Yrttineuvoja tässä, päivää!

Asuntolaelämää!

Minulla on todella intensiivinen opintoviikko takana yrttineuvojan koulutuksen parissa. Kurssi oli viiden päivän mittainen ja järjestettiin koululla Osarassa, Hämeenkyrössä.
Minähän opiskelen Luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa ja tämä neuvojakoulutus oikeastaan kuuluisi vasta Luonnontuotealan ammattitutkintoon. Mutta täällä halutaan tämän kurssin kuuluvan osana kasvientunnistusta ja olla ylpeitä siitä, että Osarasta valmistuneet oppilaat ovat ammattitaitoisia.
Neuvojakoulutuksen kuuluminen täällä luonnonvaratuottajan peruskoulutukseen oli yksi iso syy minun koulun vaihtooni. Ahlmanilla tätä ei olisi saanut, kuin itse maksaen. Kyse on kuitenkin useamman sadan euron hintaisesta kurssista.
Tosin nyt, kun meitä lopetti Ahlmanilla niin monta, jäljelle jäävät saavat sielläkin tämän saman koulutuksen syksyllä koulun kustantamana. Että näin siellä kivasti siellä toimitaan. Hyvä Ahlman! 👎

No, en ole katkera, koska täällä Osaralla saatu oppi on ollut niin huikean hyvää! Opettajamme Helena on niin raudan luja luontoalan ammattilainen ja kävelevä kasvientunnistusautomaatti, että ei meinaa tälläinen tavallinen yrttiharrastelija oikein edes ymmärtää. Ihan käsittämätöntä voi olla ihmisen tietämys kasveista!

Tonnikalasalaattia vichy-maitohorsmilla luonnonhelmassa!

Kahtena ensimmäisenä päivänä keräsimme yhdessä koulun ympäristöstä tunnistettavia kasveja näytteille. Kävimme myös kauempana koulun metsäalueilla keräämässä vaadittavia kasveja. Meillä oli sillä reissulla myös koreja mukana, joten keräsimme kuivattavaksi ja hiostettavaksi kasveja.

Tunnisteltavaa alkaa kertymään!

Laitoimme kuivuriin koivunlehteä, vadelmanlehteä, karhunputkea, mesiangervoa ja horsmaa. Osa hiostettiin ensi lasipurkkeihin ja sitten vasta kuivattiin. Näistä teimme teeaineksia, joita sitten maistelimme ja vertailimme makuja.

Koululla on vähän isompi kuivuri, kuin
minulla kotona!

Teeainekset menossa hiostumaan kuivuriin.

Hiostuneet eli hieman fermentoituneet lehdet joista solurakenne on rikottu
pyörittelemällä, otetaan purkeista ja vielä kuivataan.

Tässä taitaa olla hiostettua maitohorsmaa menossa kuivuriin.

Vaatimuksena on siis tunnistaa lähes 40 villiyrttiä, niiden näköislajeja, sekä parisenkymmentä myrkyllistä kasvia. Osahan on nyt ihan tuttuja, kuten nokkonen ja voikukka. Mutta joukossa on sellaisiakin, mitä en ole koskaan livenä nähnyt.

Tutustuin pyöreälehtikihokkiin, joka näkyy pienenä tuossa
sammalpedillä. On merkittävä kosmetiikan raaka-aine,
jota kerätään ulkomaille vietäväksi.

Se lohtu tässä on, että jos tunnistustentissä ei jotain kasvia tunne, niin sitten siitä vain ei saa merkintää korttiin. Mutta kun kerran on tälläisen mahdollisuuden saanut, haluaisihan sitä olla hyvä ja saada kaikki hyväksytyksi.
Ei hyväksytyt voi kyllä tenttiä uudestaan ja meillä on täällä toinen kurssi perättäisellä viikolla, joten pummit voi korjata heti silloin.

Myrkkykeison lokeroinen juurimukula. Myrkkykeiso on
tappavan myrkyllinen ja esim. vuohenputken näköislaji.
Yleisestihän se kasvaa vedessä ja rannoilla, joten kasvupaikka
on eri kuin vuohenputkella. Mutta tästä juuresta sen nyt
ainakin viimeistään erottaa. Myrkkykeisoon on kuollut
rantalaitumilla laiduntanutta karjaa ja lapsiakin, koska sen
juurakko on kuulemma hyvänmakuinen. En ole maistanut,
enkä suosittele sitä muidenkaan tekemään! 😱

Meillä oli tunnistustentin lisäksi ihan teoriakoe, missä kyseltiin yleisiä asioita yrttien keräämisestä, käsittelystä, joitain asioita eri kasvien tunnistamisesta toisistaan ja pakkausmerkinnöistä. Kysymykset ovat opettajan laatimia ja saattavat siis käsitellä mitä vaan aiheen sisältä.

Kastoin talviturkin ja vesi oli aivan jäätävän kylmää! 

Upeat maisemat!

Minulla teoriakoe meni ihan hyvin! Harmitti vaan, kun koejännityksessäni unohdin pari ihan oleellista ja itsestään selvää asiaa. Mutta läpi päästiin ja se on pääasia ja vielä huippupistein!
Neuvojan "tittelin" saadakseen täytyy saada hyväksytyt noista molemmista kokeista. Eli jos teoriakokeen tyrii, tunnistuksien onnistuminen ei pelkästään riitä. Molemmista kokeista pitää saada vähintään puolet oikein saadakseen kurssi hyväksytyksi.

Beibe kiusasi minua, että olisihan tuossa nyt vielä
parantamisen varaa! 😁

Maastossa pyörimisen ja kasvien keräilemisen lisäksi meillä oli ihan perus kalvosulkeisia. Opeteltiin teoriassa tunnistettavat kasvit ja keruuseen kuuluvat käytännöt, sekä lainsäädännöt. Opiskelupäivät olivat 9-16, että ihan pitkiä päiviä tuli ja lisäksi vielä illat perään lukemista ja kasvien tunnistamista.

Onneksi sää suosi kurssin ajan ja oli mukava opiskella
ulkosalla iltaisin. Osarassa ei ollut kauheasti edes
hyttysiä!

Yhtenä päivänä kävimme Frantsilan Kehäkukassa lounaalla.
Siellä on aivan mielettömän maukasta kasvisruokaa! Mehän
olimme omilla eväillä koko viikon, koska korona ja
koulun ruokala ei ollut auki.

Minulla meni tunnistamiskoe tosi hyvin! Sain 46/48 pistettä. Olin tunnistanut sarjakeltanot (kultapiiskun näköislaji) pelkäksi keltanoksi. Mutta se ei haitannut, koska siitä ei tule merkintää neuvojakorttiin.

Tästä se tunnistus lähtee!

Tunnistettavat kasvit valkoisten paperien päällä. Joka kasvilla
oma numero ja sen tunnistamiseen aikaa 30s. Kongin kumah-
duksesta piti siirtyä seuraavalle kasville. Kasviin sai hieman
koskea, esim. kääntää lehteä kynällä, haistaa sitä pöydältä
nostamatta tai tunnustella kasvia vahingoittamatta lehteä, sekä
varren muotoa.

Se, mistä en meinaa päästä millään yli, on maitohorsmaketutus! Olin laittanut sen kohdalle pelkän horsman ja sitä ei hyväksytty. Koska on olemassa muitakin horsmia, kuin pelkkä maitohorsma. Joten, en saanut leimaa korttiini maitohorsman osalta ja joudun sen uudelleen tenttimään. Onneksi on mahdollisuus tähän, koska tämä oli niin tyhmä virhe minulta!

Kaksi pientä virhettä! Tuohon samaan korttiin tulee aikanaan
merkinnät marjoista ja sienistä.

Viimeisen päivän aamuun kuului sitten se neuvojaosuus. Se tarkoitti siis sitä, että meille tuli oikein asiakkaita, joille me opetettiin villiyrttien tunnistamista, keräämistä, näköislajeja ja mykyllisiä kasveja.
Vedimme poimijakoulutuksen porukalla ja minä pääsin kirjoittamaan ensimmäiset "alaiset". Neuvoja siis ottaa vastuulleen omalla neuvojanumerollaan poimijat. Poimijanumeroon on yhdistetty neuvojannumero. Näin pystytään selvittämään kuka neuvoja on mitkäkin yrtit kellekkin opettanut. Että ihan virallista touhua tämä on!
Opetimme heille voikukan, vuohenputken ja nokkosen tunnistamisen, sekä niiden näköislajit. Myös keräämisen, käsittelyn ja pakkaamisen myyntikuntoon.
Kaikki koulutukseen osallistuneet olivat oikein innostuneita ja tunnistivat kasvit hienosti, vaikka teimme heille pieniä koukkuja.

Tässähän jo näytetään ihan yrttineuvojalta! 😉

 Olen niin onnellinen tästä tittelistä! Tuli sellainen olo, että tästä kouluttautumisesta on oikeasti jotain hyötyä. Luonnonyrttineuvojana voin nyt vetää ammattitaitoisena vaikkapa villiyrttikursseja ja kouluttaa villiyrttien poimijoita.
Tokihan minun pitää jatkuvasti opiskella lisää ja koko ajan villiyrttejä, sekä niiden käyttöä, jotta tiedot ja taidot pysyvät ajantasalla ja kehityn lisää. On olemassa paljon muitakin syötäviä ja kosmetiikkaan käytettäviä yrttejä, kuin nuo kortista löytyvät.
Mutta onhan tämä nyt hienoa, että minä oikeasti saan kouluttaa jonkun muun ihmisen keräämään virallisesti villiyrttejä kaupalliseen käyttöön. Tämä oli vähän kuin sellainen välivalmistuminen!

Oli kyllä tunnistustentin jälkeen pakko mennä pitkälleen!

Nuudelia tonnikalan kanssa ja Pieni talo preerialla!

Syksyllä meillä on vielä sieni- ja marjaneuvojakoulutukset. Marjat olisi kaikki kiva saada hyväksytyksi, mutta ne ovat ennakkoajatuksista huolimatta ihan yhtä vaikeita, kuin nämä yrtitkin olivat. Niissähän pitää tunnistaa marja halkaistunakin ja siementen lukumääristä ym. tuntomerkeistä. Jokohan pitäisi alkaa tätä jännittämään? ;'D

Tälläisen kaverin pelastin meiltä sisältä kämpästä.
Joku kerttu tämä taitaa olla, olisiko lehtokerttu?
Joka tapauksessa oli tosi pieni ja hentoinen.

Sienikurssista tietysti olis kiva saada mahdollisimman monta myös onnistuneesti tentityksi. Mutta ne ovat minulle niin vierasta maaperää, että toivoisin saavani edes tavallisimmat.

Mustikkaraakakakkua Frantisilan Kehäkukassa. Oli
kotiin lähteissä pakko käydä juhlistamassa likkojen
kanssa!

Onhan tälläinen kasvien sun muiden tunnistamisen opettelu hieno ja tarpeellinen kansalaistaito. Kyllä näitä pitäisi ihan oikeasti kaikkien opetella jollain tasoa. On tullut nyt esiin useissa facekeskusteluissa, että ihmisten syötävien kasvien tuntemus on huonolla tolalla. Kerätään ja syödään, vaikka ei olla varmoja onko kasvi se mikä pitäisi. Ollaan luulossa, että Suomen kasveissa ei ole myrkyllisiä kasveja. Kyllä on ja ihan sellaisia tappavan myrkyllisiä. Ihan tavallisten villiyrttien näköilajeissakin!

Kotona "rankaisin" itseäni tyhmästä virheestä tentissä
syömällä maitohorsmaa! 😂

Ensi viikolla on kolme lähiopetuspäivää ja luvassa on petun- ja tuohenirroitusta, sekä mahdollisesti pihkan valutusta. Sitten olisi vielä pari viikkoa koulua etänä ennen kesälomaa. Mutta jaksaa, jaksaa!

Poikkesimme kotimatkalla parilla kirppiksellä ja löysin paljon
hyviä kirjoja. Kaikki nämä viisi kirjaa maksoivat yht. 30e.
Koululta pihasta löysin kaksi harakansulkaa kotiin tuomiseksi.