Tänä vuonna en ole kokenut minkäänlaista joulustressiä. No toisaalta, vielähän tässä ehtii! Mutta en ole juurikaan panostanut lahjoihin, en ruokiin, koristeluun... en oikeastaan mihinkään.
En ole kuitenkaan skippaamassa joulua, mutta nyt vaan ei jaksa innostua mitenkään ylenpalttisesti.
Alkoviremppakin on yhä kesken, koska materiaalihankinnat eivät etene. Joten yläkerta on kaaoksessa, eikä todellakaan jouluisessa kunnossa. Saas nähdä, saanko ihanaa bling bling kuustani pystytettyä tänä vuonna lainkaan!
Lahjoitta läheiset eivät kuitenkaan jää. Muutamia villasukkia olen kutonut tietyille ja ehkäpä jotain ruokalahjojakin annetaan. En jaksa yhtään mitään romua ja krääsää, joten antamamme lahjat ovat sellaisia, jotka voi syödä, juoda, polttaa tai jotenkin muuten vaan hyödyllisiä. Kuten niin monena aiempanakin vuonna.
Osa muksuista saa jotain lelua tms. ja vähän isommat muksut rahaa. Olen miettinyt paljon sellaistakin, että tulee lahjottua sellaisiakin ihmisiä, joita en ole nähnyt vuosiin tai tyyliin kerran vuodessa. Kuten joitakin kavereiden ja sukulaisten muksuja. Välillä tuntuu hassulta antaa lahja jollekkin, joka on sinulle ihan vieras ja et tiedä hänestä enään yhtään mitään. On ihmisiä, joiden kanssa yhteydenpito on jäänyt puolin ja toisin.
Ajattelin, että siihen alkaa tulemaan muutosta. Ei tässä sitä paitsi opiskelijabudjetilla ventovieraita pysty lahjomaan.
Sitäkin mietin, että voiko noin edes julkisesti sanoa. Että loukkaanko nyt jotakuta? Mutta toisaalta, tämä on osa minun itseni eheytymisprosessia. En voi vaan enään olla kenellekkään mieliksi muiden ehdoilla. Ja enkä nyt usko, että tietyt ihmiset edes huomaavat, jos eivät meiltä lahjaa saakkaan!
 |
| Pari taatelikakkua tein synttäreitä varten. |
Joulukortit kuitenkin kirjoitin. Se on kivaa hommaa ja toivotaan, että perille menevät. Lähes 30 korttia pistettiin menemään.
Mietittiin ensin, ettei edes kinkkua hommata. Mutta sitten sain työnantajaltani tekstarin, että joululahjakinkkuni on ensi viikolla noudettavissa. Minullahan on siis vielä työsuhde voimassa, mutta en ajatellut lahjaa saavani. No, haen sen pois ja ollaan vävyn kanssa jo neuvoteltu sen paistamisesta.
 |
| Kuivakalaa! |
 |
| Leivoskahvit kalanhakureissulla! |
 |
| Kiva tunnelma! |
Mitään maata mullistavia ruokasuunnitelmia ei ole. Ehkäpä Beibe hommaa "äitien tekemät" laatikot töistä. Rosollin teen, koska kaupan valmista ei vaan voi syödä. Ja tietysti säilöttyjä herneitä pitää olla ja kylmä- ja lämminsavulohta. Kylmäsavua onkin jo tehtynä ja lämminsavullekkin kirjolohi pakkasessa.
Lipeäkalaa olla laitettu likoamaan. Kuukauden päivät poltettiin parissa tulipesässä ainoastaa koivua. Ämpärillisen verran saatiin tuhkaa jonka päälle kaadettiin kiehuvaa vettä. Kuuma vesi irroittaa tuhkasta lipeää. Tuhkavesi siivilöitiin ja kalat laitettiin lipeäveteen uimaan. Siinä ne saa lillutella viikon päivät. Sitten niitä aletaan liottamaan puhtaassa vedessä. Vesi vaihdetaan muutaman ensimmäisen päivän aikana pariin otteeseen, mutta sitten riittää veden vaihto kerran päivässä. Aika tiukille vetää, mutta kyllä kala ehtii valmistua. Onneksi kuivakalaa oli vielä tarjolla Tampereen kauppahallissa!
Siellä lilluu!
 |
| Loppu vesi siivilöitiin tuhkasta. |
Meillä on jotenkin minua ärsyttävä "pakko leiri" koulun puolesta ensi viikolla ja siihen menee kaksi päivää. Olin ajatellut niin jo hieman valmistella joulua illat, mutta tuolla leirillä menee myöhään. No katsotaan, miten loppu viikosta sitten!
Beibe on laitellut taas valoja pihaan. Voi että, kun on nättiä! Ja onhan se nyt käytännöllistäkin, kun jouluvalot valoittaa pimeää pihaa. Mukavan tunnelmallista käydä aamu- ja iltatallilla!
Lumi painoi meidän takapihan toisesta isosta katajasta puolet maahan. Harmitti ihan vietävästi, mutta olen tehnyt siitä nyt sitten kransseja. Ajattelin niitä joulukukan asemasta viedä joillekkin. Että ei mene hukkaan tämä harmittava katajan repeäminen.
Tälläisin miettein joulun alla! Synttäritkin lähestyvät ja niiden juhlinta jää pikkukahvitteluihin, koska olen menossa ihanan ystäväni kanssa Porvooseen joulumarkkinahumua katsomaan lauantaina.
Jouluun liittyvä pohdiskelusi sisältää kannatettavia elementtejä. Kolautettuani pääni toissa keväänä, lähti elämässäni liikkeelle muutosten ketju. Osittain siihen oli syynä joidenkin ihmisten kommentit ja käyttäytyminen, osittain tarve itse tehdä jotain elämälle. Minullakin on ihmissuhteita, joita en edes joka vuosi tapaa. Heitä muistan joulukortilla, mikä on ihan ok. Sen sijaan lopetin kokonaan näiden ihmisten lasten/nuorten joululahjomisen, kun ei kerran heistä kuulu mitään. Yksinkertainen kiitosviesti olisi ihan kiva saada. Läheistenkin kanssa on monen monta vuotta puhuttu lahjarumban lopettamisesta ja tänä vuonna vihdoin sanoin kaikille, ettei enää lahjoja. Jokaisella on tarvitsemansa ja useimmat pystyvät myös tarvitsemansa hankkimaan. Miksi ostaa kaikenmaailman kräsää, joka ei ehkä ole edes haluttua. Parempi keskittyä vaikka läheisten syntymäpäivien muistamiseen. Silloin voi hankkia jotain toivottua, ehkä kimpassa toisten kanssa isompaakin. No, muutaman lahjan olen ostanut. Veljenpojan pienille lapsille paketit, joiden sisältö tulee tarpeeseen ja veljenvaimolle kiitokseksi kuluneesta vuodesta kirja. Itse kudottuja sukkia, leipomiani taatelikakkuja ja omatekoista sinappia annan läheisille.
VastaaPoistaJoulutunnelman luominen ei välttämättä tarvitse ylenmääräistä rekvisiittaa. Kaikenlaiset jouluvalot tuovat valoa tähän märkään pimeyteen ja ruokahan on sekä välttämätöntä että sopivasti valittuna suurta herkkua.
Hyvin sinunkin joulusi lähtee hoitumaan. Kinkku on tulossa ja ihan itse tehty lipeäkala - vautsi. Keskeneräinen remontti ei siitä pahastu, vaikka saa välillä levätä. Vuosikaudet olen miettinyt, kannattaako joulua viettääkään, jos se on silkkaa stressiä ja kilpavarustelua. Ehkä vihdoin alan oivaltaa ihan käytännössä, että vain minä voin saada aikaan muutoksen. Kokeile sinäkin!
Mietin myös samanlaisia asioita kuin sinäkin. Ja sitä, että pitikö minun todellakin käydä tälläinen uupumusprosessi tajutakseni, että mikä tässä elämässä on tärkeää. Ilmeisesti!
PoistaMinä kyllä pidän lahjojen antamisesta. Mutta todellakin läheisille, joiden kanssa olen tekemisissä. Ja lahjat ovat hyvinkin samanlaisia kuin sinulla; sukkia ja itse tehtyjä ruokalahjoja.
Oikein mukavaa joulun odotusta sinulle!
Vaikuttaa siltä, että pääset juuri hyvään joulutunnelmissa noilla puuhasteluilla👍Meillä tykätään kovasti lipeäkalasta ja kaiholla luin tuosta teidän kalan valmistelusta. Kaupasta ostettu "lipeäkalahan"ei ole ollenkaan yhtä hyvää🙄 Ehkä muistan seuraavana jouluna tämän postauksesi ja kysyn jos Helsingin kauppahallissa löytyy kuivakalaa,niin kokeillaan.. Onnea ja hyvää syntymäpäivää sekä tunnelmallista joulun odotusta 😍🌲
VastaaPoistaKyllä minäkin luulen, että tässä fiiliksiin päästään! Minulla kun alkaa ensi viikon perjantaina joululoma. Koululaisen ihana etu! Ehtii sitten viikonloppuna touhuileen loput, jos siltä tuntuu!
PoistaTampereen kauppahallissa kalaliike myy aina kuivakalaa. Se on totta, että tuo itse tehty on parempaa. Vaikka se ei ihan niin paksuksi turpoa, mutta ei ole kyllä niin höttöistäkään.
Kiitos onnentoivotuksista ja mukavaa joulunaikaa sinullekin!
Olet aivan oikealla tiellä! Hyvä vaan, kun jätät kaiken maailman lahjat laittamatta. Samaa aattelen tuosta Betweenin viestistä! Mä oon nykyään sillä linjalla, että omille lapsille ja lapsenlapsille jotain just ja just laitan, sekin vaan tylsää ja käytännöllistä. Aion antaa oikeesti lapsenlapsillekin YHDET pienet lahjat. Toinen saa sukkia ja hoitoon tossut. Toinen saa itse tehtyä muovailuvahaa (viime vuonna hän sai itse tehtyjä ompelukuvia). Jos vien äidilleni jotain (vaikka sovittu on, että ei lahjoja), sekin on ehkä just vaan jotain kahvia tai kukkasta. Onhan lahjat ihania, niin antaa kuin saadakin, mutta kyllä liika on liikaa. Ja yleensä kaikilla on jo muutenkin kaikkea liikaa. Jos jonkun kivan idean keksii, niin mikäs siinä, ja varmasti esimerkiksi nuo teidän ruokalahjat on mukavia antaa ja saada. Mutta stressi lahjoista ei todellakaan ole kiva. Ja ne tuntemattomat, kummin kaiman lapset jne, ei kyllä minusta mitään lahjottavia tarvii todellakaan olla. Oma lähipiiri riittää!
VastaaPoistaJa niin, ei oo joulufiilis vielä meillekään ehtinyt. Liekkö ehtii?? Mulla on tällä viikolla viimeiset koulujutut ja sitten alan vasta miettiä koko asiaa. Ehkä. =D Jotenkin vaan tuntuu, että se nyt on yksi päivä muiden joukossa. Tänä vuonna on sillä lailla erilaista, että mennään tyttären luo syömään koko suku. Tilaa ei ole mitenkään kauhean paljoa siellä, joten todennäköisesti parasta on sitten se hetki, kun tullaan sieltä hässäkästä omaan rauhalliseen kotiin... =D
Kaikkea ihanaa sulle! Ota lunkisti!! ♥
PS. Äitien tekemät laatikot tulossa tännekin... en muista, oonko ehkä kerran tehnyt niitä koko elämäni aikana ite... ja totesin, että paremmat saan kaupasta! =D Että terkkuja vaan miehellesi, hyviä ovat.
Joo, ehkä tässä oikealla tiellä ollaan! Ihan mukavaa on ollut kummilapsiakin muistaa, mutta heistäkin on yhtä lukuun ottamatta aikuisia kaikki. Tienaavatkin enemmän kuin me yhteensä!
PoistaPidän lahjojen antamisesta! Mutta haluan antaa sellaisia lahjoja, mitkä ovat ihan käytettävissä. Vuosi vuodelta tulee ahdistus kaikkea turhaa kamaa kohtaan. Haluaisin itsekin saada villasukkia, vaikka niitä nykyään pystyn itsekin kutomaan. Tai joululimpun tms. Jotenkin sellaiset lahjat ovat niitä, jotka ovat ajatuksella tehtyjä lahjan saajaa kohtaan.
Toi sinun idea niistä itse tehdyistä ompelukuvista. Olin sen ihan unohtanut! Nooh, jos ensi vuonna sitten. Yksi ihana pikku tyttö on lähipiirissä, jolle sellaisia voisi tehdä!
Kuukunalle en ole vielä lahjaa ostanut. Mutta ehtii vielä, koska aioin hankkia hänelle jonkun kirjan ja ehkä palapelin. Niitä ovat vanhemmat toivoneet ja niistä Kuukuna tykkää. Hän kummasti rauhoittuu sellaisten parissa, vaikka muuten vauhti tuntuu kiihtyvän päivä päivältä!
Mua naurattaa toi sun kuvaelma siitä, että sukujuhlien jälkeen pääsee kotiin! Me käytiin tosiaan Tampereen keskustassa sitä kuivakalaa hakemassa kauppahallissa. Eikä ollut keskellä viikkoa edes mitenkään ruuhkaista. Paitsi siellä kahviossa, jossa vetäistiin noi leivoskahvit. Siellä on tupa täynnä, kun Tampereen entinen? pormestari jakoi jotain glögilipukkeita ja jutteli eläkeläisten kanssa. Beibellä oli niin kärsivä ilme ja se sanoi, että onneksi päästään ihan kohta takaisin mettään! =D
Huvittaa aina nuo Saarioisten mainokset! Todellisuudessa noi laatikot taitaa olla lapsettomien miesten tekemiä. Mutta ei se makuun vaikuta! ='D
Mukavaa joulunaikaa sinulle!