Millainen puutarhuri olet? -haaste

Mä rakastan tuota koivua! <3

Sain jo aikaa sitten haasteen Tiiulta Puutarhahetkiä -blogista . Kiitos haasteesta ja nöyrä anteeksipyyntöni, että vastaaminen on kestänyt näin luvattoman kauan! Linkistä pääset Tiiun blogiin ja lukemaan, millaisia puutarhurimietteitä hänellä itsestään on.

Näkymää etupihalta

Haasteen on laittanut alulle Kukka & Kaali -blogin Pauliina. Hänen omat vastauksensa voit käydä lukemassa tästä.

Haasteen tarkoituksena on pysähtyä hetkeksi pohtimaan, millainen puutarhuri itse on. Haasteeseen voi osallistua valitsemalla kuhunkin aihepiiriin liittyen erilaisista vastausvaihtoehdoista valitsemalla itseään parhaiten kuvaavat tai kuvailemalla itseään puutarhurina vapaalla sanalla.

Tuo koivu vaan on niin hieno ihan mistä päin vain katsottuna!

Nyt sain "pysäytettyä" itseni hieman väkisinkin ja otin aikaa vastaamalla haasteeseen. Valitsin vastaustavan, jossa kuvailen itseäni ja tekemisiäni vapaalla sanalla. Joten, tälläinen puutarhuri minä olen!

Jos jollakulla on vapaa-ajan ongelmia, meille voi tulla haravoimaan! ='D

PUUTARHASUUNNITTELU

Siis, mikä?  Häh? Ihailen ihmisiä, jotka tekevät suunnitelmat millipaperille. No, he ovat varmaan sellaisia, jotka saavat jotain puutarhassaan aikaiseksikin ja valmiiksi!

Ihanat haavat pihatien varressa! <3

Joo, on meikäläiselläkin suunnitelmia ja ne ovat yleensä aikas suuriakin. Mutta tuppaavat jäämään aina puolitiehen. Syytän ajanpuutetta. Yllätys, yllätys!

Keinun päihin istutetaan kukkia, sitten joskus!

Sitten minä rönsyilen sen seittemää hommaa yhtä aikaa ja eihän siitä hyvä seuraa. Sitten ostelen (kts. seuraava kohta) kaikenlaista hetken mielijohteesta ja pulassa ollaan!

Ne vähäisetkin suunnitelmat tuppaavat muuttumaan homman edetessä ja ovatkin yleensä jotain ihan muuta kuin alunperin piti!

Rautatienomenapuun juurelle istutan joskus mansikkaa!

Yleensä me pidetään perhepalaveria Beiben kanssa ja pohditaan yhdessä, mitä mihinkin laitetaan. Koska meillä on paaaaaaljon nurmikkoa ja se on Beibelle pyhä asia, täytyy istutuksia "suunnitellessaan" saada hänen siunauksensa!

Koska meidän piha on niin iso, ei me haluta mitään pikkupiperryksiä tänne. Suunniteltavat alueet täytyy olla isoja, jotta ne yleensäkin näkyisivät ja erottuisivat pihassa.

Ainut mitä oikeastaan laitan paperille, on syyskylvöt. Ja nekin kirjaan ylös vasta kylvettyäni. Ihan vain siksi, että muistan keväällä mitä missäkin kasvaa!

"Takapiha"

OSTOKSET

Voi apua! Taimimyymälät pitäisi kieltää lailla! ='D Minähän olen ihan hulluna kaikkiin puihin ja varsinkin alennuksista niitä tulee haalittua. Iso farmariauto on tälläiselle puuhullulle kyllä ihan surma! Sinne kun mahtuu yli kaksimetriäkin pitkät puuntaimet! Ja jos autossa ei mitta riitä, ainahan voi lähteä kolmimetrinen peräkärry hinauksessa "ihan vain katselemaan"!

Sininen valkokaartiokuusi

Kotona sitten ihmetellään, että mihin näitä oikein laittaisi. Puita kun ei sitten siirrellä ihan vaan hetken mielijohteesta ja muutoksen halusta.
Vaikka meilläkin on tontti melkein 2 hehtaaria, ei niitä puita ihan mihin vaan voi laittaa. Täytyy ottaa huomioon, että traktorilla mahtuu ajamaan. Meillä käy välillä pihassa kuorma-autoja tuoden hiekka- ja multakuormia ja niiden pitää mahtua kääntymään jossainpäin pihaa. Eläinten laidunnus, lumenauraus, vanhojen puiden poisto ja ihan sekin, että puuntaimet kasvavat isoiksi. Ei niitä ihan vieri viereen voi laittaa!

Sinikuusi 'Baby Blue' pääsi 'Surullisten kuusien metsään' asustelemaan.

Kirosinkin taas jokin aika sitten tätä positiivista tuskaa Beibelle ja sanoin, että pitäisiköhän muuttaa rivariin, missä olisi 10 neliön takapiha. Beibe vaan tokaisi, että ei taitaisi oikein toi sun puuharrastus ja rivarin takapiha kohdata toisiaan onnistuneesti!

Pallokoivu

Kyllä minä kukkasiakin ostelen, mutta vähemmässä määrin. Leppämäessä ei meidän tänne muuttaessa ollut kuin pari kukkapenkkiä. Ne olen joskus siirrellyt, mutta olen tosi laiska niitä hoitamaan. Perennat saavat meillä olla vähän kuin oman onnensa nojassa!

Tykkään perinteisistä ja vanhoista perennoista ja niiden eri värimuodoista. Ukonhatut ja syysleimut ovat esimerkiksi yksiä suosikkejani.

Kukkapenkit eivät elä kukoistuskauttaan näin lokakuussa!

TYÖKALUJEN SÄILYTYS

Heh, heh! Häpeälista sen kuin vaan kasvaa! 😖 Nooh, jotain yritystäkin on. Kukkapurkit olen pyrkinyt aina viemään aittaan, koska siellä on niitä varten ihan hyllytkin kasattuna. Joskus onnistunkin yrityksessäni.

Joltain jäänyt kottarit keskelle pihaa kuin koiralta kakka!

Uuteen puru-, heinä ja muutenvaan varastoon, Beibe teki lapioille ja talikoille oikein ripustuspaikankin. Ongelma on se, että näitä samoja työkaluja tarvitaan ihan joka puolella tonttia ja tosi monessa eri hommassa. Sitten niitä tuppaa myös jäämään sinne sun tänne. Ei vaan jaksa raahata lapioo takaisin, jos sitä vaikka huomenna tarvitsisi. Ei voi tietää!

Pienet kuokat ja sen sellaiset olen pyrkinyt pitämään lasikasvarissa. Mutta kummasti niitäkin sitten alapellon kasvimaalta löytyy!

Pitäisi tämän uuden kasvihuoneen tultua ihan oikeasti panostaa siihen, että sinne ja kasvimaalle hommaisi ihan omat työkalut kottikärryjä myöten ja tekisi niille oman säilytyspaikan sinne.

Lumikola on ollut lekan ja muiden kavereiden kanssa tuossa koko kesän!

MINÄ HYÖTYTARHURINA

Ha haa! No jossain minäkin ole ihan kohtuu hyvä! Hyötytarhaus on minun juttuni. Tosin kyllähän puutarhaa aina voi kutsua hyötytarhaksi, vaikkei syötävää kasvattaisikaan. Onhan ihmisellä muitakin aisteja kuin makuaisti!

Tykkään hiplata tän kyynelkoivun pitkiä oksia!

Ojan ja allikon kautta tässäkin asiassa on menty vuosien varrella. Mutta aina me jotain satoa jostain saadaan ja joka vuosi opitaan lisää!

Kas, lapio!

Meillä on kasvatuksessa ihan sellaisia perusvarmoja lajikkeita, kuten porkkanaa, perunaa, salaatteja, sipuleita, herneitä ja sen sellaisia. Tosin olen kyllä huomannut näidenkin kanssa, että mikään muu ei ole varmaa, kuin epävarma!

Lehtikaalit alkoivat kukoistamaan ilmojen viilettyä!

Näiden lisäksi on aina jotain kokeiluja. Tänä vuonna oli esimerkiksi bataattia ja okaa. Bataatti onnistui parhaiten ikinä. Siitä teen kyllä oman postauksen joskus talven mittaan.

Mauri paistattelee!

Okan mukulat on vielä maassa. Täytyy katsoa mitä niistä yleensäkkin voisi tehdä. Lehtiä käytettiin jonkin verran wokkiruuissa kesällä.

Tämä kesä oli sitten Bilteman pikkukasvarin toinen ja viimeinen!

Ihan hirvittävän työllistävää hyötyviljely tässä mittakaavassa, mutta silti niin palkitsevaa. Saan ihan itkettävän hyvää mieltä siitä, että saan syödä edes osittain itse kasvattamaani ruokaa!

Kasvilavat alkavat olla viimeisiä syyskylvöjä ja talvea varten valmiina!

KITKEMINEN

Olen aina inhonnut kitkemistä! Nuorena likkana piti mökillä kitkeä kasvimaalla, jotta sai rahaa illan rientoihin Rönnin tanssilavalle. Vannoin, että en ikinä aikuisena tee näitä hommia! Kas, kas, mitenkäs siinä sitten kävikään... Mutta kitkemistä en rakasta vieläkään!

Tää Marketta alkaa olla vähän huonossa hapessa! ='D

Yritetään kattaa tuolla kasvimaalla lavojen ympäristöjä, jotta ei tarvitsisi kitkeä. Lavat ollaan laitettu perustamisvaiheessa paksun pahvikerroksen päälle. Silti juolavehnä, ohdakkeet ja leinikit valtaavat alaa. Taistelu jatkuu!

Ulkosaunan kukat ihan yhtä hyvässä kunnossa!

PUUTARHAPUUHAT

Me ollaan todella paljon ulkona. Varsinkin kesäaikaan käydään sisällä vain nukkumassa ja vaatteita vaihtamassa.

Beibe on tehnyt kivimuurien pätkiä yhteen osaan pihaa

Olis vähän hienoa, kun koko tontti olisi kivimuurilla ympäröity!

Meillä on pihalla paljon muitakin hommia kuin pelkästään puutarhahommat. Elukat ottavat oman aikansa, sekä vanhojen ulkorakennusten entraaminen. Polttopuita täytyy tehdä, koska meidän talo lämpiää niillä.

Beibe teki joskus mulle nimpparilahjaksi keinun liiterinpäätykoivuun

Ehkä kerran kesässä ehdin siinä istumaan ja elukoita ihailemaan!

Monesti olemme molemmat ulkona, mutta ihan eri puolilla tonttia. Välillä kohdataan jossain ja lähdetään kahville tai syömään!

Hehku! <3

Me ollaan raivattu lähes kahdenkymmenen vuoden ajan tätä tonttia. Joskus tuntuu, että täällä ei olla mitään saatu aikaiseksi. Mutta kun jotain vanhoja kuvia katsoo, on täällä jotain tapahtunut. Ainakin nurmikko on lisääntynyt!

Nää kaikki kivenjärkäleet on raivattu pihapiiristä!

Beibe joskus sanoikin, että tälläisen pihan ja sen ympäristön kunnossapito olisi kokopäivätyötä kahdelle hengelle, eikä sekään riittäisi!

Elukoiden talvitarhat, riimuteline ja pätkä riukuaitaa!

KASVIVALIKOIMA

Kuten jo kohdassa "Ostokset" mainitsin, pidämme puista. Varsinkin kotimaisten metsäpuiden erikoismuodot ovat lähellä sydäntämme. Joten puita on tullut haalittua, jos jonkin moisia.
Pieniähän ne vielä ovat, mutta ehkä me ehdimme ne elämämme aikana ainakin vähän isompina näkemään.

Nuo pylväshaavat ollaan kasvatettu ihan pikku piiskataimista

Omenapuita on tullut myös hommattua muutamia. Pari lajiketta on sellaisia, joiden emopuut ovat täältäpäin. Kuten 'Kangasalan Talvi' ja 'Sariola'.

Japaninvaahterat talonpäätykalliolla ruukuissaan ja hienoissa syysväreissä!

Kyllä minä kukkasiakin rakastan. Mutta en vain jaksa/ehdi niitä hoitamaan ja kastelemaan. Onneksi tontilla ja ympärillä kasvaa paljon luonnonkukkia.

Pikkusyreeni miettii vielä, mihinkä haluaisi asettua asumaan!

MINÄ JA SÄÄ

Teen kyllä piha- ja puutarhahommia säässä kuin säässä. En ole sokerista. Mutta kyllä iän myötä on tullut sen verran mukavuudenhalua, että jos ei ole ihan pakko kurassa rypeä, olen mieluummin sisällä ja vaikka bloggaan!

Multaa ja soraa on mukavampi kyllä kärrätä kauniilla ilmalla!

SUHTAUTUMINEN VUODENAIKOIHIN

Ainahan sanotaan, että kevät ja kesä on puutarhurin kulta-aikaa! Osittain totta tämä, mutta minun mielestäni todellista kulta-aikaa on syksy. Silloin työn tulokset palkitaan. Tai sitten ei!

Kodallekkin on jäänyt oksasaha nojailemaan!

Syksyllä voi myös tehdä paljon kevään eteen. Syyskylvöt on hyvä konsti helpottaa kevään työtaakkaa. Ja satoa saa aikaistettua tosi paljon!

Valkosipuli 'Aleksandran' itusilmuja

Ja talvi... sitä nykyään rakastan! Ihanaa, kun olet koko kesän raatanut ja sitten talven valkoinen vaippa peittää puhtaanvalkoisella kauneudellaan kaikki alleen ja tarhuri saa levätä hetkisen.
Kunnes taas koittaa kevät ujon vihreänä ja taas juostaan!

Meidän savustus"pönttö"

Mutta vakavasti puhuen, kaikissa vuodenajoissa on kyllä puolensa ja olen oppinut nauttimaan niistä kaikista. Elämässä täytyy olla muutakin kuin puutarhanhoito!

Kas, kas, pakurikääpä koivun oksassa!

Että tälläinen "puutarhuri" löytyy ruudun tältä puolen. Ei kauhean hääppöinen, ehkä vähän huono ja huolimatonkin tarhuri. Mutta ei se mitään. Näillä mennään, kun ei muuta voida!

Siinähän se rautaharavakin on. Kyllä sitä on etsittykin! ;'D

Blogimaailmassa pyörii jo niin monta uuttakin haasteketjua, että en haasta tähän enään ketään. Nappaa silti ihmeessä tämä, jos Sinua ei tähän ole vielä haastettu!

Ihanaa viikonloppua teille kaikille! Meillä on ensimmäinen viikonloppu todella pitkään aikaan, kun ei ole ohjelmistossa mitään suunniteltua. Joten taidan viettää aikaa ihan pihalla puuhastellen!