa
• mustapippuria
• 3 porkkanaa
• 3 sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 50g voita
• 100g pekonia
• 2rkl tuoretta timjamia hienonnettuna tai 2tl kuivattuna
• noin 4dl vettä
• 2rkl balsamietikkaa
• 2 laakerinlehteä
• 1dl kermaa
• 2rkl persiljaa hienonnettuna

Paloiteltu jänis huuhdotaan ja kuivataan hyvin. Palat suolataan ja pippuroidaan. Porkkanat pilkotaan suupaloiksi, ja sipulit ja valkosipulit kuoritaan ja hienonnetaan.
Puolet voista kuumennetaan pannussa ja jäniksen paloihin paistetaan kullanruskea pinta parissa erässä.

Reidet ja koipi

Etujalat ja koipee

Fileet

Lihat nostetaan uunipataan. Pannuun lisätään loput voista ja pekoni, jonka annetaan hieman ruskistua. Porkkanat ja sipulit lisätään pannulle, paistetaan sekoitellen hetki ja maustetaan suolalla, pippurilla ja timjamilla.

Kasvikset kipataan pataan lihojen päälle. Pannu kuumennetaan ja siihen kaadetaan vesi ja balsamietikka, jotka kuumennetaan samalla sekoittaen pannun pohjia myöten, jotta siihen tarttuneet maut saadaan talteen. Liemi kaadetaan pataan ja lisätään laakerinlehdet.
Pata nostetaan 200-asteiseen uuniin ja lämpö alennetaan heti 150-asteeseen. Pata peitetään kannella tai foliolla noin puolen tunnin  kypsennyksen jälkeen ja annetaan ruuan kypsyä vielä noin tunnin verran. Pata otetaan uunista ja sinne lisätään kerma ja sekoitellaan hieman. Pata pannaan uuniin vielä noin puoleksi tunniksi ilman kantta.

Ruoka asetellaan tarjoiluastiaan ja viimeistellään hienonnetulla persiljalla. Tarjoillaan kuumana esimerkiksi keitettyjen perunoiden kanssa.

Minä join ruuan kanssa alkoholitonta IPA olutta.

Beibellä oli savuolutta.

Jälkkärinä oli kermassa haudutettua leipäjuustoa lähisuolta kerättyjen lakkojen kera.

Minä tein ohjeen ihan noudattaen kirjan ohjetta. Koska kasvatettu kani on isompi ja siinä on enemmän lihaa kuin metsäjäniksessä tai rusakossa, lisäsin veden määrän noin 8 desiin. Kermaa laitoin kanssa koko purkin (2dl) ja pekonia koko paketin (140g). Inhoan sellaista, että jääkaappiin jää jotain paketin ja purkin jämiä!

Ruoka onnistui tosi hyvin ja oli herkullista! Oli ilo tehdä ruokaa, minkä useat ainesosat olivat itsekasvatettuja. Kani, porkkanat, sipulit, valkosipulit ja laakerinlehdet olivat "omaa tuotantoa".

Ostin keväällä laakeripuun Ikeasta ja se on hengissä vieläkin!

Ruuan kanssa syömämme perunat olivat omasta maasta. Lisukkeina oli vielä lähimetsästä kerätyt suppilovahverot pikkelöityinä ja kaverilta keräämistämme mustaherukoista tehtyä hyytelöä. Kun ruokaa tekee tälläisistä aineksista, puuhellan uunissa hitaasti haudutellen, samalla kun talo lämpiää, tuntuu se maistuvan entistä paremmalle!

Ei maistunut hassummalta töissä eväänäkään!