Varashälytintrauma ja miten siitä selvittiin!

Minulla on ollut erittäin hektinen viikko. Olen siivonnut ja järkkäillyt kämppää. Viimeisiä rippeitä tyttären muuton jälkeisistä sotkuista. Ja vähän omistakin. Ei kaikkea voi likan piikkiin laittaa, myönnän kyllä! Mutta nyt on siistiä, ihanaa!
Olen myynyt ahkerasti Tori.fi:ssä kaikenlaista ja sekin on ottanut oman aikansa. Vaikka se on kuinka helppoa, kyllä siihenkin aikaa menee. Otat kuvia, teet ilmoituksen ja sitten vastailet sähköposteihin ja tekstarikyselyihin. Mutta sain kaiken jouhevasti myytyä, kiva, kiva!
Meillä on ollut kaikessa hiljaisuudessa, jo parin vuoden ajan, meneillään kanalaprojekti. Se on kestänyt luokattoman kauan, kun on aina jotain tärkeämpää. Sitä olen Beiben kanssa yrittänyt myös touhuta. Lähinnä olen ollut maalipensselin varressa. Itse kanalan puoli on melkein valmis. Ulkotarhaa ollaan yritetty saada valmiiksi, mutta hidasta on. Yksi päivä meni lautakaupoilla ja ostettiin tarveaineita liian vähän. Ens viikolla täytyy lähteä hakemaan lisää. Maalikin loppui kesken ja sitäkin piti hakea lisää. Että tommoseen se aika tuhrautuu!
Olen ollut pari viikkoa lomalla ja sitä sitten yrittää epätoivon vimmalla juosta aikaa vastaan. Kesä loppuu ja vaikka mitä on vielä tekemättä! Ja varmaan osa jääkin, väkisinkin. Ei vaan mahda mitään! Kun on ollut vähän pakko nauttiakin näistä viime päivien upeista keleistä!
Tämän viikon ohjelmistoon kuului isäni kaihileikkaus. Mua jännitti tämä operaatio ihan sikana. Mutta kaikki meni todella hyvin. Mahtavaa! Heti leikkauksen jälkeen, ennen lähes sokea isäni, näki odotushuoneen seinältä kellon ajan. Olen tosi iloinen isäni puolesta!
Vein isän kotiin ja jätin hänet lepäilemään. Ajattelin käydä hieman kaupungilla pyörimässä. Ehkäpä ostaa itselleni jotain kivaa, uutta vaatetta tms.. Jotain lounastakin piti meille hakea, joten ruokakauppassakin piti käydä. Astuessani isän asuintalon rappukäytävästä aurikoiseen kaupunkiin, en voinut aavistaakkaan, kuinka ahdistuneena sieltä tulisin palaamaan!
Anttila, Kappahl, Punnitse&Säästä, Sokos, Ruohonjuuri ja joku ihana kahvila matkan varrella. Näin olin suunnitellut ja loppu fiiliksen pohjalta. Että, jos pari tuntia saisin reissullani aikaa kulumaan. Isä sais ottaa pienet tirsat rauhassa.
Kevein mielin astui sisään Anttilan tavarataloon. Josko sieltä löytyisi vaikka joku hyvä ale-dvd viikonlopuksi. Pipipipiii! Varashälytin pamahti piippaamaan, kun astuin tavarataloon sisälle. Kassaneiti, ulko-ovea vastapäätä kohdisti katseensa minuun. Marssin suoraan kassalle ja pyysin hänen tutkimaan reppuni sellaisella sauvalla, jolla myymälävarkaat tutkitaan. Ei hän mitään löytänyt ulkoisesti ja samassa muistin, että minullahan on repussa veljeni minulle hankkima tablettitietokone, joka oli vielä paketissa. Onneksi minulla oli laskukin vehkeestä mukana. Ja huomasihan kassahenkilö, etten ollut varastanut sitä, koska juuri tulin kauppaan sisään. Siis, varastanut sitä ainakaan heiltä!
Ei muuta kuin lenkkarin kärki takaisin kohti isäni taloja ja parkkista, missä autoni oli. Samaan aikaan harmistuneena, etten ollut muistanut jo lähteissäni jättää tablettia autoon. Mutta olin myös helpottunutkin, ettei minua sentäs myymälävarkaaksi tituleerattu. Taas kulkeissani takaisin kohti keskustaa, minua jopa hieman huvittikin tapaus.
Puutarhakadun apteekista hain isälle silmätippoja, lievittämään leikkauksen aiheuttamaa hiekan tunnetta silmissä. Mennen tullen varashälyyttimien läpi, no proplem! Hyvä juttu, tabletti oli siis syyllinen!
Kuninkaankadulla kävellessäni ihastelin torimyyjien, kotimaisten omenien, tarjontaa. "Takaisin tullessani ostan muutaman omenan", ajattelin. Tämän syksyn omenasato kun on, mitä on.
Olin saanut ale-tekstarin Kapphalista. Yleensä ne ovat minulle yhdentekeviä. Mutta hei, kun kerran kaupungilla ollaan, niin käydään katsastamassa tarjonta. Pipipipiii! Varashälyttimet räjähtivät piippaamaan. Ulko-oven välittömässä läheisyydessä olevalta myyjättäreltä kysyin, voisinko tarkistuttaa kassini heillä. Kerroin heille, että olin piipannut muuallakin. Reppuni hinkattiin moneen kertaan kassalla olevalla tunnistimella, eikä se reakoinut mitenkään. Myyjättäret epäilivät silti reppuani, missä oli niittejä ja sen "normaalia", rautapitoista sisältöä, syylliseksi. Kyllähän nyt joka naisella kaksi rullamittaa, ruuvimeisseleitä, parit silmä- ja aurinkolasit, meganippu avaimia, ruuveja ym, kassissaan shoppailureillulla on. Hö!
Harmitti ja alkoi vähän pelottaakin lähteä kaupasta ulos. Samalla ihmettelin, miksi apteekin hälytin ei ollut minua piipannut. Sitä en varmaan saa koskaan selville. No, tuskaa ja pelkotilaa hieman lievitti, kun löysin kivan puseron, muutamat pikkarit ja sukat edullisesti. Ja sain vielä parikyt prossaa alennusta! Reppu olalle,  kiitti ja hei! Mutta...Pipipii! Taas räjähti varashälytin pauhaamaan. Tunsin itseni niin varkaaksi, että! Ja KAIKKI katsoi minua! Myyjättäret heilauttivat vain kättään ja huutelivat: "Se on se reppu, mene vaan!"

Epäilty numero yksi ja neuletakki. Niin viattoman näköinen...

 Ahdistuneena astuin aurinkoiselle kävelykadulle. En uskaltaisi mennä enään mihinkään kauppaan! Mietin, että onko kahviloissa varashälyttimet. En uskaltanut ottaa riskiä. Hämmennyksissäni en ostanut edes niitä omenia. Eihän sitä tiedä, vaikka torimyyjilläkin olis ollut varashälyttimet...
Ruokaakin piti käydä ostamassa, mutta sinne Anttilaan en enään uskaltaisi palata. Haikeana kävelin Punnitse&Säästä:n ohi, miettien kaikkia ihania pähkinöitä ja muita herkkuja, mitä en uskaltanut mennä ostamaan. Koska olisin kuitenkin piipannut!
Tein sellaisen suunnitelman, että jättäisin reppuni autoon ja menisin lähi-Siwaan. Olin kulkeissani hoksannut, että minullahan oli jalassani uudet lenkkarit. Olin vasta aamulla ottanut niistä hintalaput pois. Josko niihin oli jäänyt hälytin? Kaikki muut vaatteeni olivat olleet minulla aiemminkin päällä. Neuletakki oli uudehko, mutta olin ainakin kerran se päällä käynyt kaupassa.
Autolle päästyäni, Beibe soitti ja kyseli isäni vointia. Hänelle vuodatin omat "vointini" ja samalla tutkin lenkkareitani. Ei niistä mitään löytynyt, otin pohjalliset ja kaikki irti. Ei muuta kuin Siwaa kohti!
Jännittyneenä tein ruokaostokset ja lähdin kassalle. Mutta voi! Siwassa ei ollut varashälyyttimiä! Harmin paikka. En saanut lenkkariteoriaani testattua!

Epäilty numero kaksi!

Minulla oli tarkoitus käydä isältä lähteissäni vielä tekemässä omat ruokaostokset. Ahdistuneena ajoin motaria ja mietin mihin kauppaan uskallan mennä piippaamaan. Häpeä moninkertaistuu kotikulmilla. Joku tuttu voi nähdä!
Kiusaus käydä eräällä kirpputorilla matkanvarrella, kävi ylivoimaiseksi. Jätin taas kiltisti pääepäillyn eli repun autoon ja eikun kirppikselle. Ja pipipipiiiiii!
Ja nyt meni hermo! Tuskastuneena aloin repimään kenkiä jaloistani, itkua sopertaen, että mää en enään kestä! Mikä mussa piippaa! Hieman hämmentyneenä, kirpparimyyjä tuli riisumistani katselemaan ja ihmettelemään, kun heiluttelin lenkkareitani varashälyytimessä. Ja mitä ihmettä! Lenkkarit eivät piipanneet! Samassa kirpparille tuli nuori nainen, joka jäi meidän kanssa ihmettelemään. Levittelin kädet neuletakin taskuissa käsiäni, etten ymmärrä enään mitään. Nuori nainen sanoi, kuin apteekin hyllyltä, että neuletakin saumassa on hälytin. Täh! Miten voi olla! Takki oli ollut minulla jo monta viikkoa ja olin se päällä käynyt ainakin yhdessä Siwassa. Mutta oliko sielläkään varashälyttimiä, en voi mennä takuuseen. Takki oli ostettu Oriveden Tokmannista, josta kävelin, kassan kautta oh course, ilman piippausta. En voinut kuvitellakkaan, että takissa olisi pesulapun näköinen hälytin, mikä täytyisi itse poistaa. Onko tämä joku uusi trendi vaatteissa? En tiedä. Tulee ostettua niin harvakseltaan vaatteita, että voin olla pudonnut tästä kelkasta!

Kirottu hälytin neuletakissa! Onko Teille tullut tälläisiä vastaan?

Olin suorastaan helpottunut! Kirppismyyjäkin oli nähtävästi helpottunut sanoessaan, että onneksi sinun ei tarvinnut ihan kaikkia vaatteita riisua. Mutta olin myös ihan sa.....n vihainen! Minun kiva lomapäiväni kaupungilla, meni ihan plörinäksi. Että terveiset vaan sinne Oriveden Tokmannille, mistä neuleeni olin ostanut!
Sain onneksi palsamia haavoittuneelle mielelleni, löytäessäni kirppikseltä makeet, uuden veroiset saapikkaat ja halvalla. 6,5 ekee! Näillä voi vaikka sontaa lapata tyylillä, jos ei muuta käyttöä ole! Vitsi, vitsi!

Katsokaa, kuinka hyvin ne sopivat reppuun, joka osoittautui syyttömäksi!

Helpottuneena uskalsin vielä ruokakauppaankin. Enkä enään piipannut!

Kiitoksia kirpputori Outo linnun myyjälle ja sille nuorelle naiselle, joka varashälyttimen löysi. Oriveden Tokmanni saa minulta ison kimpun risuja...

Loppuun vielä kevennyksenä eräs myyntiartikkeli edellämainitulta kirppikseltä. Tämä on ollut eräässä pöydässä myynnissä siellä jo aika tovin. Tyttären kanssa ollaan sille naureskeltu jo aikaa sitten. Katsokaa itse miksi!

Kori syksyn sadolle. Mutta mihin hintaan???