Arkikuvia 50/52

VIIKKO 50

Talviselta näyttää!

Tämä viikko on ollut yhtä juhlaa ja jouluun valmistautuminenkin on päässyt hyvään vauhtiin. Minulla alkaa jouluhommelit tosissaan vasta synttäreitteni jälkeen. Vaikka kyllähän minä lahjoja suunnittelen, valmistelen ja teen jo pitkin kesää ja syksyä. Mutta koristelut ja sen sellaiset aloitan tosissani vasta syntymäpäiväni jälkeen.

Synttäritarjottavat!

Jouluruokia ei syödä kotona juurikaan ennen joulua. Meidän molempien työnantajat tarjoavat henkilökunnalleen jouluaterian ja siinä pääsee jo hieman joulun makuihin totuttelemaan ja vatsalaukkuaan venyttämään.
Tänä vuonna minä olin keittiövuorossa jouluateriapäivänä. Raskas, mutta oikein mukava päivä laittaa kystä kyllin työkavereille ja yrittää luoda juhlatunnelmaa kiireisen työpäivän lyhyelle ruokatauolle.

Ruokalan täti!

Ihan itku meinasi päästä, kun seuraavana aamuna teurastamon tontut olivat jättäneet paketit meille ruokalan täteille. Voi ihanat mussukat!

Paketissa oli suklaata, servettejä ja Kastehelmi -tuikkukippo.

Jouluateria oli synttäripäivänäni ja illalla tosiaan kemut jatkuivat kotona ystävien ja lähisuvun kanssa kahvitellen. Olin kyllä illalla ihan poikki, mutta tosi onnellinen. Raskasta, mutta tosi ihanaa tälläinen juhliminen ihmisten kanssa!

Sain kaikkia ihania lahjoja; tarpeellisia, syötäviä, juotavia ja muutenkin hyödyllisiä. Yksi mielenkiintoinen lahja oli ystävältäni Päpältä ja hänen mieheltään. Lahja tuli postin kautta ja arvoituksen kera.

Mikä tämä on?

Esineen mukana tulleessa kirjeessä viitattiin postaukseeni ,  
, missä lupasin antaa itselleni enemmän aikaa rentoutumiselle. Ajattelin sen ensi liityyvän jotenkin lihashuoltoon ja kysyinkin, oliko se jokin lihaskalvojen hierontajuttu. Ei kuulemma ollut ja samassa hokasin, että postauksessanihan oli viittaus siihen, että olin rentoutunut lukemalla kirjaa. Eli se liittyi jotenkin kirjoihin.
Mallasin vehjettä kirjan päälle, mutten heti hokannut miten sitä käytetään. Varmistin epäilyjäni viestittämällä Päpälle ja kysyin, liittyikö tämä kirjoihin. Kyllä liittyi ja kuulemma tämän kanssa olisi helpompi toisella kädellä pidellä viinilasia!

Pystyy pitämään kirjaa auki yhdellä kädellä!

En ole vinkkua vielä siemaillut lukiessani sivupidikkeen kanssa, mutta kahvia kylläkin! Ja sängyssä selällään maaten lukeminen sujuu vekottimen kanssa hyvin. Kiitos vain ystäville, jotka olivat tämän minulle itse 3D -tulostimellaan tehneet!

Tänä vuonna päätin kaksi asiaa; en hassaa joululahjoihin paljoa rahaa, enkä koristele kämppää juurikaan.
Lahjoissa olen pysynyt pienessä pudjetissa, paljon on paketteihin mennyt itsetehtyjä asioita. Hilloja, mehuja, teesekoituksia ja viiniä.

Lapsille olen jotain vaatteita ja leluja ostanut. Yhden kummitytön kanssa meillä on nyt pari kertaa joulun alla ollut tapana käydä syömässä. Toki ollaan jotain pinetä lahjaakin annettu. Mutta meistä on kivaa, että tämä jo lähes aikuinen teinilikka haluaa meidän kanssa viettää aikaa. Ja kun harvoin nähdään, niin tämä on mukava tapa vaihtaa kuulumisia.

Mättöä!

Joululakanat pääsivät taas kaapista sänkyä koristamaan. Muuta jouluista makkariin ei tulekkaan, peuran sarvissa olevaa valoköynnöstä lukuunottamatta. Olen niin laiska siivoamaan koristeita pois, etten viitti niitä ripotella pitkin kämppää. Sitäpaitsi, kun meillä on jotenkin niin levoton sisustus muutenkin ja tavaraa joka paikka väärällään, en viitsi tavaroita siirrellä joulukoristeiden tieltä. Jouluvalot, nämä lakanat, kynttilät ja muutama tonttu siellä täällä saavat riittää. Ja tietysti joulukuuset, aito alakertaan ja muovinen yläkertaan.

Makkari joulukuosissaan!

Ihanat...

... luistelevat...

... lehmätontut!

Viikkoon mahtui perinteisellä Suojan joulutorilla piipahtaminen. Ostin sieltä havukranssin, limppua, korvikset, pari lahjaa, puisen tontun, joulukuusen koristeen jne. Porukkaa oli kuin pipoo ja kuvata en siellä viitsinyt.

Pihkasalvaa ja artesansuklaata lähti myös mukaan!

Meidän kyläkauppa juhli myös synttäreitään tällä viikolla. 2- vuotta ja 100 ämpäriä oli jaossa! Ja itse Mikko Alatalokin oli tulossa vetäisemään keikan kyläkaupan kunniaksi.

Minä sihtasin kaupassa käyntini siihen väliin, kun oletin ämpäreiden hakijoiden lähteneen ja Mikko -fanien ei vielä saapuneen. Yllätykseni olikin suuri, kun minäkin vielä ämpärin sain. En ole koskaan ämpäriä saanut mistään! Tosin, enpä niitä juuri ole tavoittelemassa käynytkään. Mutta kiva fiilis jäi tästä!

Pipo, vissypullo ja pipo oli ämpärissä!

Lauantai-iltana yllätettiin itsemme lähtemällä kavereiden kanssa paikalliseen Pitkä-Seppä baariin oluselle. Kinkkubingo missattiin, mutta jukeboxtansseihin sentäs ehittiin mukaan. Kivaa oli!

Näitä ei ihan joka päivä nää!

Kaiken tämän juhlimisen lisäksi on ollut ihan arkisiakin asioita. Kuten heinänhakua ja loukkupyyntiä. Ihan sellaista perusarkea täällä meillä! Eläimet tarvitsevat ruokaa ja pienpetokantaa pitää pitää aisoissa.

Parin kuukauden heinät!

Supikoira Kanuloukussa.

Eläinten kämpät pitää putsailla ja muutenkin niiden  kanssa pitää seurustella ja huolehtia niiden hyvinvoinnista. Vaikka kuinka juhliikin ja jouluun valmistautuu.

Jade

Ella

Emme yleensä koristele eläinten asumuksia joulunaikaan mitenkään. Jouluna ne sitten saavat ehkä jotain spesiaaliherkkua enemmän.
Kanala on ainut, mikä saa ikkunalleen pienen, pattereilla toimivan kynttelikön. Se on vaan niin suloisen näköinen siellä, että se on aina pakko laittaa. Kanat ja Synkkä-kukko sitä tuskin arvostavat, mutta niillä ei asiaan ole nokan koputtamista. Kirjaimellisesti sanottuna!

Onhan se nyt hellyyttävä! <3

Viikko jouluun, ihanaa! Maltan tuskin odottaa ylilmääräisiä vapaita ja mukavaa yhdessäoloa läheisten kanssa!