maanantai 24. joulukuuta 2018

Sielunlintu ja Joulurauha metsän eläimille




Olen nykyään intohimoinen pikkulintujen talviruokkija. Ja varsinkin jouluksi, linnuille täytyy olla hyvät eväät katettuna.



Mutta ei pikkulinnuille ruuan laittaminen tarjolle mikään "uusi juttu" ole, vaan se on ikivanha suomalaisessa ja karjalaisessa muinaisuskossa syntynyt tapa. Lintuja pidettiin tärkeinä olentoina elämän kannalta. Uskomus oli, että lintu toi sielun syntymän hetkellä ja vei sen kuoleman hetkellä. Sielunlintu.



Uskottiin myös, että ihmisen oli hyvä pitää nukkuessaan lähellään puusta veistettyä sielunlintua. Sielunlintu piti huolen, ettei sielu lähtisi vaeltelemaan omille teilleen unen aikana.



Sielunlintuja on käytetty Karjalassa vielä 1900 -luvun puolella. Kun ihminen kuoli, hänen sielunlintunsa laitettiin hautaristin yläpuolelle. Sielunlintuisia hautaristejä voi olla vielä joillakin ortodoksisilla hautausmailla.



Pikkulintujen ruokkiminen jouluna oli tärkeä jouluperinne muinaissuomalaisille. He uskoivat, että heidän kuolleet läheisensä tulivat juhlimaan joulua heidän kanssaan sielunlintujen muodossa.



Ihana tarina suomalaisesta historiasta ja perinteestä! Jotenkin tuli sellainen olo, että täytyisi saada tuollainen puusta veistetty sielunlintu itsellekkin.


Ja kertoohan rakastettu joululaulu "Varpunen jouluaamuna" veljestä, joka tuli taivahasta varpusen muodossa.



Jouluaattona julistetaan joulurauha ihmisille kello 12 Suomen Turusta. Sen voi kuunnella radiosta ja se onkin monen perheen jouluperinne.

Huomenna, jos Jumala suo,
on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla;
ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään,
sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.
Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa.


Myös metsän eläimille on oma joulurauhan julistus. Yleensä joulurauha julistetaan riistanhoitoyhdistysten järjestämien erätulitapahtumien yhteydessä hyvissä ajoin ennen joulua. Yleinen käsitys ihmisillä metsäneläinten joulurauhan kestosta onkin, että se kestää julistamishetkestä aina loppiaiseen asti.

Vanha perinne niin Suomessa kuin Ruotsissakin on ollut, että jouluaattona ja ensimmäisenä joulupäivänä ei metsästettäisi.



Jouluaatonaattona on ollut kuitenkin perinteistä, että emännät ovat patistaneen isäntäväen jänisjahtiin, jotta nämä olisivat pois jaloista jouluvalmisteluiden tieltä.
Tapaninpäivänä on perinteen mukaan kokoonnuttu ystävien kanssa porukalla tapaninjahtiin.

Nykyään onkin ollut suotavaa, että riistanhoitopiirit ilmoittavat selkeästi omassa joulurauhanjulistuksessaan, kuinka kauan se heidän alueellaan kestää.

"Joulu on suuri rauhan juhla,
jolloin ihmisten keskuudessa vallitsee hyvä tahto,
niin julistetaan tältä paikalta täten,
yli metsäisen seudun
itse kullekkin riistaeläimelle
höyheneen tai karvaan katsomatta,
rikkomaton joulurauha niin,
ettei yksikaan metsämies
pyyntiaikeissa sitä järkytä
jouluaaton aamusta
joulupäivän loppuun."

Tätä jokainen eränkävijä noudattakoon.



Leppämäki on jo julistanut oman joulurauhansa ja viettää sitä Tapaninpäivän iltaan. Sitten alkaa taas arki ja työt.




Ihanaa, levollista ja rakkauden täyteistä joulua Teille kaikkille!

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Lanttuwaldorf ja miten hevosesta tuli ritari!



Waldorfinsalaatti kuuluu moneen suomalaiseen joulupöytään. Perinteisestihän se tehdään mukulaselleristä ja siitä minäkin olen sitä tehnyt.
Tosin monesti näkee ohjeita myös lehtiselleristä tehdystä Waldorfista, mutta minä en kelpuuta lehtiselleriä Waldorfiini.

Mutta lanttu, se kyllä kelpaa! Ja kun näin Instassa jonkun Waldorfinsalaattia lantusta tehneen, niin minähän innostuin. Vaikka nythän on meneillään jonkinlaiset mukulaselleri -talkoot, koska suomalaiset syövät ihan sikavähän mukulaselleriä vuodessa.
Onhan lanttukin vähän sellainen unohdettu ja hyljeksitty juures ja ihan turhaan. Se on todella hyvää raasteena, haudutettuna ja ihan sellaisenaan.

Waldorfinsalaattia meillä on joulupöydässä lähes joka joulu, mutta usein olen sen kyllä ihan valmiina ostanut. Joskus olen kyllä ryhdistäytynyt ja väsännyt sen itse. Tosi helppo tehdä, joten ei se ole ollut kuin viitseliäisyydestä kiinni!




LANTTUWALDORF


  • 4 dl karkeaksi raastettua lanttua
  • 2 hapahkoa omenaa
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 2 kourallista saksanpähkinöitä
Kuori ja raasta lanttu karkeaksi raasteeksi. Kuori omenat ja kuutioi ne pieniksi kuutioiksi. Yhdistä lantturaaste ja omenakuutiot. Purista niille puolikkaan sitruunan mehu ja sekoita hyvin. 
Rouhi saksanpähkinät pieneksi ja sekoita raasteen joukkoon.

Ihan käsiraastimen karkeammalla terällä raastoin

Omenat kuutioin, koska ajattelin niiden suutuntuman olevan parempi niin.

  • 1 dl majoneesia
  • 1/2 dl kuohukermaa
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 1 rkl sinappia
  • mustapippuria rouhittuna
  • ripaus suolaa
Yhdistä kastikkeen aineet ja sekoita hyvin. Tarkista maku ja lisää pippuria ja suolaa tarvittaessa. 

Majoneesin voi korvata vaikka smetanalla tai ranskankermalla.


Kaada kastike lanttu-omenaseokseen ja sekoita hyvin. Anna makujen tasaantua jääkaapissa pari tuntia tai seuraavaan päivään. Ja eikun syömään!




Tästä tuli kyllä sikahyvää! Jos on mukulaselleristä tehty Waldorf hyvää, niin ei tämä kyllä tuolle alkuperäiselle kalpene yhtään. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Waldorfinsalaatilla on kiva tarina ja historia. Sen voit käydä lukemassa esim. täältä . En itse ainakaan ole tiennyt, että salaatti on saanut nimensä hotellin mukaan!



Sitten toiseen aiheeseen, jouluamaryllikseen. Jokainen sen myös ritarinkukkana tuntee, eikös vain! Luin mielenkiintoisen jutun Maaseudun Tulevaisuuden Kantri -liitteestä.



Siinä kerrottiin, että amaryllistä kutsuttiin ennen hevosenkukaksi. Olikohan se nyt niin, että peräti Carl von Linne , ruotsalainen luonnontukija nimesi amarylliksen näin. Onhan kukkasuvun latinankielinen nimi Hippeastrum, mikä tarkoittaa "ratsumiehen tähti".



Hänen mielestään kukan kukkavarsi, avautumattomineen nuppuineen muistutti uljasta hevosta, pitkine kauloineen. Nuppu oli kuin hevosen pää, jossa suojuslehdet näyttävät ihan hevosen korvilta.

Kyllä minä tuossa hevosta nään!

Linnen antaman nimen alkuperäinen nimen tarkoitus olisi ollut "hevosen tähti".
Ihmiset kuitenkin luulivat nimen tarkoittavan ratsastajaa ja kukkaa alettiin kutsumaan ritarinkukaksi. En nyt ihan tarkkaan tätä tarinaa muista, mutta jotenkin tähän suuntaan se meni. Kiehtovaa knoppitietoa joka tapauksessa! Ja minä ainakaan en ollut tälläistä kuullut. Katson amaryllistä nyt ihan eri silmin!

I-hah-haa!



lauantai 22. joulukuuta 2018

Hei hulinaa, joulu on ihan kohta!



Huh huh, on ollut aikas haipakkaa eilen ja tänään! Lähdettiin meinaan eilen töistä suoraan Tampereelle hakemaan kummilikkaa hänen työharjoittelupaikastaan ja siitä sitten perinteiselle joulunalussyömingille Ideaparkiin. Oli tosi mukavaa, mutta kyllä oltiin Beiben kanssa poikki, kun kotiin päästiin.
Jotenkin silti sydämeeni hiipi sellainen pieni rauha, kun kotona oli niin lumista, rauhallista ja pimeää. Oli pakko hieman fiilistellä ulkona ja ihailla Beiben asentamia valoja ympäri pihaa ja rakennuksia.


Beibe ponkasi jo kuuden aikaan aamulla ylös savustushommiin ja meikäläinenkin könysi perässä hetkeä myöhemmin. Jännä juttu, alkoi tuntumaan joululta!

Elukoille aamupalaa!

Itse kutoma uusi myssy!

Lipeäkala huuhdottu. Tätä syödään aattona!

Kauriinpaisteja savustumassa

Me ollaan painettu ihan hulluna hommia koko päivä. Mutta on ollut ihanaa! Minä olen tehnyt ruokia valmiiksi aatonaatoksi ja aatoksi ja Beibe on savustellut ja pessyt saunaa.

Mehän aloitetaan joulu jo huomenna. Kuukuna tulee iskän ja äiskän kanssa meille ja he lähtevät aattona iltäpäiväksi toiseen mummulaan.
Isäni haetaan huomenna meille myös joulupäivälliselle ja Beibe heittää vielä minun äitini haudalle kynttilän ja tekee pari tonttuilukeikkaa samalla reissulla.

Sekametelisoppaa aikuisille

Kuukunalle riisipuuro kauramaitoon keitettynä ja soseutettu oma sekameteli!

Laatikothan meillä on valmiita tänä vuonna. Beibe kun on "Saarioisten äiti", hän toi ne töistä. Minä sain Atrialta joululahjaksi kinkun ja vävy paistaa sen ja he tuovat sitä tullessaan.

Valkokastike tehty lipeäkalalle

Rosolli valmis!

Tein Kuukunalle oman, hänelle sopivan rosollin.

Laitoin rosolliin säilöttyä kesäkurppaa kurkun sijasta.

Isälle vaan ei parane kertoa, tai hän ei syö rosolliani! ='D

Minä alan ihme kyllä löytämään sitä kadoksissa ollutta joulun tunnelmaa. Ehkä se vain tarvitsi tälläistä positiivista kiirettä ja hössötystä löytyäkseen!

Vaihdoin aamulla jouluiset vuodevaatteet.

Tuun aina niin hyvälle tuulelle näistä luistelevista lehmätontuista!


Vielä pitäisi käydä pari tonttukeikkaa, viedä Beiben porukoiden haudalle kynttilä, koristella saunalle kuusi, savustaa lohi ja mennä saunaan. Ja tietysti elukat hoitaa, mutta sitä ei lasketa!

Joulukuusimetsä! <3

Kaatuu!

Tyyristyllerö ja kuusi!

On tää mahtavaa! Monta päivää vapaata ja ihanaa puuhastelua. Tykkään! Tää on sellaista meikäläisten tapaa rentoutua. Beibe sanoikin tuossa päivällä, kun keittiössä kohdattiin, että ollaan me hulluja!


Pari yötä jouluun! Mukavaa viikonloppua kaikille!

perjantai 21. joulukuuta 2018

Viime hetken lahjavinkki lapsille: Itse tehty muovailuvaha!




Tytär mietiskeli, mitä antaisi Beiben siskon kolmelle nuorimmaiselle lapselle joululahjaksi. Heillä kun on niin paljon kaikkea "romua" ja vaatettakin riittää. He ovat kuitenkin sen ikäisiä, että lahjoista jo jotain tajuavat.

Olin juuri nähnyt Instassa @simppeli_sormiruokakeittiö n Marjutin tekevän itse myrkytöntä muovailuvahaa lapsilleen. Innostuin ihan kybällä tästä ja pakkohan sitä oli kokeilla, koska kohtahan tälläistä tarvitaan myös Kuukunalle.

Olin kyllä joskus aiemminkin kuullut, että muovailuvahaa voisi itsekkin tehdä ihan keittiön kaapeista löytyvistä aineista. Mutta näissä silloisissa ohjeissa oli mukana alunaa ja se vähän mietitytti. Alunahan on kuitenkin myrkkyä ja sitä kyllä minulta olisi löytynyt, koska olen käyttänyt sitä lankojen kasvivärjäykseen. Mutta en halunnut lasten muovailuvahassa alunaa käyttää, koska suuhunhan vahaa saattaa kulkeutua.

Tämä Marjutin saama ja jakama ohje ei alunaa sisällä. Säilöntäaineena on viini- tai sitruunahappo ja niitäkin meikäläiseltä löytyy, koska säilönnässä ja viininteossa meillä nämä ovat käytössä. Ja apteekista saa näitä hieman isommissa pusseissa. Mutta myös ihan ruokakaupasta mauste- tai säilöntähyllystä.




ITSE TEHTY MUOVAILUVAHA


  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl hienoa suolaa
  • 1,5 rkl sitruuna- tai viinihappoa
  • 2 rkl öljyä
  • 5 dl kiehuvaa vettä
  • elintarvikevärejä 
Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää öljy ja kiehuva vesi. Vaivaa ensin lastalla sekaisin, koska massa on KUUMAA!




Kun massa on hieman jäähtynyt, vaivaa käsin voimakkaasti. Ota massa kulhosta pöydälle ja jatka vaivaamista pöytää vasten. Voisihan tämän tehdä koneellakin, mutta minä halusin vähän saada tuntumaan massaan.


Jos massa tarttuu käsiin tai pöytään, lisää vehnäjauhoja!


Jos värjäät massaa, jaa se pienempiin osiin ja sekoita elintarvikeväriä siihen. Jatka vaivaamista niin kauan kulhossa, kunnes väri on mielestäsi tyydyttävä ja sekoittunut tasaisesti. Kun väri on imeytynyt massaan, se ei tartu pöytään, eikä muihinkaan pintoihin. Käsistäkin se ihmeellisesti lähti pesussa, vaikka ajattelin, että kädet ei lähde kuin kulumalla puhtaaksi.

Värjäystä odottavat palat kannattaa peittää muovilla, etteivät kuorru!


Ihme kyllä, käsi lähti puhtaaksi väreistä!


Marjut jakoi instatilillään kokemuksia myös esim. mustikalla värjäämisestä. Se oli toiminut hyvin, eikä sotkenut käsiä ja pöytiä. Mutta kuulemma kurkuma irtosi massasta ja värjäsi käsiä ja pintoja. Ajattelin joskus kokeilla punajuurta ja pinaattia. Mutta nyt käytin ihan maitokaupasta saatavia elintarvikevärejä. Niitä on saatavilla hyvin ja ovat edullisia!

Tätä oli kyllä ihan mielettömän kiva tehdä. Ja ennen kaikkea; helppoa ja edullista! Minä tein heti kaksi satsia, koska lahjan saajiakin on monta. Ja koska tätä oli niin kiva tehdä! ;'D
Muovailuvahaa voi tehdä lasten kanssa yhdessäkin, mutta kuuman veden kanssa on syytä olla varovainen.

Omaan käteen tämä muovailuvaha tuntui kyllä tosi mukavalta. Ihan siitä sai pötkylää ja palloa muotoiltua. Mutta täytyy sitten kysellä tältä "testiryhmältä", kun ovat lahjaansa koekäyttäneet.

Muovailuvahan sanotaan säilyvän puolikin vuotta, kun sitä säilyttää viileässä. Jos se alkaa vettymään ja tarttumaan käsiin, siihen voi vaivata hieman lisää vehnäjauhoja ja se on taas käyttökelpoista. Tämän voi lapsi tehdä itse pöydällä ja saada onnistumisen iloa itsekin "korjaamalla" oma muovailuvahansa.
Ja värjätähän näitä voi sitten lisää, kun käytössä värit sekoittuvat!

Tämähän on siis luokiteltu myrkyttömäksi, mutta eihän tämän syöminen mietenkään terveellistä ole tuolla suolamäärällä. Mutta ei aikuisen tarvitse ihan hirveästi säikähtää, jos piltti vahaa suuhun laittaa ja maistaa. Enkä edes usko, että tämä kuitenkaan hyvälle maistuu!

Ja mikä asia tässä vahassa on mielestäni myös ihan huippu juttu, on se, että tämän voi kompostoida biojätteen mukana. Helppoa, edullista ja hauskaa tehdä ja eikä siitä jää mitään tätä maapalloa rasittamaan!
Muovailuvahan pakkaamistakin voisi miettiä jatkossa hieman tarkemmin. Nyt laitoin ne muovipusseihin ja sitten tuollaiseen vanhaan karkkirasiaan. 

Pakkasin vahat pikku pusseihin ja karkkirasiaan. Ja tietysti ohje mukaan!


Mukavia muovailuhetkiä kaikille!