Muodonmuutoksia, pesästä lähtöä, lummevauvoja ja hurjia petoja!

Meidän pellolle kaivettiin lampi joitakin vuosia sitten. Kasvimaamme sijaitsee ihan sen takana ja onkin ollut ihan korvaamatonta saada kasteluvettä siitä.
Lammessa on pysynyt vesi hyvin ja ilmeisesti siinä kohdin on jokin vesisuoni, koska veden pinta ei juurikaan laske. Tosin näiden viime vuosien säännöllisillä vesisateilla saattaa olla jotain osuutta asiaan!
On ollut todella mielenkiintoista, kuinka luonto on ottanut tuollaisen ihmisen muovaaman lutakon omakseen. Heti ensimmäisenä keväänä lampeen ilmestyi sammakonkutua ja nuijapäiden touhuja oli kiva seurata.
Vesikirppuja ja -mittareita, sukeltajia, korentojen toukkia ja vesihämähäkkejä, lajeja löytyy. Onpa nähty parina kesänä jopa pari manteria. Ne ovat sellaisia ihania, pieniä vesiliskoja. Tänäkin kesänä on yksi havainto. Ovat vain niin pirun arkoja, ettei niitä oikein kuvaamaan pääse.

Lammesta on tullut myös osa Leppämäessä ja sen ympäristössä asuville pikkulinnuille. Lampi ötököineen houkuttelee lintuja ruokailemaan ja käyvät ne juomassakin siellä.
Vesilintujakin siinä keväisin poikkeaa. Lähinnä ihan pieniä sorsalintuja. Telkkää ollaan pöntölläkin yritetty houkutella, muttei ole kämppä kelvannut. Onneksi talitintti huomasi ison asunnon ja pöntössä on poikue.
Pääskysiä Leppämäessä on pesinyt ihan ärsytykseenkin saakka. Ei niissä mitään muuta vikaa ole, mutta kun tuppaavat pesimään sisälle rakennuksiin ja paskovat joka paikan!
Pääskysetkin käyvät lammella. Vaikka se on pieni, silti ne lentävät sen yli ja tavoittelevat veden pinnalla olevia öttiäisiä.
No, tänäkin vuonna on pääskynpesä vanhassa navetan heinäladossa. Yhtenä iltana minun piti hakea heinää kaneille, mutta minua olikin pari tyyppiä vastassa ja heinät jäivät hakematta. En halunnut häiritä ensikertaa pesästä lähteneitä poikasia.
Seuraavana päivänä niitä ei enään näkynyt ja kanitkin saivat kuivaheinänsä!

Viikko takaperin satuimme huomaamaan, että sudenkorennot alkoivat kuoriutumaan ulos nymfeistä . Sudenkorennon toukkia on joka kevät tosi paljon lammessa. Ne onkin aikasmoisia petoja! Kerrankin Beibe pääsi näkemään, kuinka toukka "hyökkäsi" parittelevien päiväkorentojen kimppuun ja alkoi syömään niitä kesken touhun. Jaiks!

Osmankäämissä näkyy tyhjiä kuoria lähellä vedenpintaa.

 Mutta eipä olla tälläistä metamorfoosia kuitenkaan päästy näkemään. Ihan huikeaa! Koska ilta oli jo aikas myöhä, sudenkorento ei enään avannut siipiään. Minä jäin vielä makaamaan lammenrantaan kameran kanssa ja Beibe lähti sisälle. Huuteli mennessään, etten vain putoaisi lampeen. Itseänikin moinen touhu hieman hirvitti. Pelotti, että korento tekee jonkin äkkiliikkeen juuri kuin olen millissä sitä kuvaamassa. En kuitenkaan niin hirvittävästi niistä tykkää. Varsinkaan jos iholle tuppaavat!

Kasvillisuuttakin lampeen on alkanut ilmaantumaan itsestään. Osmankäämiä ja monia muita erilaisia vesikasveja ja -heiniä. Ihmeellistä, mistä ne oikein ovat tulleet? Joskus lammella on poikennut jotain vesilintuja. Ehkäpä ovat levinneet niiden mukana.
Lumpeita Beibe istutti kaksi kappaletta muutama vuosi sitten. Ovat kukkineet joka vuosi muutamalla kukalla. Mutta tänä kesänä huomasimme, että ne ovat alkaneet myös lisääntymään. Pieniä lummevauvoja on ilmaantunut lammen matalampaan päähän. Ihan mahtavaa!

Tämän kesän kuitenkin ehkä rajuin juttu lammella oli se, kun pääsimme näkemään kahden suursukeltajan syövän sammakkoa. Aikas rankkaa! Sitä emme tiedä, olivatko ne tappaneet sampin. Ihan hirmuisia petojahan ne ovat!

Meidän biologin taidot eivät riitä tunnistamaan, mitä sukeltajia nämä ovat. Ovat sellaisia hieman tulitikkuaskia pienempiä.
Mutta joka vuosi niitä on lammessa. Keväisin ne odottavat sellaisessa rintamassa sammakonkudun läheisyydessä ja väijyvät kuoriutuvia nuijapäitä. Hurjia otuksia ja niiden toukat ovat ihan yhtä kovia petoja kuin aikuisetkin yksilöt.

Harvoin tulee nähtyä näin paljon tapahtumia lammella ja sen läheisyydessä, vaikka mekin joka päivä kasvimaalla vietetään aikaa. Melkein päivittäin käymme muinakin vuodenaikoina lammella katsomassa, mitä sinne kuuluu. Talvella Beibe auraa väylän pellolle, joka menee lammen kautta. Maurin kanssa käydään iltapissalla siellä ja poiketaan katsomassa näkyykö mitään jälkiä lammen jäällä.
Aika hienoa, että lampeen on muodostunut tuollainen pienoismaailma. Ei tule usein ajateltua, minkälaista taistelua elämästä ja kuolemasta noinkin pienessä vesiläntissä käydään ja kuinka paljon elämää se luo ympärilleen!

Tyhjä kuori vain jäljelle jää!