maanantai 6. helmikuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 2; esikasvatus ja sen kannattavuus

 

Ihmeellisiä valoilmiöitä näkyy 
jo aamuisin!


Helmikuu... sanotaan, että helmikuussa on puissa lasihelmiä. Kuukauden kerrotaankin saaneen nimensä puiden oksissa roikkuvista jäähelmistä. Latinankielinen sanan februa tarkoittaa puolestaan puhdistautumista. Helmikuussa onkin perinteisesti valmistauduttu uuteen alkuun. Näin kertoo erilaiset nettisivustot, kuten Wikipedia .

Onkin käsillä helmikuun ensimmäinen maanantai ja suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjan uusi postaus.

Joka kuukausi joukko omavaraisuusbloggareita osallistuvat näihin yhteispostauksiin julkaisemalla yhtäaikaisesti tahoillaan oman kirjoituksensa ennalta sovitusta aiheesta. Helmikuun aiheena esikasvatukset ja niiden kannattuvuus.

Kiitokset tästä sarjasta ja sen luotsaamisesta, sekä vuosia kestäneestä suosiosta kuuluu Tsajut-blogin Sadulle ja Korkeala-blogin Heikille .

Rakkautta ja maan antimia-blogin edellisten vuosien postaukset löydät tunnisteilla: suuntana omavaraisuus, omavaraisuus, yhteispostaussarja ja blogiyhteisö.

Tämän vuoden ensimmäiseen Suuntana omavaraisuus-postaukseen löydät linkin takaa.

Osa 1


Tuttuun tapaan ensin hieman kuulumisia. No, niitä nyt ei kauheasti ole! Elämä kuluu pitkälti töiden ja opiskelujen määrätessä tahdin. Tietysti eläintenhoito ja talonlämmitys vie osan ajasta. 

Beibe on käynyt pariin otteeseen pilkillä ja olemme saaneet siikaa pannulle. Minä en ole ehtinyt vielä kertaakaan jäille ja sekös harmittaa. Muutenkin ulkoilut on jäänyt hävyttömän vähälle!

Mummun ja papan murut ovat käyneet mummulassa tasaiseen tahtiin ja heidän kanssaan on niin mukava puuhailla. 

Sitten tietysti ne perusflunssat on taas käyty läpi molemmat. Siinähän sitä sitten olikin kuulumisia!

Murut kyykyttää mummua 6-0
muistipelissä. Kasat oikealta vasemmalle:
Omppu 2 v., Kuukuna 4 v. ja mummu 51 v.



Mutta olen jo aloittanut esikasvatukset. Chilejä laitoin muutamaa eri lajiketta. Paprikoita en laittanut yhtään, koska ajattelin ostaa taimet. Ei ole vain tilaa kaikelle.

Minulla on ollut muutamana vuonna kasvamassa latva-artisokkaa ja nyt ostin taas siemeniä. Parhaiten onnistuin sinä vuonna, kun ostin valmiit taimet Virosta Turin kukkamarkkinoilta. Taimet maksoivat silloin siellä euron kappale. 

Eihän me raaskittu niitä syödä, vaan annettiin niiden kukkia. Olivat kyllä tosi kauniita. Harmi, etten löytänyt kuvia niistä.

Latva-artisokan taimet tuppaavat kuivumaan pitkän esikasvatuksen aikana. En ole keksinyt tähän ongelmaan ratkaisua. Jos jolla kulla Teistä on jakaa vinkkejä tähän asiaan, niin olisin kiitollinen!

Mukulasellerin siemeniä kylvin myös. Viime vuonna ne jäivätkin kasvattamatta ja jotenkin se on vain sellainen juures, mitä kaipaa talvella. Ne ovat ostettuna kalliita, vaikka eipä sitä kerralla paljoa kulu.




Helmikuun lopulla tai maaliskuun alussa laitan esikasvatukseen tomaatteja. Niitäkin yritän laittaa maltilla, koska ei ole sitä tilaa. Minulla on vielä joitakin tomaatinsiemeniä varastossa ja paria lajiketta ostin. Varmaan ostan pari taimea valmiinakin, koska puutarhoilla kasvatetut taimet ovat aina niin vankkoja ja hyvälaatuisia. Olenkin parina edelliskesänä saanut nauttia hyvistä ja edullisista taimista, kun oli töissä toissa kesänä kauppapuutarhalla. Harmi vain, että puutarha lopetti viime kesän jälkeen.


Nyt on ollut kovasti puutarhalehdissä juttua hanki- ja pakkaskylvöistä. Olen muutamana talvena kylvänyt kaalinsiemenet potteihin, peittänyt lumella ja vienyt isoon kasvihuoneeseen. Taimet ovatkin onnistuneet todella hyvin! Hitaasti ja kylmässä taimettuessaan, niistä tulee vankkoja ja kestäviä taimia. Sisällä en ole koskaan saanut kaaleja onnistumaan.

Kaalien suhteen teen näin myös tänä talvena. Vielä en ole niitä kylvänyt, enkä muutakaan. Mutta aikeissa olisi tehdä hankikylvöjä joistakin kukista, kuten kehä- ja ruiskukista. Ehkä kylvän jotain muutakin, kuten purjoa. Katsotaan!




Olen myöskin pidentänyt kasvukautta kasvihuoneen avulla aikaisin alkukeväästä. Esimerkiksi retiisi ja pinaatti onnistuvat erinomaisesti huhtikuussa kylvettynä kasvihuoneeseen. Satoa saa kerätä niistä jo aikaisin toukokuussa. Silloin, kun ulos ei vielä voi edes kylvää mitään täällä itä-Pirkanmaalla.

Viime kevään retiisisatoa!



Se, että onko taimien esikasvattaminen kannattavaa, onkin sitten kaksipiippuinen juttu. Jos asiaa katsoo siltä kantilta, että voi kasvattaa ja ehkäpä saada jopa satoa sellaisista kasviksista tai lajikkeista, joista ei ole taimia tai edes niitä valmiita kasviksia saatavilla, niin onhan se kannattavaa. Monet saattavat harrastaa jotain tiettyä kasvilajia ja silloin pitää tietysti saada mahdollisimman erilaisia taimia kasvamaan. Sanotaan nyt hyvinä esimerkkeinä chili- ja tomaattiharrastajat. 

Jaksan kuitenkin edelleen hämmästellä sitä, että eikö kauppapuutarhojen kannata ottaa valikoimiinsa mitään tavallista "pahvichiliä" kummempia ja peruskirsikka- ja tanskanvientitomaatteja erikoisempia taimia? Joskus olen törmännyt, että on ollut muutamia tavallista erikoisempia myynnissä ja ne on heti myyty loppuun.

Chilisatoa muutaman vuoden takaa!



Itse kasvattamalla taimia saa kyllä lajivalikoimaan helposti runsautta. Mutta harvalla on sitä kunnollista tilaa esikasvatuksilleen. Tämän takia olen rajoittanut itseäni tylysti ostamasta kaikkia siemeniä, mitä tekee mieli. Se vähän harmittaakin!

Olen joskus joitakin vuosia sitten elänyt "rajoittamatonta" elämää esikasvatusten suhteen ja koko kämppä oli kuin viidakko. Täynnä kalpeita ja hojoja taimia! Mutta tiedättekö, silti oikein myinkin niitä. Tosin vain tutuille ja silloisille työkavereilleni. Kävin jopa parilla kevätmarkkinoilla lähiseuduilla vaihtamassa ja myymässä taimia. Tienasin aina sen verran, että sain siementen ja multien kustannukset katettua. Enään en viitsi, ainakaan nyt!


Tästäpä päästiin hienosti sitä kuuluisaa "siltaa" pitkin siihen taloudelliseen kannattavuuteen. Olen joskus blogini alkuaikoina kirjoittanut postauksen Tomaatteja, tomaatteja!. Postauksessa avaan tomaatin itsekasvattamisen riemua ja kannattavuutta. Olen joskus jopa jalostanut tämän postauksen stand up-vedoksi käymälläni kurssilla. Siinähän mielessä tomaatintaimien kasvattaminen olisi tullut kannattavaksi, jos olisin päässyt esittämään tarinaa siitä komiikan muodossa lavoille. ='D




En ole moneen vuoteen ostanut uusia siemeniä normaalihinnalla kovinkaan paljon. Viime keväänä pääsin jopa siihen vaiheeseen, että sain osan vanhoista varastoista käytettyä. 

Olen hankkinut paljon siemeniä alennusmyynneistä. Ihan perussiemenet hankin yleensä halpiskaupoista. Tiedätte, kyllä mitä tarkoitan! 

On jotenkin turhaa ehkä maksaa jostain ihan tavallisista porkkanoista montaa euroa, kun niitä saa myös hintaan tyyliin 0,69€.

 Saksalainen markettiketju on myös hyvä paikka hankkia tavallisimpien vihannesten ja kukkien siemeniä. Joskus kun sattuu loppukeväästä sinne hyvään aikaan, saattavat he laittaa loput siemenet ihan ilmaiseen jakeluun.

Purjontaimia parin vuoden takaa.



Tietysti tarpeeseen ostan nykyään siemeniä. Retiisejä, salaatteja, persiljaa, tilliä ym. kuluu paljon joka vuosi. Mutta kyllä välillä tympii maksaa yli 5 euroa siemenpussista, jossa on 4 siementä. Monesti mietinkin onko tarve todellinen ja jätän ostamatta.

Kaikki harrastukset maksavat, sanotaan! Ja sen periaatteen mukaan minäkin elän pitkälti. Mutta jos porkkanoita tai sipuleita saa kotimaassa kasvatettuina syksyllä euron kilo, pitää miettiä niiden kasvattamisen kannattavuutta kalliilla siemenillä. Ja toki välillä saa edukkaasti valmiita taimiakin vihanneksista. Esimerkiksi purjontaimia olen ostanut monena vuonna edukkaasti. 

Toisaalta taas maissintaimista pyydetään mielestäni ihan ylihintaa. Jos yksi taimi maksaa 2,5€, ostan mieluummin maissini valmiina tähkänä. 

Meidän kasvisten kasvattaminen on ehkä astetta vakavampaa, kuten monella muullakin Teistä kanssabloggaajista. Tarkoitus on saada kasvatettua osa syömästään ruuasta. Jopa hyvällä onnella saada jotain jopa varastoitua talveksi. Siksi pitää miettiä jonkin verran sitä, että onko kannattavaa kasvattaa, kuinka paljon ja mitäkin. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että rakkaus lajiin vie usein voiton järjen ääneltä!

Omavaraisemmassa elämäntavassa ei kuitenkaan ole välttämättä pääydin siinä, että se olisi rahallisesti kannattavaa. Harvoin se meinaan sitä on!

Sisin ajatus on siinä, että saa syödä edes osan vuotta itse kasvatettua, omalla tontilla tuotettua ruokaa. Sellaista, jota ei ole roudattu toiselta puolelta maailmaa, myrkytetty ja käsitelty jollain ihme aineilla ja ketään tai mitään ole riistetty hyödykkeen tuottamisen eteen.  

Toinen tärkeä asia on itse kasvattamisen tuoma mielihyvä. Sitä ei voi mielestäni vähätellä! Harvoin saa syödäkseen mitään niin hyvää, kuin joku suoraan kasvustaan suuhun napattu vihannes, hedelmä tai marja on. 

Eikä se pelkkä lopputuotos sitä mielihyvää tuo. Itse nautin suunnattomasti puuhastella ja väsyttää itseäni kehollisesti touhutessani kasvimaalla. Vaikka välillä kiroankin tämän rachin olevan "yksi saatanan työmaa", silti on vaikea kuvitella olevani onnellisempi missään muualla, tekemässä jotain muuta. 

Myös kaikki kasvun seuraaminen tuo elämääni jännitystä ja mielihyvää. Pienen siemenen varttuessa taimeksi, ensimmäisen nupun ilmaantuminen ja hedelmän kehittymisen seuraaminen, sekä satokauden alku, ovat sellaisia asioita, miksi tätä tehdään ja jaksetaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. 

Aah, kohta on taas tää aika!



Omin käsin tekeminen ja jonkinlainen omaan elämäänsä ja sen kulkuun vaikuttaminen on tärkeää. Nykyisessä työssäni saan/joudun seuraamaan nykynuorten tilaa ja se on huolestuttava. Ahdistus, pahoinvointi, päihteet ja väkivalta ovat joka päivä läsnä. Tuntuu, että joka toisella on jokin kirjainyhdistelmä-diagnoosi!

Muksujen on vaikea muovautua nykynormeihin ja yhteiskunnan odotuksiin. Ärsykkeitä tulee ihan liikaa joka puolelta! Ulkopuolelta sanellaan millainen pitäisi olla ja miten pitäisi käyttäytyä.

Ainahan näin on ollut, mutta nyt on internet ja somesovellukset. Näitä "normeja" ei nykyään luettele ainoastaan kotiväki ja lähipiiri, vaan koko maailma. 

Inhoan sanontaa "ennen kaikki oli paremmin". Koska tiedän tämän ikäisenä, että näin ei todellakaan ole ollut! 

Sanotaan myös, että "nuorissa on tulevaisuus". Mielestäni tämäkään ei enää pidä paikkaansa. Miten tulevaisuus on sellaisten käsissä, joilla on rauhoittava lääkitys jo lapsena? 

Toivon tähän maailman menoon jotain muutosta. Ja sitä, että jokainen lapsi saisi varttua turvallisten ja luotettavien aikuisten ja kaverien ympäröimänä.

Aistin hieman, että muutosta on ilmassa. Kiinnostus niihin asioihin, joista mekin täällä joka kuukausi kirjoitamme. Elämän hidastamiseen ja oman elämän hallintaan, edes joltain osin.

Tässä viime kevään talvikylvöjä.



Menipä loppua kohden syvälliseksi! Minulla on tapana miettiä paljon asioita. Joskus eräs entinen työkaverini sanoikin, että "Älä mieti niin paljon!" Mielestäni olen kuitenkin onnekas, että pystyn pysähtymään asioiden äärelle ja pohtimaan niitä. Vaikka ei niiden miettiminen välttämättä tuo minkäänlaista lopputulosta.

Nykyään en jää enää vatvomaan asioita. Varsinkaan sellaisia, mille en voi mitään. Keskityn nykyään asioihin, mihin pystyn vaikuttamaan. Aina ei ole ollut näin ja silloin voin todella pahoin. Elämää pitää yrittää muokata sellaiseksi, että siinä pystyy itse elämään. Jotkut pystyvät siihen nuorempina, minä olen vieläkin osittain matkalla.

Kesäisin tulee kasvatettua ja
kerättyä kehäkukkaa kosmetiikan
tekoa varten. 



Mutta hei! Millaisia ajatuksia muilla kuukauden postaukseen osallistuneilla on esikasvatuksista ja mitä heille kuuluu? Näistä pääset lukemaan alla olevista linkeistä!

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2023/

Apilankukka https://apilankukka.fi/esikasvatus-ja-raha/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/puutarhasuunnitelmia-suuntana-omavaraisuus-helmikuu-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/02/suuntana-omavaraisuus-2-esikasvatukset.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/02/mita-kannattaa-esikasvattaa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/02/suuntana-omavaraisuus-14-esikasvatuksen.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-2/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kannattavuuden-kamala-maailima

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/02/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-2.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/02/omavaraistelun-taloudellinen-aspekti.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17184

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/02/esikasvatukset-mita-kannattaa-kasvattaa.html

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/02/06/7722/

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/02/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/02/06/helmikuu-23-esikasvatukset/

21 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä :) tuota pinaatin aikaista kylvöä kasvihuoneeseen voisi kanssa kokeilla.

    VastaaPoista
  2. Erinomaista pohdintaa, kiitos! Itse kasvattamisellakin on hintansa. Tänä päivänä vielä suurempi, kuin aiempina vuosina. Hyvä, että nostit myös itse kasvattamisen muut puolet. Törmään jatkuvasti kysymykseen, kannattaako muutamaa tomaattia itse kasvattaa, kun kaupastakin saa edullisesti? Omat kurkkuni ja tomaattini eivät taatusti ilmaisia ole nekään, mutta mikä ilo onkaan istua kasvarissa nypppimässä varkaita ja haistelemassa tomaatinvarsia. Miten upeaa on kantaa ruokapöytään omia kurkkuja, retiisejä ja salaattia. Onnistumisen iloa, kasvun seuraaminen, uusien kokemusten kartuttaminen ja oppiminen ja valtava mielihyvä. Tiedän myös, miten ja missä vihannekseni ovat kasvaneet. Eipä näitä hyötyjä tarvitse sinulle kertoa, johan niitä luettelit. Taloudellisuuden epäilijöille en enää suuremmin asiaa edes perustele; turhaa tuuleen puhumista.
    Chilit ja paprikat ovat jo koulimista vaille valmiina matkalla kesään. Nyt pieni tauko, kunnes on tomaattien ym. kylvövuoro.
    PS. Kokeilin viime keväänä ensi kerran retiisin ja ruusukaalin varhaiskylvöä kasvarissa. Onnistui yli odotusten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän itse kasvattaen syötävää ja silmäniloa saa roppakaupalla muitakin hyötyjä!

      Poista
  3. Morjensta, ehtoota ja hyvää alkanutta vuotta jo heti tässä helmikuussa toivotellen :D Niin asiaa puhuit. Jäin oikein miettimään tuota ihmistaimiasiaa, tulevaisuutta, jonka pitäisi olla nuorien varassa, joiden aivoja ravitaan rauhoittavilla jo varhain. Entisenä mielenterveyshoitajana pidän sitä samaan aikaan huolestuttavana että surullisena, koska niin ei tarvitsisi olla. No, mutta, paluu vihertaimiin - mainitsit tuossa latva-artisokan taimien kuivumishaasteen. Oletko testannut luonnonmukaisia kastelukiteitä? Ne ovat itselläni toimineet niin hyvin ja mainitsinkin ne taas tänään omassa postauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmistaimien tilanne on kyllä huolestuttava!
      Kiitos kastelukidevinkistä! Pitää laittaa hankintalistalle.

      Poista
  4. Haluaisin kasvattaa syötäviä kukkia ensi kesänä. Täytyy katsella jos saisin vaikka aikaiseksikin tämän.
    Ihanaa viikkoa sinulle Marketta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syötävät kukkaset ovat ihania! Olen itse kasvattanut orvokkeja, kamomillaa ja kehäkukkaa.

      Poista
  5. Olen minäkin huomannut kirjotuksia talvikylvöistä. Ei tullut mieleen, että kukkiakin voisi niin kylvää, kiitos vinkistä. Muuten en esikasvata, tilaa, jossa sitä voisi tehdä, pitäisi lämmittää ja valaista lisää. Ei kiitos näinä sähkönsäästöaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellänikin on harmittavan vähän tilaa esikasvatuksille. En jaksa koko kämppää täyttää pöydillä ja kasvivaloilla.

      Poista
  6. Tomaatti-standup kuulostaa mahtavalta :D Talvikylvöt ovat olleet itselläkin mielessä, mutta voi olla että noudatan perinteitä ja tähtään toukokuun järisyttävään ruuhkaan esikasvatustiloissa. Kuten aina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä itsellänikin aina paisuu, vaikka olenkin vähentänyt esikasvatuksiani.

      Poista
  7. Kuulun niihin, jotka ostavat niitä ylihintaisia siemeniä (niiden alesiemenien lisäksi) nyt meni tilaus pienelle kotimaiselle yrittäjälle. Osan siemenistä käytän itse ja osa taas menee lahjoiksi. Tässä iässä kanssaihmisillä alkaa olla omasta takaa jo kaikki tarpeellinen, joten erikoisemmat siemenet ja kotimaisen yrityksen tukeminen ovat toimiva lahja. Ja ei, en osaa täysin olla lahjomatta :D

    Koetin lukea tekstisi katsomatta kasvihuoneen kuvia, juuri tuommoinen kuin teillä on unelmani...

    Satu - Tsajut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin aina välillä tilaan siemeniä esimerkiksi Hyötykasviyhdistykseltä. Ainakaan pesusienikurkun siemeniä tilasin nyt. Mutta olen vähentänyt yleensäkin siementen ostamista.

      Poista
  8. Kiinnostavaa pohdintaa koko teksti täynnä! Varsinkin mietteesi nykynuorista/lapsista kyllä resonoi, olen alaa vaihtava opettaja jonka usko meidän yhteiskunnan varhaiskasvatukseen ja peruskouluun on aika lailla hukassa. Itse en koe kykeneväni toimimaan tässä nykymaailmassa ja omille lapsillenikin haluan tarjota jotain vaihtoehtoja, siksi täällä mennään kohti omavaraisempaa, hitaampaa ja rauhallisempaa elämää. Toivoisin että jonain päivänä voisin vielä yhdistää opettajataustan tämän hetken maatalousalan opintoihin ja ohjata ja opastaa ihmisiä kohti omavaraisempaa elämää, ehkä sieltä löytyisi monellekin mielekkäämpi maailma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä ajatuksesi yhdistää opettaminen ja omavaraistelu!

      Poista
  9. Jännän erilailla oppinut mitä helmikuu tarkoittaa. Itse olen kuullut, että se tulee siitä, kun aurinko paistaa lumihangelle ja se lumen pinta helmeilee niinkuin se olisi täynnä pieniä kristalleja. Kaippa siihenkin on eri versioita. Toi lasten ja nuorten mielenterveys on kyllä huolestuttavaa. Onko oikeasti niin paljon sairauksia ja diagnooseja? Miksi lapset ja nuoret voi niin huonosti? Onko liikaa nykyään hyysäämistä. Se mitä mekin ollaan nuoruudessa nähty ja kuultu (mm. ne hyppääjät). Ei meille ollut kukaan tarjoamassa kriisiapua ja meistä on tullut ihan normaaleja eikä olla traumatisoituneita. Vai ollaanko? Onko nuorille niin kovat paineet ja odotukset nykyään? Ollaanko me syypäitä nykynuorten oloon? Vaikeita kysymyksiä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on monta erilaista selitystä helmikuu-nimelle. =)
      Ainakin noilta yläasteikäisiltä puuttuu keskittymiskyky ihan täysin! Kännykät ovat ihan saatanasta ja ei meinata pystyä olemaan yhtä tuntia, tai 45 minuuttia ilman pelaamista ja snäppäämistä. Ilman jatkuvia ärsykkeitä ei meinata pystyä olemaan ja kaikki opetus on muksujen mielestä lähes "kiusaamiseen" verrattavaa. Koulu on perseestä ja samoin yhteiskunta. Sellainen on nuorten mielestä lähtökohta! Ei tietysti kaikilla, mutta melkein.
      Tietysti kärjistän, koska olen tekemisissä sellaisten kanssa, joilla on oppimisvaikeuksia tai muita haasteita elämässä. Mutta sellaisia nuoria on tosi paljon. Paljon enemmän kuin omana kouluaikanamme!
      En tiedä mistä moinen johtuu. Mutta kamalaa katseltavaa!

      Poista
    2. Muistan kyllä omalta peruskouluajaltanikin, että niitä huonosti voivia lapsia ja nuoria oli. Niin pahoin voivia, että päättivät päivänsä ennen täysi-ikäisyyttä. Ja silloin ei ollut edes kännyköitä!

      Poista
  10. Äskettäin luin lastenpsykiatrin haastattelun, ja hän sanoi, että ruudun tuijottaminen pilaa lasten aivot. Pienen ihmisen aivot eivät opi kanssakäymiseen toisten ihmisten ja ympäristön kanssa, kun eteen lykätään näyttöruutu, minkä kanssa ihan pienikin lapsi viettää tuntikausia päivässä. Aivan hirveä ajatus :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tiedostin sen, että nuoret ovat puhelimella paljon, niin järkytyin kyllä todellisuudesta!

      Poista