Ihanat japaninvaahterat

Olen aina rakastanut japaninvaahteroita. Mutta, koska ne eivät talvehdi täällä itä-Pirkanmaalla maahan istutettuina ja olen tooodella laiska kellarissa talvettaja, olen tyytynyt ihailemaan niitä muualla kuin Leppämäessä.

Viime kesänä Honkkarissa oli myynnissä erilaisia japaninvaahteroita suht edulliseen hintaan. Ja koska minulla oli menossa jonkinlainen "punaisten lehtien" -kausi, kotimatkalla autossa oli seuranani punalehtinen japaninvaahtera.

'Atropurpureum'

Ei siinä mitään, minullahan oli paikkakin tälle ihanalle pikkupuulle. Olin suunnitellut hankkivani "jonkin ruukkujutun" meidän pihatien mutkaan kiven päälle. Paikka on sellainen, että siitä tulee kuljettua ohi monta kertaa päivässä, joten hoidon ja kastelun mahdollisuus oli olemassa ja "sen jonkin" hengissä selviäminen todennäköistä. Ja vielä kun tämän vaahteran luvattiin viihtyvän auringossa, win win -tilanne!

Sittenhän kävi niin, että sain toisen pikku-japanilaisen Marketanpäivälahjaksi tyttäreltä ja vävyltä. Ihanan värikkään! Tämän lehdet ovat kelta-vihreä-oranssit. Vähän niinkuin syysvärityksessä koko kesän.

'Orange Dream'

Tämän puun kasvupaikaksi piti löytää puolivarjoinen paikka ja se asusteli viime kesän paviljongin vieressä kalliolla. Siinä me sitä sitten ihailtiin koko kesä ja hoitoakin se sai kahvitteluhetkien lomassa.

Syksyllä, kun ne olivat pudottaneet kaikki lehtensä, vein ne kellariin. Tässä postauksessa mietiskelin, miten ne mahtaa talvehtia ja muistanko hakea ne ajoissa valoon sieltä.

Hyvinhän pikku-japsit talvehtivat ja muistin käydä niitä kellarissa katsomassakin. Ehkä asiaa auttoi se, että samassa tilassa oli  perunat ja juurekset, sun muut talvenvarat. Joten vaahteroiden kuntoa tuli seurattua. Vettä en niille antanut koko talvena, koska olivat aikas märkiä syksyn sateiden jäljiltä. Pelkäsin, että homehtuvat keltsussa, mutta eivät sitten kuitenkaan.

Raahasin vaahterat meidän lasikasvihuoneeseen siinä vaiheessa, kun niiden silmut alkoivat pullistumaan. Näin ne saivat avata lehtensä valossa. Olen meinaan joskus tappanut yhden viiniköynnöksen sillä, että toin sen valoon lehtien jo avautuneena. Eivät kestäneet edes sisällä auringon valoa, vaan paloivat ja köynnös kuoli.

Kun lehdet alkoivat olemaan kunnolla auki, siirsin vaahterat ulos kasvarista sen taakse. Joten aurinko ei pääse niihin räköttämään suoraan.

Vaahterat ovat tosi hyvässä kasvussa. Lannoitetta olen niille antanut ja kastellut ihan runsaalla kädellä, koska nyt on niin kuumaa. Mutta uusia purkkeja en niille vaihtanut. Olkoot nyt noissa saviruukuissaan vielä ja täytyy seurata niiden kasvua. Voi olla, että kesällä täytyy isompia ruukkuja niille katsella.

Olen oikein innoissani tästä japaninvaahteroiden onnistuneesta talvetuksesta. Aloin jo suunnittelemaan, että voisin jopa hankkia niitä lisää!

Näin pieninä niitä on kohtuullisen helppo kuljettaa kellarin jyrkkiä portaita talvehtimaan ja sieltä pois. Mutta mitäs sitten muutaman vuoden päästä? Silloin kun japaninvaahterat täydessä mitassaan?

No, se on sitten sen ajan murhe. Jos sitä nyt murheeksi voi sanoa, jos saan vaahterat pysymään hengissä niin kauan, että ne kasvaisivat isoiksi!