Rakkautta ja maan antimia, 1 vuotissynttärit! Ja juhla-arvonta!

Tästä jutusta lähti blogini, vuosi sitten 13. kesäkuuta liikkeelle. Sattui muuten olemaan vieläpä perjantai!
Vuoden päivät olin suunnitellut oman blogin perustamista. Minulla vain oli hirvittävän iso kynnys, lähteä kertomaan elämästämme julkisesti. En kuulu Faceen ja muutenkin sosiaalinen media on minulle aika vieras maailma. Olen niin "tekevä" ihminen, että olen aina pitänyt tälläistä touhua, hukkaan heitettynä aikana. Voi kuinka väärässä olen ollutkaan!
Tyttäreni suosiollisella avustuksella ja miehen "hyväksynnän" saatuani, sainkin blogin alkuun. Alusta saakka minulle oli selvää se, että itse esiintyisin nimelläni ja saattaisin laittaa kuvia itsestäni jonkin verran blogiin. Mutta mies ja tytär pysyisivät "nimettöminä". Vaikka olenkin saanut heistäkin kuvia laittaa, he pysyvät tyttärenä ja Beibenä. Ihan hyvä näin! Tämähän on minun "juttuni", vaikka sen heidän kanssaan jaankin.

Yksi syy blogin perustamiseen oli, että pidän kirjoittamisesta ja tarinoiden kertomisesta. Ja jotenkin halusin, että voin itsekin käydä lukemassa juttujani. Sellaisessa itsetutkiskelu mielessä! Että miltä se näyttää, kun omiksi ajatuksiksiin mieltäneet asiat ovatkin yht'äkkiä luettavana tekstinä. On ollut varsin mielenkiintoinen matka, tämä blogin kirjoittaminen!
En ajatellut, että höpinöitäni kävisi muut kuin tutut lukemassa. Mutta toisin kävi! Päivittäiset lukijakerrat sen kuin nousevat ja jotkut ovat ihan jäseneksikin liittyneet. Se on mahtavaa! Jotkut tuntuvat ihan ystäviltä, vaikken heitä ole koskaan päässyt tapaamaankaan! En olisi uskonut, että näin voi käydä!

Mietin pitkään sitäkin, että onko minun elämässäni mitään sellaista, mistä kirjoittaa. Elän kuitenkin, juurikin sitä kuuluisaa, tavallista elämää. Tehdastyöläinen, äiti, vaimo, ikää 40 vuotta ja rapiat ja eikä minulle koskaan tapahdu mitään.
 Mutta kun onkin kirjannut elämäänsä tekstiksi, olen huomannut senkin, kuinka tapahtumarikasta elämää saankin elää. Ja kun onnellisuuden ja rakkauden pukee kirjoitetuiksi sanoiksi, sen näkee omin silmin silloin, kun tulee elämässä sellainen hetki, että ahdistaa. Että hyvinhän tässä menee! Tämä on oikeasti sitä elämää, mitä minä haluan elää. Onhan se uskottava, kun se kerran täällä lukee! ;)

Alkuun ajattelin kirjoittavani vain eläimistä, puutarhasta, viljelyistä, ruuasta ym. Kaikesta omavaraisuuteen liittyvästä. Ehkäpä vähän vanhojen tapojen ja perinteiden kunnioittamista. Mutta kun minun elämäni on niin paljon muutakin. Koko ajan sattuu ja tapahtuu. Missäs minä sitten niistä jutuista kertoisin! Ja jos tuleekin tarve ottaa kantaa, purkautua tai avautua jostain asiasta. En voinut siis erikoistua, vaan tästä blogista tuli sitten tälläinen sekamelska. Kuten, näköjään, koko elämäni on!

On ollut mielenkiintoista, millaisin hakusanoin blogiini on päädytty. Tässäpä teillekin hieman luetteloa:

• yksinäisen lihavan naisen iltapäiväseuraa
• miten italialaiset säilövät tomaatteja
• munanetti
• risuaita
• omavaraisuusblogi
• kudottu kauluri
• onnellinen lihavuus?
• flunssan hoito-ohjeita
•  traktorin renkaaseen kukkia
• kesäkurpitsa reseptejä
• räksä
• kuusenkerkkäsiirappi ei muutu siirapiksi
• perunan kasvatus
• koiralla hilsettä 
• huonehämähäkki

Ja paljon muuta!
En tiedä, onko apua ongelmiin saatu. Toivottavasti!

Blogiani luetaan ympäri maailmaa. Saksa, Unkari ja Irlanti, ovat etunenässä. Yhdysvallat, Ukraina, Indonesia ja Puola, tulevat perässä. Suomi tietysti pitää kärkipaikkaa. Mutta mukavaa olla kansainvälinen! Heh heh!

Mutta mikäpä mahtaa olla luetuin postaukseni? Se on Ajatuksiani elämästäni omavaraisena. Sitä on käyty lukemassa 408 kertaa. Tarinoita päivistä jotka loppuvat aina kesken -postaus pitää sijaa kaksi, 230 lukukerralla. Lehmäleiri kolmosena, 180 lukukertaa. Ja monta muuta juttua on ylittänyt sadan lukukerran määrän! Eläimet tuntuvat kiinnostavat kovasti porukkaa!

Omia suosikkejani on Sano muikku!. Tarina kalastuksesta ja "hengissä selviytymisestä". Uskon , että tänä kesänä seikkaillaan taas!
Viime vuoden lokakuussa minulla oli jonkinlaista eettistä pohdintaa enemmänkin. Omavaraisuusajatelmat ilmestyivät silloin. Teemaa jatkoi postaus Olenko lihaani?. 
Pidän streotypioiden kyseenalaistamisesta. Siitä aiheesta onkin postaukset Voihan Pyhä Lucia! ja Voiko lihava ihminen olla onnellinen?.

Mutta sitä, millainen ihminen minä olen, kuvaavat hyvin postaukset Siivouspäivä! ja Nilkkapolkka!. Lapsellinen ja haaveileva hössö, joka on vähän väliä syrjällään jossain kuopassa. Aika menee touhottaessa, enkä saa juuri mitään aikaiseksi. Kun täytyy jäädä tarkkailemaan kaikkea kivaa!

Mutta mitäs sitä itteään kehumaan! Te, rakkaat lukijat, sen päätätte, mitä tykkäätte lukea! Ja voitte minulle, kommenttien muodossa, sen kertoa. Toivomuksia otetaan vastaan. Mutta mitään en lupaa!

1-vuotissynttäreitä olen viettänyt itsekseni. Olen käynyt oikein kaupungissakin! Ihan Orivedellä ostoksilla. UUU! Ja kirppistellyt! En kuitenkaan löytänyt mitään!

Pihahommiakin on tullut tehtyä. Bataatit ovat nyt maassa ja kesäkurpitsat istutettu. Tarkoitus oli tehdä paljon muutakin, mutta kun on ollut niin hieno ilma. On ollut pakko vähän istuskellä ja hörppiä kahvia, vähän väliä, ulkosalla. Ja kuka sitä nyt tälläisenä juhlapäivänä viitsii rehkiä!
Olen ottanut myös hieman tanssiaskelia, kun olen kuunnellut Yle Suomea ja Lakattuja varpaankynsiä. Susanna Vainiolan ja Tuuli Saksalan luotsaama ohjelma, täynnä rakastamaani 80-luvun musiikkia!

Mutta mennäänpä takaisin asiaan! Päätin jo alkuvuodesta järjestää arvonnan 1-vuotiaalle, jos jaksan sinne saakka. Ja hyvinhän minä jaksoin. Eikä tehnyt tiukkaakaan!
Mennään samoilla, vanhoilla säännöillä. Eli jäsenet kaksi arpaa ja ei-jäsenet yhden arvan. Ja olisi tosi kivaa, jos viitsisitte heittää jotain läppää kommenttiin. Mutta ei ole pakko, jos ei halua!
Koska sponsoroin ihan itse arvonnan, postitan palkinnon vain Suomeen. Anteeksi kauheasti, te ulkomailla blogiani lukevat ystäväiseni!
Mutta mitäs täältä voi sitten voittaa? En halua antaa kellekkään mitään turhaa. Vaikka ei bling blingissäkään mitään vikaa ole!
Palkintona on tiskiharja(lehmäkuosinen, of course!), ekologista astianpesuainetta ja Bambu langasta itse kutomani siivous/tiskirätti. Ja kun kesätiskit on hoideltu, voi keittää kupin reilun kaupan teetä ja napata palan kotimaista luomusuklaata. Miltäs kuulostaa?

Aikaa osallistua on kesäpäivänseisaukseen, eli 21.6. on viimeinen osallistumispäivä. Kannattaa osallistua heti, ettei unohdu keskikesän suurimman juhlan humussa! Ja muistakaa laittaa yhteystietonne mukaan!
Beibe toimii jälleen onnettarena!

Kiitoksia kun olette kanssani ja onnea arvontaan, kaikille tasapuolisesti!

Loppuun hieman kasaria! Because I Love It!