 |
| "Tyttären tekemä 'Sumutatti'. Jotenkin näyttää kivulta!" |
Vaikka kuljemmekin tätä elämäämme positiivisuuden ja ilon kautta, kieltää ei auta sen olevan välillä haastavaa. Syyn hetkittäin vallitsevaan alakuiloisuuteen tekee jatkuvat, jokapäiväiset kivut.
Meillä molemmilla on selkävaivoja ja jalkaterissä laskeumia ja kulumia.
Minulla on toinen polvi leikattu rustonpehmentymän ja nevelnesteiden puuttumisen vuoksi aikanaan ja siinä on edelleen nivelrikko ja kulumia. Samoin toinen polvi on kulunut. En pääse kyykkyyn, mikä rasittaa selkääni entisestään.
Käsissäni on ajoittain kipuja. Olkapäitä, kyynärpäitä ja sormia särkee. Sormet ja hermoradat tutkittiin, eikä onneksi peukalon nivelen kulumista kummempaa vikaa löytynyt. Työn ja vapaa-ajan koetukset vain rasittavat käsiäni ja ne sitten aika-ajoin oireilevat.
Selät ne kuitenkin on meidän molempien suurimmat "ongelmat". Välilevyt ovat pullistelleet ja issiakset juilivat. Yksi varomaton liike tai kumarrus ja se on siinä! Monta päivää saattaa mennä niin, että liikkuminen on vaikeaa. Harvoin kuitenkaan ollaan selistämme sairauslomalla, koska pienessä, tasaisessa liikkeessä oleminen tekee vain hyvää selälle. Mutta yöt varsinkin ovat haastavia levossa tulevineen hermosärkyineen. Ollaan välillä tosi väsyneitä!
Kotona haluaisi tehdä kaikenlaista; pihahommia, remppaa ym., mutta voimat on vähissä kipujen takia. On pakko levätä, vaikkei millään haluaisi. Ja sekös vasta ottaa nupin päälle! Harmittaa, kaikki tekemätön työ ja suunnitelmat ja käsistä lipuva aika.
Mutta tämä on tätä, ei sille mitään mahda. Onni on kuitenkin aktiivinen elämäntapa, joka pitää meidät liikkeellä ja touhukkaina. Täytyy vain ajatella, ettei vielä ainakaan ole joutunut hirveästi luopumaan mistään. Elämä on onnellista ja rakkauden täyttämää. Asiat voisivat olla huonomminkin!
 |
| "Onnellisuus!" |
Mietin usein, miten jaksaisi pitää positiivisen elämänasenteen ja elämännälän silloinkin, kun kroppa rapistuu ja kivut haittaavat tekemistä. Äidilläni on kulumia ja nivelrikkoa ja ainakin nivelrikko näyttää siirtyneen minullekin. Olen tekevä ihminen ja minua ärsyttää, jos en syystä tai toisesta pääse toteuttamaan itseäni. Pitää siis jo tässä vaiheessa, kun vielä on terve ja kivuton, ryhtyä psyykkaamaan itseään siihen, ettei niin tule olemaan ikuisesti. Vaikeita asioita. Tsemppiä sinulle!
VastaaPoistaKiitos tsemeistä!
PoistaKyllähän perintötekijät ja ikä alkaa väkisinkin tekemään vaivoja, vaikkei sitä itselleen haluaisi myöntää. Nuoruus ei ole ikuista! =D
Tosi harmillista tuollainen kipuilu!! Etenkin, kun vielä olette niin mahdottoman puuhakkaita ja aktiivisia - ja minusta myös todella positiivisia!! Ainakin aina sinun postaukset on niin iloisia ja elämänmyönteisiä. Jaksamista ja voimia teille molemmille kipujenne kanssa! Rakkauttahan teillä onneksi riittää! ♥
VastaaPoistaKyllä välillä aikas syvissä vesissä käy! Mutta sitten ajattelee sitä, että on kuitenkin työkuntoinen ja pystyy tekemään melkein kaikkea mitä haluaakin.
PoistaKyllähän tämä minun kompurointini on ihan yleinen naurunaihekin täällä meillä. Jalka kun ei aina nouse, vaikka aivot niin käskeekin. Ja sitten on mummo nurin. Se on ton selkähermon syytä se.
Elämässä on niin paljon ihania ja mielenkiintoisia asioita, ettei auta jäädä tuleen makaamaan. Mennään ja tehdään niin paljon kuin pystytään ja jaksetaan! 😃
Ja rakastetaan tietysti! 😂
Tuttua juttua...minulla menee selkä välillä ja silloin ei tehdä kyllä melkein mitään!
VastaaPoistaSelkäkipu on kyllä todella kokonaisvaltaista. Vie voimat ihan totaalisesti ja liikuntakyvyn!
PoistaKipu on melkoinen voimien syöjä. Ihminen kuluu iän myötä, sille ei voi mitään. Muutaman kerran olen joutunut köpöttelemään kahden kepin kanssa kun lantionivel on mennyt paikoiltaan puutarhatöissä. Siihen saa onneksi manipulointiapua. Maailma muuttuu synkemmäksi kipujen kanssa. Läheiseni kärsii nyt suurista kivuista kulumien vuoksi, eikä lääkkeetkään aina helpota olotilaa. On surullista katsoa, miten kivut välillä sammuttavat valon hänestä. Toivotan teille voimia kipujen hallinnassa, mielellä on siinä tärkeä tehtävä.
VastaaPoistaKun on monta päivää peräkanaa kipuja, se vie kyllä mielen tosi synkäksi! Oikeassa olet, kipulääkkeet eivät auta aina kipuihin. Varsinkin noihin hermoperäisiin. Mutta emme haluaisi lähteä hermokipulääkitys rumbaankaan. Minä olen sitä kokeillut ja oli kyllä hurjaa touhua lääkityksen kohdilleen haku kaikkine sivuoireineen.
PoistaSitten vielä tuntuu ettei kukaan usko, että särkee. Eiväthän nivelrikot, kulumat ja pullistumat näy välttämättä päällepäin. Kerran minullekkin sanottiin, että sinähän olet aina niin iloinen. Kun ei sitä aina jaksaisi itkeäkkään kipujaan!
Kyllä monesti ollaan ajateltu, että jos elämän perusasiat eivät olisi muuten kunnossa, miten sitä jaksaisi!