Arkikuvia 49/52

VIIKKO 49

Ystävät ovat arjen ilostus! On kivaa, kun huomaa, että on ollut jonkun ajatuksissa.
Eräs ystävämme soitti Beibelle ja kysyi tarvitsisimmeko puruja. He olivat purkaneet muorilansa lattioita ja tyhjentäneet ne eristeenä olleesta kutterinlastuista.
Kutterinpuru oli ihan kuivaa ja kohtalaisen puhdasta. Ainut vika mikä siinä oli talon eristeenä, että se oli alkanut tuoksumaan sellaiselle "vanhukselle". Millaiselle usein vanhat talot haisevat, joissa ei asuta vakituiseen.
Ystävämme oli säkittänytkin purut jo valmiiksi ja niinpä Beibe haki ne ihan melkein tuosta naapurista, kilometrin päästä.

Kuiviketta Hehkulle!

Kesällä Beibe haki muutaman peräkärryllisen tätä samaista purua ja se oli ollut ihan hyvää. Joten uskalsimme ottaa sitä lisää.

Ja muutama säkki lisää! Vanha ponikarsina ihan täynnä!

Purua oli melkein 50 kymmentä säkillistä! Jos nyt aattelee, että pari tuollaista säkkiä vastaa yhtä purupaalia, joka maksaa 7,50 e, niin aikasmoinen rahan säästö Hehkun kuivikkeissa. Puhumattakaan, mitä ystävämme säästi, kun ei tarvinnut kaatopaikalle puruja kuljetella!

Vanhan talon eristeet saivat uuden elämän meidän lehmän kuivikkeina. Lantakasasta ne vielä jatkavat matkaansa jossain vaiheessa kasvimaalle vihanneksia lannoittamaan.

Kierrätystä parhaimmillaan!

Toinen iloinen yllätys oli yhtenä päivänä, kun Beibe sai tekstarin. Käskettiin katsomaan postilaatikkoon. Siellä olisi meille jotain...

Ja niin tuli tonttuovi Leppämäkeenkin! Ihana, itsetehty muistaminen varta vasten meille!

Mikäs se sieltä sohvan takaa näkyy?

Tonttu on asettunut taloksi!

Joulu lähestyy "uhkaavasti"! Mutta ensin kahvitellaan ensi viikolla minun synttärini. Sen jälkeen vasta alan kunnolla valmistautumaan jouluun!

Mukavaa ensi viikkoa ja arkea kaikille! Minä lähden nyt kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja!