Lammashaan jäälyhtypolku ja dinobongaus!

 

Uusi satsi jäätymässä!

Jostain luin (en muista mistä) sellaisen idean, että joku äiti oli piilotellut kotipihalle leikkidinosauruksia, joille oli laitettu heijastimet kaulaan. Pimeän tultua perheen lapset olivat sitten etsineet niitä taskulamppujen valossa. No, tämähän mummuhan oli heti ihan "Wau!" Tämä ideahan piti ihan välttämättä toteuttaa!

Pulkka on ollut kovassa käytössä jääharkkojen
ja lyhtyjen kuskaamisessa talolta pellolle.

Kuukuna on nykyään kova dinofani ja tietää monien dinosaurusten nimet. Omppukin dinoista tykkää ja matalalla äänellä söpösti murisee niillä leikkiessään. Tyttö saa vauvan äänensä niin matalaksi, että ajattelin hänet ilmoittaa kurkkulaulukurssille! 😂

Elintarvikevärit näyttävät hienoilta 
veteen kaadettuina!

Niin kuin mikään ei täällä Leppämäessä tapahdu nopealla aikataululla, niin eihän tämä dinosaurusjuttukaan. Suurin ongelma oli se, ettei minulla ollut niitä dinoja. Tytär aikanaan piti myös kovasti dinosauruksista, mutta kaikki hänen vanhat dinolelut olivat lähteneet kiertoon jo vuosia, vuosia sitten. Joten, piti hommata ensin ne dinot!

Puukolla naputtelin reijät osittain jäätyneisiin
lyhtyihin ja kaadoin vedet niistä.

Dinosaurusten piti olla sellaisia kookkaampia, jotteivat ne hukkuisi maastoon ja että niihin pystyisi heijastimet kiinnittämään. 

Dinosaurusten hankkiminen tuntuikin lähtevän onnistuneesti vauhtiin, kun löysin pari isoa yksilöä kierrätyskeskuksesta yhden euron kappalehintaan. Mutta sitten tyssäsi! Isoja dinoja ei löytynyt kirppiksiltäkään yhtään. Toristakin katselin, mutta joko niistä pyydettiin "maltaita", jopa 100 euroa, tai sitten ne olivat niin kaukana, että postitus olisi ollut kallista. Köyhänä, työttömänä mummuna, en ollut valmis hirmuisia rahamääriä dinojen hankkimiseen käyttämään. 

Jäälyhdyt olivat todella kauniita lumisessa ja 
pimeässä pakkasmaisemassa.

Muutenkin ajattelin, että dinojen pitää löytyä käytettyinä. En halunnut ostaa niitä uutena, enkä käytetyistäkään maksaa isoja summia. Tehtävä alkoi tuntumaan lähes mahdottomalta!

Maitopurkkeihin tehdyistä harkoistakin
tuli kivoja lyhtyjä!

Sitten laitoin Kuhmalahden kirppisryhmään faceen kyselyn dinoista ja sitä kautta sainkin ihan ilmaiseksi useita dinoja. Sitten vielä kyläilyreissu Beiben siskolle poiki muutamia lisää. Ja kas, minulla olikin toistakymmentä isoa dinosaurusta kasassa. Kaksi lentoliskoa ostin naapuripitäjän kaupasta, mutta ne maksoivat vain vähän yli kolme euroa kappale. Pakko-ostos, koska kyllähän nyt lentoliskot piti myös olla!

Seuraava etsinnän kohde oli heijastimet. Kummasti niitäkin sitten nurkista löytyi, mutta jouduin kuitenkin ostamaan heijastinteippiä rullan, jotta sain merkattua joka dinon. 

Heijastinteipin lisäksi jouduin tietysti ostamaan hirvittävän määrän kynttilöitä. Kustannuksia tuli siis elintarvikeväreistä, parista lentoliskosta, heijastinteipistä ja kynttilöistä. Rahaa meni ehkä 50 euroa...

Hommahan lähti sitten ihan lapasesta, kun keksin tehdä dinoradan meidän lammashakaan. Ja kun pelto on iso ja dinoja kuitenkin vähänlaisesti niin isolle alueelle, piti keksiä jotain lisää. Koska sillä viikolla kun murut olivat tulossa mummulaan yökylään oli reippaat pakkaskelit, sain idean jäädyttää jäälyhtyjä ja -harkkoja ämpäreihin ja tyhjiin maitotölkkkeihin.

Viikon verran jäädytin lyhtyjä vähäisiin nurkista löytämiini ämpäreihin. Osan värjäsin elintarvikevärillä ja osan jätin kirkkaiksi. Ihan kovimpien, yli 20 asteen pakkasten paukkuessa, sain pari satsia lyhtyjä per vuorokausi. Loppujen lopuksi niitä tuli hieman yli 50. 

Hirveä homma, mutta kyllä oli kivaakin! Irroittelin lyhtyjä ämpäreistä ja kuskasin niitä lammashakaan pulkalla ja ahkiolla. Välillä sain Beiben avukseni ja hän oli kyllä ihan yhtä innoissaan mukana touhussa.

Kuukuna ihmettelmässä lyhtypaljoutta!

Muksut olivat tulossa meille lauantaina. Mutta minun piti edellisenä iltana tehdä "kenraaliharjoitus" ja laitoin kaikkiin lyhtyihin kynttilät palamaan. Dinosaurukset heijastimineen olin sijoittanut osaan polkua. Voi hitsi, kun näytti niin hyvältä!

Vähän kyllä jännitti, mitä murut tykkäävät polusta. Sitten kun vihdoin he tulivat mummulaan ja ilta alkoi hämärtymään, sanottiin heille, että mennään lammashakaan katsomaan "yhtä hienoa juttua"!

Kun päästiin pellon laitaan, Kuukuna sanoi "Wau! Onpas hienon näköistä!" Saattoi kyllä mummun silmäkulma kostua! 

Omppukin istui pulkassa tyytyväisenä ja katseli lyhtyjä. Kuukuna juoksi lyhdyltä toiselle ja kivaa oli. Mutta sitten kun päästiin sinne dinoalueelle, niin johan riemu repesi. 

Tämä dino oli joku nuijapää!

Poika juoksenteli otsalampun valolla dinoja etsien ja luetteli löytämiensä dinosaurusten nimiä. Joukossa oli myös yksi krokotiili. "Katso mummu, minä en pelkää yhtään tätä krokoa!" hän huusi. Tämä kyseinen krokotiili on ollut pitkään sisällä takan päällä, kun poikaa on suorastaan inhottanut se. Mutta täällä ulkona se olikin kiva!

Hurja lentolisko!

Vähän pitää saada koskeakkin!

Omppukin tuntui tykkäävän dinoista. Heti hän alkoi murisemaan, kun veikka näytti dinoja hänelle. 

Oli mukavaa seurata muksujen intoa, kun he etsivät dinosauruksia. Oli tosi monta tyrannosaurusta ja pitkäkaulaa. Kolmisarviakin taisi olla pari. Ja sitten sellaisia, mille ei nimiä keksitty tai tiedetty.

Ja tietysti leikkiäkkin pitää!

Ennen niin pelottava kroko olikin nyt kiva!

Seuraavalle viikolle oli luvatttu suojasäätä ja vesikelejä, lyhdyt tulisivat sulamaan. Koska niiden teossa ja koko tässä "projektissa" oli ollut niin kova homma, ajattelin että olisi kiva jos jotkut muutkin kävisivät  polun kiertämässä. Niinpä laitoin meidän asuinalueen whatsup-ryhmään viestin, että asukkaat ovat halutessaan tervetulleita katsomaan lyhtyjä ja etsimään dinoja. Ohjeistin, että pellolla ei ole lyhtyjen lisäksi muita valoja ja hieman epätasaistakin on. Mutta täällä maalaisillahan kaikilla on hyvä tasapaino ja otsalamput kasvaneet päähän talven ajaksi! Silti oli hyvä varoitella.

Muutama perhe olikin käynyt kiertämässä polun ja oli kuulemma ollut elämys. Tuli kyllä tosi hyvä mieli, että keksin jakaa tämän jutun naapureiden kesken. Eipä täällä maalla kovin paljoa tapahdu, varsinkaan lapsille!

Yöllä satoi lunta ja valoisaan aikaan piti tietysti käydä tekemässä huoltotoimia dinoille. Ne kun olivat saaneet lunta niskaansa!

Dinot piti puhdistaa lumesta!

Kuukunalle tämäkin tuntui olevan mieluista hommaa. Hän puhdisti huolella joka dinon lumesta ja sisko seurasi perässä koko ajan muristen!

Iltapäivällä vanhemmat tulivat muksuja hakemaan, niin pitihän polku käydä kiertämässä äidin ja iskänkin kanssa. Kuukuna toimi oppaana ja näytti heille, mistä dinoja löytyy. Voi rakkaus! 💓

Nyt tosiaan lyhdyt ovat jo sulaneet melkein kaikki. Mutta oli niin mukava tehdä tälläinen elämys muruille, että teen kyllä toistekkin. Vähän lupasinkin, että jos taas jossain vaiheessa tulee pitkä pakkasjakso, jäälyhty polku palaa dinosauruksineen Leppämäen lammashakaan!

Tein parit lyhdyt pihatienkin varteen!

Yle Areenassa on muuten ihan uusi podcast dinosauruksista. Oletko tiennyt, että linnut ovat dinosaurusten yksi sukuhaara?

Kuuntele Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/audio/1-51003508