Kevät juoksien menevi!

 

Vanha sanonta "kevät keikkuen tulevi" ei kyllä nykyomavaraistelijan elämään sovi. Yhtä juoksemistahan tämä on. Kyllä tässä ei keikkumaan ehdi!

Vaikka kuinka juoksee, on koko ajan myöhässä. Koska kevät on liukas veijari ja on vain hetken täällä piipahtamassa ja meitä liehittelemässä. Joten, minä toin vanhan sanonnan 2020-luvulle. "kevät juoksien menevi, suvi suuta kuivaten!" Saa käyttää!

Benja ei ole ravinnonpuutteesta heikkona, vaan
siitä, että on pitkästä aikaa päässyt mummulaan
ja kirmaamaan vapaana.

Tiedättekö muuten mistä tuo vanha sanonta tulee? No, minä tiedän ja kerron sen teille. Nykypäivänä sillä viitataan monesti siihen, että keväällä säät ovat vaihtelevia ja lämpimäksi muuttuneet ilmat voivat muuttua takatalveksi. Sanonnalla on alun perin kuitenkin toinen merkitys, johon antaa viitteitä sanonnan huonommin tunnettu jatko-osa ”suvi suuta vääristellen”. Aikoinaan, etenkin huonompien satovuosien jälkeen, kevättä odotettiin vielä hartaammin kuin nyt. Kevääseen mennessä ruokavarannot niin ihmisiltä kuin karjaltakin alkoivat olla vähissä. Lehmätkin saattoivat lypsää vain kesäaikaan. Niinpä keväällä sekä ihmiset että karja olivat niin ravintovajauksen heikentämiä, että kulkivat ”keikkuen”.

Lähde

Ensimmäiset vuohenputket on jo kerätty ja 
ruuaksi valmistettu.

Nykyomavaraistelijallahan pakastimet, joita ennen vanhaan ei ollut ruuan säilyttämistä varten, ja ne pursuavat vielä kaikenlaista herkkua. Todellakin useampi, Leppämäessä kolme kappaletta kahdelle hengelle. Ja mitä varastoissa ei ole, sitä saa kaupasta! Jos nälkä tulee, se johtuu siitä, ettei ole ehtinyt/muistanut syödä. 

Jos keikkumista ilmaantuu, niin se johtuu ainoastaan ylipainon alla, kovasta puutarhatyöstä ja yhtäkkisestä askelten lisääntymisestä kipeytyneiden kulumapolvien aiheuttamasta ontumisesta. 

Elukat ei tosin meillä keiku, koska ne osaavat vaatia äänekkäästi niille kuuluvat ateriat ja vähän ylimääräistäkin. Niinpä ohi juostessaan emäntä tai isäntä vippaa niille sapuskaa ja kiiruhtaa toisaalle jatkamaan hommia.

Omien kanojen munimista munista valmistettu
munakas villiyrttitäytteellä ja ruokajuomaksi
pihakoivusta valutettua mahlaa.

Minähän viljelen tänä keväänä niin käytännössä, kuin teoriassakin. Minulla on meneillään luonnontuotekasvien viljelyn tutkinnonosa ja nyt pitäisi näyttöä siitä suunnitella.

Onkin ollut yllättävän vaikeata tämä, vaikka ajattelin ottaa kurssin "ihan silleen vaan ylimääräisenä, kun kerran on vielä aikaa". Eihän se sitten taaskaan niin helpolla mene ja minun täytyy käydä läpi tämä jo minulle niin tutuksi tullut tapa. Innostuksen kautta kauhistukseen, siitä "kyllä mä selviän tästä" tunteesta epätoivoon ja vielä syvän huokauksen ja hommien läpipuristamisen kautta onnistumiseen. Ainakin jonkinlaiseen!

On tullut webinaareihinkin osallistuttua etänä.

Ensimmäistä kertaa koko kasvimaan pitämisen aikana, olenkin nyt yhtäkkiä siinä tilanteessa, että minun pitäisi tehdä viljelysuunnitelma. Ja jumankauta, 5 vuodeksi!

Minä olen aina pitänyt suunnitelmat päässäni. Ne ovatkin siellä hyvin pysyneet tallessa. Välillä niinkin hyvin, etten ole niitä sieltä ulos saanut! Joskus olen ihan piirtänytkin paperille, että mitäs sitä tulikaan kylvettyä. Näin teen varsinkin syyskylvöjen kanssa. Moni paperi on kuitenkin jäänyt paikkaan nimeltä jemma ikuisiksi ajoiksi ja keväällä on usein unohduksissaan tehty tuplakylvöjä. Tämä tyyli ei välttämättä ole silti taannut tuplasatoa!

Mutta koska kuitenkin kasvatan oikeastaan aina samoja tuttuja perusvihanneksia ja -juureksia, niin siinä mielessä on helppo kierrättää kasveja viljelyksillään.

Välillä olen ulkoistanut opiskelut.

Opettaja kehoitti meitä tekemään suunnitelmat sellaisiksi, että ne hyödyttävät mahdollisimman paljon meitä itseämme tulevaisuudessa. Itse kerroin tekeväni suunnitelman omalle kasvimaalleni ja niille perusrehuille, mitä meillä yleensäkin viljellään. Meidän tarkoituksemme on kuitenkin kasvattaa ruokaa itsellemme. Luonnontuotekasvien viljely tarkoittaa yrttejä, marjoja ja sellaisia, mitä kasvaa luonnossakin. Esimerkiksi nokkosta, tyrniä, viinimarjoja, vadelmaa, kamomillaa ym.

Aion kuitenkin laittaa kasvimaalle jotain yrttejä, kuten kamomillaa ja keto-orvokkia. Kehäkukkaa meillä onkin aina kasvanut ja sekin luetaan näihin luonnontuotekasveihin.

Sehän ei kuitenkaan riitä, että kylvää ja istuttaa kasvit. Pitää myöskin tehdä se viljelykierto, satolaskelmia ja pitää kirjaa kasvien eteen tehdyistä töistä, kuten millaisessa aikataulussa on tehnyt mitäkin. Sekä tutkia maan ph:ta, miettiä lannoitusta, miten kastelua järjestetään ja salaojituksen tarpeita ym. Ja tälläinen järjestelmällisyys on minulle outoa ja vaikeata näissä viljelyhommissa. On vaan ryhdistäydyttävä ja ruvettava toimeen. Muistelemaan alkuvuoden juttuja ja koska olen mitäkin kylvänyt ja tehnyt. Minulla on tämä ihan alkutekijöissään ja tässä on kova kirjallinen duuni.

Onneksi meillä oli kuitenkin mahdollisuus osallistua etänä teoriaopetukseen. En ole ollutkaan tällä jaksolla kuin yhden päivän lähinä koululla. Minulla on kuitenkin ollut täällä kotonakin marjapensaita ja omenapuita, mitä leikata käytännössä. Ei ole tarvinnut olla koulun puita leikkaamassa ja hommat on kotonakin edennyt tällä saraa.

Näistä osa on vielä kylvämättä ja niillä olisi 
jo vähän kiire!

Tämä tutkinnonosa olisi ollutkin helpompi suorittaa, jos minulla olisi opiskeluaikaa enemmän. Olisin voinut viljellä koko kevään ja kesän ja tehnyt näytön vasta syksyllä. Nyt joudun hieman hypoteettisestikin ennustamaan satoa. Mutta onneksi kaikesta löytyy jo valmiita laskelmia, joita voin hyödyntää. 

Kuukuna seuraa kanantipujen kuoriutumista.

Kasvimaallekkin olen päässyt toden teolla sitä käytäntöä suorittamaan! Olen naama leveänä hehkuttanut sitä, että kun tekee syksyllä kylvöjä ja laittaa lavoja valmiiksi kuntoon, pääsee paljon helpommalla sitten keväällä. Nii-i, kun olis vaan tehnyt niitä hommia tarpeeksi silloin syksyllä!

Kaksi kesää kasalla ollut lampolan pehku
on muhissut ihanaksi mullaksi.

Oikeasti olen kyllä kunnostanut ja kylvänyt monta penkkiä silloin viime syksynä. Kahdessa isossa lavassa on talvivalkosipulit jo komeassa kasvussa. Yhteen penkkiin kylvin 'Lollo rosso' salaattia ja porkkanaa. Yhdessä on porkkanaa ja toisessa palsternakkaa. Lisäksi tein uuden mansikkalavan ja kahdessa renkaassa kasvaa lipstikka ja piparminttu. Eihän siihen sitten jääkkään enään kuin joku, noin  kymmenen lavaa ja niiden keväthommat!

Maa-artisokasta on kerätty satoa.

Lavatarhaan tulee "pieniä" lisäysmuutoksia, taas kerran. Keskellä kasvimaata on 4 kaksikerroksista lavakauluslavaa. Ne yhdistän toisiinsa kiinni yhtenäiseksi pitkäksi pötköksi ja näin saan kaksi lavaa lisättyä jonon jatkoksi. Kaksi maa-artisokkalavaa yhdistän niin, että istutan mukulat nurkassa olevaan isoo lavaan. Poistan pienemmän, matalan maa-artisokkalavan ja sen paikalle saan laitettua lisää lavakauluslavoja. Tämä siksi, että saan kaivattua lisätilaa ja kasvimaata varjostavat korkeaksi kasvavat maa-artisokat kasvimaan laidalle. 

Meillä on 5 pähkinäpensasta. 3 tavallista ja 
2 punalehtistä. Yksi tavallinen kukkii, yhdellä
kukalla. Ei ihan vielä olla omavaraisia
pähkinöistä!

Sitten pitäisi taas levitellä katteita lavojen väliin, asentaa pumppu kaivolle ja vetää letkut kastelua varten. Ja tietysti kylvää lisää istutettavaa esikasvatukseen ja hoitaa jo kylvettyjä. Kunhan nyt saisi kaikki kiireisimmät suorakylvöt tehtyä kasvimaalle, niin helpottaisi. Vai helpottaisiko... ja välillä pitää muistaa juoda, ettei ihan nestehukka tule!

Mahla on oiva janojuoma!