Omenapuiden ja pihasyreenien kukintaa!

Ihana, vanha 'Antonovka'! <3

Olen viime aikoina voimaannuttanut itseäni todella paljon ihan vain ihastelemalla luontoa. Tuntuu tosi onnekkaalta, kun saa asua näin kauniissa paikassa!

Vaikka kevät on tuntunut tosi pitkältä ja kesä antanut odottaa itseään, viileydellä on ollut hyviäkin puolia. Ainakin se, että kasvien ja puiden kukinta on ollut pitkään kestävää. Monestihan on käynyt niin, että luonto on suorastaan räjähtänyt kukkaan ja se on ollut parissa päivässä ohi. Nyt ainakin omenapuut ovat kukkineet jo yli viikon ja lisää kukkia on puhjenennut loistoonsa jatkuvasti lisää.

Aamuisin elukkahommia tehdessäni ihastelen etupihalla kukkivaa vanhaa 'Antonovkaa' ja pylväsomenapuu 'Presidenttiä'. Aamuauringon osuessa niihin, ne näyttävät siltä kuin niissä olisi valot!

'Antonovka'

'Presidentti'

Aamuaurinko osuu siihen hienosti! <3

Muutama nuoristakin omppupuista on varovaisesti aloitelleet kukintaa. Saas nähdä, jaksavatko oikein omeniakin niistä tuottaa. Olisi kyllä kiva päästä niitä jo maistelemaan!

'Jaspi'

Olen saanut monena vuonna Beibeltä äitienpäivä- tai nimipäivälahjaksi omenapuun. 'Orlovim' ja 'Jaspi' ovat tälläisiä lahjapuita. Voi olla, että näissä herkkuomenia tekevien puiden hankinnassa on Beibellä ollut "oma omena korissa". Mutta ei se haittaa, koska yhteistähän tämä meidän elämä on!

'Orlovim'

Muutama vuosi sitten ostin syysalennuksista rautatienomenapuun, jota en sitten edes ehtinyt ennen talven tuloa istuttamaan. Ja seuraavan kesänkin se vietti valeistutuksessa ja hieman ehkä unohdettunakin.

Mutta maahan se sitten kuitenkin saatiin ja nyt se palkitsee meitä upeasti kukkimalla! Siinä on paljon isommat ja muhkeammat kukat, kuin noissa ns. tavallisissa omenapuissa.
Minulla olisi pyhä tarkoitus istuttaa tuon riippaoksaisen omppupuun juurelle ainakin mansikkaa. Katsotaan nyt, minä vuonna se tapahtuu!

Keittiön ikkunan edessä on meidän toinen vanhoista ja alkuperäisistä Leppämäen omenapuista. Se ei tehnyt meidän alkuvuosina yhtään omenaa. Eikä myöskään kukkinut. Sitten menin ja vähän leikkasin sitä ja vot, johan alkoi kukkimaan!
Se tekee sellaisia litteänpyöreitä, pieniä omenia. Ne ovat aikas hapottomia, mutta ihan syötäviä. Puu alkaa olemaan jo aikas laho, mutta kun on niin kivan näköinen tuossa talon edessä, ettei olla raaskittu siitä luopua. Tikkakin on sitä hakannut ja se on kovasti pikkulintujen suosiossa. Se antaa hyvin suojaa linnuille talvella. Olkoot tuossa nyt niin kauan, kuin ei ole vaaraksi kenellekkään.

Pari vuotta sitten sain tyttäreltä äitienpäivälahjaksi koristeomenapuu 'Musta Rudolfin'. Se on vielä pieni, hädin tuskin kaksimetrinen. Mutta niin täynnä nuppua ja alkavat pikkuhiljaa avautumaan. Nythän on luvattu helteitä, että kukinta on varmaan nopeasti ohikin!
Muutamien vuosien päästä se on aivan mahtavan näköinen kukkiessaan. Maltan tuskin odottaa!

'Musta Rudolf'

Me ei olla moneen vuoteen torjuntaruiskutettu meidän omenapuita. Viime vuonna omenat olivat niin matoisia, että elukoille menivät kaikki. Pihlajat alkavat myös availemaan kukkiaan, mutta kyllä omput olivat nyt edellä kukinnassaan. Saas nähdä, miten käy. Kerkisikö pihlajanmarjakoi omenoihin, vai ehtikö pihlajat hätiin!

Mutta pihasyreenit ovat alkaneet availemaan kukkaterttujaan. Nyt jo! Pihasyreenihän mielletään kukkivaksi juhannuksen aikoihin.

No, nämä ovat auttamattomasti kukkineet jo juhannuksena. Mutta onneksi meillä on muitakin syreenejä, jotka ovat kyllä nupullaan, kuitenkaan vielä kukkimatta. Ettei nyt kaikki puut ja pensaat samaan aikaan kukkisi!

Väkisinkin tässä taas tulee mieleen, että kukkivia puita ja pensaita on saatava tontille lisää. On ne vaan niin kauniita!